Minulla on narsistinen persoonallisuus. Haluatko tietää jotain?

Mistä sait tietää olevasi narsisti? Mikä siinä on hyvää ja mikä ei?

Vierailija kirjoitti:

Oliko sulla niin että sun oli lapsena täytettävä tiettyjä ehtoja että sua rakastettaisiin? Oliko sulla niin että sulla ei ollut mitään yksityisyyttä kotona? Oliko sun vanhemmat kiinnostuneita siitä, minkälainen oikeasti olet, vai yritettiinkö susta tehdä tietynlainen? Saitko itse valita sun harrastukset? Vastattiinko sulle kun kysyit jotain? Lohdutettiinko sua kun pienenä pelkäsit?

En osaa vastata ensimmäiseen kysymykseen. Saamani rakkaus ei ollut sellaista, mitä olisin halunnut ottaa vastaan (olen siis myös tuo 18). Toivoin päinvastoin, että minua ei rakastettaisi ja voisin tehdä jotain saadakseni rakkauden loppumaan. Yksityisyyttä oli jonkin verran, tosin ei mielestäni tarpeeksi ja minun asioihini, mielipiteisiini ja olemiseeni puututtiin liikaa ja töykeästi. En osaa sanoa, molemmilla oli toiveita minun suhteeni mutta ei mielestäni mitään normaalista poikkeavaa. Harrastuksia oli vuosien mittaan muutamia. Omasta aloitteestani ei lähtenyt yksikään harrastus, mutta mielipidettäni kyllä kuunneltiin siinä. Vastattiin. Lohdutettiin, mutta en useinkaan erikseen hakenut lohtua vanhemmiltani.

Vierailija kirjoitti:

Koetko syntyneesi sellaiseksi vai asian johtuvan jostain? Onko sinut pilattu?

Luulen, että synnynnäistä on ainakin heikko empatiakykyni, mutta en usko, että minusta olisi tullut kuitenkaan tällaista, jos minua olisi kohdeltu normaalimmin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko aina tietoisesti, joka hetki, kaikkialla, miten saisit tehtyä toisille mahdollisiman ikävän olon? Onko juuri tämä sinun elämäsi ainoa tarkoitus?

En. En tiedä, onko tämä oikeasti edes niin tyypillistä narsisteilla kuin sanotaan, vai onko kyse jossain määrin väärinkäsityksestä. Tiedän kyllä, että olen ainakin menneisyydessäni aiheuttanut pahaa oloa ihmisille, mutta olin enemmänkin välinpitämätön asian suhteen kuin että olisin saanut siitä jotain erityistä tyydytystä tai mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sait tietää olevasi narsisti? Mikä siinä on hyvää ja mikä ei?

Eksäni oli vakuuttunut tästä asiasta, ja asiaa tutkaillessani ja omaa toimintaani analysoidessani totesin, että hän taitaa olla ihan oikeassa siinä. Sinänsä tämän tajuaminen on ollut aika valaisevaa, koska en aikaisemmin tajunnut, että oma kokemusmaailmani on edes jotenkin toisista poikkeava. En oikeasti tiennyt, että ihmiset yleensä aloittavat parisuhteita tunteiden takia eivätkä sen takia, että hyötyvät suhteesta jotenkin. Käsitän myös esimerkiksi empatian lähinnä vaihtokauppana, että kun joku kohtelee jotakuta hyvin, niin sitä kohdellaan takaisin päin hyvin, koska siitä on itselle hyötyä. Eksäni sai minut tajuamaan, että en oikeastaan ole ikinä tuntenut empatiaa. En kylläkään ihan ymmärrä, miksi hän näki kaiken tuon vaivan.

Hyvää on se, että itsevarman oloisista ihmisistä tykätään enkä juurikaan ole tekemisissä epämiellyttävien tunteiden kanssa. Huonoa se, että en todennäköisesti kykene ikinä molemminpuolisesti rakastavaan parisuhteeseen.

