En tiedä ollenkaan, mitä voisin opiskella

Matkaopas

Joku EU-virka? Sinne vaaditaan ainakin kieliä ja kun tämän maan poliitikkoja katsoo, niin tyhmätkin pärjää.

Mielestäni 16-vuotiaana ei tarvitse vielä tietääkään. Käy lukio rauhassa ja  katso sitten lähempänä sen loppumista, mikä kiinnostaa ja tuntuu omalta, ja lähdet sitä tavoittelemaan. Mieltäänkin saa muuttaa, senkin jälkeen. 

Hekoheko, kyllä niihin virkoihin on aika vaikea päästä ja rahkeet ei ihan siihen riitä. Minua ei edes otettu mukaan eu-politiikkaan valmentavaan koulutukseen, nyt v*tuttaa ja harmittaa. Kiitos neuvosta, mutta tässä vaiheessa pitäisi nykyään jo aikalailla tietää mitä aikoo kirjoittaa. Matkaoppaat ovat kai restonomeja? Niiden täytyy osata laittaa ruokaa enkä minä osaa. :(

Ap

Kielitaito on aina iso plussa joka paikassa. Matikkaa ei tarvita humanistisilla aloilla, paitsi tilastomatematiikkaa yliopistoissa. Sitäkin oppii kunhan vain viitsii harjoitella

Onhan tuossa hyvää se, että olet sentään jo lukiossa ja tiedät missä ainakin olet hyvä. 

Jos pärjäät kielissä, niin varmasti pärjäät muissakin aineissa, joissa keskeistä on kirjoittaminen, lukeminen ja muistaminen. Aika monissa opinnoissa ja ammatissa ei tarvita mitään suurta erityislahjakkuutta, vaan riittää halukkuus painaa opinnot läpi. Poikkeus ovat taidealat, urheilu ja ehkä sellaiset alat, joissa pitää menestyäkseen olla keskivertoa fiksumpi kokonaisuutena tai ainakin hyvä loogisessa päättelyssä ja matikassa ja noita aloja ei niin hirveästi ole; fysiikka, matematiikka, lääketiede, kemia ja muutama muu. 

Pitäisi siis miettiä, että mikä kiinnostaisi ja missä pärjäisi; kaikkiin asioihin kiinnostus ei ole automaattisesti heti alussa yhtä vahva, vaan kasvaa onnistumisten myötä ja sitten tulee osaksi identiteettiä. 

Jos esim.kielet kiinnostaa vähän, kun taas muut asiat ei kiinnosta yhtään (hypoteettisesti), niin voisit panostaa siihen ja saisit yhä enemmän onnistumisen kokemuksia, jotka taas ruokkii seuraavia onnistumisia. Mieti myös sitä minkälaisia mielikuvia nuo onnistumiset sinussa oikein herättäisivät; olisitko ylpeä juuri siihen alaan ja harrastukseen liittyvistä onnistumisista ja ansioista vai et? 

Opiskelun tai harrastuksen ei tarvitse olla jatkuvaa ilotulitusta ja hupia, vaan se voi olla jopa vähän tympeää puurtamistakin, mutta tulokset ovat sen arvoisia, koska ne ovat merkityksellisiä juuri sinun ja sinun tavoitteiden kannalta. Tämä ei päde samalla tavalla kaikkiin asioihin, vaan liittyy omiin haaveisiin ja siihen miten haluaa itsensä peilissä nähdä, mikä onkin tosi tärkeää elämässä. 

Jos sinulle nyt yhtäkkiä loihdittaisiin vaikka mahtavat matemaattiset taidot, niin kymmenen vuotta matematiikan parissa ei kuitenkaan välttämättä palkitsisi sinua ollenkaan, jos sinulla ei ole siihen liittyviä haaveita ja visioita. 

Ajattele itseäsi kymmenen vuoden päästä, mikä on nopeasti kuluva aika ja yritä keksiä joku asia, joka kiinnostaa sinua joko tulosten tai pelkän tekemisen ilosta. Se on jo aika paljon, koska monella ei ole mitään hajua siitä mikä voisi olla sellainen asia. 

Panosta suomenkieleen, englantiin, ruotsiin ja kahteen itseäsi kiinnostavaan reaaliaineeseen. Ei väliä mihin kahteen, ihan oman kiinnostuksen pohjalta. Näistä kun kirjoitat kaikista hyvät arvosanat, olet oikein hyvissä asemissa jatko-opiskelupaikkaa hakemassa. Ei tarvitse vielä tietää mitä haluat, kahdessa vuodessa ehtivät ajattelu ja itsetuntemus kyllä kehittyä reippaasti eteenpäin.

Joku asiakaspalveluammatti? Käytännön duuni kuten kampaaja tai kosmetologi tai hieroja? Lastenhoitaja? Myyntineuvottelija?

Minäkään en tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni, ja olen jo 30. Teen nykyistä hommaa vain rahasta, enkä tunne työtäni kohtaan mitään, en siis positiivista tai negatiivista. Oli tarkoitus tehdä tätä vain sen aikaa kunnes päätän, mitä oikeasti haluan, mutta olen jäänyt tähän jo kahdeksaksi vuodeksi. Toivottavasti ap keksit jotain. Tsemppiä!

