Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Uusi työkaveri ei kysy!

Vierailija
07.10.2018 |

Meillä aloitti alkusyksystä uusi työntekijä, joka on hyvin oma-aloitteinen työssä. Niin oma-aloitteinen, että mokaa jokaisen homman, mihin ryhtyy, koska tekee päätöksiä itsekseen, ilman että kysyy meidän muiden näkemystä. Mokat eivät ole suuria, mutta kuitenkin sellaisia, että itse joutuu sitten perästä alituiseen korjaamaan.

On ihan normaalia, että kun on ollut tässä työssä niin vähän aikaa, ettei vielä osaa kaikkea, mutta pidän haasteena sitä, että hän ei kysy mitään, kun ryhtyy uuteen tehtävään, vaan tekee kuten parhaaksi katsoo ja sitten taas perästä korjaillaan. Hänelle on annettu kunnon perehdytys alussa, myös kirjallisesti, ja ymmärrämme kyllä, että kaikkea ei voi osata heti ja kaikkia poikkeustilanteita ei edes voi tulla eteen heti.

Omasta mielestään hän osaa työn hyvin ja kyseli jo vaativampien työtehtävien perään, mutta hän ei ymmärrä, että itseasiassa hän ei käsitä työn kokonaisuutta vielä, eikä siksi osaa vielä itsenäisesti huomioida, minkälaisia vaikutuksia hänen tekemillään ratkaisuillaan on.

Sitten jos häntä neuvoo etukäteen, saa vastaukseksi tuskastunutta "Joo, joo." Mitä tehdä? Ei voi oikein päin naamaakaan sanoa että kuule et ymmärrä tästä hevon vittuakaan, ja toisaalta sekään ei ole mieltä ylentävää, että hänelle osoittaa joka päivä virheet, jotka hän on päivän aikana tehnyt. Kaikkien edellisten kanssa on ollut avoin puheyhteys, eli kun ovat ryhtyneet tekemään uutta tehtävää, ovat kysyneet, voiko olla näin, ja me olemme sitten parhaamme mukaan kertoneet mielipiteemme ja eri vaihtoehtoja vastaisuuden varalle. Tämä uusi haluaa ikään kuin näyttää, että hän kyllä pärjää, ja että on itsenäinen.... auttakaa!

Kommentit (81)

Vierailija
81/81 |
18.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eräässä aiemmassa tehtävässäni perehdytin useita kesälomittajia monenlaisiin työtehtäviin ja olivat oikein hyviä ja päteviä. Oppivat nopeasti. Kyseessä hektinen toimistotyö liittyen logistiikkaan.

Sain sitten pitempiaikaiseksi työkaveriksi minua vanhemman insinöörimiehen jota perehdytin samoin kuin aiempia kollegoita. Ei onnistunut. Mietin kuvion uusiksi, ei onnistunut. Mietin taas uuden tavan, kysyin tyypiltäkin mikä hänellä on paras oppimistapa, ei apua. Vietin elämäni rankimman 1,5 työelämässä enkä saanut hommaa toimimaan, en sitten millään.

Hän ei kuunnellut lainkaan vaikka selitin samoja asioita miten monta kertaa tahansa. Teki usein juuri päinvastoin mitä sanoin. En tiedä muuta syytä kuin se, että hän ei hyväksynyt matalammin koulutetun nuoremman naisen opettavan häntä. Työntekijät polttivat hihansa useaan kertaan, koska joutuivat hänen sekoilujensa takia tekemään turhaa työtä todella usein. Minulla vastaavaa ongelmaa ei koskaan ollut työntekijöiden kanssa vaan sain hyvää palautetta, joten oma tyylini tehdä ei voinut olla ihan huono.

Lopulta työnantaja sai tarpeekseen huonosta palautteesta eikä jatkanut hänen työsuhdettaan kun se oli katkolla. Koskaan hän ei ymmärtänyt mikä meni pieleen, piti syyllisenä minua että olin savustanut hänet ulos, mikä ei ollut totta. Annoin kuitenkin tilanteenmukaisen palautteen kun sitä kysyttiin. Muualta palautetta tuli enemmän.

Kesti toipua aika kauan siitä ylikuormituksesta mikä tuosta aiheutui, mutta selvisin.

Koen epäonnistuneeni, mutta en pidä itseäni yksin syyllisenä, koska tunnetusti olen onnistuneesti perehdyttänyt useamman ko. tehtävään.

.. elämäni rankimman 1,5 vuotta...

Jäi tuo vuotta uupumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla