Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ette voi sietää lasten "tunnekasvattamista"?
15.10.2018 |
Tee mieli vetää naamapalmut joka kerta, kun esim. avoimessa pk:ssa joku lapsista on käyttäytynyt huonosti ja sitten sen äiti tai isä aloittaa sen saman tunnekasvatuspälätyksen. Sehän siis kuuluu pienin vaihteluin näin: "kulta pieni, minä näen, että sinä olet vihainen ja on aivan ok olla vihainen, mutta ei silti saa ottaa toisen lelua/lyödä toista/etuilla jonossa". Sitten kun tämä fraasi on toistettu, niin se mukula päästetään jatkamaan hölmöilyjään toisten lasten sekaan.
Mikähän siinä on, että juuri kukaan vanhempi ei näköjään osaa ajatella kasvatusasioista itse vaan pitää mennä sen neuvolan suositteleman tunnekasvatuksen mukaan vaikka hyvin näkisi ettei se toimi ja että se kuulostaa lapsestakin aivan naurettavalta.
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
talikko kirjoitti:
Lässytysvanhemmat tekevät lapsistaan pullamössöjä, jotka aikuistuttuaan jäävät notkumaan yhteiskunnan tuilla. Normaalissa elämässä ei lässyttämisellä pärjää.
Juuri näin.
Siksi ruotsalaisilla menee paljon huonommin kuin suomalaisilla.
Saisivat ottaa Sen mallia niin saisivat taloutensa kuntoon.
Ruotsalaiset ovat omassa valuutassaan, suomalaiset liian vahvassa eurossa. Suomen kansantalous nojautuu suurelta osin suhdanneherkän vientiteollisuuden varaan, kun taas ruotsalaisilla on huomattavasti laajempi paletti. Suomalainen myy sellua, ruotsalainen myy sellun lisäksi Ikean huonekaluja ja HM rättejä ynnä muuta kivaa. Näillä seikoilla ei ole mitään tekemistä tunteiden sanoittamisen kanssa. Sen kanssa enemmänkin kuinka paljon jakovaraa riittää pullamössön lompsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.
Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden sanoitus on muuten sitten IHAN ERI ASIA kuin LÄSSYTYS!
Jatätä lässynlässyä riittää!
Miksei tämä nyt mene jokaisen kaaliin?
Ilmeisesti ei, koska on opittu lässyttämään kouluikäisellekin: "Katso, äiti antaa sinulle nyt tämän avaimen! Katso! Laita se nyt sinne taskuun! Avaa se vetoketju. Hienoa. Vedä se vetoketju kiinni."
Tämä ei ole lässyttämistä vaan ohjeiden pilkkomista pienelle ihmiselle, tai isommalle jolla esim tarkkaavaisuushäiriö.
Tän ketjun perusteella nää tunteiden sanoittajat ovat kokeneet itse karkean lapsuuden
, Jossa on kehotettu teiniä itsemurhaan ja käsketty vaan olemaan hiljaa.
Tästä hössötyksestä ovat nyt keksineet tunteiden sanoittaminen ja vieneet sen toiseen äärimmäisyyteen, jossa kaupan lattialla karjuvalle lapselle sössötetään että ymmärrän että sua nyt harmittaa kun et saa karkkia ja saa harmittaa kun sulla on nyt kuule harmittamisen tunne. Kuule joku toinen kerta saat karkkia ja ajatteles kuinka iloinen sitten oletkaan, sulla on silloin iloinen tunne.
Karuista oloista tuleva ei tajua että jo 70-luvulla todettiin että nyt tänään ei osteta karkkia eikä sitä asiaa muuta vaikka sua kuinka suututtais. Normaaleissa perheessä opittiin ihan tällä lailla tajuamaan tunteita.
Lapset on nykyään sekaisin kuin seinäkellot jo taapeeroina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Lapsen huono käytös johtuu yleensä aivan muista asioista kuin siitä, että lapsi ei esim. tietäisi olevansa vihainen.
