Laajan tutkimuksen mukaan kodin täysi kirjahylly luo lapselle ison edun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meillä on ollut laajat kirjahyllyt, niin kotona, kuin mummoloissa. Lapselle on luettu ihan valtavasti, on viety kirjastoon ja hehkutettu kirjojen hienoutta.

On perinyt kyllä erittäin hyvän sanavaraston ja osaa käyttää sellaista verbaliikkaa, että itse mediapuolella työskentelevänä olen hyvin kateellinen ( ja toisaalta saan myöskin häneltä toisinaan apua).

Mutta valitettavasti lastani ei juuri romaanien luku kiinnosta. Sen sijaan kyllä jaksaa lukea ja selvittää valtavasti asioita netin kautta, ja hänellä onkin erittäin laaja yleistieto. Toki osa on varmasti myös siitä, että seuraa paljon uutisia, dokumentteja jne.

Mitä valitettavaa siinä on? Miksi fiktiivisten romaanien lukeminen olisi jotenkin erityisen toivottava asia?

Lue aloitus ja tuo linkattu tutkimusuutinen. Aika hupaisaa, että kahlasit ketjun kakkossivulle asti ymmärtämättä koko pointtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meillä on ollut laajat kirjahyllyt, niin kotona, kuin mummoloissa. Lapselle on luettu ihan valtavasti, on viety kirjastoon ja hehkutettu kirjojen hienoutta.

On perinyt kyllä erittäin hyvän sanavaraston ja osaa käyttää sellaista verbaliikkaa, että itse mediapuolella työskentelevänä olen hyvin kateellinen ( ja toisaalta saan myöskin häneltä toisinaan apua).

Mutta valitettavasti lastani ei juuri romaanien luku kiinnosta. Sen sijaan kyllä jaksaa lukea ja selvittää valtavasti asioita netin kautta, ja hänellä onkin erittäin laaja yleistieto. Toki osa on varmasti myös siitä, että seuraa paljon uutisia, dokumentteja jne.

Mitä valitettavaa siinä on? Miksi fiktiivisten romaanien lukeminen olisi jotenkin erityisen toivottava asia?

Niin, totta tuokin, että eihän kaikkien tarvitse lukea samoja asioita. Uskoisin kuitenkin tuntevani lapseni sen verran hyvin, että kuvittelisin hänenkin saavan samankaltaisia elämyksiä niiden lukemisesta, mitä itsekin olen kokenut. Mutta hyvä muistutus kyllä, että ei hän tietenkään ole mikään jatkeeni ja tietenkin itse päättää mitä lukee ( ja hyvä, että kuitenkin lukee).

Älyään voi kyllä kehittää muutenkin kuin kirjoja lukemalla.

Ajantasalla kirjoitti:

Haloo,hei kaikki,palatkaa nykyaikaan 2018 .Ei juuri monikaan hanki enää kirjahyllyä,puhumattakaan painavista kirjoista sinne pölyttymään.

Kun ,jopa tällainen 72v mummi on jo kahdeksan vuotta lukenut kirjoja ym ym valtavasti i padilta+kuunnellut loistavia romaaneja ,vanoja klassikkoja ja just ilmestyneitä.

Ei kantsi jatkaa enää saivarteua kirjahyllyistä.

Sääliksi käy niitä nykyisiä neli-kuuskymmpisiä ,jotka joutuvat rahtaamaan kuolinpesistä suuret kirjamäärät ties minne,,,,

Ei meitä tarvitse sääliä. Jaamme ilomielin sisareni kanssa kirjat, joita vanhemmiltamme joskus meille jää. Tosin en vielä ihan ole keksinyt, mistä löydän kotoamme vielä uuden kirjahyllyn paikan, mutta se järjestyy kyllä.

Enemmän säälin omia lapsiani, joille jää hoideltavaksi siinä vaiheessa jo kaiketi parin tuhannen kirjan kokoelma. No, sortti-asemalle sitten ne, joita eivät itselleen tahdo. En mieti tällaisia asioita.

Sinänsä lukulaitteella lukeminen ON hyvä vaihtoehto. En vain itse tykkää sellaisesta lukea.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meillä on ollut laajat kirjahyllyt, niin kotona, kuin mummoloissa. Lapselle on luettu ihan valtavasti, on viety kirjastoon ja hehkutettu kirjojen hienoutta.

On perinyt kyllä erittäin hyvän sanavaraston ja osaa käyttää sellaista verbaliikkaa, että itse mediapuolella työskentelevänä olen hyvin kateellinen ( ja toisaalta saan myöskin häneltä toisinaan apua).

