Lue keskustelun säännöt.
Lapsesta on kasvanut lusmuileva vätys.
09.10.2018 |
Kasvatuksessa on painotettu että tehdään parhaansa eikä lusmuilla ja kaikki työt on tärkeitä. Ollaan ystävällinen ja käyttäydytään hyvin.
Me molemmat vanhemmat tehdään kovasti töitä, ei olla mitään työtävieroksuvia. Mies on ollut töissä 15vuotiaasta lähtien ja tehnyt kaikenlaista duunia. Minä olen koulujen jälkeen tehnyt duunia 20vuotta.
Mutta lapsemme...huoh...ihan eri maata. Laiska joka tekee minimin ja senkin huokailujen ja murinan kera.
Nyt on tet:ssä ja voi kiesus mitä vetelehtimistä ja valitusta tänä aamuna. Pelkkää paskaduunia joutuu tekemään kuulemma ja ”koko viikon pitää mennä tonne tekemään töitä eikä siitä edes saa mitään”.
Voi vattu... Illalla vakavan keskustelun paikka...taas jälleen.
Joo, olen huono äiti, ihan p***a.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Puhuttiin nyt kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Puhuttiin nyt kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta.
Jos päättää tehdä mukulan, siitä pitää myös huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Puhuttiin nyt kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta.
Jos päättää tehdä mukulan, siitä pitää myös huolehtia.
VASTAA KYSYMYKSEEN. Kuuluuko vastavuoroisuuden opettaminen sinusta kasvattamiseen vai ei? Huolehtiminen käsitteenä ei mitenkään sulje asiaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Puhuttiin nyt kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta.
Jos päättää tehdä mukulan, siitä pitää myös huolehtia.
Vastaa kysymykseen. Kuuluuko vastavuoroisuuden opettaminen mielestäsi kasvatukseen vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Puhuttiin nyt kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta.
Jos päättää tehdä mukulan, siitä pitää myös huolehtia.
VASTAA KYSYMYKSEEN. Kuuluuko vastavuoroisuuden opettaminen sinusta kasvattamiseen vai ei? Huolehtiminen käsitteenä ei mitenkään sulje asiaa pois.
Tämä nyt on käsite, jonka jokainen käsittää eri tavalla. Mulle se, että vaatii muilta sitä ja tätä hurskastelevalla ja omahyväisella asenteella, ei ole vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelen kun tuli kahteen kertaan, jostain syystä ensimmäinen kommentti katosi ja tuli taas takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Puhuttiin nyt kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta.
Jos päättää tehdä mukulan, siitä pitää myös huolehtia.
VASTAA KYSYMYKSEEN. Kuuluuko vastavuoroisuuden opettaminen sinusta kasvattamiseen vai ei? Huolehtiminen käsitteenä ei mitenkään sulje asiaa pois.
Tämä nyt on käsite, jonka jokainen käsittää eri tavalla. Mulle se, että vaatii muilta sitä ja tätä hurskastelevalla ja omahyväisella asenteella, ei ole vastavuoroisuutta.
Enhän minä kysy jokaisen käsitystä vaan sinun. Etkä vieläkään vastannut itse kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Puhuttiin nyt kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta.
Jos päättää tehdä mukulan, siitä pitää myös huolehtia.
VASTAA KYSYMYKSEEN. Kuuluuko vastavuoroisuuden opettaminen sinusta kasvattamiseen vai ei? Huolehtiminen käsitteenä ei mitenkään sulje asiaa pois.
Tämä nyt on käsite, jonka jokainen käsittää eri tavalla. Mulle se, että vaatii muilta sitä ja tätä hurskastelevalla ja omahyväisella asenteella, ei ole vastavuoroisuutta.
Enhän minä kysy jokaisen käsitystä vaan sinun. Etkä vieläkään vastannut itse kysymykseen.
Tässä on katsos ihan se ero, että mä en ala tekopyhyyksissäni vaatimaan muilta sitä ja tätä, vaan hyväksyn muut sellaisina kuin ne on. Susta ei voi sanoa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten uhma- ja teini-iät tulee vanhemmille aina yllätyksenä :D:D:D
:D
Koska ihmisillä on taaksepäin korjaava muisti. Heillä "ei ole koskaan" ollut uhmaa tai murrosikää, he eivät ole kapinoineet, vetelehtineet tai mokanneet. Aina on raadettu ja oltu kuuliaisia ja kunnollisia.
Oma menneisyys ja siitä saatu elämänkokemus on kadonnut muistista kokonaan. Eihän sitä silloin voi käyttää apuna omien lasten kasvatuksessa. Muistisairaudet näyttävät iskevän valikoivasti myös muihin kuin vanhuksiin …
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öhm, ehkä olen sitten itsekin vätys, mutta pitäisikö siitä tarkalleen ottaen iloita, että tetissä tekee jotain paskahommaa palkatta? Sun ongelma on siinä, että olet pitänyt lasta jonain muovailtavana nukkena, jolle voit tietynlaisella kasvatuksella istuttaa tietyt ominaisuudet. Ymmärrä, että lapsesi temperamentti ja luonne on erilainen kuin omasi. Näin voit lakata lyömästä päätäsi seinään ja ehkä jossain kohtaa jopa ymmärtää häntä.
