Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi työkaveri ei kysy!
07.10.2018 |
Meillä aloitti alkusyksystä uusi työntekijä, joka on hyvin oma-aloitteinen työssä. Niin oma-aloitteinen, että mokaa jokaisen homman, mihin ryhtyy, koska tekee päätöksiä itsekseen, ilman että kysyy meidän muiden näkemystä. Mokat eivät ole suuria, mutta kuitenkin sellaisia, että itse joutuu sitten perästä alituiseen korjaamaan.
On ihan normaalia, että kun on ollut tässä työssä niin vähän aikaa, ettei vielä osaa kaikkea, mutta pidän haasteena sitä, että hän ei kysy mitään, kun ryhtyy uuteen tehtävään, vaan tekee kuten parhaaksi katsoo ja sitten taas perästä korjaillaan. Hänelle on annettu kunnon perehdytys alussa, myös kirjallisesti, ja ymmärrämme kyllä, että kaikkea ei voi osata heti ja kaikkia poikkeustilanteita ei edes voi tulla eteen heti.
Omasta mielestään hän osaa työn hyvin ja kyseli jo vaativampien työtehtävien perään, mutta hän ei ymmärrä, että itseasiassa hän ei käsitä työn kokonaisuutta vielä, eikä siksi osaa vielä itsenäisesti huomioida, minkälaisia vaikutuksia hänen tekemillään ratkaisuillaan on.
Sitten jos häntä neuvoo etukäteen, saa vastaukseksi tuskastunutta "Joo, joo." Mitä tehdä? Ei voi oikein päin naamaakaan sanoa että kuule et ymmärrä tästä hevon vittuakaan, ja toisaalta sekään ei ole mieltä ylentävää, että hänelle osoittaa joka päivä virheet, jotka hän on päivän aikana tehnyt. Kaikkien edellisten kanssa on ollut avoin puheyhteys, eli kun ovat ryhtyneet tekemään uutta tehtävää, ovat kysyneet, voiko olla näin, ja me olemme sitten parhaamme mukaan kertoneet mielipiteemme ja eri vaihtoehtoja vastaisuuden varalle. Tämä uusi haluaa ikään kuin näyttää, että hän kyllä pärjää, ja että on itsenäinen.... auttakaa!
Kommentit (81)
Kuulostaa tutulta. Mietityttää myös, kuinka monta kertaa jostain asiasta kehtaa sanoa, kun vastaus on aina joo ja seuraavallakin kerralla on mennyt pieleen. Hän ei myöskään osaa ajatella työtilannetta yhtään eteenpäin ja sitten ne oma-aloitteisesti tehdyt ratkaisut sotkevat myöhemmässä vaiheessa muiden työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jotain ajanhenkeä myös? Meillä on ollut tässä vuoden aikana yksi, joka ei ymmärtänyt ohjeita lainkaan. Sanoi joo hiukan hädissään, mutta yksinkertaisinkaan ohje ei mennyt perille. Hillittömän ahkera oli kyllä, mutta jonkun olisi pitänyt olla vieressä näyttämässä ja oikomassa, ja olisi ahdistunut siitä.
Toinen ei ollut kuulevinaan ohjeita. Ei vastannut mitään, ja jatkoi vanhaan tyyliin.
Kolmas otti ohjeen, kuunteli siitä puolet ja ymmärsi senkin väärinpäin. Eli teki juuri niinkuin sanottiin ettei pidä. Ja sama joojoo kun yritettiin korjata.
Neljäs teki kaksi päivää hyvää jälkeä, ja sitten tippui työteho puoleen ja alkoi valua siitäkin alaspäin.
Viides oli liian kärsimätön kuuntelemaan ohjeita lainkaan. Otti mallia ja huiteli menemään, ymmärtämättä ettei mallista opettelemalla tavoita niitä juttuja, jotka eivät näy. Eikä sitä, miksi jotain tehdään kuten tehdään.
Yksi ainoa kuunteli ohjeet tarkkaan ja yritti toteuttaa niitä sitten pilkun päälle, mutta oli sitten liiankin pikkutarkka ja hidas, ja ahdistui ohjeesta, että pitää sitten kuitenkin soveltaakin eikä jäädä taputtelemaan jo valmista työtä vielä nätimmäksi. Ei ymmärtänyt ajan kuluvan samalla.
Itse asiassa juuri kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mistä heidän palkkansa tulee, ja mitä heiltä odotetaan. Ja mitä tarkoittaa aika. Ja yhdelläkään ei siis ollut valmista mallia päässään, miten opetellaan itselle uusi taito, joka toisilla jo on. Eihän siitä voi tulla mitään, jos ei ole valmiutta ja halua antautua opetettavaksi.