Mutta valitettavasti lastani ei juuri romaanien luku kiinnosta. Sen sijaan kyllä jaksaa lukea ja selvittää valtavasti asioita netin kautta, ja hänellä onkin erittäin laaja yleistieto. Toki osa on varmasti myös siitä, että seuraa paljon uutisia, dokumentteja jne.

Mitä valitettavaa siinä on? Miksi fiktiivisten romaanien lukeminen olisi jotenkin erityisen toivottava asia?

Lue aloitus ja tuo linkattu tutkimusuutinen. Aika hupaisaa, että kahlasit ketjun kakkossivulle asti ymmärtämättä koko pointtia.

Missään kohdassa ei kerrottu, miksi pitäisi lukea juuri romaaneja.

Jos sinulla on kotona iso kirjasto faktakirjallisuutta, niin hyvä. Tosin niistä harvemmin oppii ymmärtämään muita ihmisiä, joka siis oli kertovan kirjallisuuden lahja ihmiskunnalle.... ja harvemmin kukaan vanhempi lukee tietosanakirjaa tai auton asennusopasta ääneen lapselle. Luitko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meillä on ollut laajat kirjahyllyt, niin kotona, kuin mummoloissa. Lapselle on luettu ihan valtavasti, on viety kirjastoon ja hehkutettu kirjojen hienoutta.

On perinyt kyllä erittäin hyvän sanavaraston ja osaa käyttää sellaista verbaliikkaa, että itse mediapuolella työskentelevänä olen hyvin kateellinen ( ja toisaalta saan myöskin häneltä toisinaan apua).

Mutta valitettavasti lastani ei juuri romaanien luku kiinnosta. Sen sijaan kyllä jaksaa lukea ja selvittää valtavasti asioita netin kautta, ja hänellä onkin erittäin laaja yleistieto. Toki osa on varmasti myös siitä, että seuraa paljon uutisia, dokumentteja jne.

Mitä valitettavaa siinä on? Miksi fiktiivisten romaanien lukeminen olisi jotenkin erityisen toivottava asia?

Fiktiivisten romaanien lukeminen kasvattaa empatiakykyä.

Vierailija kirjoitti:

Lukea voi kirjastonkin kirjoja. Kotonani (duunarikoti) oli ehkä Tuntematon Sotilas, siskon vihkiraamattu, ja sitten meidän lasten kirjoja muutama. Mutta silti pärjäsin koulussa hyvin. Mutta en opiskellut kauaa, koska halusin töihin. Silloin saikin töitä. Ja halusin muuttaa omilleni. Lapseni lapsuudenkodissa oli ehkä Kirjakerhon kirjoja, ei hän niitä lukenutkaan, vaan kävimme monta kertaa kuukaudessa kirjastossa. Ja hänelle luettiin, minulle tietenkään ei, koska ei 50-luvun työläiskodissa varmaan kovinkaan usein luettu lapsille. Aku Ankkaa saattoi joku lukea, en muista, tuliko se meille jopa. Siitä opin kuitenkin itse lukemaan ennen kouluunmenoa, vuotta vanhempi kaverini auttoi. 60-luvun alussa kouluun menevillä lukutaito ennen koulua ei ehkä ollut niin tavallista kuin nykyään.

Hassua oli, kun joku äidinkielenopettaja lausui, että kyllä huomaa, kenellä on kotonakin kirjoja, kun äidinkieli on niin vahva. Toisena aikana, rohkeampana  olisin kiistänyt tämän, mutta silloin vain ihmettelin, miten ope voi olla noin tietämätön.

Oma lapseni opiskeli pitkälle. Uskon kyllä, että tein oikein lukiessani hänelle paljon. Tykkäsinkin lukea.

Äitini oppi lukemaan 50-luvulla 5-vuotiaana. Ihan työläiskodista, paljon lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meillä on ollut laajat kirjahyllyt, niin kotona, kuin mummoloissa. Lapselle on luettu ihan valtavasti, on viety kirjastoon ja hehkutettu kirjojen hienoutta.

On perinyt kyllä erittäin hyvän sanavaraston ja osaa käyttää sellaista verbaliikkaa, että itse mediapuolella työskentelevänä olen hyvin kateellinen ( ja toisaalta saan myöskin häneltä toisinaan apua).

Mutta valitettavasti lastani ei juuri romaanien luku kiinnosta. Sen sijaan kyllä jaksaa lukea ja selvittää valtavasti asioita netin kautta, ja hänellä onkin erittäin laaja yleistieto. Toki osa on varmasti myös siitä, että seuraa paljon uutisia, dokumentteja jne.

