Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhde hiipunut
09.10.2018 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta. Aloimme seurustella, kun olimme 16 ja 18.
Lapsia meillä on neljä (11, 9, 6 ja 3 vuotiaat).
Suhteessa ei periaatteessa ole mitään vikaa; ei pettämistä, väkivaltaa tai mitään muutakaan.
Mutta en enää rakasta miestäni niinkuin puolisoa pitäisi. En vihaa eikä hän ole yhdentekevä, mutta tunteet ovat kaverillisia.
Oloni on yksinäinen suhteessa vaikka olisimme yhdessä. Huomaan, että en osaa enää puhua miehelle asioista. Ennen puhuin kaikista asioista ja nyt joudun tekemään töitä sen eteen, että saan itseni keskustelemaan.
Mitään seksuaalista vetoa mieheeni en koe. Mies yrittää halata, suudella, silittää ja haluaa seksiä. Ei siis pakota, yrittää osoittaa, että haluaa edelleen minua ja olen tärkeä.
Vapaapäivät jollakin tavalla ahdistavat, kun joudun olemaan koko päivän hänen kanssa. Tai lähinnä illat, kun olisi aikaa olla lähekkäin.
Olen tyytyväinen jos hänellä on viikonloppu menoja.
Minua ei yhtään haittaisi vaikka hän olisi jonkun muun kanssa. Mitään mustasukkaisuutta en koe.
Jollain tavalla toivonkin, että hän löytäisi jonkun toisen. Saisin "hyvän" syyn lähteä suhteesta ja tietäisin, että ero ei olisi niin kova paikka hänelle jos hänellä olisi joku toinen.
Jos ajattelen tulevaisuutta niin en näe meitä yhdessä viiden vuoden päästä.
Olemme kumpikin reilusti alle nelikymppisiä ja emme ikinä ole olleet/seurustelleet muiden kanssa. Luulen, että jos jään tähän suhteeseen niin kadun sitä myöhemmin, että en ikinä ole ollut muiden kanssa.
Tuntuu miestä kohtaan pahalta olla tässä suhteessa. Hän selvästi vielä rakastaa ja haluaisi olla yhdessä, mutta minulla ei sellaisia tunteita ole.
Mies siis tietää kaikista tunteistani.
Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia ja mitä olette tehneet? Oletteko lähteneet suhteesta vai jääneet? Kaduttiko lähtö vai oletteko nyt onnellisia? Jos jäitte niin miten teillä menee?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kun näät ettei se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisen puolella
Mikä suhteessa pohjimmiltaan mättää? Mistä olet jäänyt paitsi? Vai oletko saanut haluamasi ja nyt kaikki kyllästyttää?
Kuulostaa siltä, että olet masentunut ja se vaikuttaa kaikkeen.
Kiva kun porukka hankkii 4 lasta jonkun kanssa ja sitten vaan rakkaus lopahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole suhteessa,ei miehessä vaan sinussa,joka nyt vaan heijastuu mieheesi.
Sinä olet turhautunut ja tylsistynyt itseesi ja koko elämääsi. Olet elämäntarkoitusta vailla.
Olet ihan tavallinen prinsessaharhaileva kiittämätön suomalainen nainen.
Olet maannut vuosikausia miehesi elättinä ja nyt sitten ei "enää oo kivaa".
Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut täysin samassa tilanteessa.
Me lopulta erosimme. Hetken olo oli helpottunut. Sitten todellisuus iski.
Lapset oireilivat pahoin. Tunsin kauheaa syyllisyyttä. Yh elämä oli kaukana hohdokkaasta. Olin yksinäinen ja täysin uupunut. Sitten mies tapasi uuden naisen. Mukava nainen ei siinä mitään. Tajusin vain silloin ettei tunteet miestä kohtaan olleetkaan kuolleet. Tuntuu myös todella vaikealta, että ovat nyt yhtenä perheenä siellä minun vanhassa kodissani kun lapset ovat isällään.
Olisi pitänyt mennä pariterapiaan. Tein virheen.
Entä lapset! Nuorin 3. Aiot pakottaa hänet vuosikausiksi elämään levotonta kodinvaihtoelämää vaan koska " äiti oli hiukan tyytymätön, vaikka kaikki oli hyvin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat itsekkäältä. Käy sääliksi miestä, joka yrittää, mutta ei voi kuin katsoa vierestä, kun hajotat perheen.
Exvaimo halusi erota juuri samanlaisten tunteidensa takia. Kaksi vuotta jaksoi etsiä itseensä, kunnes halusi takaisin, mutta en ottanut. Se on ihmeellistä kuinka se oma onnellisuus ripustetaan toisen harteille ja sitten ihmetellään kun ei ole onnellinen. Taitaa olla juna mennyt aplta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Huomaan, että en osaa enää puhua miehelle asioista. Ennen puhuin kaikista asioista ja nyt joudun tekemään töitä sen eteen, että saan itseni keskustelemaan.