Kaksi näistä osasi kantaa kahdella kädellä jo tullessaan. Kolmas oppi. Yhdellä saattoi olla jokin oppimista vaikeuttava itsestä riippumaton juttu, lopuilla tiellä tuntui olevan vain aivan omituinen asenne. Ja täydellinen harjaantumattomuus ohjattavana olemiseen.
Kuulostaa siltä, että teillä ei osata kunnolla perehdyttää ja ohjata uusia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kerro, millä aloilla työskentelette. Mutta jos aina onnistutte saamaan noin huonoja työntekijöitä, niin ilmeisesti rekrytointipuoli ei osaa työtään.
No työntekijä ei ole huono, hänessä on kyllä potentiaalia, mutta hänellä ei ole ymmärrystä, ettei hän voi osata edetä joka poikkeustilanteessa yhtä sulavasti kuin 20 v. alalla ollut kollega, ja että ei ole virhe kysyä neuvoa.
Vertaisin tätä siihen, että kun kesäkandi tulee terveyskeskuskseen lääkäriksi, niin hän ei koskaan kysyisi vanhemman lääkärin mielipidettä tai neuvoa, vaan uskoisi omaan ammattitaitoonsa yhtä lujasti kuin kymmeniä vuosia alalla ollut.
Viesteissäsi haisee vain ja ainoastaan pohjaton epävarmuus. Olet juuri sellainen säälittävä reppana joka takertuu johonkin kuviteltuun senioriteettiin. Samaa settiä "kokonaiskuvien" ymmärtämisen suhteen kuin väite siitä että DI näkee kokonaiskuvan, kun taas pelkkä insinööri ei.
Tuo asenne on Suomen talouskasvun absoluuttinen este ja työpahoinvoinnin juurisyy numero 1.
Miksi ette valinneet minua? Ilmoitinhan jo hakemuksessa oppivani helposti uudet asiat. Kerroin myös, että omaan maalaisjärkeä, mutta toisaalta nöyryyttä kysyä tarvittaessa. Olen myös ollut vähän aikaa ilman työtä, joten olisin kyllä innoissani laittanut itseni täysillä likoon. Ai niin, olin varmaankin liian vanha, kun olen yli 40. Ette edes haastatteluun kutsuneet.
Mitähän työtä se mahtaa olla...surullista aatella, että jos töihin tulee innokas nuori harjoittelija, niin ohjeet ovat niin mutkikkaat, ettei hän pysty pitämään niitä mielessään.
Johtuuko tästä digiajasta? Keskittymisvaikeuksista? Halutaan tehdä merkityksellistä työtä, mutta ei tajuta kokonaiskuvaa ja homma hajoaa pikkutarkkaan sääntöviidakkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse uudessa työssä tehnyt aina muistiinpanoja erilaisista detaljeista, mitä ei välttämättä löydä kirjallisista ohjeista ainakaan silloin kun ei vielä edes tiedä mistä etsiä. Samoin ovat oma-aloitteisesti tehneet yhtä lukuunottamatta kaikki ne, joita itse olen perehdyttänyt vuosien varrella. Tämä yksi luuli muistavansa kaiken ja että riittää kun on sinnepäin. Kuinka monta kertaa pitikään kaikki kerrata ja korjata vain siksi, että joku ei halunnut ikinä mistään tehdä muistiinpanoja. Hän totesi myöhemmin itsekin olevansa suurten linjojen tyyppi, mutta kun työ nyt vain sisälsi prosesseja, joiden olisi pitänyt olla just eikä melkein.
Ymmärrän tuskasi, näitä tapauksia on kyllä nähty.
Paras oli ihan päinvastainen tapaus, uusi työntekijä ei vain ymmärtänyt mitään ohjeita. Työmme oli periaatteessa aika simppeliä, mutta muistettavia (ja usein ohjeissa listattuja) oli paljon ja ne oli useimmiten mahdollista tarkistaa ennakkotapauksista. Myöskin ohjelmien käytössä oli useimmiten vain yksi oikea tapa käyttää niitä (joo, en tiedä kuka noin avuttomia softia edes koodaa), mutta kaikki vaikutti lopputuotteeseen jonka piti tuotteesta toiseen pysyä vastaavanlaisena.
No, uusi työntekijä sai perehdytyksen, mutta kyseli jatkuvasti ihan yksinkertaisimmista asioista. Tämä ei riittänyt vaan vastauksen saatuaan saattoi kysyä samaa asiaa vielä kahdelta tai kolmelta kollegalta ja vastauksen saatuaan intti vastaan, koska viimeksi sai kuulemma eri vastauksen. Kollegoiden kanssa kun asia tuli puheeksi, niin ohjeet olivat meillä olleet yhteneviä. Joskus katsoin jopa hämmästyneenä, kun antamani ohjeen jälkeen hän vain edessäni teki suoritteensa eri tavalla kun olin juuri sanonut, ja voin sanoa että sekä ohjeet että työn osa olivat todella helpot ja lyhyet.