Samaa mieltä. On ihan hyvä tietysti, että kasvatukseen panostetaan, totta kai, mutta ei se ole mikään automaatio, että kun lasta kasvatetaan tavalla x, lopputulos on y. Ja tämä sama toimii jokaisella lapsella.
En tiedä, miten teillä kotona puhutaan, mutta viestistäsi tuli vaikutelma, että teillä korostetaan tosi paljon työn tekemistä ja kuinka se tekee autuaaksi ja lapsen asenne voi olla vastaus tuohon. Nämä eivät ole ihan yksinkertaisia asioita, sillä tietysti lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmat tekevät työtä ja ollaan ahkeria, mutta kyllähän moni aikuinen, joka on kotoisin hyvin työorientoituneesta perheestä, on sanonut, että ihmisen arvon mitta oli työ. Ilman työtä arvosi oli nolla. Jonkinlainen keskitie olisi varmaan hyvä: työ on tärkeää, mutta ihminen on joka tapauksessa arvokas omana itsenään.
Mielestäni lapsesi kuulostaa ihan tavalliselta teiniltä ja jos tet-hommansa tekee, en puuttuisi lapsen sanomisiin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä: jos homma on lapsen mielestä p*skahomma, niin sitten se on. Vastuuntuntoa osoittaa, jos hän silti sinne menee ja tekee työnsä.
Mikä mielestäsi on vaihtoehto sille, että viitsii tehdä edes jotain asioiden eteen? Koska jos vastauksesi on se, että "ihmisellä on oikeus olla vain ilman, että näkee vaivaa", mitä tapahtuu, kun jokainen käyttää tuota oikeuttaan?
Joko et ymmärtänyt kirjoitustani tai sitten vastauksesi tuli väärään viestiin? Kirjoitin, että on hyvä, että lapsi osoittaa vastuuntuntoaan tekemällä esim. tet-hommansa, mutta mielestäni jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, myös nuorella. Kuinkahan moni aikuinenkaan säntäisi riemumielin töihin ilman palkkaa, kun heitäkin on paljon, jotka marisevat p*skahommaansa, vaikka saavat siitä palkankin. En missään kohtaa väittänyt, että ihmisellä olisi oikeus vain olla köllötellä muiden kustannettavana, mutta en ymmärrä myöskään työn ylenmääräistä hehkutusta - jos tienaa elantonsa ja hoitaa leiviskänsä, se riittää, sen enempää ei tarvitse työlle uhrata. Tässä ei todellakaan ole kyse "oikeudesta olla vain ilman, että näkee vaivaa".
Siis kommentoin sinulle siksi, että en itse saanut ap:n viestistä sellaista kuvaa, että työ itsessään on kaiken keskus hänellä eikä muita arvoja ole. Se vain väistämättä nousee arvona pinnalle odottamaan keskustelua, jos yhteisössä on joku, joka ei osallistu siinä missä muut sen jäsenet osallistuvat.
No, minäkin kyllä mietin ap:n aloitusviestin pohjalta, että onkohan hän niin työkeskeinen kuin minusta vaikutti, joten siksi vastasinkin hänelle, että "en tiedä, miten teillä kotona työstä puhutaan, mutta...". Kai tässä pätee se, että "siitä puhe mistä puute" eli jos ap näkee lapsensa laiskana, hän korostaa sitä puheessaan paljon, se pistää hänelle silmään jatkuvasti. Mutta silti siinä on vaan se vaaranpaikka, että nostamalla tuota asiaa jatkuvasti esiin, nuoren ja vanhempien välit kiristyvät ihan turhaan. Voi olla, että hän teininä ärsyttää äitiään tahallaankin heittämällä näitä "p*skahommakommenttejaan". Vaikka vanhemman tehtävä on kasvattaa (mikä parhaiten onnistuu ehkä näyttämällä esimerkkiä, ei paasaamalla), tärkeä tehtävä on myös ymmärtää lapsen ainutlaatuinen persoona. Omissakin lapsissani on vaikka kuinka paljon piirteitä, jotka ovat minulle vieraita, eivätkä he aina kiinnostu niistä asioista mistä minä, vaikka se olisi kuinka kivaa :). Jos ap:n lapsi kieltäytyisi tekemästä mitään hommia, voisin huolestuakin, mutta hommat tulevat varmaan nyt tehtyä, vaikka sitten marinan säestykselläkin. Eiköhän se marinakin siitä vuosien varrella vaimene. Eli ap:lle toivottaisin nyt pitkää pinnaa ja vähän huumoriakin.
