Mieheni alkoholinkäyttö

Ajattele itseäsi ja omaa tulevaisuuttasi. Vaikka kuinka "rakastat" niin se ei riitä! Jäämällä mahdollistat

hänen juomisensa- totta kai mies haluaa että pysyt suhteessa ja syyllistää sinua jos lähdet. Ehkä hänen 

silmänsä aukevat kun ihan oikeasti lähdet etkä vain uhkaile! Alkoholille harva puoliso pärjää, kyllä se

himo on paljon voimakkaampi. Nyt rohkeutta ja päättäväisyyttä- on kyse sinun elämästäsi. Jo vuoden

päästä ehkä ihmettelet miksi pysyit tuon ihmisen kanssa joka ei sinua rakastanut eikä kunnioittanut.

Johan on taloudellisestikin huono juttu kun toinen laittaa rahansa ryyppäämiseen!

Mulla ihan sama! Tosin ollaan oltu pidempään yhdessä. Mua ärsytti tuossa juomisessa myös se, että hän ei näe siinä ongelmaa-siis elämänarvot ovat erilaiset. Sitten hän kyllä vähensi, kun uhkasin että lähden suhteesta. Kuitenkin hän ottaa sen välillä esille, hänen mukaansa "kontrolloin häntä". Olen ihan kyllästynyt tähän ja olen päättänyt erota. 

Eli ei vaan se juominen, vaan kyllähän siinä tulee muitakin ristiriitoja mukana... 

En kyllä katsoisi tuollaista junttia. Säälittävää ryypätä 4 viikossa, perus suomi juntti.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholiongelma kirjoitti:

Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä, että kun puhun erosta ja kerron miehelle että tämä on minulle vaikeaa koska rakastan häntä niin hän sanoo että en rakasta tarpeeksi...

Jos rakkaus parantaisi alkoholismin, alkoholismia ei olisi olemassakaan. Alkoholi aiheuttaa hyvin moneen aktiivikäyttäjäänsä 10 - 15 vuodessa heroiiniriippuvuuteen verrattavan sairauden, josta hyvin harva pääsee eroon ennen kuolemaansa. Ja suurimmassa osassa kuolemat johtuvat alkoholin aiheuttamista sairauksista.

Suomessa on hienosti edetty alkoholin kieltolaista siihen tilanteeseen, että alkoholista on tullut työväestön yleisin kuolinsyy, joka myös aiheuttaa eniten väkivaltaa maassamme. Alkoholipsykoosejakin on tuhansia vuosittain.

Käytännössä siis mies vetää joka viikonloppu kännit.

Pitäisi keksiä muitakin vapaa-ajanviettotapoja kuin kapakointi.

Ehkä miehesi ei ole .menetetty tapaus vielä, mutta hänet pitää saada ymmärtämään, ettei tuollainen saa jatkua.

Sinä jäät kuitenkin suhteeseen. Pikku hiljaa se murtaa sinut, muru kerrallaan. Surullista mutta oma valintasi. Mies ei muutu/vähennä/lopeta. Ja tuo, että hän väittää ettet rakasta tarpeeksi. Vähän tuli oksua suuhun.

Ei kannata haaskata aikaansa tuollaiseen. Minä olen alkoholistiperheestä ja sittemmin seurustelusuhteissani luullut säälintunnetta rakkaudeksi, katsellut juoppoa, sen jälkeen katkeraa lassukkaa. Onneksi 35-vuotiaana löysin normaalin miehen ja perustin hänen kanssaan perheen. En edes tiennyt, että elämä voi olla näin hyvää ja normaalia ennen kuin itse näin.

Yli 35v henkilö, joka käy 7 päivän välein baarissa vetämässä perskeet? Tuolla juomisella ollaan jatkuvassa laineessa, eli on olemassa vain päiviä jolloin odotetaan juomista, jolloin judaan, tai jolloin ollaan krapulassa. Ei kuulosta hyvältä.