Jäähy taas on rangaistus eli sen tarkoitus ei ole sinällään olla mikään opetustuokio. Opetuskeskustelua voi pitää esim. ennen ja jälkeen jäähyn.
Kuten jo aiemmin on mainittu, niin koko tämä tunteiden sanoittaminen on muotijuttu, jota on harrastettu vasta pari vuotta laajemmassa mitassa. Aiemmin lapsuuttaan eläneetkin ovat silti oppineet tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä, vaikka yhtään heidän tunnettaan ei olisi koskaan sanoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Ihminen ei erota tunnetta, reaktiota ja toimintaa ennen kuin se on opeteltu. Itku, hymy, sävähdys, kavahdus ja monet ilmeet tulevat automaattisesti. Vauvalta myös huuto, taaperolta sätkiminen tai fyysinen aggressio. Useimmilla aikuisillakin tunnetila menee helposti äänensävyyn ja elekieleen, ja on surullisen paljon aikuisia jotka eivät osaa hallita toimintaansa vihaisina.
Niin kauan kunnes lapsi tietää, että harmi ja lyöminen ovat eri asioita, pettymys ja vollotus ovat eri asioita, kateus ja siskon kynän repiminen kädestä ovat eri asioita, niin kauan lapselle pelkkä toiminnan kieltäminen on myös tunteen kieltämistä. Jos pyydät pientä lasta vain olemaan huutamatta, niin ei lapsi siitä itsekseen tajua että se vihaisuus on erillinen, hyväksytty juttu, jos ei siitä puhuta.
Lapsi voi toki oppia ajan kanssa erottamaan tunteensa ja reaktionsa vaikka vanhempi ei niistä puhuisi. Mutta jos se tapahtuisi varmasti ja helposti niin terapeuteilla olisi vähemmän töitä. Miksei siis auttaa lasta? Niinhän me tehdään muidenkin taitojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Miten ois, jos se puoliso vaikka vaan lohduttaisi? Vaihtoehto a:kin voi joskus olla tarpeellinen, mutta b nyt on täysin poissuljettu etenkin aikuisten kesken.
Vihaan mielistelyä yli kaiken, sano mitä sulla on sanottavaa, mulle ei lässytetä.
Ja mitä v..ua tarkoittaa, että lapsi on tunteeSSA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Lapsen huono käytös johtuu yleensä aivan muista asioista kuin siitä, että lapsi ei esim. tietäisi olevansa vihainen.
Jäähy taas on rangaistus eli sen tarkoitus ei ole sinällään olla mikään opetustuokio. Opetuskeskustelua voi pitää esim. ennen ja jälkeen jäähyn.
Kuten jo aiemmin on mainittu, niin koko tämä tunteiden sanoittaminen on muotijuttu, jota on harrastettu vasta pari vuotta laajemmassa mitassa. Aiemmin lapsuuttaan eläneetkin ovat silti oppineet tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä, vaikka yhtään heidän tunnettaan ei olisi koskaan sanoitettu.
Kuka oppi, kuka ei. Ja aika paljon tunteita on sanoitettu jo ennen kuin siitä piti tehdä käsite koska empatiakyvyttömimmät ja omista tunteistaan pahiten pihalla olevan tarvitsevat rautalankamalleja vuorovaikutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Ihminen ei erota tunnetta, reaktiota ja toimintaa ennen kuin se on opeteltu. Itku, hymy, sävähdys, kavahdus ja monet ilmeet tulevat automaattisesti. Vauvalta myös huuto, taaperolta sätkiminen tai fyysinen aggressio. Useimmilla aikuisillakin tunnetila menee helposti äänensävyyn ja elekieleen, ja on surullisen paljon aikuisia jotka eivät osaa hallita toimintaansa vihaisina.