Olen itse myöskin huomannut olevani aika narsistinen sen jälkeen kun olen tajunnut, että narsismiin ei välttämättä kuulu, että haluaa satuttaa toisia. Ymmärrän oikean ja väärän mutta minusta väärin tekeminen, kuten eläinten tai ihmisten satuttaminen sadistisesti, tai pettäminen parisuhteessa on lähinnä heikkoutta ja pidättäydyn näistä teoista, koska ensinnäkään en nauti sadismista enkä halua nähdä itseäni heikkona. Yleisesti ottaen en pidä lakien tai sääntöjen noudattamista kovin tärkeänä itsessään. Useinkaan en ymmärrä mistä ihmiset hermostuvat minulle ja miksi vetoavat empatiaan. Esimerkiksi jos jätän vastaamatta jonkun viestiin, niin mielipahastahan toinen pääsee sillä että lakkaa odottamasta tietynlaista käytöstä minulta. Ja jos käytökseni toista kohtaan on tuollaista niin kannattaisi ennemmin kuin myöhemmin hyväksyä viesti jonka se antaa - eli hän ei ole todella tärkeä elämässäni, en toivo että olemme kovin läheisiä ja läksytys ei sitä asiaa muuta. Jos joku antaa jotain mitä pyydän, en koe olevani velkaa, vaikka tottakai palautan palveluksen, jos haluan suhteen ja yhteistyön jatkuvan.

En kadu toisten ihmisten satuttamista, koska minulla on aina ollut hyvä syy tehdä kuten tein. Se ei tarkoita, että olen halunnut toisen kärsivän. En vaan näe, ketä ja millä tavalla katumisen ja syyllisyyden tunne hyödyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sait tietää olevasi narsisti? Mikä siinä on hyvää ja mikä ei?

Eksäni oli vakuuttunut tästä asiasta, ja asiaa tutkaillessani ja omaa toimintaani analysoidessani totesin, että hän taitaa olla ihan oikeassa siinä. Sinänsä tämän tajuaminen on ollut aika valaisevaa, koska en aikaisemmin tajunnut, että oma kokemusmaailmani on edes jotenkin toisista poikkeava. En oikeasti tiennyt, että ihmiset yleensä aloittavat parisuhteita tunteiden takia eivätkä sen takia, että hyötyvät suhteesta jotenkin. Käsitän myös esimerkiksi empatian lähinnä vaihtokauppana, että kun joku kohtelee jotakuta hyvin, niin sitä kohdellaan takaisin päin hyvin, koska siitä on itselle hyötyä. Eksäni sai minut tajuamaan, että en oikeastaan ole ikinä tuntenut empatiaa. En kylläkään ihan ymmärrä, miksi hän näki kaiken tuon vaivan.

Hyvää on se, että itsevarman oloisista ihmisistä tykätään enkä juurikaan ole tekemisissä epämiellyttävien tunteiden kanssa. Huonoa se, että en todennäköisesti kykene ikinä molemminpuolisesti rakastavaan parisuhteeseen.

Mielestäni tavallisten ihmisten suhteet myös perustuvat vaihtokauppaan, tunteet jotenkin vain vääristävät näkymän. Parisuhteessa olevat saavat toisiltaan esimerkiksi hyvää oloa, kehuja, pysyvyyttä elämään. Minusta on hassua, että suhteessa ollaan, "koska rakastaa toista". Rakkaus loppuisi, jos toinen lakkaisi tarjoamasta sitä mitä toinen tarvitsee. Aina se ei ole jotain hyvää, vaan esimerkiksi läheisriippuvainen tarvitsee, että häntä tarvitaan, ja siksi kärsii paljonkin hyväksikäyttöä. Ihan itsensä takia loppujen lopuksi. Ei rakkaus ole koskaan ehdotonta.

Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.

Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?

