Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VIII
Kommentit (1266)
Olen ymmärtänyt, että olen väärän naisen kanssa. En vaan osaa muuttaa elämää enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen edelleen niist päiväunista sun kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että olen väärän naisen kanssa. En vaan osaa muuttaa elämää enää.
Jss
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi sitten vain päättää. Olisi helppoa väistää tilanne ja jäädä näille sijoilleen, koska elämä on niin hyvää näin. Toisaalta houkuttaisi katsoa se kortti, että mitä jos tässä on jotain ja meistä voisikin tulla me ja millaista se sitten olisi. Epävarmuustekijöitä on kuitenkin niin paljon, että tekisi mieleni vain antaa olla. Kaverikin jo kehotti unohtamaan.
En silti osaa päättää.
Jos olet sinkku niin ainahan voit palata takaisin entiseen, jos suhde ei toimikaan. Jos taas olet parisuhteessa ja elämä on niin hyvää kuin kerrot, miksi edes mietit? Onko jotain sittenkin vialla? Saisitko jotenkin nykysuhteeseesi sitä, mitä vielä puuttuu ja mitä kaipaat?
Sinkku olen. Vastapuolesta en edes tiedä. En myöskään tiedä sen fiiliksiä musta ja sitä juuri arvonkin, että lähdenkö edes selvittämään niitä.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tunteita kaivattusi sai sussa aikaan? Mitä menetettävää ja hävittävää sulla olisi, jos ihastuksesi kanssa elämä ei onnistuisikaan? Millaisia, mitä asioita olisi joita sää jäisit kaipaamaan, vaikka sää olisit hänen kanssaan? (sivusta, tällaisia voisi pohtia)
Hyviä kysymyksiä ja näitä juuri mietin, kun yritän päättää: Pelkästään hyviä tunteita, tosin hyvin ei-toivottuina; menetettävänä henkilökohtainen maailmanjärjestys; en voi sanoa etukäteen, koska enhän voi tietää, millaista se sitten olisi. Minähän en siis tosiaan tiedä, kiinnostanko häntä tippaakaan, joten siinä mielessä viimeinen kohta tuntuu äärimmäisen kaukaiselta lähteä ajattelemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten hyvin kaverisi tietää ja tuntee tilanteesi?
Kaveri tietää minut. Ihastun superharvoin, otan tunneasiat supervakavasti ja olen superpaskana superpitkään, kun homma ei onnistu. Mulla menee oikeasti vuosia, että pääsen yli jostakusta, jota kohti olen sallinut itseni heittäytyä.
Lähinnä se tässä arveluttaakin, että kun mun maailma on ollut oikein hyvin järjestyksessä näin, niin miksi nyt oikein välttämättä haluaisin ravistella sitä. Etenkin kun en siitä vastapuolesta edes mitään vielä oikein tiedä. Että jos vaan sulkisi koko ajatuksen mielestä ja jatkaisi eteenpäin entiseen tapaan, väistäen mahdolliset kohtaamiset.
Ja tiedostan, että kuulostan ihan teini-ikäisen päiväkirjalta, mutta aikuinen olen. Tunneasioiden käsitteleminen on vain tosi vaikeaa mulle ja siksi teen sen mieluiten just anonyyminä internetissä. Koska jos alkaa ahdistaa, ketjuun ei tarvitse palata.
Ymmärrän TÄYSIN ja siksi sanonkin, että sulje se pois mielestä vielä kun voit......
Ja mene terapiaan, itsekin aion.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että olen väärän naisen kanssa. En vaan osaa muuttaa elämää enää.
Meneehän se elämä noinkin. Harvalla se mitään ilotulitusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko oli sanoa sulle ikävästi vaikka sydämeen sattui. Ikävä sua, huutava, pitkä ikävä. Kaikesta huolimatta. En voi nyt laittaa viestiä syystä minkä sinä tiedät. Mutta sun viesti toisi valoa pitkiin, pimeisiin iltoihini ja ehkä mä voisin sulle jotain vähän kiltimpää vastatakin.
Mieheltä ihanalle vaalealle naiselle
Ihana viesti, voi kunpa olisi minulle vaikkei tietenkään ole. Mitä kautta haluaisit saada viestin?
Mikset voisi olla hän? Mä taas voisin jotenkin hyvin kuvitella että olisit täällä.
Ei sillä ole väliä mitä kautta viesti tulis. Laita vaikka tekstari. Mulle se olis kuitenkin paljon enemmän. Se avais mun maisemaan kesäniityt keskelle syksyn kylmiä tuulia.
