Lue keskustelun säännöt.
Lapsesta on kasvanut lusmuileva vätys.
09.10.2018 |
Kasvatuksessa on painotettu että tehdään parhaansa eikä lusmuilla ja kaikki työt on tärkeitä. Ollaan ystävällinen ja käyttäydytään hyvin.
Me molemmat vanhemmat tehdään kovasti töitä, ei olla mitään työtävieroksuvia. Mies on ollut töissä 15vuotiaasta lähtien ja tehnyt kaikenlaista duunia. Minä olen koulujen jälkeen tehnyt duunia 20vuotta.
Mutta lapsemme...huoh...ihan eri maata. Laiska joka tekee minimin ja senkin huokailujen ja murinan kera.
Nyt on tet:ssä ja voi kiesus mitä vetelehtimistä ja valitusta tänä aamuna. Pelkkää paskaduunia joutuu tekemään kuulemma ja ”koko viikon pitää mennä tonne tekemään töitä eikä siitä edes saa mitään”.
Voi vattu... Illalla vakavan keskustelun paikka...taas jälleen.
Joo, olen huono äiti, ihan p***a.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Öhm, ehkä olen sitten itsekin vätys, mutta pitäisikö siitä tarkalleen ottaen iloita, että tetissä tekee jotain paskahommaa palkatta? Sun ongelma on siinä, että olet pitänyt lasta jonain muovailtavana nukkena, jolle voit tietynlaisella kasvatuksella istuttaa tietyt ominaisuudet. Ymmärrä, että lapsesi temperamentti ja luonne on erilainen kuin omasi. Näin voit lakata lyömästä päätäsi seinään ja ehkä jossain kohtaa jopa ymmärtää häntä.
Samaa mieltä. On ihan hyvä tietysti, että kasvatukseen panostetaan, totta kai, mutta ei se ole mikään automaatio, että kun lasta kasvatetaan tavalla x, lopputulos on y. Ja tämä sama toimii jokaisella lapsella.
En tiedä, miten teillä kotona puhutaan, mutta viestistäsi tuli vaikutelma, että teillä korostetaan tosi paljon työn tekemistä ja kuinka se tekee autuaaksi ja lapsen asenne voi olla vastaus tuohon. Nämä eivät ole ihan yksinkertaisia asioita, sillä tietysti lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmat tekevät työtä ja ollaan ahkeria, mutta kyllähän moni aikuinen, joka on kotoisin hyvin työorientoituneesta perheestä, on sanonut, että ihmisen arvon mitta oli työ. Ilman työtä arvosi oli nolla. Jonkinlainen keskitie olisi varmaan hyvä: työ on tärkeää, mutta ihminen on joka tapauksessa arvokas omana itsenään.
Mielestäni lapsesi kuulostaa ihan tavalliselta teiniltä ja jos tet-hommansa tekee, en puuttuisi lapsen sanomisiin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä: jos homma on lapsen mielestä p*skahomma, niin sitten se on. Vastuuntuntoa osoittaa, jos hän silti sinne menee ja tekee työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
ApÄlä selittele. Et sinä ymmärrä add:stä tuon taivaallista. Iän karttuessa oireet todennäköisesti voimistuvat ja jos add-lapsi kokee jo kotonaankin asennetta, jossa häntä pidetään epäonnistujana, laiskana ja outona, niin odotettavissa on add-oireiden lisäksi masennusjaksoja, kun väärinymmärretty ja väärinkohdeltu addi makaa ja itkee, kun ei saa pientäkään "paskàhommaa", kuten imurointia tehtyä, vaan voimat menevät jo sen ajattelusta. Sääliksi käy lastasi, kun on saanut epäedullisen ja epäreilun kasvuympäristön hänen add:tään ajatellen.
No johan on syyllistävää tekstiä. Ei sille addille auta sekään, että tekee asiat hänen puolestaan ja kannustaa näin ollen siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Kärsivällinen pitää kyllä olla ja muistuttaa muistuttamasta päästyäänkin. Mutta tuo sinun hyökkäävä asenteesi ei auta yhtään ketään.
Ja ap:lle, add yhdistettynä teini-ikään saa kyllä kenen tahansa välillä raivon, epätoivon ja tuskan partaalle. Tsemppiä.
T. Add-nuoren äiti
Add-nuoren äitinä varmaan sitten ymmärrät miten kuvottavaa on kun add-lapsen äiti pitää tätä jo lapsena lusmuilevana vätyksenä?