Joo yksi vaihtoehto eri asunnot niin juoppo voi kännissä paneskella muita ja sitten tulla päänsilitykseen ja hoitoon sinun luoksesi. Mutta uskoisin että puolen vuoden päästä olet niiin kyllästynyt tuohon yhdessä asumiseen että ei tarvitse enää miettiä mitä tehdä vaan se on pakko tehdä. Juoppoja on parempi rakastaa etäältä.

Mies on varmasti ihana. Ja vakuuttava lupaillessaan.

Ainoa mitä tuossa voi tehdä, on asettaa valinnan eteen: viina tai sinä. Ja sitten molempien on pidettävä siitä valinnasta kiinni.

Minun mieheni valitsi viinan, hän sanoi sen päin naamaa, kun kysyin asiaa lopulta suoraan. Hän sanoi, että minua hänen ei tule edes ikävä. Minun on hyväksyttävä se, ettei se sittenkään tarkoittanut sitä että hän olisi puolessa vuodessa kuollut siihen, ei, hänellä menee kuuden vuoden jälkeenkin oikein "hyvin" suuren rakkautensa kanssa, hän käy töissä ja tapaa lapsiamme.

Minä en vaan enää kestänyt sitä jatkuvaa toivomista, jonka katuvat lupaukset ja suureelliset anteeksipyynnöt valheellisesti herättivät. En jaksanut elää pettymyksessä. En jaksanut valvoa öitä peläten, että mikä on miehen mieliala milloinkin.

Aamut. Ne oli pahimpia. Makasin silmät kiinni ja kuuntelin, vieläkö vieressä makaava mies hengittää. Pelkäsin, että se on kuollut. Sitten kuului hengähdys, hetken helpotus kulki lävitseni, kunnes tajusin että seuraavana aamuna tämä sama on jälleen edessä.

Sinulla on tuossa kaikki ainekset pelkoon, toivoon, kauhuun ja helpotukseen. Huikeaan vuoristorataan, joka saa käymään läpi koko tunneskaalan. Tuntuu, että on elossa kun tuntee. Voi olla alkoholistin läheiselläkin vaikeaa jälkeenpäin, kun kaikki se kirjo katoaa ja jäljelle jää vain tylsä turvallisuus.

Milloin te kaksi vietätte aikaa yhdessä, jos mies on joka viikonloppu baarissa? Sanoit, että mies kommentoi "ettet rakasta häntä tarpeeksi...". Millä tavoin mies näyttää rakkauttaan sulle? Mitä mies kommentoi siihen, kun ei ole vähentänytkään yhteenmuuton jälkeen alkoholin käyttöään?

Sanoisin vielä tuohon em. miehesi kommenttiin, että "rakastan kyllä mutta rakastan itseäni enemmän enkä voi tällaisessa suhteessa hyvin ja siksipä on ainoa vaihtoehto on ero, jollet vähennä juomistasi"

Kännisika pakottaa sinut kerran viikossa valvomaan ja kuuntelemaan kännihorinoita ja huorittelee päälle. Selvittyään säälii itseään ja lupailee parannusta toki syyllistäen sinua ettet rakasta häntä tarpeeksi. Pidä aarteesi, niin me muut viedään paremmat miehet oikein mielellämme.

Se siitä mihkään muutu, valinnan eteen, joko jättää viinat tai sut. Äitini laittoi isän tuohon tilanteeseen ja isäukko on nyt ollut täysraittiina 15v. Heillä kävin noin, toki toisinkin voi käydä, mutta sittenhän käy.

Itselleni tuollainen mies sopisi mainiosti, koska juon itsekin aika rankasti 3-4 kertaa kuussa. Jos joisin huomattavasti vähemmän tai en ollenkaan, etsisin samanhenkisen kumppanin. En usko deekujen ja absolutistien välisten suhteiden toimivuuteen. Jos toinen juo paljon ja toista häiritsee juominen, peli on aika selvä.