En taida ainakaan tänään enää uskaltaa. On sen verran korkea kynnys, että todella vaikeaa on huomennakin. Kuitenkin menee arvaus väärin... Kerro jotain tunnisteita lisää.
Olisko tuo nyt niin vaarallista? Sehän tiedetään, että paljon enemmän harmittaa tekemättä jättämiset kuin tekemiset. Jos sulla tulee tuosta joku mieleen, mikset vaan antaisi mennä?
- sivusta tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me vielä saadaan toisemme mies, olen siitä ihan varma.
Minä en ole siitä yhtään varma, vaikka en mitään muuta haluaisikaan kuin sinut. Ikävä.
Mikä sulle aiheuttaa epävarmuutta?
Suurimpana epävarmuustekijänä on se, etten ehkä näe häntä enää koskaan. En myöskään usko, että hän tuntee minua kohtaan mitään. Nämä varmaan riittää?
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen edelleen niist päiväunista sun kainalossa.
Toteutetaan joku päivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksa kaivata sua. Siispä ei hyvän yön toivotuksia tänään. Kamalaa tämä on, mutta en sua kuitenkaan ikinä saa joten luovutan. Pärjäile.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että olen väärän naisen kanssa. En vaan osaa muuttaa elämää enää.
Olen omasi, jos joskus saat muutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että olen väärän naisen kanssa. En vaan osaa muuttaa elämää enää.
Toivottavasti olet kuitenkin onnellinen.
Hyv.yön toiv., suukko & hali rakkaalleni mieheltä. Etunimemme alkavat samalla ääntiöllä. Ajattelen rakas siua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää yötä miehelle, jonka takia olen täällä. Tekisi tosiaan mieli laittaa viesti ihan suoraankin, jos tietäisin varmasti että se on toivottu. Ilman sydämiä tällä kertaa, tiedät miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko minusta mustasukkainen, kun olet ollut tyly?
Olen, vaikken saisi olla.
Ei sinun tarvitse olla. Rakastan sinua.
Voi jee!
Huomenta mukava mies💟 1,5 tuntinen ensimmäinen puhelu eilen illalla. Kuinka nauru raikasi ja ilo ilmeni!
Ihana oli löytää yhteneväisyyksiä kuten että sukumme on lähtöisin samalta alueelta ja tunnemme samoja ihmisiä. Olemme käyneet samoilla paikoilla. Tämä olkoot vinkkinä kuka olen, vaikka 1000% varmuudella et tälläsestä palstasta ole edes kuullut. Elät niin eri maailmassa.
Haluan sinut mentorikseni, ylimmäksi ystäväkseni. Tarvitsen nyt voimakasta ohjaajaa elämääni kun muutokset on käynnissä.
En ikävöi vaan olen haltioissani! Uudesta ystävästäni.
Vierailija kirjoitti:
Ihana H, ikävä sua
m -> n
Kenelle H:lle tämä on?
Ketju on lukittu.
Sinkku olen. Vastapuolesta en edes tiedä. En myöskään tiedä sen fiiliksiä musta ja sitä juuri arvonkin, että lähdenkö edes selvittämään niitä.
Hyviä kysymyksiä ja näitä juuri mietin, kun yritän päättää: Pelkästään hyviä tunteita, tosin hyvin ei-toivottuina; menetettävänä henkilökohtainen maailmanjärjestys; en voi sanoa etukäteen, koska enhän voi tietää, millaista se sitten olisi. Minähän en siis tosiaan tiedä, kiinnostanko häntä tippaakaan, joten siinä mielessä viimeinen kohta tuntuu äärimmäisen kaukaiselta lähteä ajattelemaankaan.
Kaveri tietää minut. Ihastun superharvoin, otan tunneasiat supervakavasti ja olen superpaskana superpitkään, kun homma ei onnistu. Mulla menee oikeasti vuosia, että pääsen yli jostakusta, jota kohti olen sallinut itseni heittäytyä.
Lähinnä se tässä arveluttaakin, että kun mun maailma on ollut oikein hyvin järjestyksessä näin, niin miksi nyt oikein välttämättä haluaisin ravistella sitä. Etenkin kun en siitä vastapuolesta edes mitään vielä oikein tiedä. Että jos vaan sulkisi koko ajatuksen mielestä ja jatkaisi eteenpäin entiseen tapaan, väistäen mahdolliset kohtaamiset.
Ja tiedostan, että kuulostan ihan teini-ikäisen päiväkirjalta, mutta aikuinen olen. Tunneasioiden käsitteleminen on vain tosi vaikeaa mulle ja siksi teen sen mieluiten just anonyyminä internetissä. Koska jos alkaa ahdistaa, ketjuun ei tarvitse palata.