Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka ette voi sietää lasten "tunnekasvattamista"?
15.10.2018 |
Tee mieli vetää naamapalmut joka kerta, kun esim. avoimessa pk:ssa joku lapsista on käyttäytynyt huonosti ja sitten sen äiti tai isä aloittaa sen saman tunnekasvatuspälätyksen. Sehän siis kuuluu pienin vaihteluin näin: "kulta pieni, minä näen, että sinä olet vihainen ja on aivan ok olla vihainen, mutta ei silti saa ottaa toisen lelua/lyödä toista/etuilla jonossa". Sitten kun tämä fraasi on toistettu, niin se mukula päästetään jatkamaan hölmöilyjään toisten lasten sekaan.
Mikähän siinä on, että juuri kukaan vanhempi ei näköjään osaa ajatella kasvatusasioista itse vaan pitää mennä sen neuvolan suositteleman tunnekasvatuksen mukaan vaikka hyvin näkisi ettei se toimi ja että se kuulostaa lapsestakin aivan naurettavalta.
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Kotioloissa meininki on yleensä hyvin toisenlainen.
Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea vaan näille teinien tunteiden sanoittamiseen.
Minä olen tuollainen, mutta lapseni eivät kyllä käyttäydy huonosti silmieni alla. Ja kun en ole näkemässä, se on päiväkodin tehtävä pitää heidät ruodussa.
Minusta tämä on hyvä tapa. Joo, sinua harmittaa kun toinen on nyt keinussa, mutta jokainen odottaa vuoroaan. Haluaisit nyt banaania, mutta minä en anna, koska nyt syödään ruoka. Ja niin edelleen.
En käsitä, mitä pahaa tässä on?
Ap:n lapset opettelevat sitten aikanaan tunteiden tunnistamista terapiassa. Hivenen ehkä ärtyneinä siitä, että muut ovat vastaavaa päässeet harjoittelemaan jo lapsina ja siitä ihmissuhteissaan hyötyneet.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselle ihmiselle tulee vieraan lapsen tunnekasvatuksesta raivo, niin on kyllä aika tavalla käsiteltävää lapsuudessa.
Joo, tuota "minä näen että sinua ..." -lätinää vaan kaikille niin kaikki ongelmat poistuvat. Kumma, kun tuota ei ole ennen keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan näille teinien tunteiden sanoittamiseen.
Ajatuksena vähän niin kuin on, että teinien puolesta ei enää tarvitse sanoittaa. Kuuntelin tässä yhtenä päivänä sivusta, kun 7-vuotias poikani jälkipui naapurin tytön kanssa riitaansa. "Anteeksi, että huusin sulle. Mua alkoi harmittaa, kun et huomannut mun tärkeää asiaa..." Tuntuu että harva aikuinenkaan suomalainen mies tuohon pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan näille teinien tunteiden sanoittamiseen.
Oletko koskaan kuullut siitä, että lapsiin ja teineihin käytetään aivan erilaisia kasvatusmenetelmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapset opettelevat sitten aikanaan tunteiden tunnistamista terapiassa. Hivenen ehkä ärtyneinä siitä, että muut ovat vastaavaa päässeet harjoittelemaan jo lapsina ja siitä ihmissuhteissaan hyötyneet.
En muista, että kukaan olisi tunnekasvattanut lapsiaan vielä 5–10 vuotta sitten. On näillä vanhemmilla ikäluokilla varmaan pahat traumat. Terapiajonossa ollaan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan näille teinien tunteiden sanoittamiseen.
Lapsen tunteiden sanoittamisen idea nimenomaan on se, ettei äiskän tarvitse enää 15-vuotiaan tunteita sanoittaa, vaan hän hoitaa itsensä ja ihmissuhdeasiansa itse, sillä hän on saanut siihen lapsuudessa hyvät eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan näille teinien tunteiden sanoittamiseen.
Pointti lienee siinä, että koska tunteiden oikea tunnistaminen ja ilmaisu on aloitettu jo varhain, niin lapsi kehittyessään osaa pikkuhiljaa tehdä tämän itse. Näin teini-ikäisen tunteita ei tarvitse enää vanhemman mennä selostamaan.
