Oletko koskaan epäillyt jonkun olevan kateellinen sinulle?

Up

.

Tulkaa kaikki karhun syliin, karhun sylissä on lämmin...

Olen aikavarakas eli minulla on aikaa kuin roskaa. Nautin työttömänä loputonta lomaelämää ja jotkut työelämässä olevat aikaköyhät ovat kateellisia ja katkeria mahtavista aikavarannoistani. Aika on rahaa.

Up

Lisää vastauksia

Varmasti joku on. En ole koskaan ollut köyhä, enkä ajatellut muita, vaan itseäni, enkä näe siinä mitään pahaa. Se ei tarkoita sitä, ettenkö välittäisi muista, mutta vain jos sillä saa hyvän mielen itselle. En auta ketään velvollisuudesta, koska sellaista velvollisuutt minulla ei ole. Ethän sinäkään välitä Afrikan nälkäänäkevistä, annat heidän vain kuolla. Koska heidän pelastamisensa ei toisi sinulle hyvää mieltä, koska et voisi onnistua siinä. Aina joku kuolisi kuitenkin. Nössökät velvollisuudesta mukamas muiden ajattelijat kadehtivat asennemaailmaani, kun itse tukehtuvat velvollisuuksiensa auttaa muita alle. Ei se ole ikinä mikään velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Joo, yksi tuttava. Ei ikinä sanonut sitä ääneen, mutta alko yhtäkkiä matkimaan (luoja että tuntuu typerältä käyttää tätä sanaa aikuisena) pukeutumistyyliäni, puhetapaani ja jopa kiinnostuksenkohteitani. Hän vihasi tilastotieteitä mutta yhtäkkiä hän olikin niiiin kiinnostunut koska minä olen sillä alalla. 

Oudointa on se että hän on oikeasti ihan OK tyyppi omana itsenään. 

Mulla sama kokemus! Henkilö alkoi matkimaan, lisäksi pientä piikittelyä kuului silloin tällöin. Tiedän että omaan joitain asioita mitä hän haluaisi joten arvelen piikittelyn johtuvan kateudesta

Kaveria olen epäillyt kateelliseksi. Jos kerron jotain hyvää niin hän keksii siitä negatiivista sanottavaa. Ei onnittele tai ohittaa asian. Lopetin kertomasta hyvistä asioista koska pelkäsin että se kuulostaa kerskailulta. Jos kerron jotain huonoa niin hän naureskelee tai tuo ilmi miten itsellään on paremmin.Muuten hän on tosi hauskaa seuraa, en vaan pystynyt olla täysin oma itseni kun piti miettiä mitä asioita uskaltaa sanoa ettei tule semmoista kateutta väliin . En enää pidä yhteyttä häneen.

Minusta kateutta on kahta eri tyyppiä. On pahansuopaa kateutta, jota tuntevat ne ihmiset joiden mukaan kaikki mitä muilla on, on automaattisesti itseltä pois. Sitten on tervettä kateutta, johon liittyy usein myös kunnioitusta tai ihailua.

Esim. Minä olen kateellinen esimiehelleni hänen kyvystään keksiä loistavia ratkaisuja ja hahmottaa isoja kokonaisuuksia. Samalla ihailen näitä piirteitä ja yritän ammentaa niistä itselleni. Olen myös kateellinen siskoni loistavalle tilannekomiikalle, joka tuo paljon iloa elämääni. Olisipa itsellänikin moinen lahja.

Ehkä joku on joskus tuntenut myös minua kohtaan kateutta. Hyvää tai pahaa.