Olen alkanut tajuamaan, etten varmaankaan tule haluamaan miestäni enää koskaan.

Mulle kävi noin silloin kun sain lapsen. Synnytyksen jälkeen en vain koskaan enää halunnut miestä, koko ajatuskin ällötti. Ei mennyt ikinä ohi se tunne, joten erohan siinä tuli. Pakko liittyä jotenkin hormonitoimintaan, että kun on saanut miehen kanssa lapsen, hänen tarpeellisuutensa lakkaa, ja hänet haluaa potkia vain pois silmistä. Muita miehiä kohtaan haluja on kyllä riittänyt senkin edestä. 

Nykyisen miehen kanssa en todellakaan halunnut tehdä lapsia enää. Mieluummin  hyvä parisuhde, kuin monta lapsta eri miesten kanssa yyhoona .

Ainokaisen lapseni syntymästä on siis jo 19 vuotta.

Avoin suhde ja molemmille ulkopuolinen rakastaja, niin voitte jatkaa yhdessä ja lapsen perhe säilyy.

Tai sitten yrität saada tilanteen muttumaan, menkää pariterapiaan tms. Miehen pitää lopettaa arvostelu ja sun tehdä työtä pääsi sisällä myös. Varmaan äidin symbioosityyppinen kiintymys vauvaan alussa voi aiheuttaa ällötystä mieheen, mutta se voi olla ohimenrvää. Mutta ongelmat jatkuvat, jos ärsytys liittyy myös miehen epäkunnioittavaan käytökseen, mikä on eri ongelma.

Eli teillä on kaksi eri ongelmaa /ongelmaista ilmiötä minusta nyt.

Seksuaaliterapeutti voisi auttaa

Vierailija kirjoitti:

Olethan varautunut siis siihen, että miehesi löytää uuden naisen, jos hänet jätät? Olisitko valmis siihen, että lastasi hoivaa joku äitipuoli puolet lapsesi lapsuudesta etkä ole näkemässä etkä kuulemassa, mitä seinien sisällä tapahtuu? Oletko valmis menettämään puolet lapsesi lapsuudesta?

Olen miettinyt tätä. Ei haittaa ajatus miehestä toisen naisen kanssa. Jos vaan lapsella hyvä olla heidän kanssaan niin se on tärkeintä. Tilanne tulisi olemaan se, että lapsi asuu luonani ja viikonloppuisin (ei joka) isällään ja harvoin arkena reissutyön vuoksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, taas ei ole naisessa mitään vikaa, ainoastaan miehessä. Yllätys. 

Samaa mietin. Ap on varmasti ainakin yhtä upea ja hehkeä kuin seurustellessa, välittää miehestään, kyselee ja kuuntelee miehen asioita ja ajatuksia jne. Ihan varmasti ainakin niin kauan kuin vain hän on täällä vastaamassa. Jos mies saisi tulla kertomaan elämästä, niin luultavasti elämä ap:n kanssa on aika moista tervanjuontia.

En varmasti ole yhtä upea, enkä juurikaan ole kiinnostunut miehen ajatuksista. Ei vaan ole enää se mielenkiintoinen ihana mies. Ei minulle, ehkä jollekin toiselle on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli myös tuo vaihe että mies ällötti. Kun olin päivän katsellut pientä vauvaa niin miehen tultua kotiin ajattelin että hyi kun tuolla on iso pää.

Missä kohtaa meni ohi tämä vaihe?

Ap

Täällä vähän sama tilanne mutta ei kuitenkaan. Meillä ei ole yhteisiä lapsia ja viihdyn miehen seurassa kyllä, on hauskaa ja mukavaa seuraa. Rakastankin kovasti. Mutta seksuaaliset fiilikset miestä kohtaan on tiessään. En haluaisi edes pusuja, en halauksia, seksistä puhumattakaan. Se inhottaa. Miten mä pääsen tästä ällötystunteesta eroon? Haluan päästä siitä eroon ja olla tuon miehen kanssa. 

En halua parisuhdetta enää. Haluan tehdä asiat omalla tavallani. Ei enää kompromisseja tai niin, että pitää elää ja toimia niinkuin mies haluaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varautunut siis siihen, että miehesi löytää uuden naisen, jos hänet jätät? Olisitko valmis siihen, että lastasi hoivaa joku äitipuoli puolet lapsesi lapsuudesta etkä ole näkemässä etkä kuulemassa, mitä seinien sisällä tapahtuu? Oletko valmis menettämään puolet lapsesi lapsuudesta?

Olen miettinyt tätä. Ei haittaa ajatus miehestä toisen naisen kanssa. Jos vaan lapsella hyvä olla heidän kanssaan niin se on tärkeintä. Tilanne tulisi olemaan se, että lapsi asuu luonani ja viikonloppuisin (ei joka) isällään ja harvoin arkena reissutyön vuoksi.

Ap

Kun lapsi on n. 12 v. saa päättää itse kumman luona asuu. Jossain vaiheessa se voit ollakin sinä joka näkee lapsen viikonloppuisin ja lapsi asuu ex miehesi ja uuden naisystävän kanssa. Siihen kannattaa myös asennoitua.

