Syöpäsairas nainen yrittää parantua uskomushoidoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sai artikkelista kuvan, että tämä Maria jotenkin katuu nyt valintojaan. Tai ehkä vähän ylpeydelläänkin yrittää pitää kiinni hoitovalinnoistaan, vaikka ei suosittele niitä muille.

Pääsisikö hän muuten tulevaisuudessa perinteiseen hoitoon sairaalaan, jos haluaisi?

Miksi ihmeessä ei pääsisi?

Jotenkin voisi ajatella, että jos ihminen on itse pahentanut tilannetta, että tuleekohan joskus tulevaisuudessa (toivottavasti ei) jokin omavastuuosuus uskomushoitojen jälkeen perinteiseen hoitoon hakeutuessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sai artikkelista kuvan, että tämä Maria jotenkin katuu nyt valintojaan. Tai ehkä vähän ylpeydelläänkin yrittää pitää kiinni hoitovalinnoistaan, vaikka ei suosittele niitä muille.

Pääsisikö hän muuten tulevaisuudessa perinteiseen hoitoon sairaalaan, jos haluaisi?

Miksi ihmeessä ei pääsisi?

Jotenkin voisi ajatella, että jos ihminen on itse pahentanut tilannetta, että tuleekohan joskus tulevaisuudessa (toivottavasti ei) jokin omavastuuosuus uskomushoitojen jälkeen perinteiseen hoitoon hakeutuessaan?

Mihin vedetään raja? Mikäli saa kohdunkaulan syövän, voiko haureuden katsoa olleen syynä syövän saamiseen ja tulisiko haureutta harrastaneen maksaa itse hoitonsa?

- Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sai artikkelista kuvan, että tämä Maria jotenkin katuu nyt valintojaan. Tai ehkä vähän ylpeydelläänkin yrittää pitää kiinni hoitovalinnoistaan, vaikka ei suosittele niitä muille.

Pääsisikö hän muuten tulevaisuudessa perinteiseen hoitoon sairaalaan, jos haluaisi?

Miksi ihmeessä ei pääsisi?

Jotenkin voisi ajatella, että jos ihminen on itse pahentanut tilannetta, että tuleekohan joskus tulevaisuudessa (toivottavasti ei) jokin omavastuuosuus uskomushoitojen jälkeen perinteiseen hoitoon hakeutuessaan?

Mihin vedetään raja? Mikäli saa kohdunkaulan syövän, voiko haureuden katsoa olleen syynä syövän saamiseen ja tulisiko haureutta harrastaneen maksaa itse hoitonsa?

- Ohis

Ihan oma syy, jos joku debiili halpuuttaa pílluansa kýrpäkarusellissa. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä lopputulosta tietäisi vaikka kyse olisi jostain muusta hoidosta, kuten näyttöön perustuvasta hoidosta. Rintasyöpä on niitä harvoja joissa hoidot yleensä toimivat, mutta tuollaiset harvinaisemmat syövät ovat lähinnä raakaa rahastusta syöpähoidon näkökulmasta.

Ainakin neljä nyt jo haudassa olevaa on ennen kuolemaansa sanonut, ettei olisi lähtenyt sytostaatti yms. hoitoihin jos olisi tiennyt miten hirveitä ne ovat. Elämää niillä ei saatu kuin ehkä muutama kuukausi. Tähän verrattuna uskomushoito voi olla ihan fiksu lähtökohta.

Lymfooma taitaa olla vielä paremmin parannettavissa nykylääketieteen keinoin kuin rintasyöpä. Syöpä ei ole nykyään mikään kuolemantuomio, suurin osa ihmisistä paranee nykyään kokonaan, olisiko luku ollut 2/3. Tämä kiitos lääketieteelle.

Hoidot eivät ole helppoja, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Itse 6kk sytostaatit ja kuukauden sädehoidot läpikäyneenä voin sanoa, että joka ikinen itku, kipu, turhautuminen oli sen arvoista. Saan elää. Itseäni helpotti myös se, että olin nuori, alle 30 vuotias. Kroppani kesti paljon enemmän ja toipui aivan eri tavalla kuin 50-60 vuotiaan.