Onko sulla niin että tiedät että ”näin ei kuuluisi kokea” mutta koet silti niin, etkä yritä muuttaa sitä? Minä tulen esimerkiksi todella vihaiseksi, jos joku alkaa selittää jotain masennuksestaan. Samoin, jos joku sanoo ”nyt minä loukkaannun!”. Tavallaan jälkimmäinen aluksi huvittaa minua suunnattomasti, koska en voi ymmärtää, mitä kukaan loukkaantumisestaan hyötyy - sehän on aina oma valinta kuitenkin. Kummassakin esimerkissä eniten kai raivostuttaa heikkouden paljastaminen sekä se että joku yrittää ”ostaa” sääliä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse myöskin huomannut olevani aika narsistinen sen jälkeen kun olen tajunnut, että narsismiin ei välttämättä kuulu, että haluaa satuttaa toisia. Ymmärrän oikean ja väärän mutta minusta väärin tekeminen, kuten eläinten tai ihmisten satuttaminen sadistisesti, tai pettäminen parisuhteessa on lähinnä heikkoutta ja pidättäydyn näistä teoista, koska ensinnäkään en nauti sadismista enkä halua nähdä itseäni heikkona. Yleisesti ottaen en pidä lakien tai sääntöjen noudattamista kovin tärkeänä itsessään. Useinkaan en ymmärrä mistä ihmiset hermostuvat minulle ja miksi vetoavat empatiaan. Esimerkiksi jos jätän vastaamatta jonkun viestiin, niin mielipahastahan toinen pääsee sillä että lakkaa odottamasta tietynlaista käytöstä minulta. Ja jos käytökseni toista kohtaan on tuollaista niin kannattaisi ennemmin kuin myöhemmin hyväksyä viesti jonka se antaa - eli hän ei ole todella tärkeä elämässäni, en toivo että olemme kovin läheisiä ja läksytys ei sitä asiaa muuta. Jos joku antaa jotain mitä pyydän, en koe olevani velkaa, vaikka tottakai palautan palveluksen, jos haluan suhteen ja yhteistyön jatkuvan.

En kadu toisten ihmisten satuttamista, koska minulla on aina ollut hyvä syy tehdä kuten tein. Se ei tarkoita, että olen halunnut toisen kärsivän. En vaan näe, ketä ja millä tavalla katumisen ja syyllisyyden tunne hyödyttää.

No siis tämä hyvin pitkälti. Oikeastaan tuntuu, että narsismi on monille joku yläkäsite, jonka alle dumpataan kaikenlainen luonnehäiriöisyys ja moniongelmaisuus. En ainakaan itse ole myöskään mikään sadisti enkä myöskään mikään jatkuvasti kiukutteleva ja raivokohtauksia vetävä kakara, millaisena narsisteja usein kuvaillaan. Pidän huutamista esimerkiksi hyvin halveksuttavana käytöksenä ja jos suutunkin jostain asiasta, niin sanon silti sanottavani yleensä rauhallisella äänellä, vaikka olenkin loukkaantunut, ja koen kieltämättä tiettyä ylemmyydentunnetta siitä, etten alennu sellaiseen lapselliseen käytökseen. Sellainen jatkuva kiukuttelu ei myöskään hyödyttäisi minua millään tavalla, vaan päinvastoin siitä olisi minulle huomattavaa haittaa. Epäilen, että monilla noin käyttäytyvillä käytöksen syynä tai ainakin siihen vahvasti vaikuttavana tekijänä on impulssikontrollin heikkous tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sait tietää olevasi narsisti? Mikä siinä on hyvää ja mikä ei?

Eksäni oli vakuuttunut tästä asiasta, ja asiaa tutkaillessani ja omaa toimintaani analysoidessani totesin, että hän taitaa olla ihan oikeassa siinä. Sinänsä tämän tajuaminen on ollut aika valaisevaa, koska en aikaisemmin tajunnut, että oma kokemusmaailmani on edes jotenkin toisista poikkeava. En oikeasti tiennyt, että ihmiset yleensä aloittavat parisuhteita tunteiden takia eivätkä sen takia, että hyötyvät suhteesta jotenkin. Käsitän myös esimerkiksi empatian lähinnä vaihtokauppana, että kun joku kohtelee jotakuta hyvin, niin sitä kohdellaan takaisin päin hyvin, koska siitä on itselle hyötyä. Eksäni sai minut tajuamaan, että en oikeastaan ole ikinä tuntenut empatiaa. En kylläkään ihan ymmärrä, miksi hän näki kaiken tuon vaivan.

Hyvää on se, että itsevarman oloisista ihmisistä tykätään enkä juurikaan ole tekemisissä epämiellyttävien tunteiden kanssa. Huonoa se, että en todennäköisesti kykene ikinä molemminpuolisesti rakastavaan parisuhteeseen.