Mutta mitäs minä näistä tietäisin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselle ihmiselle tulee vieraan lapsen tunnekasvatuksesta raivo, niin on kyllä aika tavalla käsiteltävää lapsuudessa.
Joo, tuota "minä näen että sinua ..." -lätinää vaan kaikille niin kaikki ongelmat poistuvat. Kumma, kun tuota ei ole ennen keksitty.
Se on ihan fakta, että sua jostakin syystä harmittaa kauheasti se, että lapsia yritetään ymmärtää. En voi väittää, että ymmärtäisin sinua, mutta edes sinun itsesi olisi hyvä ymmärtää itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapset opettelevat sitten aikanaan tunteiden tunnistamista terapiassa. Hivenen ehkä ärtyneinä siitä, että muut ovat vastaavaa päässeet harjoittelemaan jo lapsina ja siitä ihmissuhteissaan hyötyneet.
En muista, että kukaan olisi tunnekasvattanut lapsiaan vielä 5–10 vuotta sitten. On näillä vanhemmilla ikäluokilla varmaan pahat traumat. Terapiajonossa ollaan kaikki.
Itse asiassa huomattavan monilla aikuisilla on ongelmia tunteiden tunnistamisessa, säätelyssä ja ilmaisemisemissa. Ilmeisesti myös ap:lla, jos oman lapsen tunteiden käsittelyssä avustaminen tuntuu noin vaikealta.
En ole ikinä itse saanut neuvolasta tuollaisia ohjeita ja lapseni sentään vasta 3v. Puhumalla ollaan kyllä aina kaikista tilanteista selvitty ja tiedän että selvitään jatkossakin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselle ihmiselle tulee vieraan lapsen tunnekasvatuksesta raivo, niin on kyllä aika tavalla käsiteltävää lapsuudessa.
Joo, tuota "minä näen että sinua ..." -lätinää vaan kaikille niin kaikki ongelmat poistuvat. Kumma, kun tuota ei ole ennen keksitty.
Se on ihan fakta, että sua jostakin syystä harmittaa kauheasti se, että lapsia yritetään ymmärtää. En voi väittää, että ymmärtäisin sinua, mutta edes sinun itsesi olisi hyvä ymmärtää itseäsi.
Se on aivan normaalia, että lasta yritetään ymmärtää. Se, että joku ei ole mennyt mukaan tähän muotioikkuun vaan käyttää tervettä järkeä ei tarkoita sitä, etteikö hän yrittäisi ymmärtää lapsiaan.
Meillä on sellainen yliajatteleva lapsi, joka myös miettii tunteitaan ja ylipäätään kaikkea ihan hirveästi ja liikaakin. Siis vatvoo. Tälle lapselle oli ihan selvästi hyötyä siitä että hänen tunteitaan sanoitettiin taaperona. Lapsi oli jotenkin sen tuntuinen että aina hermostutti kun emme ymmärtäneet häntä - siis vielä kun ei osannut puhua kunnolla. Varmaan jo silloin päässä pyöri hirveästi juttuja ja itseäänkin ärsytti kun ei saanut niistä selkoa. Selvästi helpottui aina kun sanoin että ymmärrän että susta tuntuu nyt tältä. Saattoi rauhoittua vaikka ei saanut tahtoaan läpi mutta kun kerran ymmärrettiin. Se oli hämmästyttävää.
Tämä lapsi edelleen tokaluokkalaisena pohtii että miksi minusta tuntuu tältä (vaikka jännittää), miten se voi vaikuttaa vatsan toimintaan (maha löysällä kun jännittää), miten sitä voisi itse hallita jne. Yhdessä sitten mietitään miksi ja mitä voi tehdä. Samaa sanoittamista siis edelleen mutta lapsi on itsekin siinä mukana.
En kyllä ymmärrä miten kenenkään mielestä tässä voisi olla jotain pahaa. Opetan lasta tunnistamaan omat tunteensa ja sitten käsittelemään ja hallitsemaan niitä. Tämähän on nimenomaan suomalaisten ongelma; ei osata käsitellä omia tunteita saatika puhua niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapset opettelevat sitten aikanaan tunteiden tunnistamista terapiassa. Hivenen ehkä ärtyneinä siitä, että muut ovat vastaavaa päässeet harjoittelemaan jo lapsina ja siitä ihmissuhteissaan hyötyneet.