Kenenkään muun uuden kanssa ei vastaavia ongelmia ollut ja tämän yhden tyypin kanssa samat kyselyt ja toistuvat virheet vielä kirjallisten ja sanallisten ohjeidenkin kanssa jatkuivat puoli vuotta. Lisäksi hän vielä oli hämmästynyt kun työsuhdetta ei enää määräaikaisuuden jälkeen jatkettu, tiimi jatkoi mielummin ilman häntä. Itse jäin ihmettelemään, kuinka joku voi olla noin sokea omalle toiminnalleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuon ongelmatekijän kanssa sama ongelma, että hänellä on aivan epärealistinen käsitys omasta ammattitaidostaan. On mielestään hyvä ja ammattitaitoinen työntekijä. Ja se onkin niin, jos alaa tarkastellaan hyvin kapeassa sektorissa.
Mutta alamme on muutakin kuin yhden laitteen käyttö (missä hän on hyvä). Muussa työssä hän on huono. Ja yhden laitteen käyttöä ei ole kokopäivätyöksi asti.
Itse hän on sitä mieltä, että ansaitsisi huippupalkkaa ammattitaitonsa vuoksi. Oli hyvin pöyristynyt, kun huomautin, että hänen palkkansa on jo nyt yläkantissa.
Miksi keskustelet kollegan kanssa palkka-asioista? Kuulostaa siltä, että tyypillä on luonnostaan se itseluottamus, jota sinä vasta haaveilet.
Olen hänen työnantajansa, joten kyllä keskustelemme tarvittaessa palkka-asioista.
En ole ap.
Niin, itse aloitin uudessa työssä, uuden koulutuksen jälkeen vuosi sitten ja en kysynyt mitään kollegalta. Meitä on siis kaksi tekemässä samaa työtä. Vaikutin varmaan napakalta, mutta oikeasti olin epävarma. Kollegalta en kysynyt, koska sanakäänteistä tajusin, että on negatiivinen olemiseeni siinä työssä. Vastaukset tuli vähän ärtyneenä, torppasi sanomiseni alentuen, ei tarjoutunut avuksi ja kysymyksiin vastasi tiuskien jne. Olin arka kysymään mitään, koska asenne oli mikä oli. Mietin joskus, että miksi on niin negatiivinen. Hän oli vakituinen, minä määräaikainen. Hänellä kaikki määrävuotiskorotukset, itse teen lähtöpalkalla töitä. Ymmärtäisin, jos olisin sivusta kokemattomampana tullut sinne ja saanut kaikki edut itselleni, jonka jälkeen vielä tumpelona kyselisin apua.
Nyt olen vakituinen ja kärryillä jo työstäni aika hyvin. Yllättäin tämä nuiva kollegakin on muuttunut mukavammaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse uudessa työssä tehnyt aina muistiinpanoja erilaisista detaljeista, mitä ei välttämättä löydä kirjallisista ohjeista ainakaan silloin kun ei vielä edes tiedä mistä etsiä. Samoin ovat oma-aloitteisesti tehneet yhtä lukuunottamatta kaikki ne, joita itse olen perehdyttänyt vuosien varrella. Tämä yksi luuli muistavansa kaiken ja että riittää kun on sinnepäin. Kuinka monta kertaa pitikään kaikki kerrata ja korjata vain siksi, että joku ei halunnut ikinä mistään tehdä muistiinpanoja. Hän totesi myöhemmin itsekin olevansa suurten linjojen tyyppi, mutta kun työ nyt vain sisälsi prosesseja, joiden olisi pitänyt olla just eikä melkein.
Meillä nuoret työntekijät vähän pilkkaa näitä vanhempia työntekijöitä, jotka tekevät kaikesta muistiinpanot. Nuoremmat luottavat omaan muistiinsa. Joo, kyllä se muisti yleensä toimii, mutta kyllä näillä nuorilla tulee enemmän virheitä kuin vanhemmilla.
Minulla on kokemusta kummastakin, sekä perehdyttämisestä, että perehdytettävänä olemisesta.
Ensimmäinen työ, jota nuorena tein ei ollut vaikeaa. Kävin siivoamassa toimistoja ja ravintoloita.
Perehdytys oli näissä heikkoa.
Kaikkia työtehtäviä ei kerrottu, eikä näytetty kaikkien roskisten sijaintia. Sitten valitettiin jälkikäteen kun osa tehtävistä oli tekemättä ja joku roskis tyhjentämättä.