Meillä ei kyllä lasta haukuta jos ei paskaduunit jaksa innostaa, enkä muuten saanut ap:n kirjoituksestakaan kuvaa että lasta olisi haukuttu tai painostettu. Oli miten oli, niin ihan normaalia on, jos teini valittaa ilmaisduuneista, sillä eihän se mitään hirveän motivoivaa tai kivaa ole. Tet ei nyt niin paha ole, kun kestää vähän aikaa, mutta kyllä mä ymmärrän jos ei oikein nuorta aina nappaa joku monen viikon palkaton harjoittelu raskaassa työssä (niinkuin ammatillisissa koulutuksissa)
Mutta mitä siis ap:n pitäisi vastata marisevalle lapselle ” ei haittaa, paskaahan se on ja ole menemättä kun sulla on toi add, päänsilittelyjen kera” vai ”tiedän että ei niin kiinnosta, mutta joskus on vain pakko tehdä sitä mikä ei kiinnosta ja tunnu kivalta” joskus se ”kovuus” voi luoda enemmän tsemppiä kun päänsilittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIksi painostaa jälkikasvua menemään töihin? Miksi ei voi vaan hyväksyä sitä, jos jälkikasvu ei halua mennä töihin? Ei niillä ole mitään velvoitetta elää kuten vanhemmat käskee.
Onko nyt edes niin, että ap:n lapsi ei osallistu ja lusmuilee vaan? Hänhän menee tet-paikkaansa, vaikka se ärsyttääkin, ja aloitusviestin mukaan tekee minimin, eli vähän neutraalimmin ilmaistuna tekee pakolliset ja välttämättömät hommat. Mikä tuossa on vikana, paitsi ettei lapsi ajattele työnteosta samalla tavalla kuin äitinsä?
Ei täällä käsittääkseni ole kukaan sellaistakaan ehdottanut, että lapsen ei tarvitsisi tehdä mitään mikä ei huvita. Enemmänkin kai peräänkuulutettu pientä ymmärrystä ja suhteellisuudentajua. Itsehän olen saanut kuulla lukemattomia kertoja olevani lusmu, laiska ja mitä ikinä. No, ihan hyvin pärjään nykyään, vaikka mikään duracellpupumainen jatkuva aktiivisuus ei edelleenkään ole itseisarvo. Teen sen mikä täytyy. Osan huomenna, ylihuomenna tai vähemmän kiireelliset ehkä joskus syksymmällä, mutta ei ole toistaiseksi elämäni siitä tuhoutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kyllä lasta haukuta jos ei paskaduunit jaksa innostaa, enkä muuten saanut ap:n kirjoituksestakaan kuvaa että lasta olisi haukuttu tai painostettu. Oli miten oli, niin ihan normaalia on, jos teini valittaa ilmaisduuneista, sillä eihän se mitään hirveän motivoivaa tai kivaa ole. Tet ei nyt niin paha ole, kun kestää vähän aikaa, mutta kyllä mä ymmärrän jos ei oikein nuorta aina nappaa joku monen viikon palkaton harjoittelu raskaassa työssä (niinkuin ammatillisissa koulutuksissa)
Mutta mitä siis ap:n pitäisi vastata marisevalle lapselle ” ei haittaa, paskaahan se on ja ole menemättä kun sulla on toi add, päänsilittelyjen kera” vai ”tiedän että ei niin kiinnosta, mutta joskus on vain pakko tehdä sitä mikä ei kiinnosta ja tunnu kivalta” joskus se ”kovuus” voi luoda enemmän tsemppiä kun päänsilittely.
Tarvitseeko vanhemman teinin joka jupinaan ottaa kantaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä käsittääkseni ole kukaan sellaistakaan ehdottanut, että lapsen ei tarvitsisi tehdä mitään mikä ei huvita.
Miksi sen pitäisi tehdä jotain mikä ei huvita? Eikö se ole sen oma asia mitä se tekee tai ei tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä käsittääkseni ole kukaan sellaistakaan ehdottanut, että lapsen ei tarvitsisi tehdä mitään mikä ei huvita.
Miksi sen pitäisi tehdä jotain mikä ei huvita? Eikö se ole sen oma asia mitä se tekee tai ei tee?
Aloituksessa ei käsittääkseni ole tästä kyse, täytyykö tehdä jotain mikä ei huvita vai ei, enkä siksi osallistu ollenkaan tähän jossittelevaan keskusteluun. Tämän äidin asenne lastaan kohtaan on todella myrkyllinen, kun hän on tuomitsemassa lastaan vätykseksi ja lusmuilijaksi sen takia, ettei tämä pidä tet-paikastaan. Tästä päätellen lapsi on siis kaiken lisäksi noin 15-vuotias. Hänellä on oppivelvollisuus kesken eikä hänen tuossa elämänvaiheessa tarvitse edes käydä työssä, ja silti ap tuntuu olettavan, että lapsi on nyt pilalla ja työnvieroksuja.
Toivottavasti hän ymmärtää ennemmin kuin myöhemmin, että hän ei tuhannellakaan vakavalla keskustelulla kykene muuttamaan lapsensa luonnetta, vaan ainoastaan tekee hallaa suhteelle ja mahdollisesti myös lapsen kehitykselle.
Siis kommentoin sinulle siksi, että en itse saanut ap:n viestistä sellaista kuvaa, että työ itsessään on kaiken keskus hänellä eikä muita arvoja ole. Se vain väistämättä nousee arvona pinnalle odottamaan keskustelua, jos yhteisössä on joku, joka ei osallistu siinä missä muut sen jäsenet osallistuvat.