Been there done that. 15 vuoden, parin muksun ja aivan totaalisen oman itseni menetyksen jälkeen erosin, ja se oli vaikeaa. Minäkin rakastin. Aivan valtavasti. Mutta vuosien mittaan siinä oli käynyt niin, että ymmärrykseni rakkaudesta oli hämärtynyt. Se oli halua auttaa, taistella perheen puolesta, ajatuksella myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta niitä myötäkäymisiä ei enää ollutkaan. Jälkikäteen ajateltuna se oli minun puolelta läheisriippuvuutta ja ennen kaikkea juomisen mahdollistamista. Ja miehen puolelta... No, hän ei tahallaan ole paha, mutta hän on heikko. Siinä riippuvuussuhteessa välillemme muodostui sellainen ihme peli, syyllistäminen rakastamisesta tai sen puutteesta oli ihan jatkuvaa. Ja valtava tunnepitoinen keskustelu, kuinka me molemmat haluamme korjata asiat. Valitettavasti haluaminen ei riittänyt... Erottuani olin perheeni hylkääjä, huora ja vaikka mitä. Vedottiin lapsiin ja lupaamiseen. Mutta eipä siinä, ei hänelle lapset ja minä oltu koskaan ykkösiä. Aina ja kaikki tehtiin viinan ehdoilla. No, tällä miehellä oli huono lapsuus itsellään, eikä hän koskaan oppinut, mitä on normaalius. Ei edes näiden 15 vuoden aikana. Tai mitä se nyt yritti olla normaalia.

Rakkaus, vahva tahto ja yrittäminen ei riitä, jos niihin on sitoutunut yksin.

Nykyään eläessäni normaalissa ja tasapainoisessa parisuhteessa, vailla draamaa ja pelkoa, älyän vastaa miten syvällä tuossa sairaassa suossa olin. Sitä en toivoisi kenellekään toiselle. Mutta jokainen meistä tekee omat ratkaisumme.  Minun ratkaisu tuli turhan myöhään.

Olen kiitollinen kaikille vastauksista ja siitä kun kerroitte omista kokemuksista.

Se on varmaan niin, että vaikka kuinka rakastan ja välitän ja tämä sattuu niin yhteistä tulevaisuutta ei ole millään tavalla järkevää rakentaa.

Juttelin mieheni kanssa. Hänen mielestä hänellä ei ole ongelmaa juomisen kanssa. Hän kuitenkin lupaa vähentää ja ajatella minua enemmän.

En oikein tahdo uskoa että tämä kerta olisi erilainen kuin ne kaikki muut edelliset lupaukset joita rikottiin viikon tai kahden sisällä. Hän koittaa halata ja helliä ja olla mieliksi nyt kaikilla mahdollisilla tavoilla. En vaan voi jatkaa hänen kanssaan. Miksi tämä silti sattuu niin paljon.

Sanon tämän nyt vankalla kokemuksella. Ensinnäkin, sinä et voi kontrolloida miehesi juomista, eikä sinun kannata siihen lähteäkään. Jos toinen haluaa vetää perseet syystä tai toisesta viikonloppuisin, hän haluaa ja se on kuin onkin hänen oma asiansa. Itseäänhään rokottaa.

Se, mihin voit puuttua ja pitää, on, miten hän sinua kännissä kohtelee. Jos tulee herättämistä, sönkkäämistä, huorittelua, tms. niin lähde. Lähde heti, mene jonkun kaverin luokse tai kotiin ja sano lähtiessäsi, että minullehan et känniääliö tuollaista tee etkä tuota kieltä käytä. Uskon, että kerta riittää, JOS mies muutoin on mitä sanot, yrittää pelastaa suhteenne.

Erota nämä kaksi asiaa toisistaan: miehen juominen ja se, miten hän kännissä käyttäytyy. Juominen on hänen asiansa, käytöksestään kärsit sinä.

Anna siis aikuisen ihmisen vastata elintavoistaan itse, itselleen, ja puutu asiassa vain siihen, mikä sinua koskettaa, eli siihen, miten annat itseäsi kohdella.