En muista, että kukaan olisi tunnekasvattanut lapsiaan vielä 5–10 vuotta sitten. On näillä vanhemmilla ikäluokilla varmaan pahat traumat. Terapiajonossa ollaan kaikki.
No esimerkiksi masennukseen sairastuu elämässään joka viides suomalainen ja terapioihin on itse asiassa tosi pitkät jonot. Yhtenä syynä ehkä juuri tämä, kun tunteita ei ole lapsena opittu tunnustamaan eikä niistä osata puhua.
Mutta koskaan ei tietenkään seuraavaa sukupolvea saa edes yrittää kasvattaa onnellisemmaksi kuin mitä itse on ollut tai mitä omat vanhemmat olivat, koska jotakuta voi vaikka ärsyttää. Ap toki ei ole itse vastuussa tunteista, jota toisten vanhempien toiminta hänessä herättää, vaan näiden pitäisi alkaa toimia toisin, jottei häntä ärsyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselle ihmiselle tulee vieraan lapsen tunnekasvatuksesta raivo, niin on kyllä aika tavalla käsiteltävää lapsuudessa.
Joo, tuota "minä näen että sinua ..." -lätinää vaan kaikille niin kaikki ongelmat poistuvat. Kumma, kun tuota ei ole ennen keksitty.
Se on ihan fakta, että sua jostakin syystä harmittaa kauheasti se, että lapsia yritetään ymmärtää. En voi väittää, että ymmärtäisin sinua, mutta edes sinun itsesi olisi hyvä ymmärtää itseäsi.
Tunnen erään vanhemman naisen, joka ei voi yhtään ymmärtää tällaista lasten tunnekasvatusta. Hän itse on käyttänyt todella karuja ja ikäviä tapoja lapsiinsa (ja myöhemmin lapsenlapsiin) syyllistämistä, marttyrointia, lasten mustavalkoista vertailua toisiinsa... Lasten tulee käyttäytyä kuin pienet aikuiset. Jos lapset eivät jaksa, ymmärrystä ei heru. Ei kannuteta asettumalla lapsen asemaan, ei mitään sellaista.
On sanomattakin selvää, että hänen omat tunnetaitonsa ovat hyvin olemattomat. Todennäköisesti hän jatkaa sitä edellisten sukupolvien perintöä havahtumatta sen vahingollisuuteen.
Ihminen ei tiedä olevansa vihainen tai iloinen jollei hänelle ole siitä lapsena tuhanteen kertaan lässytetty. Niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, mutta lapseni eivät kyllä käyttäydy huonosti silmieni alla. Ja kun en ole näkemässä, se on päiväkodin tehtävä pitää heidät ruodussa.
Minusta tämä on hyvä tapa. Joo, sinua harmittaa kun toinen on nyt keinussa, mutta jokainen odottaa vuoroaan. Haluaisit nyt banaania, mutta minä en anna, koska nyt syödään ruoka. Ja niin edelleen.
En käsitä, mitä pahaa tässä on?
Tuskinpa tuota aapee tarkoittikaan. Tuossa selitetään, miksi seuraavaksi tapahtuu x tai y. Aapee kuvaa ilmiötä, jossa mitään ei tapahdu, paitsi se lässytys. Ja epäilemättä lapselle tulee tunne, että vanhempi ei ole luotettava eikä turvallinen, vaan joku tuulessa heiluva heinä. Vanhemman väärennetyt tunteet läväistään lapsen silmille ilman mitään todellista kontaktia, ja selitellään heti omituista puutaheinää käsittämättömällä vinkulässynuotilla.
Alue: Aihe vapaa
Se on vaan sellainen kiiltokuvapinta mitä tuolla yritetään ylläpitää julkisessa tilassa. Eli näytetään toisille, että "minä olen hyvä vanhempi, katsokaa kaikki". Kotioloissa meininki on yleensä hyvin toisenlainen.