Lue keskustelun säännöt.
Minulla on narsistinen persoonallisuus. Haluatko tietää jotain?
07.10.2018 |
Voin selittää oikeita syitä sille, miksi kaltaiseni käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.
Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?
:D Aika väsynyt on yrityksesikin. Parempaa onnea ensi kerralle!
Mikä väsynyt pers'reikä vastaus tuo oli? Etkö tosiaan kykene parempaan?
Olen pettynyt panokseesi. Herätys! Vähän yritystä nyt siellä!
...kohta tulee raivo! Se on aika kömpelö loukkaamaan, koska ei tajua mikä loukkaa.
Huijasiko ap. aloituksessaan? Kun pyöritys alkaa, sen pitäisi pystyä vastaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Ei se mikään narsisti ole, vaan heikkolahjainen pellehyppääjä!
Hähä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla (läheisiä) ystäviä?
Tuo menneisyytesi kuulosti juuri sellaiselta, mistä narsisimi on saanut alkunsa. Niin kuin itsekin totesit. Itse olen halunnut tutustua narsistiin jo vuosia, ihan vain mielenkiinnosta.
On, useitakin. Monet olen tuntenut jo monta vuotta, yhden lapsuudesta asti.
Hyvyys kaunistaa, pahuus rumentaa. Narsistit on äärettömän rumia oman pahuutensa tähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.
Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.
Niinhän sitä voisi kuvitella. Minusta lainaamastasi tekstistä ei ilmene, etteikö sen kirjoittaja ottaisi vastuuta omasta elämästään. Lapsuuden voi kyllä jättää taakseen, omaa persoonaansa ei. Ihminen ei voi vain päättää ja ryhtyä joksikin toiseksi.
Teot ei ole sama asia kuin persoona. Persoonasta riippumatta jokainen voi valita mitä tekee. Narsistit valitsee toimia huonosti.
Miten tärkeää sinulle on ollut muiden antama tunnustus esimerkiksi koulussa ja työpaikalla? Oletko aina kerännyt itsellesi ns. hovin ympärillesi?
Millainen ihminen saa sinut raivostumaan?
Mitä tapahtuu, jos joku kyseenalaistaa käytöstäsi, mielipidettäsi tai asiantuntemustasi muiden edessä?
Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa ystävä/kaveri on joutunut pois suosiostasi äkillisesti ja jos olet niin mikä sen sai aikaan?
Missä haluaisit kehittyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.
Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.
Niinhän sitä voisi kuvitella. Minusta lainaamastasi tekstistä ei ilmene, etteikö sen kirjoittaja ottaisi vastuuta omasta elämästään. Lapsuuden voi kyllä jättää taakseen, omaa persoonaansa ei. Ihminen ei voi vain päättää ja ryhtyä joksikin toiseksi.
Teot ei ole sama asia kuin persoona. Persoonasta riippumatta jokainen voi valita mitä tekee. Narsistit valitsee toimia huonosti.
Ei kaikki narsistit valitse eikä toimi huonosti. Jotkut pystyvät peittämään sen todella hyvin. Kukaan ei itse valitse, onko narsisti vaiko ei. Kaikki olemme erilaisia - silti yhtä arvokkaita.
Oletko flirttaileva ja suurieleinen? Miten pukeudut?
Mitä sinulle merkitsevät maallinen omaisuus ja statussymbolit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.
Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?
:D Aika väsynyt on yrityksesikin. Parempaa onnea ensi kerralle!
Mikä väsynyt pers'reikä vastaus tuo oli? Etkö tosiaan kykene parempaan?
Olen pettynyt panokseesi. Herätys! Vähän yritystä nyt siellä!
...kohta tulee raivo! Se on aika kömpelö loukkaamaan, koska ei tajua mikä loukkaa.
Huijasiko ap. aloituksessaan? Kun pyöritys alkaa, sen pitäisi pystyä vastaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Ei se mikään narsisti ole, vaan heikkolahjainen pellehyppääjä!
Hähä! :D
Nimenomaan, räkänokka.
Miltä sinusta tuntuu, jos olet jonkun kaverin kanssa tilanteessam, jossa häneen kohdistetaan ihailun ja kiitoksen valokeila ja jäät varjoon?
Nimeä joku biisi/kirja/elokuva/hahmo johon voit samaistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.
Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.
Niinhän sitä voisi kuvitella. Minusta lainaamastasi tekstistä ei ilmene, etteikö sen kirjoittaja ottaisi vastuuta omasta elämästään. Lapsuuden voi kyllä jättää taakseen, omaa persoonaansa ei. Ihminen ei voi vain päättää ja ryhtyä joksikin toiseksi.
