Lue keskustelun säännöt.
Ikää 35, lapset hankkimatta ja isäehdokas puuttuu. Kohtalotovereita?
07.10.2018 |
Toiveissa olisi ihan tavallinen perhe-elämä, parisuhde ja lapsia. Sopivaa miestä on kuitenkin vaikea löytää, kiinnostus on yleensä ollut vain toispuoleista. Toisaalta myös luottamukseni miehiä kohtaan on petetty niin monta kertaa, etten välttämättä tiedä kuinka pystyisin luottamaan toiseen niin paljon että uskaltaisin perheen. Eihän luottamus tietenkään ole mikään valmis pakettiratkaisu, vaan se pitää rakentaa, sen ymmärrän.
Ikää on 35, ja mahdollisuudet lapsen saamiselle pienenevät koko ajan. Tiedostan sen, että jossain vaiheessa ikä tulee vastaan, eikä biologisten lasten saaminen ole enää mahdollista. Pelkona on, etten tule koskaan tapaamaan sopivaa ihmistä, jonka kanssa perheen perustaminen olisi mahdollista ja tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Pelkään myös, että tulen olemaan yksin ilman parisuhdetta, kun oikeanlaista ihmistä ei vain tunnu löytyvän. Tuntuu jotenkin surulliselta, että joudun ehkä vuosien päästä tyytymään kohtalooni ja toteamaan, että nämä toiveet elämässä eivät toteudu.
Onko muita samassa tilassa olevia, joilta saisi vertaistukea? Tai oletko kenties ollut samassa tilanteessa, mutta kaikki kääntyi parhain päin?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Sanoisin ettei enää kannata odottaa mitään Elämän Rakkautta, jos ihan todella lapsia haluat. Hanki yksin tai hanki sellainen RIITTÄVÄ tyyppi, jonka kanssa kykenet jakamaan vanhemmuuden.
Vanhanaikaista romantisointia muutenkin ajatella että löytyy se prinssi uljas, jonka kanssa tehdään lapset ja eletään onnellisena elämän tappiin.
Mutta löytyykö tuossa iässä vielä miehiä joita voi höynäyttää liittoon, jossa vaimo ei oikeasti välitä miehestä?
Ja ironista kyllä, naiset puhuvat luottamuspulasta miehiä kohtaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten tehtailu muuten kuin vankassa parisuhteessa on itsekkyyden huippu!
Jos sinä kupsahdat, lapsi jää orvoksi.
Ja yh.äiti on muutenkin heikoilla. Tuppaavat takertumaan lapseen ja pitävät tätä kumppanin korvikkeena.Sitten vielä haukutaan lapsettomia itsekkäiksi!!
Erovanhempien kanssa työskennelleenä: Ei todellakaan tarvita parisuhdetta hyvään vanhemmuuteen. Joskus se voi muodostua jopa taakaksi. Nyt hedelmöityshoitoihin tai kumppanuusvanhemuutta etsimään ap!
Nämä hanki yksin lapsi kommentit on niin väärin T. yksinhuoltajan ei suunniteltu, mutta rakastettu lapsi.
Aina vain minä, minä, minä, minä, minä. Elämä kyllä jatkuu vaikka et lasta saa. Lue uutisia niin ehkä vähän helpottaa.
En koskaan kajoais parisuhdemielessä ihmiseen, joka kokis luottamuspulaa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Erittäin selvä varoitusmerkki tulevista ongelmista, joten ei ihme, ettei miestä löydy. Ole rehellinen: et itsekään huolisi miestä, joka niputtaisi ja yleistäisi naisia omien kokemustensa perusteella. Anna olla ja keskity muihin asioihin elämässä.
Mites AP, monelleko miehelle olet antanut pakit tai jättänyt sinua rakastaneet ystäväksi? Entä monta vuotta meni kyrpäkarusellissa? What goes around, comes around.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin 37-vuotiaana 10 vuoden avoliitosta. Olimme yrittäneet lasta vuosia tuloksetta. Kun viimein vaadin mieheni mukaan lapsettomuusklinikalle, hän tunnusti tehneensä vasektomian. Tämä petos johti eroomme. Kesti kauan kasata itseni uudelleen. Vauvakuume jylläsi edelleen, mutta parisuhdetta en halunnut. Nyt olen 40v ja hedelmöityshoidot menossa. Vielä ei ole tärpännyt ja pelkään, että odotin liian kauan. Js yksin käyn tätä läpi.
Miten tämä siis toimii? Käytkö hedelmöityshoidoissa ja raahaat miehiä baarista kotiisi ja annat heille ilman kumia? Vai oletko suhteessa? Sain käsityksen että et ole.
Ei kannata säikähtää yh:n leimaa tai yksinhuoltajuuden vaikutuksia lapseen. Jos olet itse lempeä ja kannustava äiti, kestät ja jaksat lapsenhoitoa yksin ja saat apua ystäviltä ja sukulaisilta, niin sinä ja vauva pärjäätte vallan mainiosti. Huomaat varmaan, että monet katkerat miehet kirjoittelevat sellaisen ratkaisun olevan väärin. Voit vain kuvitella, millaista olisi joutua vääntämään heidän kanssa sinun pikku nyyttisi tulevaisuudesta ja hoidosta. Rakastava kumppani tuo paljon perhe-elämään hyvää. Mutta onko se elämä sitten parempaa, jos ei ole sitä kumppania, eikä sitten lastakaan? Parhaimmillaan voi kuitenkin saada molemmat, ehkä vain poikkeuksellisessa järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijai oijoi voivoi
Taas yksi seinään törmännyt seksisirkuksen jälkeen.
Varoitettu ollaan!
