Lue keskustelun säännöt.
Mikä tekee elämästä elämisen arvoista?
11.10.2018 |
Mä olen epäonnistunut nyt kaikessa elämässäni, miksi jatkaa tätä vielä? Tulisin epäonnistumaan vain lisää jatkossa.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katto pään päällä ja ruokaa. Läheiset. Loppujalopuksi onnellisuus on susta itsestäs kiinni, ei ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset.
Ymmärrän. Mulla ei ole lapsia ja tuskin niitä tuleekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset.
Ymmärrän. Mulla ei ole lapsia ja tuskin niitä tuleekaan.
Miksei tulis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen pylly.
Joo, no sellainen mulla on, vieläpä isohko. Onhan tuo ihan hieno mutta ei se hirveesti silti elämän mielekkyyttä lisää, ehkä ihan aavistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset.
Ymmärrän. Mulla ei ole lapsia ja tuskin niitä tuleekaan.
Miksei tulis?
No kun ei ole miestä. Olen epäonnistunut pariutumisessa. En halua yksin tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin ihan just itse samaa, että olen epäonnistunut kaikissa isoissa jutuissa elämässäni. Mietin, että voisin ryhtyä kokemusasiantuntijaksi tällä epäonnistumisen saralla. Miten rakentaa mielekäs loppuelämä kun kokee, että elämä on ollut ketju epäonnistumisia. En tiedä vielä vastausta, mutta itselle iloa tuovat tällä hetkellä pienet asiat, kuten kaunis ympäristö, hyvä kirja, jokin oivallus tai hyvä huumori.
Mutta merkityksellisen elämän peruspilareita ovat mielestäni hyvät ihmissuhteet, lapset, työskentely jonkin tärkeän asian parissa joko työnä tai harrastuksena, omien arvojen mukainen elämä, hyvän puolustaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset.
Ymmärrän. Mulla ei ole lapsia ja tuskin niitä tuleekaan.
Miksei tulis?
No kun ei ole miestä. Olen epäonnistunut pariutumisessa. En halua yksin tehdä lapsia.
Mitä olet tehnyt löytääksesi miehen? Älä ole liian vaativa. Täydellistä ei olekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katto pään päällä ja ruokaa. Läheiset. Loppujalopuksi onnellisuus on susta itsestäs kiinni, ei ulkopuolelta.
Tiedän että se on korvienvälistä kiinni. Mutta miten saada se korvienväli sellaiseksi että voisi olla tyytyväinen, kun epäonnistunut olo iskee?
Kun tajuaa omat rajansa, että joskus tarvitsee myös hiljaisuutta, ei ikinä väsy. Väsyminenhän juuri altistaa tuolle arvottomuuden kokemukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuuden tavoittelu on harhaa ja tekee entistä onnettomammaksi. Sosiaaliset suhteet, merkityksellisyyden kokemus, hengellisyys, muiden auttaminen mm. ovat parempia perustoja elämälle. Pyri kurkottamaan minän ja menestyksen tavoittelun yli, yhteisöön, muihin ihmisiin ja tärkeiksi katsomiisi asioihin. Sosiaalisen mediaan käyttö kuitenkin minimiin ja yhteisöllisyys sieltä oikeasta maailmasta.
Kiva arki ja tavalliset, pienet asiat. Toki rajansa silläkin miten pitkälle nämä auttavat, mutta itse koen nämä tärkeämmiksi kuin satunnaiset isot hekumat.
Hyvät ihmissuhteet, lapset ja mieluisa tekeminen. Ja työ. Niistä on hyvä elämä tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset.
Ymmärrän. Mulla ei ole lapsia ja tuskin niitä tuleekaan.
Miksei tulis?
No kun ei ole miestä. Olen epäonnistunut pariutumisessa. En halua yksin tehdä lapsia.
Mitä olet tehnyt löytääksesi miehen? Älä ole liian vaativa. Täydellistä ei olekkaan.
Olen mä niitä tavannut, monia. Valitettavasti ne ei kiinnosta tai kiinnostu. En ole iloinen ja ulospäinsuuntautuva persoona (positiivinen ja ystävällinen yritän olla mutta mitään kikattelijaa minusta ei ikävä kyllä saa) joten kiinnostumattomuuden ymmärtääkin kyllä tosi hyvin.
"Jokainen päivä
on kysymys kestämisestä.
Mitä siitä meille yli jää
on puhdasta voittoa meille."
- Tommy Tabermann
Sanoisin, että se yli jäävä osa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ihan just itse samaa, että olen epäonnistunut kaikissa isoissa jutuissa elämässäni. Mietin, että voisin ryhtyä kokemusasiantuntijaksi tällä epäonnistumisen saralla. Miten rakentaa mielekäs loppuelämä kun kokee, että elämä on ollut ketju epäonnistumisia. En tiedä vielä vastausta, mutta itselle iloa tuovat tällä hetkellä pienet asiat, kuten kaunis ympäristö, hyvä kirja, jokin oivallus tai hyvä huumori.
Mutta merkityksellisen elämän peruspilareita ovat mielestäni hyvät ihmissuhteet, lapset, työskentely jonkin tärkeän asian parissa joko työnä tai harrastuksena, omien arvojen mukainen elämä, hyvän puolustaminen.
Mä en tiedä mikä olisi se itselle tärkeä asia johon suunnata energiaansa. Olen vähän sellainen että ei ole draivia paneutua kunnolla mihinkään. Vetelehdin saamatta otetta mistään. Olen täysin hukassa eikä mitään suuntaa löydy mistään.
Lapset.