Ei kiinnosta käytännön työt, muuten olisin mennyt amikseen. Haluan jatkaa korkeakouluun. Olen ihan hyvä yhteiskuntaopissa kielten lisäksi, se oli ainakin peruskoulun päättötodistuksessa 9 ja sen voisin kirjoittaa, jos se vielä sujuu samalla tavalla. Uskonnossa olen myös hyvä, mutta ei silläkään oikein tee mitään. Historiaa en jostain syystä osaa, mikään ei jää päähän ja jotain teen aina väärin. :D Olen tässä tehnyt ammatinvalintatestejä jonkin verran ja niissä on suositeltu sosiaalialan töitä ja kaikenlaisia humanistisia aloja. Minua kiinnostaisi mainosala, mutta en tiedä miten sitten töitä riittää ja millaunen koulutus pitäisi olla. Ainakin medianomiksi kuulemma pääsee kuka tahansa. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hekoheko, kyllä niihin virkoihin on aika vaikea päästä ja rahkeet ei ihan siihen riitä. Minua ei edes otettu mukaan eu-politiikkaan valmentavaan koulutukseen, nyt v*tuttaa ja harmittaa. Kiitos neuvosta, mutta tässä vaiheessa pitäisi nykyään jo aikalailla tietää mitä aikoo kirjoittaa. Matkaoppaat ovat kai restonomeja? Niiden täytyy osata laittaa ruokaa enkä minä osaa. :(

Ap

Niin sitä kaikki kuvittelee, että tossa vaiheessa pitäisi jo tietää tarkan suunnitelman. Siihenhän päättäjtkin  ilmeisesti pyrkivät, kun todistusvalinta otetaan käyttöön. Tärkeintä kuitenkin, että keskityt nyt opintoihin ja vedät ne kunnialla loppuun.  Sulla on kyllä aikaa vielä miettiä. Mitä enemmän kokeilee eri asioita niin oppii myös itsestään ja sitä kautta saa vihiä siitä mikä työ voisi olla omiaan.  Esim. ensi kesänä haet ajoissa kesätöitä niin saat kokemusta. Ei väliä mikä työ on mutta aina kaikesta oppii jotakin uutta itsestään.  

Kielillä ja yhteiskuntaopilla (yliopistossa -tieteillä) muovautuu aika hyvä kombo, joka antaa rutkasti mahiksia <3 perehdy kieltesi yhteiskuntiin, kv-suhteisiin. Kaikki mahikset avautuvat vasta yliopistossa (mielenkiintoiset sivuaineet, ulkomaanharjoittelut, vaihtoon lähtemiset, vaihtarit jne), joten et voikaan vielä tietää yksityiskohtia. Tiedottaja, diplomaatti, uutistoimittaja, viestintä tulee mieleen alkajaisiksi. Opetus- ja matkaopaskeikkaa voi heittää myös kivoina harrastuksina.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta käytännön työt, muuten olisin mennyt amikseen. Haluan jatkaa korkeakouluun. Olen ihan hyvä yhteiskuntaopissa kielten lisäksi, se oli ainakin peruskoulun päättötodistuksessa 9 ja sen voisin kirjoittaa, jos se vielä sujuu samalla tavalla. Uskonnossa olen myös hyvä, mutta ei silläkään oikein tee mitään. Historiaa en jostain syystä osaa, mikään ei jää päähän ja jotain teen aina väärin. :D Olen tässä tehnyt ammatinvalintatestejä jonkin verran ja niissä on suositeltu sosiaalialan töitä ja kaikenlaisia humanistisia aloja. Minua kiinnostaisi mainosala, mutta en tiedä miten sitten töitä riittää ja millaunen koulutus pitäisi olla. Ainakin medianomiksi kuulemma pääsee kuka tahansa. :D

Ap

Valtiotiede yliopistossa? Itse opiskelen valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja olin hyvä yhteiskuntaopissa ja historiassa. :)

Ryhdy ihan oikeisiin töihin, niin kultalusikka suussa syntyneet saavat vapaasti loisia iskän, äiskän ja suvun hommaamissa suojatyöpaikoissaan.

Niin ja kai olet saanut tukea oppimisvaikuksiisi?

Minulla on kaksi kaveria, joilla molemmilla on vaikea lukihäiriö. Molemmat ovat saaneet tukea ja opiskelevat tätä nykyä yliopistossa. Se että ei opi niin helposti ei tarkoita että olisi tyhmä. :)

Saan tukea, mutta valitettavasti ongelmani ovat niin vaikeita, ettei apu tuo juurikaan helpotusta. Valtiotieteellisessäkin varmasti tarvitaan matematiikkaa ja ainakin historiaa, jota en kyllä halua kirjoittaa. En vain osaa sitä.

Ap

Diakoni-sosionomi?

Vierailija kirjoitti:

Saan tukea, mutta valitettavasti ongelmani ovat niin vaikeita, ettei apu tuo juurikaan helpotusta. Valtiotieteellisessäkin varmasti tarvitaan matematiikkaa ja ainakin historiaa, jota en kyllä halua kirjoittaa. En vain osaa sitä.

Ap

Valtsikassa on yksi pakollinen tilastotieteen kurssi jolta perunakin pääsee läpi. Historian tarve riippuu alasta.

No sitten vaan töihin niin kauaksi aikaa, että alat tietämään.

Olen oikeasti todella yksinkertainen ihminen ja minulla on myös luetunymmärtämisessä suuria vaikeuksia. En ymmärrä mitään filosofiasta, psykologiasta, biologiasta, fysiikasta, kemiasta tai historiasta. Kaikki menee yli hilseen vaikka lukisin kymmeniä kertoja huolella ja ajatuksen kanssa.

Ap