Mitä valitettavaa siinä on? Miksi fiktiivisten romaanien lukeminen olisi jotenkin erityisen toivottava asia?

Fiktiivisten romaanien lukeminen kasvattaa empatiakykyä.

Laajentaa sanavarastoa ja kehittää äidinkielen nyanssien tajua.

Toi on kyllä absurdia a) Miettiä sitä, että voi voi, en viitsi hirvittävää kirjakokoelmaa pitää koska mitä käy kun lapset joutuvat käymään kuolinpesän läpi....? haloo, et ole itse enää siinä vaiheessa siellä murehtimassa, elä elämääsi ja tee niin kuin tykkäät. Kirjat voi aina antaa suoraan pois antikvariaatteihin tai hyväntekeväisyyteen, jos ei niitä läpikäyvät ihmiset niistä pidä.

Ja b) Olettaa että duunariperheissä ei kirjakokoelmia ole.

Olen toki vielä nuori ja juuri aloittanut ylemmän asteen koulutuksen. Mutta duunaritöitä tehnyt yli 5 vuotta ja kyllä tuo oma kokoelmani on jo aika komea. Kirjat on kauniita esineinä ja niistä on käytännön hyötyä, joten miksipä ei. Ei kannata olettaa, että olisi normi ettei duunareilla ole kulttuurillisia harrastuksia tai mitään sisältöä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukea voi kirjastonkin kirjoja. Kotonani (duunarikoti) oli ehkä Tuntematon Sotilas, siskon vihkiraamattu, ja sitten meidän lasten kirjoja muutama. Mutta silti pärjäsin koulussa hyvin. Mutta en opiskellut kauaa, koska halusin töihin. Silloin saikin töitä. Ja halusin muuttaa omilleni. Lapseni lapsuudenkodissa oli ehkä Kirjakerhon kirjoja, ei hän niitä lukenutkaan, vaan kävimme monta kertaa kuukaudessa kirjastossa. Ja hänelle luettiin, minulle tietenkään ei, koska ei 50-luvun työläiskodissa varmaan kovinkaan usein luettu lapsille. Aku Ankkaa saattoi joku lukea, en muista, tuliko se meille jopa. Siitä opin kuitenkin itse lukemaan ennen kouluunmenoa, vuotta vanhempi kaverini auttoi. 60-luvun alussa kouluun menevillä lukutaito ennen koulua ei ehkä ollut niin tavallista kuin nykyään.

Hassua oli, kun joku äidinkielenopettaja lausui, että kyllä huomaa, kenellä on kotonakin kirjoja, kun äidinkieli on niin vahva. Toisena aikana, rohkeampana  olisin kiistänyt tämän, mutta silloin vain ihmettelin, miten ope voi olla noin tietämätön.

Oma lapseni opiskeli pitkälle. Uskon kyllä, että tein oikein lukiessani hänelle paljon. Tykkäsinkin lukea.

Äitini oppi lukemaan 50-luvulla 5-vuotiaana. Ihan työläiskodista, paljon lapsia.

Niin, mutta ei se ollut NIIN yleistä kuin nykyään. Ehkä? En ole mitään tutkimuksia nähnyt, pyydän  anteeksi jos oletin väärin. Olin kyllä ainoa, joka sai luvan lainata kirjojakin koulun lainastosta ekaluokkalaisena, koska osasin lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukea voi kirjastonkin kirjoja. Kotonani (duunarikoti) oli ehkä Tuntematon Sotilas, siskon vihkiraamattu, ja sitten meidän lasten kirjoja muutama. Mutta silti pärjäsin koulussa hyvin. Mutta en opiskellut kauaa, koska halusin töihin. Silloin saikin töitä. Ja halusin muuttaa omilleni. Lapseni lapsuudenkodissa oli ehkä Kirjakerhon kirjoja, ei hän niitä lukenutkaan, vaan kävimme monta kertaa kuukaudessa kirjastossa. Ja hänelle luettiin, minulle tietenkään ei, koska ei 50-luvun työläiskodissa varmaan kovinkaan usein luettu lapsille. Aku Ankkaa saattoi joku lukea, en muista, tuliko se meille jopa. Siitä opin kuitenkin itse lukemaan ennen kouluunmenoa, vuotta vanhempi kaverini auttoi. 60-luvun alussa kouluun menevillä lukutaito ennen koulua ei ehkä ollut niin tavallista kuin nykyään.

Hassua oli, kun joku äidinkielenopettaja lausui, että kyllä huomaa, kenellä on kotonakin kirjoja, kun äidinkieli on niin vahva. Toisena aikana, rohkeampana  olisin kiistänyt tämän, mutta silloin vain ihmettelin, miten ope voi olla noin tietämätön.