T: add-aikuinen
En usko, että ap oikeasti ajattelee näin. TIedän kokemuksesta, että siihen haavemaailmaan uppoutuminen, se, että kaikessa kestää niin tajuttoman kauan, unohdukset yms. joskus TURHAUTTAVAT ihan älyttömän paljon ja kyllä sitä vanhemmankin tekee joskus mieli sitä turhautumista johonkin purkaa. Uskon kyllä että ap:kin rakastaa lastaan. Joskus sitä vaan vanhemmillakin voimat hyytyvät. Sitten taas kerätään voimia ja mennään seuraavasta esteestä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öhm, ehkä olen sitten itsekin vätys, mutta pitäisikö siitä tarkalleen ottaen iloita, että tetissä tekee jotain paskahommaa palkatta? Sun ongelma on siinä, että olet pitänyt lasta jonain muovailtavana nukkena, jolle voit tietynlaisella kasvatuksella istuttaa tietyt ominaisuudet. Ymmärrä, että lapsesi temperamentti ja luonne on erilainen kuin omasi. Näin voit lakata lyömästä päätäsi seinään ja ehkä jossain kohtaa jopa ymmärtää häntä.
Samaa mieltä. On ihan hyvä tietysti, että kasvatukseen panostetaan, totta kai, mutta ei se ole mikään automaatio, että kun lasta kasvatetaan tavalla x, lopputulos on y. Ja tämä sama toimii jokaisella lapsella.
En tiedä, miten teillä kotona puhutaan, mutta viestistäsi tuli vaikutelma, että teillä korostetaan tosi paljon työn tekemistä ja kuinka se tekee autuaaksi ja lapsen asenne voi olla vastaus tuohon. Nämä eivät ole ihan yksinkertaisia asioita, sillä tietysti lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmat tekevät työtä ja ollaan ahkeria, mutta kyllähän moni aikuinen, joka on kotoisin hyvin työorientoituneesta perheestä, on sanonut, että ihmisen arvon mitta oli työ. Ilman työtä arvosi oli nolla. Jonkinlainen keskitie olisi varmaan hyvä: työ on tärkeää, mutta ihminen on joka tapauksessa arvokas omana itsenään.
Mielestäni lapsesi kuulostaa ihan tavalliselta teiniltä ja jos tet-hommansa tekee, en puuttuisi lapsen sanomisiin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä: jos homma on lapsen mielestä p*skahomma, niin sitten se on. Vastuuntuntoa osoittaa, jos hän silti sinne menee ja tekee työnsä.
Mikä mielestäsi on vaihtoehto sille, että viitsii tehdä edes jotain asioiden eteen? Koska jos vastauksesi on se, että "ihmisellä on oikeus olla vain ilman, että näkee vaivaa", mitä tapahtuu, kun jokainen käyttää tuota oikeuttaan?
Epäkiinnostavat asiat ovat addille hieman eri tasolla epäkiinnostavia, kuin sellaselle, jolla ei ole add:tä. "Paskáhommat" kuulunevat epäkiinnostavien joukkoon, jossa toiset "paskáhommat" ovat vielä hoidettavissa, mutta joidenkin kohdalla saattaa edessä olla henkinen murtuminen, kun asiaa ei vain pysty hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öhm, ehkä olen sitten itsekin vätys, mutta pitäisikö siitä tarkalleen ottaen iloita, että tetissä tekee jotain paskahommaa palkatta? Sun ongelma on siinä, että olet pitänyt lasta jonain muovailtavana nukkena, jolle voit tietynlaisella kasvatuksella istuttaa tietyt ominaisuudet. Ymmärrä, että lapsesi temperamentti ja luonne on erilainen kuin omasi. Näin voit lakata lyömästä päätäsi seinään ja ehkä jossain kohtaa jopa ymmärtää häntä.
Samaa mieltä. On ihan hyvä tietysti, että kasvatukseen panostetaan, totta kai, mutta ei se ole mikään automaatio, että kun lasta kasvatetaan tavalla x, lopputulos on y. Ja tämä sama toimii jokaisella lapsella.