Niin kauan kunnes lapsi tietää, että harmi ja lyöminen ovat eri asioita, pettymys ja vollotus ovat eri asioita, kateus ja siskon kynän repiminen kädestä ovat eri asioita, niin kauan lapselle pelkkä toiminnan kieltäminen on myös tunteen kieltämistä. Jos pyydät pientä lasta vain olemaan huutamatta, niin ei lapsi siitä itsekseen tajua että se vihaisuus on erillinen, hyväksytty juttu, jos ei siitä puhuta.
Lapsi voi toki oppia ajan kanssa erottamaan tunteensa ja reaktionsa vaikka vanhempi ei niistä puhuisi. Mutta jos se tapahtuisi varmasti ja helposti niin terapeuteilla olisi vähemmän töitä. Miksei siis auttaa lasta? Niinhän me tehdään muidenkin taitojen kanssa.
Ei pidä paikkaansa, että ihminen luulisi vaikkapa lyömisen olevan sama asia kuin suuttuminen jos hänelle ei ole siitä erikseen jankattu. Sellaista puhetaitoista ja normaalien kirjoissa olevaa ihmistä joka vastaisi myöntävästi kysymykseen "onko lyöminen sama asia kuin suuttuminen" et käytännöstä pysty löytämään.
Tunteiden sanoittaminen ei myöskään tee ihmisestä viilipyttyä tai poista tarvetta purkaa esimerkiksi iloa tai suuttumusta voimakkaastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Lapsen huono käytös johtuu yleensä aivan muista asioista kuin siitä, että lapsi ei esim. tietäisi olevansa vihainen.
Jäähy taas on rangaistus eli sen tarkoitus ei ole sinällään olla mikään opetustuokio. Opetuskeskustelua voi pitää esim. ennen ja jälkeen jäähyn.
Kuten jo aiemmin on mainittu, niin koko tämä tunteiden sanoittaminen on muotijuttu, jota on harrastettu vasta pari vuotta laajemmassa mitassa. Aiemmin lapsuuttaan eläneetkin ovat silti oppineet tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä, vaikka yhtään heidän tunnettaan ei olisi koskaan sanoitettu.
Kuka oppi, kuka ei. Ja aika paljon tunteita on sanoitettu jo ennen kuin siitä piti tehdä käsite koska empatiakyvyttömimmät ja omista tunteistaan pahiten pihalla olevan tarvitsevat rautalankamalleja vuorovaikutukseen.
Kaikki normaalit ihmiset osaavat tunnistaa tunnetiloja ja käsitellä niitä. Täysin naurettava väite, etteikö joku osaisi tunnistaa vaikkapa vihaisuutta ja tarvittaessa yrittää hillitä sitä.
Kun jokin toimintatapa todetaan huonoksi, tarvitaan ensin riittävän äänekästä sakkia nostamaan se "otsikoihin" jotta juurtuneet tavat tekisivät tilaa uusille käytännöille. Siinä vaiheessa on varmaan idealistisia ylilyöntejäkin, mikä kuuluu ilmiön luonteeseen. Asia nousee puheisiin, tietoisuuteen, ja sitkeimmistä vastustajista huolimatta tuo paljon hyvää mukanaan, ja sulautuu osaksi uutta toimintakulttuuria, asettuu mittasuhteisiin. Mutta vasta kun se on otettu vastaan.
Jos ei jotkut "pehmohörhöt" olisi aikanaan alkaneet "lässyttää" ja "vöyhöttää hysteerisesti" ja kasvattaa seuraavaa heikkoa "pullamössösukupolvea" sanan voimalla, lasten piekseminen erilaisin välinein olisi edelleen valtavirtaa. Minä kyllä kannatan sitä että toimintatapoja tarkistetaan uuden, toki aina muuttuvan tiedon valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Lapsen huono käytös johtuu yleensä aivan muista asioista kuin siitä, että lapsi ei esim. tietäisi olevansa vihainen.
Jäähy taas on rangaistus eli sen tarkoitus ei ole sinällään olla mikään opetustuokio. Opetuskeskustelua voi pitää esim. ennen ja jälkeen jäähyn.