Oma lapseni opiskeli pitkälle. Uskon kyllä, että tein oikein lukiessani hänelle paljon. Tykkäsinkin lukea.

Äitini oppi lukemaan 50-luvulla 5-vuotiaana. Ihan työläiskodista, paljon lapsia.

Niin, mutta ei se ollut NIIN yleistä kuin nykyään. Ehkä? En ole mitään tutkimuksia nähnyt, pyydän  anteeksi jos oletin väärin. Olin kyllä ainoa, joka sai luvan lainata kirjojakin koulun lainastosta ekaluokkalaisena, koska osasin lukea.

Niin, miten sen nyt ottaa. Isäni oppi lukemaan myös pienenä, koska oli monilapsisen katraan nuorin. Isommat sisarukset opettivat. Ja näin siis 1930-luvulla, maanviljelijäperheessä. Isä komennettiin ekaluokalta takaisin kotiin vuodeksi, koska oli pienikokoinen ja osasi jo lukea sujuvasti, muut vielä opettelivat.

Itsekin osasin lukea mennessäni kouluun kuusivuotiaana, vuotta ennen kuin olisi pitänyt. Näin 1970-luvun alussa.

Omista lapsistani toinen oppi lukemaan vasta ekaluokalla, toinen osasi lukea ja kirjoittaa viisivuotiaana ja laski sujuvasti kouluun mennessään yhteen ja vähennyslaskuja moninumeroisilla luvuilla.

Silti juuri tuo jälkimmäinen on erityisoppilas, jolla nyt lukioiässä on suuria vaikeuksia reaaliaineiden johtopäätöksiä vaativien essee-vastausten kanssa.

Eli summa summarum: asiat ovat aika monimutkaisia, kun puhutaan yksitason asioista. Johtopäätöksiä voidaan tehdä vain suurilla otannoilla. 160 tuhannen otanta, jota ANU:n tutkimuksessa on käytetty on kyllä iso.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh. Vähän on mutkat oiottu suoriksi. Lukeminen tuo tuon edun. Ihan sama, onko paperisesta vai digikirjasta. Jälkimmäiset vaan ovat sen verran tuore juttu, että ei ole olemassa aikuisia, joiden lapsuudne kodissa olisi luetu digikirjoja ja joiden elämää voitaisiin nyt kyselytutkimuksella arvioida.

Mekaanisen kirjaston laskemisen sijasta siis pitäisi mitata sitä, LUETTIINKO ko. henkilölle lapsena.

Ei muuten ole sama lukeeko diginä vai paperilta. Asioita joita on voitu tutkia, niin näytöltä luettu teksti hahmottuu heikommin ja se muistetaan heikommin. Googleta jos et usko :-).

Itse asiassa tuokaan ei pidä paikkaansa. Jos paperikirjaa lukemaan tottunut alkaa digikirjaa ja häntä tutkitaan, hän tosiaan muistaa heikommin digikirjasta lukemaansa. Min esimerkiksi en tykkää lukea perusteellisempaa tekstiä näytöltä.

Mutta jos vaikkapa nuori lukee pelkästään digikirjoja, hän omaksuu niitä aivan yhtä lailla kuin paperitekstejä. Esimerkiksi minun lukiolaiseni ottavat aivan omasta halustaan mieluummin oppikirjansa digiverisoina.

Kyse on tottumuksesta, ei siitä, että teksti olisi jotenkin heikompilaatuista näytöllä.

4

Kyse on kylläkin myös siitä, että se kirjahylly eli kirjasto on näkyvillä. Ei lapsi itse osaa etsiä digilaitteesta kirjoja, mutta kun on mistä valita, aina jotain tulee selattua, mikä on tyhjää parempi.

Netistä lukemalla lapsi oppii lähinnä hymiöt ja kirjoittamaan väärin. eixjeh.