En tiedä, miten teillä kotona puhutaan, mutta viestistäsi tuli vaikutelma, että teillä korostetaan tosi paljon työn tekemistä ja kuinka se tekee autuaaksi ja lapsen asenne voi olla vastaus tuohon. Nämä eivät ole ihan yksinkertaisia asioita, sillä tietysti lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmat tekevät työtä ja ollaan ahkeria, mutta kyllähän moni aikuinen, joka on kotoisin hyvin työorientoituneesta perheestä, on sanonut, että ihmisen arvon mitta oli työ. Ilman työtä arvosi oli nolla. Jonkinlainen keskitie olisi varmaan hyvä: työ on tärkeää, mutta ihminen on joka tapauksessa arvokas omana itsenään.
Mielestäni lapsesi kuulostaa ihan tavalliselta teiniltä ja jos tet-hommansa tekee, en puuttuisi lapsen sanomisiin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä: jos homma on lapsen mielestä p*skahomma, niin sitten se on. Vastuuntuntoa osoittaa, jos hän silti sinne menee ja tekee työnsä.
Mikä mielestäsi on vaihtoehto sille, että viitsii tehdä edes jotain asioiden eteen? Koska jos vastauksesi on se, että "ihmisellä on oikeus olla vain ilman, että näkee vaivaa", mitä tapahtuu, kun jokainen käyttää tuota oikeuttaan?
Lisään tähän omaan kommenttini vielä:
Koska jos filosofia sisältää piilossa sen ajatuksen, että aina pitää laskea rimaa vielä alemmas ja aina on mystinen 'joku muu', jonka pitää tehdä hommat puolesta, elättää, maksaa, ymmärtää... kuka haluaa olla tuo 'joku muu'? Minä en halua olla se, enkä halua yhteisten varojen olevan se, enkä halua olla lähelläkään ihmisiä, jotka yrittävät esittää, että tällaisessa filosofiassa on mitään tervettä pohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
ApÄlä selittele. Et sinä ymmärrä add:stä tuon taivaallista. Iän karttuessa oireet todennäköisesti voimistuvat ja jos add-lapsi kokee jo kotonaankin asennetta, jossa häntä pidetään epäonnistujana, laiskana ja outona, niin odotettavissa on add-oireiden lisäksi masennusjaksoja, kun väärinymmärretty ja väärinkohdeltu addi makaa ja itkee, kun ei saa pientäkään "paskàhommaa", kuten imurointia tehtyä, vaan voimat menevät jo sen ajattelusta. Sääliksi käy lastasi, kun on saanut epäedullisen ja epäreilun kasvuympäristön hänen add:tään ajatellen.
No johan on syyllistävää tekstiä. Ei sille addille auta sekään, että tekee asiat hänen puolestaan ja kannustaa näin ollen siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Kärsivällinen pitää kyllä olla ja muistuttaa muistuttamasta päästyäänkin. Mutta tuo sinun hyökkäävä asenteesi ei auta yhtään ketään.
Ja ap:lle, add yhdistettynä teini-ikään saa kyllä kenen tahansa välillä raivon, epätoivon ja tuskan partaalle. Tsemppiä.
T. Add-nuoren äiti
Add-nuoren äitinä varmaan sitten ymmärrät miten kuvottavaa on kun add-lapsen äiti pitää tätä jo lapsena lusmuilevana vätyksenä?
T: add-aikuinen
En usko, että ap oikeasti ajattelee näin. TIedän kokemuksesta, että siihen haavemaailmaan uppoutuminen, se, että kaikessa kestää niin tajuttoman kauan, unohdukset yms. joskus TURHAUTTAVAT ihan älyttömän paljon ja kyllä sitä vanhemmankin tekee joskus mieli sitä turhautumista johonkin purkaa. Uskon kyllä että ap:kin rakastaa lastaan. Joskus sitä vaan vanhemmillakin voimat hyytyvät. Sitten taas kerätään voimia ja mennään seuraavasta esteestä yli.
No ei ap:n viestistä kyllä saa mitenkään päin sitä kuvaa, että olisi kannustava ja ymmärtävä suhtautuminen ja haluaa vain purkaa turhautumista. Nimittelee lasta luismuilevaksi vätykseksi, laiskaksi ja puhuu todella halveksivasti lapsestaan. Erikseen mainitsi ärsyyntymisensä syyksi sen, että lapsi valittaa palkattomista paskahommista (mikä ei kyllä edes liity mihinkään add:hen spesifisti vaan on normaalia käytöstä) ja sen takia on tänään taas vakavan keskustelun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo pari kolme vuotta ollut tuollainen. Add kyllä on hänellä ja siihen lääkitys. Lääkitys ollut jo tokasta luokasta lähtien.