Teot ei ole sama asia kuin persoona. Persoonasta riippumatta jokainen voi valita mitä tekee. Narsistit valitsee toimia huonosti.
Ei kaikki narsistit valitse eikä toimi huonosti. Jotkut pystyvät peittämään sen todella hyvin. Kukaan ei itse valitse, onko narsisti vaiko ei. Kaikki olemme erilaisia - silti yhtä arvokkaita.
Ihmisen arvo on siinä miten hän kohtelee muita. Narsisti ei kunnioita muiden ihmisarvoa.
Mukavaa jos paha ei ole sinun kohdallesi osunut. Ei kuitenkaan pidä nähdä hyvyyttä siellä missä sitä ei ole.
Minun mielestäni ap ei vaikuta kovin pahalta ihmiseltä, koska hänhän useimmiten tekee niinkuin kuuluu, vaikka se ei huvita. Toisilla ihmisillä prososiaalinen käytös ja hyödyt sen mukana tulevat luonnostaan, mutta jos tunne-elämä itsellä on vähäinen, täytyy työskennellä tietoisesti ja teeskennellä enemmän.
Siitä en kyllä ole vakuuttunut, että aloittaja on narsisti. Oma päättely ja eksän mielipide eivät todista asiaa. Diagnoosin voi tehdä ammattilainen. Kyse voi olla myös esimerkiksi autismista, luonnostaan vähäisestä empatian tunteesta esim. hieman keskimääräistä pienemmän amygdalan takia, tai jostakin ihan muusta asiasta. Narsistisia piirteitä voi toki huomata itsellään ja toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tärkeää sinulle on ollut muiden antama tunnustus esimerkiksi koulussa ja työpaikalla? Oletko aina kerännyt itsellesi ns. hovin ympärillesi?
Millainen ihminen saa sinut raivostumaan?
Mitä tapahtuu, jos joku kyseenalaistaa käytöstäsi, mielipidettäsi tai asiantuntemustasi muiden edessä?
Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa ystävä/kaveri on joutunut pois suosiostasi äkillisesti ja jos olet niin mikä sen sai aikaan?
Missä haluaisit kehittyä?
Pidän siitä ja koulussa sitä sainkin paljon enemmän kuin muut. Näin sen eteen vaivaa. En kuitenkaan yritä kerätä mitään ihailijajoukkoa ympärilleni. Minua on oikeastaan aika vaikea suututtaa, useammin reagoin loukkaavien sanojen sanojaan ylenkatseella. Siitä saatan suuttua, jos loukkaus on erityisen törkeä tai minulle huudetaan. Ensimmäisenä vaihtoehtona pyrin tuossa tilanteessa kääntämään tilanteen hienovaraisesti edukseni tai ainakin huomion pois siitä asiasta esimerkiksi vitsailemalla tai heittämällä jonkin nokkelan kommentin aiheeseen liittyen. Se toimii lähes aina. En ole ystävien kohdalla joutunut. Pyrin ihmissuhteissani sopuisuuteen ja vältän konflikteja. Haluaisin oppia puhumaan sujuvaa venäjää ja latinaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko flirttaileva ja suurieleinen? Miten pukeudut?
Mitä sinulle merkitsevät maallinen omaisuus ja statussymbolit?
Flirttaileva joissain tilanteissa mutta en erityisen suurieleinen. Pukeudun niin, että erottuisin joukosta, ja usein paljastavammin kuin muut ikäiseni. Omaisuus ei minulle merkitse paljoa. Pidän statussymbolien keräilyä jotenkin säälittävänä.
Vierailija kirjoitti:
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.
Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?
:D Aika väsynyt on yrityksesikin. Parempaa onnea ensi kerralle!
Mikä väsynyt pers'reikä vastaus tuo oli? Etkö tosiaan kykene parempaan?
Olen pettynyt panokseesi. Herätys! Vähän yritystä nyt siellä!
...kohta tulee raivo! Se on aika kömpelö loukkaamaan, koska ei tajua mikä loukkaa.
Huijasiko ap. aloituksessaan? Kun pyöritys alkaa, sen pitäisi pystyä vastaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Ei se mikään narsisti ole, vaan heikkolahjainen pellehyppääjä!
Hähä! :D
Nimenomaan, räkänokka.
Menikö tunteisiin? :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.
Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.
Niinhän sitä voisi kuvitella. Minusta lainaamastasi tekstistä ei ilmene, etteikö sen kirjoittaja ottaisi vastuuta omasta elämästään. Lapsuuden voi kyllä jättää taakseen, omaa persoonaansa ei. Ihminen ei voi vain päättää ja ryhtyä joksikin toiseksi.
