Uusi työkaveri ei kysy!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jotain ajanhenkeä myös? Meillä on ollut tässä vuoden aikana yksi, joka ei ymmärtänyt ohjeita lainkaan. Sanoi joo hiukan hädissään, mutta yksinkertaisinkaan ohje ei mennyt perille. Hillittömän ahkera oli kyllä, mutta jonkun olisi pitänyt olla vieressä näyttämässä ja oikomassa, ja olisi ahdistunut siitä.

Toinen ei ollut kuulevinaan ohjeita. Ei vastannut mitään, ja jatkoi vanhaan tyyliin.

Kolmas otti ohjeen, kuunteli siitä puolet ja ymmärsi senkin väärinpäin. Eli teki juuri niinkuin sanottiin ettei pidä. Ja sama joojoo kun yritettiin korjata.

Neljäs teki kaksi päivää hyvää jälkeä, ja sitten tippui työteho puoleen ja alkoi valua siitäkin alaspäin.

Viides oli liian kärsimätön kuuntelemaan ohjeita lainkaan. Otti mallia ja huiteli menemään, ymmärtämättä ettei mallista opettelemalla tavoita niitä juttuja, jotka eivät näy. Eikä sitä, miksi jotain tehdään kuten tehdään.

Yksi ainoa kuunteli ohjeet tarkkaan ja yritti toteuttaa niitä sitten pilkun päälle, mutta oli sitten liiankin pikkutarkka ja hidas, ja ahdistui ohjeesta, että pitää sitten kuitenkin soveltaakin eikä jäädä taputtelemaan jo valmista työtä vielä nätimmäksi. Ei ymmärtänyt ajan kuluvan samalla.

Itse asiassa juuri kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mistä heidän palkkansa tulee, ja mitä heiltä odotetaan. Ja mitä tarkoittaa aika. Ja yhdelläkään ei siis ollut valmista mallia päässään, miten opetellaan itselle uusi taito, joka toisilla jo on. Eihän siitä voi tulla mitään, jos ei ole valmiutta ja halua antautua opetettavaksi.

Kaksi näistä osasi kantaa kahdella kädellä jo tullessaan. Kolmas oppi. Yhdellä saattoi olla jokin oppimista vaikeuttava itsestä riippumaton juttu, lopuilla tiellä tuntui olevan vain aivan omituinen asenne. Ja täydellinen harjaantumattomuus ohjattavana olemiseen.

Jos kaikki työntekijät ovat perseestä, yleensä vika löytyy jostain muualta kuin niistä työntekijöistä.

AP n tapauksessa esimiehen tehtävä puuttua työntekijän ongelmiin, ei selkeästi halua olla autoritäärisessä suhteessa kollegoihinsa (eikä sitä olekaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jotain ajanhenkeä myös? Meillä on ollut tässä vuoden aikana yksi, joka ei ymmärtänyt ohjeita lainkaan. Sanoi joo hiukan hädissään, mutta yksinkertaisinkaan ohje ei mennyt perille. Hillittömän ahkera oli kyllä, mutta jonkun olisi pitänyt olla vieressä näyttämässä ja oikomassa, ja olisi ahdistunut siitä.

Toinen ei ollut kuulevinaan ohjeita. Ei vastannut mitään, ja jatkoi vanhaan tyyliin.

Kolmas otti ohjeen, kuunteli siitä puolet ja ymmärsi senkin väärinpäin. Eli teki juuri niinkuin sanottiin ettei pidä. Ja sama joojoo kun yritettiin korjata.

Neljäs teki kaksi päivää hyvää jälkeä, ja sitten tippui työteho puoleen ja alkoi valua siitäkin alaspäin.

Viides oli liian kärsimätön kuuntelemaan ohjeita lainkaan. Otti mallia ja huiteli menemään, ymmärtämättä ettei mallista opettelemalla tavoita niitä juttuja, jotka eivät näy. Eikä sitä, miksi jotain tehdään kuten tehdään.

Yksi ainoa kuunteli ohjeet tarkkaan ja yritti toteuttaa niitä sitten pilkun päälle, mutta oli sitten liiankin pikkutarkka ja hidas, ja ahdistui ohjeesta, että pitää sitten kuitenkin soveltaakin eikä jäädä taputtelemaan jo valmista työtä vielä nätimmäksi. Ei ymmärtänyt ajan kuluvan samalla.