Haluatko sä muita miehiä? Kärsiikö miehesi haluttomuudestasi? Oletko varma, että muutos tapahtui miehessäsi, eikä sinun arvomaailmassasi? Lapsi on vielä niin pieni ja kiinni sinussa/teissä, joten voi olla, että "vaihe" vielä jatkuu. Tilanne saattaisi normalisoitua, kun lapsi alkaa itsenäistymään (menee eskariin ja kouluun). Voisitteko esimerkiksi kokeilla vapaata suhdetta kunnes saatte taas raivattuaan tilaa suhteellenne? Eroaminen tuntuu helpolta ajatukselta, mutta monesti niiden käytännön asioiden kassa tulee paljon ongelmia kun lapsi on vielä noin pieni. Eli kannattaa punnita vaihtoehdot tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vähän sama tilanne mutta ei kuitenkaan. Meillä ei ole yhteisiä lapsia ja viihdyn miehen seurassa kyllä, on hauskaa ja mukavaa seuraa. Rakastankin kovasti. Mutta seksuaaliset fiilikset miestä kohtaan on tiessään. En haluaisi edes pusuja, en halauksia, seksistä puhumattakaan. Se inhottaa. Miten mä pääsen tästä ällötystunteesta eroon? Haluan päästä siitä eroon ja olla tuon miehen kanssa. 

Minulla ei ole juurikaan neuvoja antaa. Muuten en olisi tässä avautumassa. Olen yrittänyt ajatella suhteemme alkuaikoja kun halusin miestä koko ajan. Mutta eipä sekään auttanut. Ihan eri ihmiseltä vaikuttaa nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluatko sä muita miehiä? Kärsiikö miehesi haluttomuudestasi? Oletko varma, että muutos tapahtui miehessäsi, eikä sinun arvomaailmassasi? Lapsi on vielä niin pieni ja kiinni sinussa/teissä, joten voi olla, että "vaihe" vielä jatkuu. Tilanne saattaisi normalisoitua, kun lapsi alkaa itsenäistymään (menee eskariin ja kouluun). Voisitteko esimerkiksi kokeilla vapaata suhdetta kunnes saatte taas raivattuaan tilaa suhteellenne? Eroaminen tuntuu helpolta ajatukselta, mutta monesti niiden käytännön asioiden kassa tulee paljon ongelmia kun lapsi on vielä noin pieni. Eli kannattaa punnita vaihtoehdot tarkkaan.

En mitenkään himoitse muitakaan miehiä. Tosin en ole ollutkaan kovin läheisissä tilanteissa muiden miesten kanssa. Saattaisihan siinä halu yllättää jos olisi oikein ihana mies, mutta ei välttämättä. Seksuaalinen halukkuuteni kun on aikalailla olematonta. Mies ei kestäisi mitään vapaata suhdetta. Olemme tästä keskustelleet. Ja kärsii haluttomuudestani. Vaikuttanut itsetuntoon, mielialaan yms.

Ap

Miten miehesi suhtautuu tuohon kaikkeen? Ei halua avointa suhdetta mutta oletteko puhuneet eroamisesta tai pariterapiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, taas ei ole naisessa mitään vikaa, ainoastaan miehessä. Yllätys. 

Samaa mietin. Ap on varmasti ainakin yhtä upea ja hehkeä kuin seurustellessa, välittää miehestään, kyselee ja kuuntelee miehen asioita ja ajatuksia jne. Ihan varmasti ainakin niin kauan kuin vain hän on täällä vastaamassa. Jos mies saisi tulla kertomaan elämästä, niin luultavasti elämä ap:n kanssa on aika moista tervanjuontia.

En varmasti ole yhtä upea, enkä juurikaan ole kiinnostunut miehen ajatuksista. Ei vaan ole enää se mielenkiintoinen ihana mies. Ei minulle, ehkä jollekin toiselle on.

Ap

Ja sitten ihmetellään kun ihmiset eroavat niin helposti.

Ap on tyypillinen tapaus luovuttajasta. Pari vuotta yhdessä, kakara ja sitten loppuu kiinnostus, kun mennään vain ja ainoastaan minäminäminä - asenteella. Silloin kun ei edes yritetä korjata tilannetta, vaan haaveillaan vaan vapaa-ajasta lapsen/lasten ollessa isällään, niin pitäisi jättää koko kersat tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko sä muita miehiä? Kärsiikö miehesi haluttomuudestasi? Oletko varma, että muutos tapahtui miehessäsi, eikä sinun arvomaailmassasi? Lapsi on vielä niin pieni ja kiinni sinussa/teissä, joten voi olla, että "vaihe" vielä jatkuu. Tilanne saattaisi normalisoitua, kun lapsi alkaa itsenäistymään (menee eskariin ja kouluun). Voisitteko esimerkiksi kokeilla vapaata suhdetta kunnes saatte taas raivattuaan tilaa suhteellenne? Eroaminen tuntuu helpolta ajatukselta, mutta monesti niiden käytännön asioiden kassa tulee paljon ongelmia kun lapsi on vielä noin pieni. Eli kannattaa punnita vaihtoehdot tarkkaan.

Yhden lapsen kanssa nyt kyllä ei pitäisi millään järjellä olla tätä "odottelemme aikaa jolloin meillä on taas aikaa ja tilaa suhteelle" - tilannetta. Varmasti se lapsi muuttaa elämää mutta yhden kanssa se tilanne on aika kevyt vielä. Kaipa aloittajan on sitten erottava. Itse kokeilisin ehkä tuota seksielämän virittämistä jollain keinolla ensin. Tai ehkä tää nyt sit on tätä aikaa, suhteet kestää sen aikaa kun rakastumisvaihe kestää ja sitten lopahtaa.