Sinkku,miten kestät ajatuksen ettet ole kenellekkään oikeasti tärkeä?

Miten niin en ole? Onhan mulla perhe, sisaruksia ja hyviä ystäviä? Harva puolisokaan on toiselle listan ykkönen, kun käytöstä katsotaan. Ei ne parisuhteet ole sellaisia kun leffoissa. Tuo on unelmahöttöä. 

Henkisessä maailmassa jokainen on tärkeä. Ja on sydän. Ja aina voi toivoa välittämistä. Välittää itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin eilen tuntemaan jäytävää yksinäisyyttä. Tajusin, etten oikeasti ole kenellekkään tärkeä.

Jeesukselle olet sä TODELLA TÄRKEÄ!!!

Jeesus rakastaa sinua!

Hän haluaa olla aina kanssasi. Päästä Jeesus sydämeesi etkä ole enää koskaan yksin.

Mene helvettiin.

ei täällä kukaan paljon yli 100 vuotta elä. 200 vuoden päästä kukaan ei muista sinua

Vierailija kirjoitti:

En kestä yhtään olla sinkku. Sen vuoksi olen koko ajan haku päällä ja yritän löytää seuraa.

Kannattaisi opetella olemaan yksin ja nauttimaan omasta seurasta. Epätoivoisena ei tule tehtyä kuin paskoja päätöksiä, joilla teet hallaa itsellesi.

No, en ollut lapsuuden perheessäni tai avioliitossanikaan kenellekään tärkeä, niin se on vähitellen ollut pakko hyväksyä. Olen ottanut itseni itselleni tärkeäksi ja koiralle merkkaan kanssa jotain. Tällä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan teistä yksinviihtyjistä kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ollenkaan? Vai onko teillä kotieläimiä tms. lievittämässä tätä? Itselläni viimeisen viiden vuoden ajalta läheisin ihmiskontakti on kädestä päivää sanominen ja kyllä minä voin myöntää että tämä on selvästi laskenut elämänlaatuani. En edes niinkään kaipaa seksiä vaan, että joku esimerkiksi halaisi pitkään ja syvästi.

Etkö halaa kavereiden tai suvun kanssa, kun näette? Aina halataan tullessa ja lähtiessä. Lisäksi mulla on siskontyttöjä ja poikia, jotka tykkää olla sylissä ja halia. Siitä saa läheisyyttämyös. Lisäksi sisaruksilla on koiria, jotka on aina myös riemulla tulossa syliin. Itse en voi tähän elämäntilanteeseen ottaa eläimiä, kun olen niin vähän kotona, mutta onneksi niitä on lähipiirissä kuitenkin. Olen eläinrakas, joten olen harkinnut myös lemmikkikummiksi ryhtymistä. 

En itse ole ikinä elämässäni kokenut ettei mulla olisi rakkautta elämässä. Vaikkei sitä romanttista tunnetta ole useinkaan ollut (koska oon tällainen vapaaehtoisesti ikuisuussinkkuilija) niin rakkautta ja välittämistä on aina ollut ympärillä. Aina on tuntunut siltä että on ihmisiä jotka ottaa kopin sitten jos elämä alkaa luiskahtaa väärään suuntaan. Se on tärkeä tunne <3 Ja jos aito rakkaus mut vielä tavoittaa niin se on vain elämän superbonusta :) N33

Parisuhde on lähtökohtaisesti tilapäinen ihmissuhde. Ei semmoiseen kannata juurikaan energiaa kuluttaa.

Vierailija kirjoitti:

No, en ollut lapsuuden perheessäni tai avioliitossanikaan kenellekään tärkeä, niin se on vähitellen ollut pakko hyväksyä. Olen ottanut itseni itselleni tärkeäksi ja koiralle merkkaan kanssa jotain. Tällä mennään.

Mulla on vähän sama tunne, mutta ei onneksi ehditty ikinä naimisiin asti. Lapsuudenperheessä kukaan ei saanut mitä olisi tarvinnut. Vanhemoina epävakaa läheisriippuvainen ja alkoholisoitunut narsisti. Molemmat syvästi traumatisoituneita omassa lapsuudessaan. Käyttivät hajoita ja hallitse taktiikkaa meihin lapsiin. Lähennyin yhden sisarukseni kanssa vasta aikuisena, kun meille aukeni kuvion toksisuus ja miten vanhemmat käänsi meitä lapsia toisiamme vastaan. Lopun perheen kanssa en ole tekemissä. Se on surullista ja aiheuttaa aika orvon olon, mutta en voi asialle mitään. Pakko pelata niillä korteilla, mitkä mulle on jaettu tässä elämässä. Onneksi pärjään urallani aivan hyvin, mulla on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa näitä asioita voi jakaa, rakas sisarus ja hänen perhe ja olen opetellut pitämään itseäni tärkeimpänä ihmisenä. Ei sitä kukaan muukaan tee.