Itse asiassa juuri kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mistä heidän palkkansa tulee, ja mitä heiltä odotetaan. Ja mitä tarkoittaa aika. Ja yhdelläkään ei siis ollut valmista mallia päässään, miten opetellaan itselle uusi taito, joka toisilla jo on. Eihän siitä voi tulla mitään, jos ei ole valmiutta ja halua antautua opetettavaksi.

Kaksi näistä osasi kantaa kahdella kädellä jo tullessaan. Kolmas oppi. Yhdellä saattoi olla jokin oppimista vaikeuttava itsestä riippumaton juttu, lopuilla tiellä tuntui olevan vain aivan omituinen asenne. Ja täydellinen harjaantumattomuus ohjattavana olemiseen.

Noin s*atanan paljon selitystä ja kaikki pelkkää diibadaabaa ja silkkaa pskaa. Teidän työmallissa se itse tekeminen ja "seniorien ohjeiden" mukaan tekeminen on tärkeintä, kaikesta muusta viis. Voi v*ttu että laittaa vihaksi tuollainen, valitettavasti suomalaiselle työelämälle tyypillinen, täysin keinotekoinen vahingossa syntyneistä prosesseista ja metodeista autistisesti kiinnipitäminen. Sairasta itsetarkoituksellista pätemistä se on, ei muuta.

Hei muuta muualle. Suomessa juuri haukkumiesi asioiden ansiosta enemmän laatua kuin monessa muussa paikassa. Kiitos senioreille, olette huippuja!

Meillä tuon ongelmatekijän kanssa sama ongelma, että hänellä on aivan epärealistinen käsitys omasta ammattitaidostaan. On mielestään hyvä ja ammattitaitoinen työntekijä. Ja se onkin niin, jos alaa tarkastellaan hyvin kapeassa sektorissa.

Mutta alamme on muutakin kuin yhden laitteen käyttö (missä hän on hyvä). Muussa työssä hän on huono. Ja yhden laitteen käyttöä ei ole kokopäivätyöksi asti.

Itse hän on sitä mieltä, että ansaitsisi huippupalkkaa ammattitaitonsa vuoksi. Oli hyvin pöyristynyt, kun huomautin, että hänen palkkansa on jo nyt yläkantissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ongelman omalta työpaikaltani ja sitten tulee haukkumista palkaksi, kun pyytää tekeen uudestaan. Näitä on paljon.

Tämä minulla on oikeastaan se suurin pelko. Että minä olen pahimmillaan työpaikkaakiusaaja, kun mainitsen virheistä. Jotenkin se on vaan niin uskomattoman suuri voima, miten voi ymmärtää aina väärin ja mokata.

Väärin ymmärretty voi olla myös huonosti selitetty. Turhaan marttyroit, siirrä asia esimiehellesi, kenelle se kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ongelman omalta työpaikaltani ja sitten tulee haukkumista palkaksi, kun pyytää tekeen uudestaan. Näitä on paljon.

Tämä minulla on oikeastaan se suurin pelko. Että minä olen pahimmillaan työpaikkaakiusaaja, kun mainitsen virheistä. Jotenkin se on vaan niin uskomattoman suuri voima, miten voi ymmärtää aina väärin ja mokata.

Et voi pelon vuoksi jättää vaatimatta adiallista työnjälkeä.

Tiedän tuollaisen tapauksen meilläkin. Työ perustuu lainsäädäntöön, ohjeisiin ja linjauksiin ja yleensä vuodessa oppii suht itsenäiseen työskentelyyn, vaikka toisaalta tapaukset ovat niin monimutkaisia, että kokeneetkin kyselevät toisiltaan mielipidettä harva se päivä.

Sitten tulee uusi, jota perehdytetään mahdollisimman hyvin sekä suullisesti että kirjallisesti ja aika nopeasti huomataan ettei hän keskity vaan olettaa osaavansa kaiken heti ja sen seurauksena tekee koko ajan virheitä. Kun toistuvasti ystävällisesti kertoo mikä meni pieleen ja pyytää korjaamaan ja toinen sanoo joojoo ja jatkaa väärin tekemistä on vitsit aika vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuon ongelmatekijän kanssa sama ongelma, että hänellä on aivan epärealistinen käsitys omasta ammattitaidostaan. On mielestään hyvä ja ammattitaitoinen työntekijä. Ja se onkin niin, jos alaa tarkastellaan hyvin kapeassa sektorissa.

Mutta alamme on muutakin kuin yhden laitteen käyttö (missä hän on hyvä). Muussa työssä hän on huono. Ja yhden laitteen käyttöä ei ole kokopäivätyöksi asti.