ApNo hyvinpä olet ymmärtänyt minkälaista addin elämä voi olla. Se, joka tietää Add:stä tarpeeksi, ei ikipäivänä kutsuisi add:tä lusmuilevaksi vätykseksi. Jos tämä ei ole provo, niin herää, ennen kuin ymmärtämättömyytesi add:stä aiheuttaa lapsellesi ongelmia.
Kyllä ymmärrän minkälaista add lapsen elämä on. Mutta kuten sanoin, ei ole aina ollut tuollainen. Käytös muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lääkitystä rukattu ja säädetty, mutta ei auta. Ehkä on vaan kyse teini-iästä...?!
Kumpikaan meistä vanhemmista eivät ole olleet tuollaisia teininä.Joku tuossa kysyi että pitääkö paskaduuneja tehdä riemusta kiljuen. Kaikista töistä ei tarvitse pitää, mutta jonkun on myös tehtävä ne ”paskaduunit”. On minullakin töissä niitä töitä joista en tykkää, mutta niitä on vain tehtävä mukisematta. Jokainen työ on tärkeä ja tarpeellinen.
ApÄlä selittele. Et sinä ymmärrä add:stä tuon taivaallista. Iän karttuessa oireet todennäköisesti voimistuvat ja jos add-lapsi kokee jo kotonaankin asennetta, jossa häntä pidetään epäonnistujana, laiskana ja outona, niin odotettavissa on add-oireiden lisäksi masennusjaksoja, kun väärinymmärretty ja väärinkohdeltu addi makaa ja itkee, kun ei saa pientäkään "paskàhommaa", kuten imurointia tehtyä, vaan voimat menevät jo sen ajattelusta. Sääliksi käy lastasi, kun on saanut epäedullisen ja epäreilun kasvuympäristön hänen add:tään ajatellen.
No johan on syyllistävää tekstiä. Ei sille addille auta sekään, että tekee asiat hänen puolestaan ja kannustaa näin ollen siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Kärsivällinen pitää kyllä olla ja muistuttaa muistuttamasta päästyäänkin. Mutta tuo sinun hyökkäävä asenteesi ei auta yhtään ketään.
Ja ap:lle, add yhdistettynä teini-ikään saa kyllä kenen tahansa välillä raivon, epätoivon ja tuskan partaalle. Tsemppiä.
T. Add-nuoren äiti
Add-nuoren äitinä varmaan sitten ymmärrät miten kuvottavaa on kun add-lapsen äiti pitää tätä jo lapsena lusmuilevana vätyksenä?
T: add-aikuinen
En usko, että ap oikeasti ajattelee näin. TIedän kokemuksesta, että siihen haavemaailmaan uppoutuminen, se, että kaikessa kestää niin tajuttoman kauan, unohdukset yms. joskus TURHAUTTAVAT ihan älyttömän paljon ja kyllä sitä vanhemmankin tekee joskus mieli sitä turhautumista johonkin purkaa. Uskon kyllä että ap:kin rakastaa lastaan. Joskus sitä vaan vanhemmillakin voimat hyytyvät. Sitten taas kerätään voimia ja mennään seuraavasta esteestä yli.
Suo anteeksi, kun en tajunnut, että ap tarkoittikin jotain ihan muuta kuin mitä kirjoitti. Mutta kun sinä uskot niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Minulla oli vaativa ja painostava vanhempi. Mikään ei koskaan riittänyt. Nyt hän saa sitten olla aivan keskenään. Minua ei huvita nähdä häntä. Rajansa painostamisellekin.
Niin, mutta tässä ei puhuta siitä taustasta, joka sinulla on ollut. Se, että mikään ei riitä, ja se, että pitää osallistua asioiden tekemiseen siinä missä kaikkien kanssaihmistenkin, ovat kaksi aivan eri asiaa. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Vanhempani olisi varmasti kuvannut minua samaan tapaan kuin sinäkin omaa lastasi, halveksivasti. Joko vanhempi hyväksyy oman lapsen itsestä erillisenä persoonana tai sitten ei. Ellei hyväksy, niin tila omaksi persoonaksi kasvamiseen on otettava väkisin ja hylättävä painostava vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Minulla oli vaativa ja painostava vanhempi. Mikään ei koskaan riittänyt. Nyt hän saa sitten olla aivan keskenään. Minua ei huvita nähdä häntä. Rajansa painostamisellekin.
