Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhde hiipunut
09.10.2018 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta. Aloimme seurustella, kun olimme 16 ja 18.
Lapsia meillä on neljä (11, 9, 6 ja 3 vuotiaat).
Suhteessa ei periaatteessa ole mitään vikaa; ei pettämistä, väkivaltaa tai mitään muutakaan.
Mutta en enää rakasta miestäni niinkuin puolisoa pitäisi. En vihaa eikä hän ole yhdentekevä, mutta tunteet ovat kaverillisia.
Oloni on yksinäinen suhteessa vaikka olisimme yhdessä. Huomaan, että en osaa enää puhua miehelle asioista. Ennen puhuin kaikista asioista ja nyt joudun tekemään töitä sen eteen, että saan itseni keskustelemaan.
Mitään seksuaalista vetoa mieheeni en koe. Mies yrittää halata, suudella, silittää ja haluaa seksiä. Ei siis pakota, yrittää osoittaa, että haluaa edelleen minua ja olen tärkeä.
Vapaapäivät jollakin tavalla ahdistavat, kun joudun olemaan koko päivän hänen kanssa. Tai lähinnä illat, kun olisi aikaa olla lähekkäin.
Olen tyytyväinen jos hänellä on viikonloppu menoja.
Minua ei yhtään haittaisi vaikka hän olisi jonkun muun kanssa. Mitään mustasukkaisuutta en koe.
Jollain tavalla toivonkin, että hän löytäisi jonkun toisen. Saisin "hyvän" syyn lähteä suhteesta ja tietäisin, että ero ei olisi niin kova paikka hänelle jos hänellä olisi joku toinen.
Jos ajattelen tulevaisuutta niin en näe meitä yhdessä viiden vuoden päästä.
Olemme kumpikin reilusti alle nelikymppisiä ja emme ikinä ole olleet/seurustelleet muiden kanssa. Luulen, että jos jään tähän suhteeseen niin kadun sitä myöhemmin, että en ikinä ole ollut muiden kanssa.
Tuntuu miestä kohtaan pahalta olla tässä suhteessa. Hän selvästi vielä rakastaa ja haluaisi olla yhdessä, mutta minulla ei sellaisia tunteita ole.
Mies siis tietää kaikista tunteistani.
Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia ja mitä olette tehneet? Oletteko lähteneet suhteesta vai jääneet? Kaduttiko lähtö vai oletteko nyt onnellisia? Jos jäitte niin miten teillä menee?
Kommentit (22)
21 jatkaa:
Todella kiva olisi kuulla, jos joku on saanut hiipuneen suhteen uuteen kukoistukseen. En ole helposti luovuttavaa sorttia, mutta jotain muutosta tähän tilanteeseen pitäisi saada.
Me kävimme viime vuonna jopa parisuhdeneuvonnassa, mutta emme kokeneet saavamme mitään apua siitä.
En myöskään ole masentunut, läheisriippuvainen tms. Minulla on paljon mielenkiintoista joka tuo elämääni sisältöä, mutta parisuhde ei vaan ole tyydyttävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Osa kirjoittamastasi oli kuin minun sanojani… Minä vaan olen jo vanhempi ja lapsia ”vain” kolme ja avioliittoa takana 20 vuotta.
Meilläkin on kaikki hyvin noin periaatteessa, ei riidellä, ei ole väkivaltaa, ei petetä, ei ole alkoholiongelmia tms. Mutta ei ole myöskään mitään mikä meitä oikein yhdistäisi. Emme osaa keskustella enää mistään todellisesti (keskustelut koskee pääasiassa sitä, kuka käy kaupassa tai kuka vie lapset harrastuksiin). Minä nautin asioista, joista mieheni ei tykkää: käyn konserteissa, teatterissa, kahvilla ystävien kanssa jne. Ja miehellä on omat menot urheilukuvioissa. Mutta ei oikein mitään, mistä olisimme molemmat kiinnostuneita.
Yhteen lauseeseen tiivistäen: En enää rakasta miestäni, niin kuin puolisoa pitäisi rakastaa. Minä välitän hänestä toki paljon, mutta en enää rakasta.
Mukavinta meillä on lomilla, kun reissaamme yhdessä perheenä ja ei ole kiirettä. Mutta silloinkin haluan, että lapset ovat meidän kanssamme, sillä pelkään jotenkin niitä hetkiä/päiviä kun ollaan kaksistaan ja miehelle tulee "ideoita", jotka aikoinaan olisi ehkä tuntunut kivalta ja romanttiselta, mutta nyt vaan ahdistaa (seksuaalisuuteen liittyen lähinnä). En koe minkäänlaista seksuaalista halua häntä kohtaan enää.
Koen, että olemme kuin kämppiksiä, jotka huolehtivat talosta ja lapsista yhdessä enkä tiedä mitä tehdä tälle tunteelle. Ero tuntuu toisaalta hirveän radikaalilta ratkaisulta, kun moni asia on kuitenkin varsin hyvin. Mutta toisaalta pelkään, että herään joku päivä ja tajuan, että laitan hukkaan tätä ainutta elämääni.
Meilläkin mies tietää tunteistani ja haluaa silti yrittää vielä yhdessä, mutta minä en tiedä miten tästä päästään eteenpäin