Lue keskustelun säännöt.
Lapsesta on kasvanut lusmuileva vätys.
09.10.2018 |
Kasvatuksessa on painotettu että tehdään parhaansa eikä lusmuilla ja kaikki työt on tärkeitä. Ollaan ystävällinen ja käyttäydytään hyvin.
Me molemmat vanhemmat tehdään kovasti töitä, ei olla mitään työtävieroksuvia. Mies on ollut töissä 15vuotiaasta lähtien ja tehnyt kaikenlaista duunia. Minä olen koulujen jälkeen tehnyt duunia 20vuotta.
Mutta lapsemme...huoh...ihan eri maata. Laiska joka tekee minimin ja senkin huokailujen ja murinan kera.
Nyt on tet:ssä ja voi kiesus mitä vetelehtimistä ja valitusta tänä aamuna. Pelkkää paskaduunia joutuu tekemään kuulemma ja ”koko viikon pitää mennä tonne tekemään töitä eikä siitä edes saa mitään”.
Voi vattu... Illalla vakavan keskustelun paikka...taas jälleen.
Joo, olen huono äiti, ihan p***a.
Kommentit (57)
Lopeta sen elämän kustantaminen ja teets reilusti kotona töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini. Kyllä niistä ihmisiä tulee.
Tuo on tuon ikäisen normaalia käytöstä, huoli pois.
Jos hänellä onkin vaikka add ja siinä tapauksessa teette varmasti hänen elämästään hèlvettiä.
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öhm, ehkä olen sitten itsekin vätys, mutta pitäisikö siitä tarkalleen ottaen iloita, että tetissä tekee jotain paskahommaa palkatta? Sun ongelma on siinä, että olet pitänyt lasta jonain muovailtavana nukkena, jolle voit tietynlaisella kasvatuksella istuttaa tietyt ominaisuudet. Ymmärrä, että lapsesi temperamentti ja luonne on erilainen kuin omasi. Näin voit lakata lyömästä päätäsi seinään ja ehkä jossain kohtaa jopa ymmärtää häntä.
Miten uhma- ja teini-iät tulee vanhemmille aina yllätyksenä :D:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
Ap
No hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Aloituksen perusteella vaikuttaa siltä, että lapsesi aikuistuttuaan luultavasti tulee katkaisemaan välit painostaviin vanhempiinsa. Onnea ja menestystä vain teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.
Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
Ap
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Minulla oli vaativa ja painostava vanhempi. Mikään ei koskaan riittänyt. Nyt hän saa sitten olla aivan keskenään. Minua ei huvita nähdä häntä. Rajansa painostamisellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
Ap
Älä selittele. Et sinä ymmärrä add:stä tuon taivaallista. Iän karttuessa oireet todennäköisesti voimistuvat ja jos add-lapsi kokee jo kotonaankin asennetta, jossa häntä pidetään epäonnistujana, laiskana ja outona, niin odotettavissa on add-oireiden lisäksi masennusjaksoja, kun väärinymmärretty ja väärinkohdeltu addi makaa ja itkee, kun ei saa pientäkään "paskàhommaa", kuten imurointia tehtyä, vaan voimat menevät jo sen ajattelusta. Sääliksi käy lastasi, kun on saanut epäedullisen ja epäreilun kasvuympäristön hänen add:tään ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Ei sinusta apua ap:lle olisikaan. Tai ei ainakaan hänen add-lapselleen. Add-teini ja teini ovat ihan eri asioita. Aivotkin ovat erilaiset.
Useimmat on teini-iässä jossain vaiheessa tuollaisia. Itsekin olin, ja oikeastaan vielä yliopisto-opintojen aikaankin olin aika laiska vätys joka luin vasta viime tingassa kun oli ihan äärimmäinen pakko. muuten välttelin ja vetkuttelin.