Mitään seksuaalista vetoa mieheeni en koe "
Ei taida miehesi enää tunnistaa saako naiselta vastakaikua.
Teillä on niin pitkä suhde että läheisriippuvuutta muodostunut.
Tilanteesi on hyvin tyypillinen suhteissa, joissa ollaan oltu ”aina”’yhdessä eikä muita suhteita ole ollut. Suurin osa eroaa tuohon tunteeseen jo nuorempina ja jotkut sitten jatkavat yllättävän pitkään. Mutta ainakin oman näkemykseni ja lähipiirini sekä satojen luettujen keskusteluiden perusteella väittäisin, että tuo on kaikilla vastaavilla pareilla edessä - toisella tai molemmilla loppuu se romanttinen rakkaus.
En oikein tiedä, mitä sinun pitää tehdä. Usein sanotaan, ettei ruoho ole vihreämpää, mutta se ei kyllä ole totta. En tiedä ketään, joka tuosta tilanteesta on tehnyt päätöksen erota ja sitä olisi katunut. Näillä ihmisillä painaa vaakakupissa myös elämänkokemuksien tärkeys - niitä ei oikein voi millään korvata. Siksi se eletty elämä ei kaduta, vaikka ei löytyisikään unelmien prinssiä. Osa kyllä löytää senkin.
Ei voi oikein muuta sanoa kuin että tällaista se elämä on. Kukaan ei voi päätöksiä tehdä puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä lapset! Nuorin 3. Aiot pakottaa hänet vuosikausiksi elämään levotonta kodinvaihtoelämää vaan koska " äiti oli hiukan tyytymätön, vaikka kaikki oli hyvin".
Ja kaksi vanhinta lasta on kohta teinejä, joista tulee todellisia ongelmanuoria tuoreen eroperheen lapsina.
Kyllä sitten taas yhteiskunta maksaa ja hoitaa nekin ongelmat.
Meillä vaimo ei saanut hengitettyä ja lähti. En osannut auttaa kuin hoitamalla lapset ja kotityöt, mutta ei riittänyt. Voin itse paljon paremmin, mutta olisin lapsien vuoksi ollut suhteessa, koska koti oli rauhallinen.
Olet siis maannut noin heittämällä 10 vuotta kotona tuosta ajasta lasten kanssa.
Mikä on ammattisi ja käsienheilutteluopintosi naisvaltaisessa suojatyöpaikassa/alalla?
Millä meinasit elää?
En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta sen voin sanoa, että ruoho EI ole vihrempää aidan toisella puolella. Been there, done that.
Miehellesi pisteet yrittämisestä. Hän ei ole tässä syyllinen, vaan sinä. Sinulta puuttuu elämän sisältö ja kanavoit sen nyt julmasti mieheesi. Käy sääliksi, miesparka. Varmasti hyvä ja menee nopeasti markkinoilla, kunhan tajuaa jättää tuollaisen kylmän minäminäminäminä -tyypin.
Kuule, mitäpä jos keksisit itsellesi harrastuksen? Menisit terapiaan. Sinä tarvitset apua parisuhteesi ylläpitoon, SINÄ.
Olet neljän lapsen äiti, eli markkina-arvosi on tasan nolla. Sitäkin kannattaa miettiä. Voipi käydä vielä, että saamme lukea parin vuoden päästä ruikutustasi, että pyää kun jätin hyvän miehen ja nyt tarjolla on vain eronneita ja karanneita juoppoja ja exällä menee hyvin ja yhyy ja elintasonikin laski..
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta sen voin sanoa, että ruoho EI ole vihrempää aidan toisella puolella. Been there, done that.
Miehellesi pisteet yrittämisestä. Hän ei ole tässä syyllinen, vaan sinä. Sinulta puuttuu elämän sisältö ja kanavoit sen nyt julmasti mieheesi. Käy sääliksi, miesparka. Varmasti hyvä ja menee nopeasti markkinoilla, kunhan tajuaa jättää tuollaisen kylmän minäminäminäminä -tyypin.
Kuule, mitäpä jos keksisit itsellesi harrastuksen? Menisit terapiaan. Sinä tarvitset apua parisuhteesi ylläpitoon, SINÄ.
Olet neljän lapsen äiti, eli markkina-arvosi on tasan nolla. Sitäkin kannattaa miettiä. Voipi käydä vielä, että saamme lukea parin vuoden päästä ruikutustasi, että pyää kun jätin hyvän miehen ja nyt tarjolla on vain eronneita ja karanneita juoppoja ja exällä menee hyvin ja yhyy ja elintasonikin laski..
Juurikin näin
Alue: Aihe vapaa
JSS