Tuollaiset uskomushoidot on ihmisten huijaamista ja hyväksikäyttöä! Jos joku mantelimaito parantaisi syöpää niin olisi se jo patentoitu ja sitä saisi myydä vain ja ainoastaan luvan kanssa. Idioottimaista ja vastuutonta höpöttää tommosten puolesta.

Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Ei ole mikään pakko mennä hoitoihin ollenkaan, jos ei halua. Ikävä lapsille tietenkin, jos äiti ei edes yritä parantua tai uskoo huuhaa-hoitoihin, mutta ei syövästä parantuminen ole satavarmaa kuitenkaan ja hoidot joka tapauksessa rankkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sai artikkelista kuvan, että tämä Maria jotenkin katuu nyt valintojaan. Tai ehkä vähän ylpeydelläänkin yrittää pitää kiinni hoitovalinnoistaan, vaikka ei suosittele niitä muille.

Pääsisikö hän muuten tulevaisuudessa perinteiseen hoitoon sairaalaan, jos haluaisi?

Miksi ihmeessä ei pääsisi?

Jotenkin voisi ajatella, että jos ihminen on itse pahentanut tilannetta, että tuleekohan joskus tulevaisuudessa (toivottavasti ei) jokin omavastuuosuus uskomushoitojen jälkeen perinteiseen hoitoon hakeutuessaan?

Mihin vedetään raja? Mikäli saa kohdunkaulan syövän, voiko haureuden katsoa olleen syynä syövän saamiseen ja tulisiko haureutta harrastaneen maksaa itse hoitonsa?

- Ohis

Ehkä siihen, että diagnoosin jälkeen alkaa vielä pahentamaan tilannetta pidättäytymällä suositellusta hoidosta tai esim. keuhkosyövän saanut jatkaa tupruttamista.

Vierailija kirjoitti:

Prosentit tosiaan hämää, mutta tässä se ydinlause: "Viimeisen kymmenen vuoden aikana syöpään sairastuneiden keskimääräinen viiden vuoden elossaololuku on parantunut noin viisi prosenttiyksikköä." eli ei tuo kehitys niin mielettömän järisyttävää ole. Varhaisempi sairauden löytyminen selittää selviämistä parhaiten.

Yleisimmät syövät on ymmärrettävästi niitä joihin hoitoja kohdistetaan ja tuloksiakin syntyy, mutta kyllä vallitettavan paljon kuopataan edelleen rintasyöpään, suolistosyöpään jne sairastuneita ihmisiä. Sisäelinsyövissä kannattaa jättää hoidot ottamatta, sillä niiden ennuste on todella huono.

Uskomushoidoissa voisi minun mielestäni lähteä siitä, että ihmiselle kerrotaan faktat millä todennäköisyydellä syöpähoito toimisi ja mitä haittoja siitä voi tulla ja mikäli potilas haluaa edelleen uskomushoitoja käyttää, pitää potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaa. Etenkin kun nyt joka kolmas sairastuu syöpään ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Mitkään resurssit eivät riitä joka toisen hoitamiseen.

Henkilö jonka kommenttiin vastasin kirjoitti että rintasyöpä on niitä harvoja joissa hoidot toimivat. Linkittämästäni jutusta kävi ilmi, että tällä hetkellä kaikista syöpäsairaista yli 60 % paranee.

Useammassa syöpälajissa paranemisaste on jo yli 80 %. Tällaisessa tilanteessa ei enää kovin monella prosenttiyksiköllä voi parantaa hoitotulosta.

Olennaisinta on se, että ilman näitä parjattuja lääketieteellisiä hoitoja syövän paranemisaste olisi lähellä nollaa. Esim mahasyövän paranemisaste on nyt 20 %, kun 1950-luvulla se oli käytännössä nolla.