Mutta kyllä se siitä työelämässä ja iän kanssa on velttous karissut ja olen enemmänkin toista ääripäätä nykyisin, työnarkomaaniksikin voisi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
ApÄlä selittele. Et sinä ymmärrä add:stä tuon taivaallista. Iän karttuessa oireet todennäköisesti voimistuvat ja jos add-lapsi kokee jo kotonaankin asennetta, jossa häntä pidetään epäonnistujana, laiskana ja outona, niin odotettavissa on add-oireiden lisäksi masennusjaksoja, kun väärinymmärretty ja väärinkohdeltu addi makaa ja itkee, kun ei saa pientäkään "paskàhommaa", kuten imurointia tehtyä, vaan voimat menevät jo sen ajattelusta. Sääliksi käy lastasi, kun on saanut epäedullisen ja epäreilun kasvuympäristön hänen add:tään ajatellen.
No johan on syyllistävää tekstiä. Ei sille addille auta sekään, että tekee asiat hänen puolestaan ja kannustaa näin ollen siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Kärsivällinen pitää kyllä olla ja muistuttaa muistuttamasta päästyäänkin. Mutta tuo sinun hyökkäävä asenteesi ei auta yhtään ketään.
Ja ap:lle, add yhdistettynä teini-ikään saa kyllä kenen tahansa välillä raivon, epätoivon ja tuskan partaalle. Tsemppiä.
T. Add-nuoren äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Minulla oli vaativa ja painostava vanhempi. Mikään ei koskaan riittänyt. Nyt hän saa sitten olla aivan keskenään. Minua ei huvita nähdä häntä. Rajansa painostamisellekin.
Niin, mutta tässä ei puhuta siitä taustasta, joka sinulla on ollut. Se, että mikään ei riitä, ja se, että pitää osallistua asioiden tekemiseen siinä missä kaikkien kanssaihmistenkin, ovat kaksi aivan eri asiaa. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
ApÄlä selittele. Et sinä ymmärrä add:stä tuon taivaallista. Iän karttuessa oireet todennäköisesti voimistuvat ja jos add-lapsi kokee jo kotonaankin asennetta, jossa häntä pidetään epäonnistujana, laiskana ja outona, niin odotettavissa on add-oireiden lisäksi masennusjaksoja, kun väärinymmärretty ja väärinkohdeltu addi makaa ja itkee, kun ei saa pientäkään "paskàhommaa", kuten imurointia tehtyä, vaan voimat menevät jo sen ajattelusta. Sääliksi käy lastasi, kun on saanut epäedullisen ja epäreilun kasvuympäristön hänen add:tään ajatellen.
No johan on syyllistävää tekstiä. Ei sille addille auta sekään, että tekee asiat hänen puolestaan ja kannustaa näin ollen siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Kärsivällinen pitää kyllä olla ja muistuttaa muistuttamasta päästyäänkin. Mutta tuo sinun hyökkäävä asenteesi ei auta yhtään ketään.
Ja ap:lle, add yhdistettynä teini-ikään saa kyllä kenen tahansa välillä raivon, epätoivon ja tuskan partaalle. Tsemppiä.
T. Add-nuoren äiti
Add-nuoren äitinä varmaan sitten ymmärrät miten kuvottavaa on kun add-lapsen äiti pitää tätä jo lapsena lusmuilevana vätyksenä?
T: add-aikuinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
Ap
Ei tarvitse pitää ei, ja lapsesi ei pidäkään. "Ei pidä mukista" - siinäpä hieno tapa opettaa terveellistä tunteiden ilmaisua ja omien tunteidensa hyväksymistä! Myönnät, ettet itsekään tykkäää kaikista töistä, ja sitten tuomitset lapsesi laiskaksi vätykseksi siitä, että hän sanoo ääneen sen, mitä sinäkin ajattelisit. Etkö tosiaan näe tässä ongelmaa?
Olet kyllä paska ihminen, kun tällaisen haukkutekstin tänne lapsestasi laitoit. Missä on rakkaus?