Itse hän on sitä mieltä, että ansaitsisi huippupalkkaa ammattitaitonsa vuoksi. Oli hyvin pöyristynyt, kun huomautin, että hänen palkkansa on jo nyt yläkantissa.

Miksi keskustelet kollegan kanssa palkka-asioista? Kuulostaa siltä, että tyypillä on luonnostaan se itseluottamus, jota sinä vasta haaveilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ongelman omalta työpaikaltani ja sitten tulee haukkumista palkaksi, kun pyytää tekeen uudestaan. Näitä on paljon.

Tämä minulla on oikeastaan se suurin pelko. Että minä olen pahimmillaan työpaikkaakiusaaja, kun mainitsen virheistä. Jotenkin se on vaan niin uskomattoman suuri voima, miten voi ymmärtää aina väärin ja mokata.

Et voi pelon vuoksi jättää vaatimatta adiallista työnjälkeä.

Kollegan tehtävä ei ole vaatia työkaverilta yhtään mitään. Hänen tehtävänsä on tehdä omat työnsä.

Suomessa ongelma on juurikin ne pikkupomoa "sijaistavat" kollegat, jotka eivät ilmeisesti ymmärrä, että se uusi työntekijä ei kaipaa mitään päsmäröintiä eikä ole myöskään kollegoiden alainen. Hän raportoi pääasiassa esimiehelle, ei kollegalle. Tietysti juuri kaikissa hierarkisissa kioskeissa ja armeijassa pätee ne viidakon lait, että jos yksi mokaa (tahattomasti), niin kollegat sitten "palauttavat ruotuun". Ja se on kipeää se, mutta ah niin suomalaiselle kansanluonteelle mieluisaa. Taitaa olla sama kaikissa slaavilaisissa kulttuureissa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ongelma on juurikin ne pikkupomoa "sijaistavat" kollegat, jotka eivät ilmeisesti ymmärrä, että se uusi työntekijä ei kaipaa mitään päsmäröintiä eikä ole myöskään kollegoiden alainen. Hän raportoi pääasiassa esimiehelle, ei kollegalle. Tietysti juuri kaikissa hierarkisissa kioskeissa ja armeijassa pätee ne viidakon lait, että jos yksi mokaa (tahattomasti), niin kollegat sitten "palauttavat ruotuun". Ja se on kipeää se, mutta ah niin suomalaiselle kansanluonteelle mieluisaa. Taitaa olla sama kaikissa slaavilaisissa kulttuureissa.

Mutta mitä tehdä, kun tiimi on yhteisesti vastuussa esimiehelle? Jos yksi mokaa niin koko tiimi on mokannut.

Meillä oli myös yhdessä vaiheessa eräs nainen töissä, jota ilmeisesti jotenkin ärsytti meikäläisen olemus kun neuvoin miten tehdä asioita eikä hänelle opastukseni kelvannut. Halusi tehdä ja oppia aivan itse ja siinähän sitten rukkaili koko päivän jotain simppeliä asiaa kun ei saanut neuvoa. Rasittava ihminen.

Koeaika on noita varten. Kohta myös pidempään töissä olleen saa potkia vielä nykyistäkin helpommin pois. Muutaman vuoden päästä ylimääräisistä työntekijöistä saa varmaankin jo jauhaa minkinruokaa.

Ärsyttävää.. voiko tehdä vaa nii että kun tekee virheen vaa palauttaa ja sanoo että virhe ja tuu kysymään neuvoa jos tarviit, ehkä se kymmenennen yrityksen jälkeen jo kysyy.

"Kaikkien edellisten kanssa on ollut avoin puheyhteys, eli kun ovat ryhtyneet tekemään uutta tehtävää, ovat kysyneet, voiko olla näin, ja me olemme sitten parhaamme mukaan kertoneet mielipiteemme ja eri vaihtoehtoja vastaisuuden varalle."

Tekö siis edellytätte, että tuon työntekijän on kysyttävä kaikki teiltä, eikä oma-aloitteisesti saa tehdä mitään. Pakko sanoa, että vaikuttaa naisvaltaiselta työpaikalta, jossa uusi työntekijä nähdään uhaksi itselle.

Kukaan ei kerro, millä aloilla työskentelette. Mutta jos aina onnistutte saamaan noin huonoja työntekijöitä, niin ilmeisesti rekrytointipuoli ei osaa työtään.

Meillä oli kanssa vastaavanlainen tapaus. Työ sinänsä helppoa toimistotyötä, mutta monet jutut piti tehdä just tietyllä tavalla, jotta tieto liikkuu oikein ja ajallaan järjestelmissä. Kaikkeen oli step-by-step ohjeet ja perehdytykset tehtiin hyvin & sanoin että aina saa kysyä koska ei näitä voi vaan muistaa ulkoa.