Olen kurkkuani myöten täynnä näitä tutkimuksia ja vanhempien syyllistämistä. Meillä on kotona valtavasti kirjoja ja luen itse paljon. Lapsistani toinen lukee jonkin verran, toinen ei lainkaan. Kummallekin olen lukenut todella paljon ja monipuolisesti, kun he olivat pieniä. Tämän lukemista vieroksuvan kielelliset taidot ovat hyvät, mutta häntä ei vain kiinnosta lukeminen lainkaan. Itse asiassa miehenikään ei lue lainkaan romaaneja, ehkä minun pitäisi sitten painostaa häntäkin, koska muuten joku menee varmaan pieleen. (Mieheni on menestynyt hyvin ja on älykäs, mutta häntäkään ei vain kiinnosta lukeminen.) Lukeminen on minusta hyvä harrastus kuten on vaikka tuubansoitto tai karate tai postimerkkeily, mutta harva nyt harrastaa kaikkea. Mitä tulee sellaiseen peruslukutaitoon, joka on sitten kai heikentynyt viime vuosina, niin ihmettelen, mitä siellä koulussa tehdään äikän tunneilla. Kyseistä ainetta on monta tuntia viikossa yhdeksän vuoden ajan ja jos lapsi ei sen jälkeen osaa lukea lyhyttä, yksinkertaista tekstiä sen ymmärtäen, niin ehkä sitä vikaa on koulussakin, ei vain vanhempien kirjahyllyssä. 

Suomessa on onneksi laaja ja laadukas kirjastoverkosto. Lukemisinnon ei ainakaan kodin kirjahyllyttömyyteen pitäisi kaatua.

Australiassa ei liene paljon kansallisia kirjastoja?

Sanoisin, että kirjojen laadulla on myös merkitystä. Oman kokemukseni mukaan olen kasvanut kuvakirjojen kasvattaman ja siitä eteen päin saduilla ja rompsuilla. Tietokirjallisuutta ja aikuisten lehtiä pääsin lukemaan sukulaispaikoissa. Näitä olisin toivonut myös omaan kotiini. Suosittelen siis laajentamaan aineistoa rompsuista muuhunkin :p

Tosin itse olen omaan kirjahyllyyni kerännyt tietokirjallisuutta, mutta pointtini on, että olisin voinut viisastua jo lapsena enkä vasta teininä jos tietokirjoja olisi ollut myös kotihyllyssä.

Hassuinta on, että äitini vihaa kirjahyllystöjäni ja kirjamäärääni ja tarjoutuu aina viemään niitä roskiin. Itse pidän kirjat, koska luen ne aina muutamien vuosien päästä uudelleen. Huonot kirjat tietysti heitän pois.

En tiedä miksi sivistys on vähempiarvoista jos se hankitaan netistä lukemalla tai e-kirjoista? Itse en lue juuri lainkaan paperikirjoja mutta minulla on kyllä mielestäni laaja yleissivistys ja ymmärrys asioista. Lastakaan en ole patistanut kirjoja lukemaan, koulussa lapsi pärjää kyllä erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi sivistys on vähempiarvoista jos se hankitaan netistä lukemalla tai e-kirjoista? Itse en lue juuri lainkaan paperikirjoja mutta minulla on kyllä mielestäni laaja yleissivistys ja ymmärrys asioista. Lastakaan en ole patistanut kirjoja lukemaan, koulussa lapsi pärjää kyllä erittäin hyvin.

Minun käsittääkseni netistä luetaan yleensä lyhyempiä tekstejä. Eli verkko voi korvata sanomalehden yleissivistyksen lähteenä, mutta kirja on edelleen kirja ja ruokkii mielikuvitusta & pitkäjänteisyyttä aivan omalla tavallaan.

Olisi mielenkiintoista nähdä jokin tutkimus e-kirjojen käytöstä. Yhden kyselytutkimuksen muistan nähneeni, sen mukaan e-kirjoja luki eniten sama porukka, joka luki eniten paperikirjoja.

Nykyään luen paljon enemmän kirjoja,koska niitä on niin heppo valita digikirjoina .Voi lukea ,aloittaa ,hipaista takaisin kirjastoon ,jos ei ollutkaan tarina minun makuuni.

Valtavan paljon parempi on myöskin valovoima i padin sivuilla ja tekstin saa mieluisan kokoiseksi.

Myöskin tietokirjallisuutta löytyy valtavasti netistä.

Siis ainakin tälläiselle ikääntyneelle 110% parempi vaihtoehto ,kuin kirjat. Suosittelen.

Se kirjojen määrähän on tässä ns. proxy variable, eli muuttuja jonka avulla pystyy tutkimaan jotain muuta muuttujaa, esim. tässä tapauksessa vanhempien suhtautumista lukemiseen yms. 

Mä olen hyvä esimerkki tästä ilmiöstä, vanhemmat kouluttamattomia, mutta sivistyneitä ja lukeneita. Molemmilla isot kirjakokoelmat kotona. Minulle on luettu ja kannustettu lukemaan koko ikäni. Kirjastossa käytiin vähintään kerran viikkoon. Kun valitin lapsena tylsyyttä isäni totesi poikkeuksetta "sitten vaan kirja käteen!". 

Menestyin koulussa ja olen nykyään korkeakoulutettu ja edelleen innokas lukija.