Itsevarman oloinen ei ole itsevarma. Eli olet yksin.

Eksä taisi kehoittaa ottamaan vastuuta tekemisistään, vaikka tunne ei kerro oikeaa ja väärää. Mutta, räkänokista ei kasva miehiä, niin kuin tämä erinomaisuudestasi kertova ”avoin” paskan suolaaminen kertoo. Koulukiusaaminen keski-ikäisenä on alta arvostelun. Uhriudu ihmeessä lisää!

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.

Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?

:D Aika väsynyt on yrityksesikin. Parempaa onnea ensi kerralle!

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla niin että tiedät että ”näin ei kuuluisi kokea” mutta koet silti niin, etkä yritä muuttaa sitä? Minä tulen esimerkiksi todella vihaiseksi, jos joku alkaa selittää jotain masennuksestaan. Samoin, jos joku sanoo ”nyt minä loukkaannun!”. Tavallaan jälkimmäinen aluksi huvittaa minua suunnattomasti, koska en voi ymmärtää, mitä kukaan loukkaantumisestaan hyötyy - sehän on aina oma valinta kuitenkin. Kummassakin esimerkissä eniten kai raivostuttaa heikkouden paljastaminen sekä se että joku yrittää ”ostaa” sääliä.

Joskus. Koen lievää ärsytystä (en kuitenkaan vihaa), kun ihmiset kertovat minulle ongelmistaan eivätkä siis toimi niin kuin toivoisin. Käyttäydyn kuitenkin ymmärtävästi ja lohduttavasti, koska tiedän, että niin kuuluu ja ennen kaikkea kannattaa toimia, jos mielii pitää sosiaalisia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??

Miksi tekisin niin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet työksesi?

En tällä hetkellä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?

Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.

Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.

Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.

Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??

Miksi tekisin niin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet työksesi?

En tällä hetkellä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?

Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.

Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.

Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.

Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.

Niinhän sitä voisi kuvitella. Minusta lainaamastasi tekstistä ei ilmene, etteikö sen kirjoittaja ottaisi vastuuta omasta elämästään. Lapsuuden voi kyllä jättää taakseen, omaa persoonaansa ei. Ihminen ei voi vain päättää ja ryhtyä joksikin toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Koetko syntyneesi sellaiseksi vai asian johtuvan jostain? Onko sinut pilattu?

Aikuisen ihmisen vastuuta ei saisi yrittää ulkoistaa. Hän on yksin vastuussa valinnoistaan. Eri asia jos olisi syyntakeeton, mutta useimmat on kuitenkin normaalisti elämässä. Valitettavasti.

Tulkitsetko usein, että muut ihmiset ovat sinulle ilkeitä tahallaan?

Uskotko kaikkien narsistien pettävän puolisoitaan pitkissä parisuhteissa?

Tunnistatko herkästi muut narsistit? Tunnetko heidät vastustajiksi vai liittolaisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.

Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?

:D Aika väsynyt on yrityksesikin. Parempaa onnea ensi kerralle!

Mikä väsynyt pers'reikä vastaus tuo oli? Etkö tosiaan kykene parempaan?

Olen pettynyt panokseesi. Herätys! Vähän yritystä nyt siellä!

älä takerru minuun kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.

Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?

:D Aika väsynyt on yrityksesikin. Parempaa onnea ensi kerralle!

Mikä väsynyt pers'reikä vastaus tuo oli? Etkö tosiaan kykene parempaan?

Olen pettynyt panokseesi. Herätys! Vähän yritystä nyt siellä!

...kohta tulee raivo! Se on aika kömpelö loukkaamaan, koska ei tajua mikä loukkaa.

Onko sinulla (läheisiä) ystäviä?

Tuo menneisyytesi kuulosti juuri sellaiselta, mistä narsisimi on saanut alkunsa. Niin kuin itsekin totesit.  Itse olen halunnut tutustua narsistiin jo vuosia, ihan vain mielenkiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??

Miksi tekisin niin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet työksesi?

En tällä hetkellä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?

Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.

Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.

Hmmm... Narsisti ei jää keskusteluissa varjoon. Annat nyt hieman sellaisen kuvan, että sisäinen rikkinäisyyden tunne on narsismia. Ei narsisti noin tunne.