Kuten jo aiemmin on mainittu, niin koko tämä tunteiden sanoittaminen on muotijuttu, jota on harrastettu vasta pari vuotta laajemmassa mitassa. Aiemmin lapsuuttaan eläneetkin ovat silti oppineet tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä, vaikka yhtään heidän tunnettaan ei olisi koskaan sanoitettu.
Kuka oppi, kuka ei. Ja aika paljon tunteita on sanoitettu jo ennen kuin siitä piti tehdä käsite koska empatiakyvyttömimmät ja omista tunteistaan pahiten pihalla olevan tarvitsevat rautalankamalleja vuorovaikutukseen.
Kaikki normaalit ihmiset osaavat tunnistaa tunnetiloja ja käsitellä niitä. Täysin naurettava väite, etteikö joku osaisi tunnistaa vaikkapa vihaisuutta ja tarvittaessa yrittää hillitä sitä.
Voi, tietäisit miten tavallista on ettei esim. aikuinen suomalainen nainen tunnista vihan tunnettaan. Ahdistuu ja masentuu kun ei tiedä mikä se hiertää. Naisen viha on kielletty kieltämällä tytön vihan ilmaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Lapsen huono käytös johtuu yleensä aivan muista asioista kuin siitä, että lapsi ei esim. tietäisi olevansa vihainen.
Jäähy taas on rangaistus eli sen tarkoitus ei ole sinällään olla mikään opetustuokio. Opetuskeskustelua voi pitää esim. ennen ja jälkeen jäähyn.
Kuten jo aiemmin on mainittu, niin koko tämä tunteiden sanoittaminen on muotijuttu, jota on harrastettu vasta pari vuotta laajemmassa mitassa. Aiemmin lapsuuttaan eläneetkin ovat silti oppineet tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä, vaikka yhtään heidän tunnettaan ei olisi koskaan sanoitettu.
Kuka oppi, kuka ei. Ja aika paljon tunteita on sanoitettu jo ennen kuin siitä piti tehdä käsite koska empatiakyvyttömimmät ja omista tunteistaan pahiten pihalla olevan tarvitsevat rautalankamalleja vuorovaikutukseen.
Kaikki normaalit ihmiset osaavat tunnistaa tunnetiloja ja käsitellä niitä. Täysin naurettava väite, etteikö joku osaisi tunnistaa vaikkapa vihaisuutta ja tarvittaessa yrittää hillitä sitä.
Kai tässä maassa sitten on aika vähän niitä normaaleja ihmisiä, kun masennus on niin iso ongelma. Useinhan sen taustalla ovat vaikeudet tunteiden käsittelyssä rakentavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuo tunteiden sanoitus tuntuu hurjalta, että aikuinen kertoo lapselle, miltä hänestä tuntuu. Kuitenkaan aikuinen ei sitä voi tietää, etenkään, jos ei tunne psykologiaa ja muutoin ole perillä siitä, miten tunnemaailma toimii. Silti se on riski, että kerrotaan täysin vääriä tunteita. En jotenkin tiedä, onko sekään hyvä, että ulkopuolelta kerrotaan, että "susta tuntuu nyt tältä, tältä ja tältä". Ahaa, siitä voi olla todella todella suurta vahinkoa, jos on yhtään väärässä. Ja muutenkin, jos minulle joku kertoisi, miltä minusta milloinkin tuntuu, kokisin sen todella nöyryyttävänä. Tunteita voi opettaa kyllä nimeämään ja tunnistamaan muutenkin.
Ymmärrän kyllä tämän huolen, mutta luulen, että se on turha, koska tunteet muodostetaan sosiaalisesti. Siis sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opitaan "kokemaan" tiettyjä tunteita tietyissä tilanteissa ja yhteyksissä. Tunteiden sanoittaminen voi mennä pieleen jossain toisessa kulttuurissa, mutta oman perheen piirissä niin ei voi käydä. Lapset joka tapauksessa omaksuvat oman perheen tunnemaailman.
