Lue keskustelun säännöt.
Milloin Suomesta tuli luokkayhteiskunta?
15.10.2018 |
Milloin tämä meni tämmöiseksi, että ihmiset ovat täysin eriarvoisessa asemassa?
Teen itse vuokratyötä nollatuntisopimuksella.
Arvaatte varmaan mitä sairastuminen tarkoittaa näissä tilanteissa.
Sitähän se, että kun sairastuu niin työtunnit painuu nollaan eikä työterveyshuoltoa ole.
Viikon olen nyt tehnyt töitä sairaana, sillä ei ole varaa sairastaa. Mutta nyt loppui vaihtoehdot. Pakko sairastaa kun ei ylöskään pääse, vaikka jää laskut maksamatta.
Aikaisemmin olin normaalissa työsuhteessa, ja silloin pystyi menemään lääkäriin jo ennen kuin tauti oli yltynyt pahaksi, ja sen sai sitten helpommin hoidettua. Ja palkka juoksi sairaspäiviltäkin.
Nyt ei saa sairausajan palkkaa eikä pääse lääkäriin jos ei ole varaa maksaa yksityiselle. TK:ssa saa toki käydä jonottamassa ja kokeilemassa pääsisikö lääkäriin asti vai diagnosoiko hoitaja terveeksi. Ihan kuin sillä hoitajalla olisi pätevyyttä arvioida kaikkia maailman sairauksia.
Suomen terveydenhoidon erityisen suuri epätasa-arvoisuus herättää huomiota ulkomaita myöten, samoin kuin heikko sosiaaliturvan taso, mutta täällä niitä pidetään vain itsestäänselvyyksinä.
Ihmisiltä vaaditaa tässä maassa olla kiitollisuutta siitä että edes joskus saattaa saada jotain hoitoa, eikä kovin moni kuole kadulle eikä nälkään.
Jos jotain yrittää vaatia, niin on paha paha ihminen, jonka pitäisi lopettaa valitus ja mennä töihin.
Selkeimmin epätasa-arvo näkyy siinä, että meillä oma asema yhteiskunnassa vaikuttaa elinaikaan. Heikommassa asemassa olevilla on useita vuosia lyhyempi elinikä. Sen ei pitäisi olla mikään ylläri kun tietää kuinka vaikea heidän on päästä lääkäriin ja saada hoitoa vaivoihinsa.
Milloin tämä tasa-arvon kultainen kehto muuttui tämmöiseksi?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro minulle yhteiskunta, jossa ei luokkia ole tai ihniset eivät ole eriarvoisessa asemassa.
No, ainakin Keski-Euroopassa terveydenhoito on tasa-arvoisempaa kuin Suomessa.
Saksassa asuessani sain hämmästyä monta kertaa sitä kuinka helppoa siellä oli päästä lääkäriin ilman yksityistä vakuutusta tai rahaa.
Lääkärin määräämät lääkkeetkin siellä maksoivat vain murto-osan Suomen hinnoista.Monessa Euroopan maassa lapsille määrätyt lääkkeet saa apteekista ilmaiseksi, ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Tämä saatiin huomata omakohtaisesti Italian-lomalla. Lapsi sairastui korvatulehduksia, ja ihan EU-sairaanhoitokortilla (jonka jokainen saa ilmaiseksi) pääsi yksityislääkäriin ja sai apteekista lääkkeet mukaan ilman mitään maksuja tai omavasyuuosuuksia. Ja kohtelu oli koko ajan paljon ystävällisempää kuin mihin kotimaassani olen tottunut.
Höpö höpö. Saksassa on paljon ns "minijobs"ejs, joissa tolkuttoman huono palkkaus. Ennen lakia minipalkoista oli paljon jopa 5,5€/tunti paikkoja.
Saksassa kannustetaan ottamaan yksityinen vakuutus, josta on hankala päästä eroon ja josta ei saa vaihtaa takaisin julkiselle ollessaan tietyn ikäinen eli vanha, kun kulut kasvavat.
Kela maksaa nuo Eurooppalaisen kulut, mikä lie kulut paikallisille?
Sveitsissä sairasvakuutukset ovat yksityisiä j pakollisia ja maksavat parista sadasta eurosta ylöspäin. Se on siis paljon kalliimpaa. Myös ambulanssi on TODELLA kallis (vastaa siis todellisia kuluja) ja vakuutusyhtiö päättää oliko aiheellinen vai joudutko maksamaan itse.
Monessa maassa omalääkäri pitää etsiä itse, ja jos on lääkäripulaa on vaikea löytää lääkäriä joka haluaa lisää poilaita. Vakuutusrahakorvausten vuoksi määrätään hyödyttömiä tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän Suomi on aina ollut luokkayhteiskunta.
Huomasin sen jo silloin kun molemmat isovanhempani olivat elossa. Toiset heistä (sekä isoisä että isoäiti) olivat käyneet yliopiston ja toiset eivät.
Puhetyylissä, käyttäytymisessä ja maussa isoja eroja, samoin siinä miten eletään.
Up