Alkoholiongelma kirjoitti:

Tämä mies osaa olla myös ihana ja rakastan häntä. Arki hänen kanssaan sujuu hyvin.

Mitä minun pitäisi tehdä.. onko meille oikeasti tulevaisuutta? Annanko vielä mahdollisuuden vai annanko vaan mennä...

Niin, siis arki sujuu hyvin, toistaiseksi. Mutta onko teillä koskaan arjen vastapainoksi yhteistä juhlaa? Vaikuttaa siltä, että mies "juhlii" ilman sinua. Onko se sellaista elämää, jota itsellesi toivot? Tai lapsillesi?

Älä luota juopon lupauksiin. Ne ovat niin  kuin laulun rentun ruusut, jotka kestää yhtä kauan kuin lupauksensa, tuskin edes maljakkoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Sanon tämän nyt vankalla kokemuksella. Ensinnäkin, sinä et voi kontrolloida miehesi juomista, eikä sinun kannata siihen lähteäkään. Jos toinen haluaa vetää perseet syystä tai toisesta viikonloppuisin, hän haluaa ja se on kuin onkin hänen oma asiansa. Itseäänhään rokottaa.

Se, mihin voit puuttua ja pitää, on, miten hän sinua kännissä kohtelee. Jos tulee herättämistä, sönkkäämistä, huorittelua, tms. niin lähde. Lähde heti, mene jonkun kaverin luokse tai kotiin ja sano lähtiessäsi, että minullehan et känniääliö tuollaista tee etkä tuota kieltä käytä. Uskon, että kerta riittää, JOS mies muutoin on mitä sanot, yrittää pelastaa suhteenne.

Erota nämä kaksi asiaa toisistaan: miehen juominen ja se, miten hän kännissä käyttäytyy. Juominen on hänen asiansa, käytöksestään kärsit sinä.

Anna siis aikuisen ihmisen vastata elintavoistaan itse, itselleen, ja puutu asiassa vain siihen, mikä sinua koskettaa, eli siihen, miten annat itseäsi kohdella.

Sinulla ei taida olla kovin paljon kokemusta alkoholisteista. Olet niin suloisen sinisilmäinen, kun uskot että kerta riittää kun lähtee ja sanoo, että ei tätä hyväksy.

Taitaa olla tällä palstalla muitakin kuin minä, jotka ovat lähteneet useamman kuin kerran, sanoneet, soittaneet, laulaneet ja kirjoittaneet, mutta tilanne on vuosikymmenien jälkeen sama: Uskotaan, että  kyllä tämä tästä vielä valkenee, mutta yhä uudelleen tulee niitä kännipäiviä, ja varsinkin öitä. Ja useimmat alkoholistit muuttuvat vuosien mittaan entistä ikävämmiksi, sillä juominen väistämättä heikentää päätä.

Olen monesti pistänyt selväksi että ei käy huorittelu, minun kiusaaminen öisin, ärsyttäminen ja valvottaminen. Lupaa aina käyttäytyä, mutta ei ota tarpeeksi vakavasti että voisi olla tekemättä samaa virhettä uudestaan. Tietysti kaipaan myös yhteistä aikaa ja sitä ei ole muuten kuin tietysti arkisin kun olemme kotona ja katsomma tv:tä ja syömme yms.. viikonloput ja juhlat hän mielellään viettää ystävien seurassa. Keskustelin hänen kanssaan ja en vaan nähnyt että hän tekee ikinä kompromissia tässä asiassa. Lupaili kaikenlaista, mutta kaikissa lupauksissa yritti silti pitää kaikki mahdollisuudet auki ryyppäämiselle. Minun pitäisi ymmärtää vaan ja olla pilaamatta hänen elämänsä. Hän haluaa nauttia elämästä ja minä olen näköjään este. Tänään siirsin tavarani pois hänen luota. Huorittelua sain kuulla taas. Tämä sattuu koska edelleen välitän hänestä, tiedän tämä on naurettavaa.