Vähän väliä sai olla fiksaamassa jälkiä, ja sit kun tajusin kaavan käytöksessä ja yritin ottaa ennakkoa muistuttamalla ihan ystävällisesti ohjeista etukäteen niin vastaukseksi tuli just sellasta vähän ärsyyntynyttä joojoota, vaikka muuten oli mukava tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkien edellisten kanssa on ollut avoin puheyhteys, eli kun ovat ryhtyneet tekemään uutta tehtävää, ovat kysyneet, voiko olla näin, ja me olemme sitten parhaamme mukaan kertoneet mielipiteemme ja eri vaihtoehtoja vastaisuuden varalle."

Tekö siis edellytätte, että tuon työntekijän on kysyttävä kaikki teiltä, eikä oma-aloitteisesti saa tehdä mitään. Pakko sanoa, että vaikuttaa naisvaltaiselta työpaikalta, jossa uusi työntekijä nähdään uhaksi itselle.

Uudella tehtävällä tarkoitin sitä, että jos näennäisesti tutussa työtehtävässä tulee eteen muuttuja, jollaista ei ole ennen ollut, niin aikaisemmat uudet työntekijät ovat kysyneet vai vähintään pohtineet itsekseen ääneen, että edetäänkö tässäkin nyt samallalailla, vaikka tässä tämä muuttuja on näin.

Nämä poikkeukselliset jutut voivat olla sellaisia, että ikinä ennen ei ole vastaavaa tullut eteen, ja silloin ratkaisun tekemiseen tarvitaan kokeneemman kollegan näkemystä, joka ymmärtää kokonaisuuden ja osaa ajatella seuraavaa askelta. Se sellainen kokonaiskuvan käsittäminen ei tule parin kuukauden aikana, ja tätä asiaa uusi kollega ei ymmärrä. Oma-aloitteisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta kun sillä ei saavuteta haluttua tulosta vaan mennään kerta toisensa jälkeen metsään.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kerro, millä aloilla työskentelette. Mutta jos aina onnistutte saamaan noin huonoja työntekijöitä, niin ilmeisesti rekrytointipuoli ei osaa työtään.

No työntekijä ei ole huono, hänessä on kyllä potentiaalia, mutta hänellä ei ole ymmärrystä, ettei hän voi osata edetä joka poikkeustilanteessa yhtä sulavasti kuin 20 v. alalla ollut kollega, ja että ei ole virhe kysyä neuvoa.

Vertaisin tätä siihen, että kun kesäkandi tulee terveyskeskuskseen lääkäriksi, niin hän ei koskaan kysyisi vanhemman lääkärin mielipidettä tai neuvoa, vaan uskoisi omaan ammattitaitoonsa yhtä lujasti kuin kymmeniä vuosia alalla ollut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kanssa vastaavanlainen tapaus. Työ sinänsä helppoa toimistotyötä, mutta monet jutut piti tehdä just tietyllä tavalla, jotta tieto liikkuu oikein ja ajallaan järjestelmissä. Kaikkeen oli step-by-step ohjeet ja perehdytykset tehtiin hyvin & sanoin että aina saa kysyä koska ei näitä voi vaan muistaa ulkoa.

Vähän väliä sai olla fiksaamassa jälkiä, ja sit kun tajusin kaavan käytöksessä ja yritin ottaa ennakkoa muistuttamalla ihan ystävällisesti ohjeista etukäteen niin vastaukseksi tuli just sellasta vähän ärsyyntynyttä joojoota, vaikka muuten oli mukava tyyppi.

Nää joojoo-tyypit on yleensä miehiä. He ajattelevat, että lopputulos on riittävän ok, jos tekee suunnilleen ohjeiden mukaan. Joskus lopputuloksen pitää kuitenkin olla oikein eikä hyväksyttyyn suoritukseen riitä, että on yrittänyt.  

Vierailija kirjoitti:

En osta tuota. Ei ole mitenkään mahdollista että uusi työntekijä tekisi jatkuvasti niin massiivisia virheitä että joutuisitte sitten oikein tiiminä olemaan sammuttamassa tulipaloja jatkuvasti. Aivan puppua tuollainen. Uskon että haluatte vain kokea itsenne tärkeämmiksi kuin itse asiassa olettekaan. Relatkaa ja antakaa uuden tyypin olla itsenäinen.

Toivottavasti sina "en osta tuota" et ole tyossa missa pitaa osata suomen kielta.