Miksi se lasten hankkiminen on noin kauhea pakkomielle monille naisille. Ei ole varmaan kouluttautuneiden ja mielekästä työtä tekevien ongelma, vaan alemman sosiaaliluokan naisten ongelma. Sitä paitsi adoptiokin on keksitty, mutta aika moni näköjään eroaa, kun lapsi on tullut taloon. Ihan julkkiksia myöten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata säikähtää yh:n leimaa tai yksinhuoltajuuden vaikutuksia lapseen. Jos olet itse lempeä ja kannustava äiti, kestät ja jaksat lapsenhoitoa yksin ja saat apua ystäviltä ja sukulaisilta, niin sinä ja vauva pärjäätte vallan mainiosti. Huomaat varmaan, että monet katkerat miehet kirjoittelevat sellaisen ratkaisun olevan väärin. Voit vain kuvitella, millaista olisi joutua vääntämään heidän kanssa sinun pikku nyyttisi tulevaisuudesta ja hoidosta. Rakastava kumppani tuo paljon perhe-elämään hyvää. Mutta onko se elämä sitten parempaa, jos ei ole sitä kumppania, eikä sitten lastakaan? Parhaimmillaan voi kuitenkin saada molemmat, ehkä vain poikkeuksellisessa järjestyksessä.
En ole katkeran mies... tai oikeastaan olen minulla niin kuin jokaisella ihmisellä on oikeus tutustua isäänsä. T. Yhn lapsi. Minun äiti ei sentään suunnitellut minua ja isäni tietää olemassa olostani häntä ei vain kiinnosta. Ymmärtäisitkö sinäkin nyt, että pidät turpasi kiinni asioista joista et tiedä.
Kelpaisiko eronnut mies jolta löytyy jo lapsia ensimmäisestä liitosta? Lisätään vielä että liitto kaatui vaimon toistuvaan valehteluun ja pettämiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se lasten hankkiminen on noin kauhea pakkomielle monille naisille. Ei ole varmaan kouluttautuneiden ja mielekästä työtä tekevien ongelma, vaan alemman sosiaaliluokan naisten ongelma. Sitä paitsi adoptiokin on keksitty, mutta aika moni näköjään eroaa, kun lapsi on tullut taloon. Ihan julkkiksia myöten...
TÄMÄ!. Mikä siinä on. Onko elämänne niin perseestä, että tarvitsette lapsen. Parantaako lapsi elämääsi? Mitä sinulla esim. lähihoitaja YHlla on tarjota lapsellesi? Entä maapallon tila, vaivaako se mieltäsI? Mites ilmastonmuutos, kuin lapsesi on 23?
Minä suosittelen matkaamaan johonkin köyhälle alueella aasiaan/afrikkan ja ostamaan lapsi.
No minulle paukahti vauvakuume päälle jo 25v joten jos ei olisi ollut miestä niin olisin kuitenkin tehnyt yhden lapsen tavalla tai toisella. Ei koko elämä voi olla yhdestä miehestä kiinni. Lapsi ja äitiys on tärkeämpi kuin mies ja parisuhde. Miehen ja parisuhteen voi saa myöhemminkin mutta lasta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kumppanuusvanhemmuus jonkun entisen kumppanisi tai ystävän kanssa? Jos asioista pystyy sopimaan eikä suorastaan inhoa tai vihaa toista niin onnistunee?
Vierailija kirjoitti:
No minulle paukahti vauvakuume päälle jo 25v joten jos ei olisi ollut miestä niin olisin kuitenkin tehnyt yhden lapsen tavalla tai toisella. Ei koko elämä voi olla yhdestä miehestä kiinni. Lapsi ja äitiys on tärkeämpi kuin mies ja parisuhde. Miehen ja parisuhteen voi saa myöhemminkin mutta lasta ei.
Tässä on täydellinen esimerkki tyhmästä lehmästä. Kaikista huolettavinta tässä on se, että hän on äiti!!! Miten hän kasvattaa lapsensa, jos on tässäkin asiassa täysin omahyväinen ja itsekäs?
Jos luottamuksesi on petetty moneen otteeseen eri miesten toimesta niin sinulla on huono miesmaku. Voi tulla yllätyksenä, mutta jos tuollaisia huonoja sattuu monta samalle henkilölle niin siinä on henkilössä vika.
Näitä ratkaisuja tullaan aina kritisoimaan pikkuruisen, mutta netissä äänekkään miesvähemmistön taholta. Sinun ja lapsesi tulevaisuus ei onneksi av-palstan perusteella määrity. Kannattaa tehdä ratkaisu joka tuntuu oikealta ja hyvältä. Tiedosta kuitenkin se, että vuoden päästä se ei ehkä olekaan enää sinun käsissäsi.
Lapsia olis jo 3kpl mutta kun piti hyppiä kyrpäkarusellissa parhaat vuodet. Nyt ei löydy sitten isäksi haluavaa kunnon miestä..
Nainen 35, kolme alle 7v lasta ja yksinhuoltaja vailla valoa huomisesta.
Kohtalontovereita?
Ite otan ainaki osaa.
M44
Erosin 37-vuotiaana 10 vuoden avoliitosta. Olimme yrittäneet lasta vuosia tuloksetta. Kun viimein vaadin mieheni mukaan lapsettomuusklinikalle, hän tunnusti tehneensä vasektomian. Tämä petos johti eroomme. Kesti kauan kasata itseni uudelleen. Vauvakuume jylläsi edelleen, mutta parisuhdetta en halunnut. Nyt olen 40v ja hedelmöityshoidot menossa. Vielä ei ole tärpännyt ja pelkään, että odotin liian kauan. Js yksin käyn tätä läpi.