Niin, mutta tässä ei puhuta siitä taustasta, joka sinulla on ollut. Se, että mikään ei riitä, ja se, että pitää osallistua asioiden tekemiseen siinä missä kaikkien kanssaihmistenkin, ovat kaksi aivan eri asiaa. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Vanhemmat päättivät tehdä mukulan, joten niiiden siitä huolehtiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Minulla oli vaativa ja painostava vanhempi. Mikään ei koskaan riittänyt. Nyt hän saa sitten olla aivan keskenään. Minua ei huvita nähdä häntä. Rajansa painostamisellekin.
Niin, mutta tässä ei puhuta siitä taustasta, joka sinulla on ollut. Se, että mikään ei riitä, ja se, että pitää osallistua asioiden tekemiseen siinä missä kaikkien kanssaihmistenkin, ovat kaksi aivan eri asiaa. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Vanhempani olisi varmasti kuvannut minua samaan tapaan kuin sinäkin omaa lastasi, halveksivasti. Joko vanhempi hyväksyy oman lapsen itsestä erillisenä persoonana tai sitten ei. Ellei hyväksy, niin tila omaksi persoonaksi kasvamiseen on otettava väkisin ja hylättävä painostava vanhempi.
Olen pahoillani, mutta en katso maailmaa yhtä mustavalkoisesti kuin sinä. En pakota itseäni valitsemaan sen välillä, teenkö lapsen puolesta kaiken vai en mitään. Molemmat ääripäät ovat sairaalloinen tila, ja omassa kommentissani otin kantaa siihen ääripäähän, jossa lapsi vapautetaan kaikesta omasta vastuusta. Siitä ei ole selviytymiskelpoiseksi kasvatusohjenuoraksi. Olen iloinen ap:n puolesta, että hän näkee tässä ongelman ja yrittää ratkaista sitä.
Hyvä, että sentään osa ymmärtää passata orjuuden nykymuodon, jota sitten jotkut kutsuvat työnteoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän on lorvimista ihailevaa kommentointia täällä. Harmi kun en osaa ap sinua auttaa. Teinit tekee, jos on tarpeeksi auktoriteettia, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei ole luonnostaan, vaan kasvattaminen menee voimattomaksi maanitteluksi. Onhan näihin oppaita ja kursseja ja kaikkea, toivottavasti löydät itsellesi toimivan keinon. Tärkeintä kuitenkin on, että et ylläolevista kommenteista huolimatta luovuta, jos pidät asiaa tärkeänä. Se on kuitenkin hyvä alku, että et sulata tilannetta vaan haluat nähdä toisenlaisen lopputuloksen. Älä lannistu siitäkään, että kun alat muuttaa meininkiä kotona, tiedossa on vaikeita aikoja ja vastarintaa. Ne ovat luonnollinen osa muutosta. Tsemppiä!
Minulla oli vaativa ja painostava vanhempi. Mikään ei koskaan riittänyt. Nyt hän saa sitten olla aivan keskenään. Minua ei huvita nähdä häntä. Rajansa painostamisellekin.
Niin, mutta tässä ei puhuta siitä taustasta, joka sinulla on ollut. Se, että mikään ei riitä, ja se, että pitää osallistua asioiden tekemiseen siinä missä kaikkien kanssaihmistenkin, ovat kaksi aivan eri asiaa. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Vanhempani olisi varmasti kuvannut minua samaan tapaan kuin sinäkin omaa lastasi, halveksivasti. Joko vanhempi hyväksyy oman lapsen itsestä erillisenä persoonana tai sitten ei. Ellei hyväksy, niin tila omaksi persoonaksi kasvamiseen on otettava väkisin ja hylättävä painostava vanhempi.
Olen pahoillani, mutta en katso maailmaa yhtä mustavalkoisesti kuin sinä. En pakota itseäni valitsemaan sen välillä, teenkö lapsen puolesta kaiken vai en mitään. Molemmat ääripäät ovat sairaalloinen tila, ja omassa kommentissani otin kantaa siihen ääripäähän, jossa lapsi vapautetaan kaikesta omasta vastuusta. Siitä ei ole selviytymiskelpoiseksi kasvatusohjenuoraksi. Olen iloinen ap:n puolesta, että hän näkee tässä ongelman ja yrittää ratkaista sitä.