Teot ei ole sama asia kuin persoona. Persoonasta riippumatta jokainen voi valita mitä tekee. Narsistit valitsee toimia huonosti.
Ei kaikki narsistit valitse eikä toimi huonosti. Jotkut pystyvät peittämään sen todella hyvin. Kukaan ei itse valitse, onko narsisti vaiko ei. Kaikki olemme erilaisia - silti yhtä arvokkaita.
Ei narsisti ole arvokas. Hän ei ole edes ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.
Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.
Niinhän sitä voisi kuvitella. Minusta lainaamastasi tekstistä ei ilmene, etteikö sen kirjoittaja ottaisi vastuuta omasta elämästään. Lapsuuden voi kyllä jättää taakseen, omaa persoonaansa ei. Ihminen ei voi vain päättää ja ryhtyä joksikin toiseksi.
Teot ei ole sama asia kuin persoona. Persoonasta riippumatta jokainen voi valita mitä tekee. Narsistit valitsee toimia huonosti.
Ei kaikki narsistit valitse eikä toimi huonosti. Jotkut pystyvät peittämään sen todella hyvin. Kukaan ei itse valitse, onko narsisti vaiko ei. Kaikki olemme erilaisia - silti yhtä arvokkaita.
Ihmisen arvo on siinä miten hän kohtelee muita. Narsisti ei kunnioita muiden ihmisarvoa.
Mukavaa jos paha ei ole sinun kohdallesi osunut. Ei kuitenkaan pidä nähdä hyvyyttä siellä missä sitä ei ole.
Ei pidä (eikä ole tervettäkin) demonisoida muita ihmisiä, olivatpa hänen persoonallisuuden piirteensä ja ominaisuutensa millaisia tahansa. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita sekä tasavertaisia lain (ja Jumalan) edessä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla niin että tiedät että ”näin ei kuuluisi kokea” mutta koet silti niin, etkä yritä muuttaa sitä? Minä tulen esimerkiksi todella vihaiseksi, jos joku alkaa selittää jotain masennuksestaan. Samoin, jos joku sanoo ”nyt minä loukkaannun!”. Tavallaan jälkimmäinen aluksi huvittaa minua suunnattomasti, koska en voi ymmärtää, mitä kukaan loukkaantumisestaan hyötyy - sehän on aina oma valinta kuitenkin. Kummassakin esimerkissä eniten kai raivostuttaa heikkouden paljastaminen sekä se että joku yrittää ”ostaa” sääliä.
No jopas jotakin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.
Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta, mutta lapsuuden voi jättää taakseen. Aikuisena jokaisella on vastuu omasta elämästä. Olet todellinen luuseri, jos et tuota ymmärrä.
Niinhän sitä voisi kuvitella. Minusta lainaamastasi tekstistä ei ilmene, etteikö sen kirjoittaja ottaisi vastuuta omasta elämästään. Lapsuuden voi kyllä jättää taakseen, omaa persoonaansa ei. Ihminen ei voi vain päättää ja ryhtyä joksikin toiseksi.
Teot ei ole sama asia kuin persoona. Persoonasta riippumatta jokainen voi valita mitä tekee. Narsistit valitsee toimia huonosti.
Ei kaikki narsistit valitse eikä toimi huonosti. Jotkut pystyvät peittämään sen todella hyvin. Kukaan ei itse valitse, onko narsisti vaiko ei. Kaikki olemme erilaisia - silti yhtä arvokkaita.
Ihmisen arvo on siinä miten hän kohtelee muita. Narsisti ei kunnioita muiden ihmisarvoa.
Mukavaa jos paha ei ole sinun kohdallesi osunut. Ei kuitenkaan pidä nähdä hyvyyttä siellä missä sitä ei ole.Ei pidä (eikä ole tervettäkin) demonisoida muita ihmisiä, olivatpa hänen persoonallisuuden piirteensä ja ominaisuutensa millaisia tahansa. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita sekä tasavertaisia lain (ja Jumalan) edessä.
Tottakai tulee arvioida. Ei rikollinen ole lain edessä rehellisen persoonan kanssa tasavertainen, ja jumalan olemassaoloa ei edes voi todistaa. Aivan täyttä hölinää kolo viesti.
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä takerru minuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun narsistinen persoonallisuushäiriösi pitäisi kiinnostaa ketään? Et ole mitenkään mielenkiintoinen, eikä sinussa ole viihdearvoa. Sinun huomionhakuisuutesi on väsynyttä ja rasittavaa.