Uskomushoitoja markkinoivat eivät anna mitään prosenttilukuja parantumiselle, koska hoitoja ei ole tutkittu samalla tarkkuudella, vaan kertovat esimerkkitapauksista: ”työkaverini tutun kummi söi sammalta ja parani” tai viittaavat epämääräisiin eläintutkimuksiin tai perustelevat hoidon sillä että sitä harjoitetaan jossain päin maailmaa: ”Intiassa on tällä tavalla hoidettu syöpää vuosituhansia”.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Ei ole mikään pakko mennä hoitoihin ollenkaan, jos ei halua. Ikävä lapsille tietenkin, jos äiti ei edes yritä parantua tai uskoo huuhaa-hoitoihin, mutta ei syövästä parantuminen ole satavarmaa kuitenkaan ja hoidot joka tapauksessa rankkoja.

Tämän ”Marian” syövässä uusiutumisaste on 35 % — eli 65 % tapauksia sairaus ei toistu. Yhdistämällä sytostaatit leikkaukseen parantumisastetta voi parantaa entisestään.

Lisäksi uusiutuminen ei estä jatkohoitoa leikkaamalla/sytostaatilla.

Nyt uskomushoidot ovat johtaneet siihen, että syöpä on levinnyt muualle kehoon niin, että sitä ei välttämättä saa enää parannettua ja tuhonneet kudosta niin, että jälkien korjaaminen on todella haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Lymfooma taitaa olla vielä paremmin parannettavissa nykylääketieteen keinoin kuin rintasyöpä. Syöpä ei ole nykyään mikään kuolemantuomio, suurin osa ihmisistä paranee nykyään kokonaan, olisiko luku ollut 2/3. Tämä kiitos lääketieteelle.

Hoidot eivät ole helppoja, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Itse 6kk sytostaatit ja kuukauden sädehoidot läpikäyneenä voin sanoa, että joka ikinen itku, kipu, turhautuminen oli sen arvoista. Saan elää. Itseäni helpotti myös se, että olin nuori, alle 30 vuotias. Kroppani kesti paljon enemmän ja toipui aivan eri tavalla kuin 50-60 vuotiaan.

Tuollaiset uskomushoidot on ihmisten huijaamista ja hyväksikäyttöä! Jos joku mantelimaito parantaisi syöpää niin olisi se jo patentoitu ja sitä saisi myydä vain ja ainoastaan luvan kanssa. Idioottimaista ja vastuutonta höpöttää tommosten puolesta.

Hodgkinin lymfoomassa prosenttiluku alkaa olla niin korkea, että tutun syöpälääkärin mukaan sitä on käytännössä mahdotonta parantaa. Joissain non-Hodgkinin lymfoomissa paranemisaste on huonompi ja uusiutumisriski suurempi, mutta kiitos lääketieteen senkään uusiutuminen ei ole enää kuolemantuomio.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Ei ole mikään pakko mennä hoitoihin ollenkaan, jos ei halua. Ikävä lapsille tietenkin, jos äiti ei edes yritä parantua tai uskoo huuhaa-hoitoihin, mutta ei syövästä parantuminen ole satavarmaa kuitenkaan ja hoidot joka tapauksessa rankkoja.

Mun veikkaus on että lapset tulevat miettimään myöhemmin katkerana miten äiti saattoi tehdä niin kuin teki. Ja aikuiset läheiset voivat tällaisessa tapauksessa olla todella turhautuneita ja ahdistuneita.

Tuli mieleen myös eräs äiti, joka epäili itsellään syöpää pahojen oireiden takia mutta ei uskaltanut mennä lääkäriin. Lopputulos: äiti menehtyi lapsensa eteen kotona ja henkisesti herkkä lapsi traumatisoitui todella pahasti. Kaiken huipuksi syöpä olisi ollut hoidettavissa jos henkilö olisi hakeutunut ajoissa hoitoon.