Ap:llahan tässä vasta mustavalkoinen suhtautuminen asiaan on. Joko ollaan ahkeria ja hammas irvessä puurtavia kunnollisia ihmisiä, jotka eivät valita, tai laiskureita, joiden kasvatus on epäonnistunut. Ei tuo mitään ongelmanratkaisua ole, että lapsen koko persoonaa vastaan hyökätään, jos hän ei pysty tai suostu ajatuksiaan ja puheitaan myöten ahtautumaan vanhemman luomaan muottiin onnistuneen kasvatuksen tuloksesta.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öhm, ehkä olen sitten itsekin vätys, mutta pitäisikö siitä tarkalleen ottaen iloita, että tetissä tekee jotain paskahommaa palkatta? Sun ongelma on siinä, että olet pitänyt lasta jonain muovailtavana nukkena, jolle voit tietynlaisella kasvatuksella istuttaa tietyt ominaisuudet. Ymmärrä, että lapsesi temperamentti ja luonne on erilainen kuin omasi. Näin voit lakata lyömästä päätäsi seinään ja ehkä jossain kohtaa jopa ymmärtää häntä.
Samaa mieltä. On ihan hyvä tietysti, että kasvatukseen panostetaan, totta kai, mutta ei se ole mikään automaatio, että kun lasta kasvatetaan tavalla x, lopputulos on y. Ja tämä sama toimii jokaisella lapsella.
En tiedä, miten teillä kotona puhutaan, mutta viestistäsi tuli vaikutelma, että teillä korostetaan tosi paljon työn tekemistä ja kuinka se tekee autuaaksi ja lapsen asenne voi olla vastaus tuohon. Nämä eivät ole ihan yksinkertaisia asioita, sillä tietysti lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmat tekevät työtä ja ollaan ahkeria, mutta kyllähän moni aikuinen, joka on kotoisin hyvin työorientoituneesta perheestä, on sanonut, että ihmisen arvon mitta oli työ. Ilman työtä arvosi oli nolla. Jonkinlainen keskitie olisi varmaan hyvä: työ on tärkeää, mutta ihminen on joka tapauksessa arvokas omana itsenään.
Mielestäni lapsesi kuulostaa ihan tavalliselta teiniltä ja jos tet-hommansa tekee, en puuttuisi lapsen sanomisiin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä: jos homma on lapsen mielestä p*skahomma, niin sitten se on. Vastuuntuntoa osoittaa, jos hän silti sinne menee ja tekee työnsä.
Mikä mielestäsi on vaihtoehto sille, että viitsii tehdä edes jotain asioiden eteen? Koska jos vastauksesi on se, että "ihmisellä on oikeus olla vain ilman, että näkee vaivaa", mitä tapahtuu, kun jokainen käyttää tuota oikeuttaan?
Joko et ymmärtänyt kirjoitustani tai sitten vastauksesi tuli väärään viestiin? Kirjoitin, että on hyvä, että lapsi osoittaa vastuuntuntoaan tekemällä esim. tet-hommansa, mutta mielestäni jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, myös nuorella. Kuinkahan moni aikuinenkaan säntäisi riemumielin töihin ilman palkkaa, kun heitäkin on paljon, jotka marisevat p*skahommaansa, vaikka saavat siitä palkankin. En missään kohtaa väittänyt, että ihmisellä olisi oikeus vain olla köllötellä muiden kustannettavana, mutta en ymmärrä myöskään työn ylenmääräistä hehkutusta - jos tienaa elantonsa ja hoitaa leiviskänsä, se riittää, sen enempää ei tarvitse työlle uhrata. Tässä ei todellakaan ole kyse "oikeudesta olla vain ilman, että näkee vaivaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli viuhuu, mutta kysymykseen ei kukaan kykene vastaamaan. Henkisesti epärehellistä porukkaa.
Eikä kaikki olekaan sun tapaan hurskastelevia työnsankareita?
Se ei ollut kysymys. Kysymys on, jos kaikilla - sinulla, minulla ja kaikilla - on oikeus olla tekemättä työtä, kuka tekee kaikki työt?
Tuskin niitä täytyy tehdä ollenkaan, jos kaikki ovat sitä mieltä ettei täydy.
Tämä väistää vieläkin kysymyksen. Kokeillaan toista tulokulmaa: Miksi kasvattajan ei tarvitsisi opettaa jälkikasvulleen vastavuoroisuuden periaatetta? Millä perusteella sen voi jättää kenellekään ihmisolennolle opettamatta?
Onko se vaatinut muitakaan tekemään yhtään mitään?
Lapsesi on vihervasuri