Jäi aika paskat fiilikset sellaisesta.
Sen jälkeen tuli monta erilaista työtä, ja lopulta päädyin itsekin perehdyttämään uusia työntekijöitä. Se perehdyttäminen oli vaikeaa, vaikka minulla on kokemusta mm. kouluttajana toimimisesta.
Minulle ei tulisi mieleenkään arvostella uutta työntekijää jos perehdytys ei mene perille. Kokisin ennemminkin niin, että kyseessä on peiliin katsomisen paikka, ja jotain perehdytyksessä täytyy muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän työtä se mahtaa olla...surullista aatella, että jos töihin tulee innokas nuori harjoittelija, niin ohjeet ovat niin mutkikkaat, ettei hän pysty pitämään niitä mielessään.
Johtuuko tästä digiajasta? Keskittymisvaikeuksista? Halutaan tehdä merkityksellistä työtä, mutta ei tajuta kokonaiskuvaa ja homma hajoaa pikkutarkkaan sääntöviidakkoon?
Ei kollegani ole mikään nuori harjoittelija vaan ihan palkansaaja jolla on korkeakoulututkinto. Perustyö ei ole mutkikasta, mutta poikkeuksien ratkaisemiseen tarvitaan perspektiiviä, jota ei parin kuukauden työkokemuksella yksinkertaisesti voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oikein päin naamaakaan sanoa että kuule et ymmärrä tästä hevon vittuakaan
Jos jättäisit ne hevon vitut rauhaan, niin voisit kuitenkin ihan hyvin sanoa duunikaverillesi päin naamaa, että kuule, et ymmärrä tästä nyt mitään, annas kun näytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oikein päin naamaakaan sanoa että kuule et ymmärrä tästä hevon vittuakaan
Jos jättäisit ne hevon vitut rauhaan, niin voisit kuitenkin ihan hyvin sanoa duunikaverillesi päin naamaa, että kuule, et ymmärrä tästä nyt mitään, annas kun näytän.
No en todellakaan sano, että et ymmärrä tästä yhtään mitään. Ei kukaan halua kuulla sellaista, varsinkaan kun on uusi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö tehneensä virheitä vai kääntääkö ne muiden vioiksi?
Ei käännä muiden vioiksi, ellei nyt sitten sitä lasketa, että hänen mielestään "kukaan" ei ole kertonut hänelle ja siksi tekee virheetä, kun kyse onkin siitä ettei hän ole lukenut kirjallisia ohjeita. Taikka sitten ymmärtänyt lukemaansa.
Ette anna hänelle tarpeeksi tukea, minkä takia ei uskalla kysyä. Siis tuossahan hän selvästi yrittää suoriutua tehtäistä nopeasti ja hyvin. Älkää olko noin tuomitsevia, tukekaa mieluummin, vaikka kuinka tekisi mieli esittää tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Ette anna hänelle tarpeeksi tukea, minkä takia ei uskalla kysyä. Siis tuossahan hän selvästi yrittää suoriutua tehtäistä nopeasti ja hyvin. Älkää olko noin tuomitsevia, tukekaa mieluummin, vaikka kuinka tekisi mieli esittää tärkeää.
Nimenomaan mielellämme kerrottaisiin laajemminkin aina kyseisestä poikkeuksesta mutta ei anna kertoa. "joo joo kyl mä tiedän" on vastaus.
Miksi et puhu asiasta esimiehelle? Vähintäänkin tuo "joojoo"-vastailu saisi loppua, jos kerran virheitä tulee. Ja uudelle tyypille määräys, ettei saa tehdä mitään vähänkään poikkeavia tapauksia ominpäin vaan ensin kerrottava jollekulle kokeneemmalle, mitä aikoo tehdä.
Itse suht tuoreena työntekijänä sanoisin, että jos normaaliälyinen ihminen ei kohtuullisen ajan kuluessa opi työtehtäviä ja työpaikan systeemejä, vika on perehdytyksessä! Ja se on esimiehen vastuulla.
Itselleni ei ollut mitään perehdytystä ja sanottiin vaan että kysy joltain jos on epäselvää. Ohjeita ei ole missään. Käytännöt ovat täynnä poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, joita ei mitenkään voi mistään päätellä. Jos kysyy, saa yksisanaisen vastauksen tai ei vastausta ollenkaan. Tai sitten että "kysy joltain toiselta". Sitten valitetaan jos menee väärin.
Varmaan pitempään olleiden mielestä asiassa ei ole mitään vikaa ja kaikki on kuten pitääkin ja pitävät uusia tyhminä ja ärsyttävinä kun eivät tajua.
Alue: Aihe vapaa
Ja ala oli?