Tämä on kyllä vaarallista.
Lapseni ei ole kuin minä. En ikinä pysty "sanoittamaan" hänen tunteitaan, koska hän ei tunne kuin minä. Yllätyn joka kerta. Sen sijaan voin kysyä, harmittaako joku, ja odottaa kärsivällisesti että hän sanoo edes jotain. Voin tarjota vaihtoehtoja, mutta yleensä hän tulee ensin kärsimättömäksi, kun olen niin hakoteillä. Aikamme keskusteltuamme se usein sieltä löytyy. Mutta ei tulisi mieleenikään sanoa hänen puolestaan, mitä hän tuntee. Se vasta lyttäisi hänet, kertoisi että hän ei ole edes omien tunteidensa omistaja, on väärässä jopa niissä, minä hallitsen jopa niitä. Narsistista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Ihminen ei erota tunnetta, reaktiota ja toimintaa ennen kuin se on opeteltu. Itku, hymy, sävähdys, kavahdus ja monet ilmeet tulevat automaattisesti. Vauvalta myös huuto, taaperolta sätkiminen tai fyysinen aggressio. Useimmilla aikuisillakin tunnetila menee helposti äänensävyyn ja elekieleen, ja on surullisen paljon aikuisia jotka eivät osaa hallita toimintaansa vihaisina.
Niin kauan kunnes lapsi tietää, että harmi ja lyöminen ovat eri asioita, pettymys ja vollotus ovat eri asioita, kateus ja siskon kynän repiminen kädestä ovat eri asioita, niin kauan lapselle pelkkä toiminnan kieltäminen on myös tunteen kieltämistä. Jos pyydät pientä lasta vain olemaan huutamatta, niin ei lapsi siitä itsekseen tajua että se vihaisuus on erillinen, hyväksytty juttu, jos ei siitä puhuta.
Lapsi voi toki oppia ajan kanssa erottamaan tunteensa ja reaktionsa vaikka vanhempi ei niistä puhuisi. Mutta jos se tapahtuisi varmasti ja helposti niin terapeuteilla olisi vähemmän töitä. Miksei siis auttaa lasta? Niinhän me tehdään muidenkin taitojen kanssa.
Ei pidä paikkaansa, että ihminen luulisi vaikkapa lyömisen olevan sama asia kuin suuttuminen jos hänelle ei ole siitä erikseen jankattu. Sellaista puhetaitoista ja normaalien kirjoissa olevaa ihmistä joka vastaisi myöntävästi kysymykseen "onko lyöminen sama asia kuin suuttuminen" et käytännöstä pysty löytämään.
Tunteiden sanoittaminen ei myöskään tee ihmisestä viilipyttyä tai poista tarvetta purkaa esimerkiksi iloa tai suuttumusta voimakkaastikin.
Niinhän sitä luulisi. Lapsuudenperheessäni vihaisuus ja lyöminen olivat sama asia, eikä siitä enempiä puhuttu. Kun menin naimisiin, ja mieheni oli... ei-tyytyväinen ja jopa erittäin harmistunut ja äreäkin, kiukkuinenko? Kysyin häneltä, onko hän vihainen. Ja myös olin varuillani ja peloissani.
Hän oli hämmentynyt ja sanoi että ei hän vihainen ole. Sen sijaan en tiedä mikä hän sitten oli, minulla ei edelleenkään ole muuta sanaa tuolle mielentilalle, kun aikuinen mies on erittäin harmissaan vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Lapsen huono käytös johtuu yleensä aivan muista asioista kuin siitä, että lapsi ei esim. tietäisi olevansa vihainen.
Jäähy taas on rangaistus eli sen tarkoitus ei ole sinällään olla mikään opetustuokio. Opetuskeskustelua voi pitää esim. ennen ja jälkeen jäähyn.