Miksi haaskaisin aikaani keskinkertaisuuksiin?
:D Aika väsynyt on yrityksesikin. Parempaa onnea ensi kerralle!
Mikä väsynyt pers'reikä vastaus tuo oli? Etkö tosiaan kykene parempaan?
Olen pettynyt panokseesi. Herätys! Vähän yritystä nyt siellä!
...kohta tulee raivo! Se on aika kömpelö loukkaamaan, koska ei tajua mikä loukkaa.
Huijasiko ap. aloituksessaan? Kun pyöritys alkaa, sen pitäisi pystyä vastaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Ei se mikään narsisti ole, vaan heikkolahjainen pellehyppääjä!
Hähä! :D
Nimenomaan, räkänokka.
Menikö tunteisiin? :DD
Ei, se oli toteamus. Nokkela ylenkatseesi menee metsään, toistuvasti, mikä tarkoittaa kuten joku yllä totesi, että äly ei riitä kompensoimaan puuttuvaa osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myöskin huomannut olevani aika narsistinen sen jälkeen kun olen tajunnut, että narsismiin ei välttämättä kuulu, että haluaa satuttaa toisia. Ymmärrän oikean ja väärän mutta minusta väärin tekeminen, kuten eläinten tai ihmisten satuttaminen sadistisesti, tai pettäminen parisuhteessa on lähinnä heikkoutta ja pidättäydyn näistä teoista, koska ensinnäkään en nauti sadismista enkä halua nähdä itseäni heikkona. Yleisesti ottaen en pidä lakien tai sääntöjen noudattamista kovin tärkeänä itsessään. Useinkaan en ymmärrä mistä ihmiset hermostuvat minulle ja miksi vetoavat empatiaan. Esimerkiksi jos jätän vastaamatta jonkun viestiin, niin mielipahastahan toinen pääsee sillä että lakkaa odottamasta tietynlaista käytöstä minulta. Ja jos käytökseni toista kohtaan on tuollaista niin kannattaisi ennemmin kuin myöhemmin hyväksyä viesti jonka se antaa - eli hän ei ole todella tärkeä elämässäni, en toivo että olemme kovin läheisiä ja läksytys ei sitä asiaa muuta. Jos joku antaa jotain mitä pyydän, en koe olevani velkaa, vaikka tottakai palautan palveluksen, jos haluan suhteen ja yhteistyön jatkuvan.
En kadu toisten ihmisten satuttamista, koska minulla on aina ollut hyvä syy tehdä kuten tein. Se ei tarkoita, että olen halunnut toisen kärsivän. En vaan näe, ketä ja millä tavalla katumisen ja syyllisyyden tunne hyödyttää.No siis tämä hyvin pitkälti. Oikeastaan tuntuu, että narsismi on monille joku yläkäsite, jonka alle dumpataan kaikenlainen luonnehäiriöisyys ja moniongelmaisuus. En ainakaan itse ole myöskään mikään sadisti enkä myöskään mikään jatkuvasti kiukutteleva ja raivokohtauksia vetävä kakara, millaisena narsisteja usein kuvaillaan. Pidän huutamista esimerkiksi hyvin halveksuttavana käytöksenä ja jos suutunkin jostain asiasta, niin sanon silti sanottavani yleensä rauhallisella äänellä, vaikka olenkin loukkaantunut, ja koen kieltämättä tiettyä ylemmyydentunnetta siitä, etten alennu sellaiseen lapselliseen käytökseen. Sellainen jatkuva kiukuttelu ei myöskään hyödyttäisi minua millään tavalla, vaan päinvastoin siitä olisi minulle huomattavaa haittaa. Epäilen, että monilla noin käyttäytyvillä käytöksen syynä tai ainakin siihen vahvasti vaikuttavana tekijänä on impulssikontrollin heikkous tms.
Niin... Ehkä narsismi yhdistetään luonnehäiriöön, koska se on luonnehäiriö.
En tiedä, kuinka hyvin osaan vastata tähän, koska vertailukohta puuttuu. En tiedä, minkä muut tulkitsisivat tahalliseksi ilkeydeksi. Aika usein minusta kyllä tuntuu tältä.
En kaikkien mutta monien, etenkin jos ovat taitavia valehtelemaan. Pettäminen on oikeasti suhteellisen helppoa peittää.
En varmaankaan ole pätevä varsinaisesti diagnosoimaan muita, mutta tunnistan kyllä yliampuvan narsistisen käytöksen. Se herättää lähinnä pientä huvittuneisuutta.