Kuten jo aiemmin on mainittu, niin koko tämä tunteiden sanoittaminen on muotijuttu, jota on harrastettu vasta pari vuotta laajemmassa mitassa. Aiemmin lapsuuttaan eläneetkin ovat silti oppineet tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä, vaikka yhtään heidän tunnettaan ei olisi koskaan sanoitettu.
Kuka oppi, kuka ei. Ja aika paljon tunteita on sanoitettu jo ennen kuin siitä piti tehdä käsite koska empatiakyvyttömimmät ja omista tunteistaan pahiten pihalla olevan tarvitsevat rautalankamalleja vuorovaikutukseen.
Kaikki normaalit ihmiset osaavat tunnistaa tunnetiloja ja käsitellä niitä. Täysin naurettava väite, etteikö joku osaisi tunnistaa vaikkapa vihaisuutta ja tarvittaessa yrittää hillitä sitä.
Kai tässä maassa sitten on aika vähän niitä normaaleja ihmisiä, kun masennus on niin iso ongelma. Useinhan sen taustalla ovat vaikeudet tunteiden käsittelyssä rakentavalla tavalla.
Tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että merkittävä osa ihmisen psyykeen ongelmista olisi vältettävissä jos ihmisen tunteita olisi lapsena sanoitettu. Ei vähiten suurin osa masennustapauksista.
Tunnustan kuuluvani tähän joukkoon. Pidän jotenkin ihan uskomattomana sitä, että lapsi joka ymmärtää puhetta, ei osaa itse säädellä tunteitaan. Ei se ole vaikeaa, kun lapsi huomaa miten pitää käyttäytyä, jolloin osaa myös sivuttaa negatiiviset tunteet. Miksi siis kertoa lapselle, että suututtaa, harmittaa, väsyttää ja siksi teit niin tai noin, kun alun perinkään kenenkään ei pitäisi pystyä näkemään sitä.
Juuri tästä syystä on käytössä tuplaehkäisy sterilisaation ikärajaa odotellessa, enkä aio omia lapsia koskaan hankkia. En myöskään suostu lapsenvahdiksi, koska pärjään tasan tarkkaan iloisen ja reippaan lapsen kanssa.
Lapsena itkemisen, kiukuttelun tai minkään edes aiheellisen tunnereaktion seurauksena oli joko fyysinen väkivalta tai esim. ulos pakkaseen lukitseminen. Tasan yksi ammattilainen on ollut sitä mieltä, että voin olla masentunut, vaikka pystynkin keskustelemaan itsemurhayrityksestä, parisuhteen seksuaalisesta väkivallasta ja lapsuudesta hymyillen ja itsemurhayrityksenkin jälkeen pääsin teholta kotiin terveenä. Ottaen huomioon, että fyysinenkin sairastuminen saati itkeminen edes yksin kotona aiheuttaa minulle itsemurha-ajatuksia ja uskomatonta häpeää, sanoisin että typerältä kuulostamisen ohella tunnekasvatuksessa tehdään jotain ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Apn lapsuus porno- ja alkoholiperheessä näkyy hyvin tuossa aloituksessa.
Niin näkyy. Hän huokuu vihaa, mutta väärää kohdetta kohtaan, koska ei ymmärrä omaa tunnettaan.
Olen lastenhoitaja ja kaikki päivät kuluvat työssäni siihen, kun vuorotellen vain sanoitan, sanoitan ja vieläkerran sanoitan lapsille tunteitaan ym...Olen päättänyt, että kun ja jos minulla on joskus oma lapsi, niin jumalauta joskus saa luvan riittää pelkkä EI!!!
Mitä kohtaa sanassa EI et ymmärrä?
Tuo tosiaan toimii myös aikuisiin.
Jopa asiakaspalvelutilanteessa. Joku on mennyt pieleen, ja asiakkaalle sanoo, että ymmärtää että tilanne harmittaa/suututtaa, niin se jo helpottaa sitä suuttumista ja auttaa asian selvittämisessä.
Yleensäkin ihmisille on tärkeää että joku huomaa sen oman tunteen ja ymmärtää mistä se tunne johtuu.