Uusperheelliset- käsi sydämelle

Hyi minkälaisia paskoja ihmisiä tässä ketjussa! Toivottavasti kuolo korjaa teidät, kurja kuolo! Aikuiset ihmiset ja noin raukkoja paskoja. Iskisipä hirveä tauti teihin, paskat.

Vierailija kirjoitti:

Hyi minkälaisia paskoja ihmisiä tässä ketjussa! Toivottavasti kuolo korjaa teidät, kurja kuolo! Aikuiset ihmiset ja noin raukkoja paskoja. Iskisipä hirveä tauti teihin, paskat.

Toi on vähän silleen huono toive kun eihän se olisi mikään rangaistus. Jos haluaisit tosissasi laittaa sun mielestä kurjat aikuiset kärsimään, niin tässä ketjussahan passeli rangaistus olisi se, että heidän pitää viettää 24/7 aikaa puolison lasten/lapsen kanssa.

Kyl su ny pitää vähä kato miättii mitä siäl toivot.

Todellakin on. Osaavat olla rasittavia, omat vielä enemmän. Rakastan silti kaikkia heistä.

Olen seurannut siskoni uusperhe helvettiä ja ei todellakaa käy kateeksi. Sen olen päättänyt että jos joskus meille ero tulee niin uutta ukkoa ei tähän taloon tule ennenkun lapset on aikusia.

Vierailija kirjoitti:

Hyi minkälaisia paskoja ihmisiä tässä ketjussa! Toivottavasti kuolo korjaa teidät, kurja kuolo! Aikuiset ihmiset ja noin raukkoja paskoja. Iskisipä hirveä tauti teihin, paskat.

Niin. No mä olen kumppanin kanssa en kumppanin lapsen kanssa. Lapsi tuli mukana, mutta sillä on oma isukki, joka saa hoitaa lapsensa kulut ja menot. Yritän tulla toimeen pelkästään.

Kyllä on. Siedän niitä olosuhteiden pakosta.

Väitän että alle 5% uusperheistä toimii hyvin, muuten se on yhtä helvettiä.

Seurustelen miehen kanssa, jolla lapsi edellisestä liitosta ja tämä lapsi on hänen luonaan kaksi viikkoa peräkkäin. Itselläni ei ole lapsia. Kun olemme miehen kanssa kahdestaan keskitymme olemaan yhdessä harrastamalla kaikkea ja tehdään arkiset askareet yhdessä.  Tuo aika on todella hyvää.

Kun lapsi on paikalla, on selvää, että kaikki on erilaista. Ulkoillaan kyllä kolmestaan ja on tehty päivän reissujakin. 

Mies käyttäytyy lasta kohtaan liiankin sallivasti eli ostaa joka kauppareissulla uusia leluja, vaatteita ja muuta tarpeetonta, vaikka kaapit pursuavat käyttämätöntä tavaraa. Lapsi myös osaisi monia asioita, mutta isä tekee valmiiksi, koska lapsi niin vaatii. Mies haluaisi, että nukutaan kaikki perhepetissä.

Pidän lapsesta ja olen viettänyt hänen kanssaan aikaa kahdestaankin. Kuitenkin rehellisesti myönnän, että lapsen ollessa paikalla suhde ei tunnu niin hyvältä. Osaltani olen ratkaissut tilanteen niin, että järjestän noille viikoille itselleni työreissuja ja muuta menoa. Vastuu lapsesta ei kuulu minulle ja mies saa palkata lapsiviikoille hoitoapua päästäkseen omiin harrastuksiinsa.

Rakastamme toisiamme.  Olisi mukava kuulla kokemuksia, kuinka samassa tilanteessa olevat ovat pärjänneet.

Kyllä on.

Minä olen yhä yksin eron jälkeen. Lapseni isällä on uusi ja heillä yhteinen lapsikin jo. 4-vuotias lapseni on kertonut ettei uusi nainen oikeasti välitä hänestä ja usein toivoo että saisi joskus olla isin kanssa rauhassa.

Näitä kun lukee, niin ehkä tämän parempaa uhrausta ei pienen lapsen vanhempi voi tehdä - jättäytyä yksin. Vaikka olisi kuinka halunnut sen perheen ja toinen lähti lätkimään ja perusti heti uuden. Vaikka tuntuu joka päivä siltä ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin.

Ei mun puolisolla ole lapsia. Omaa on ollut joskus vaikea sietää, mutta sekin meni ohi.

Ja ketkä kärsivät? Syyttömät lapset. Aivan kamalaa luettavaa. Olen itsekin eronnut, enkä todellakaan ota uutta miestä asumaan ennen kun lapset on muuttanut pois kotoa.

Lasten isä asuu uuden puolisonsa kanssa, mutta lapset eivät käy oikeastaan ollenkaan isän luona, vaan tapaavat mm. harrastuksissa tai sitten meillä .

Jos muuttaisin yhteen miehen kanssa, jolla lapsia aiemmasta liitosta, tulee minun hyväksyä miehen elämä kokonaisuutena. Varaäidiksi tai äitipuoleksi en ryhdy, olen jo äiti omilleni. Olen puoliso miehelleni ja kasvatusvastuu kuuluu miehelle.  Parhaassa tapauksessa saisin miehen lapsista pienet ystävät itselleni loppuiäkseni, pahimmassa tapauksessa  suhde mieheen päättyisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yhä yksin eron jälkeen. Lapseni isällä on uusi ja heillä yhteinen lapsikin jo. 4-vuotias lapseni on kertonut ettei uusi nainen oikeasti välitä hänestä ja usein toivoo että saisi joskus olla isin kanssa rauhassa.

Näitä kun lukee, niin ehkä tämän parempaa uhrausta ei pienen lapsen vanhempi voi tehdä - jättäytyä yksin. Vaikka olisi kuinka halunnut sen perheen ja toinen lähti lätkimään ja perusti heti uuden. Vaikka tuntuu joka päivä siltä ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin.

Mikä estää isää olemasta kahdestaan 4v ikäisen lapsen kanssa? Tietysti lapsi haluaa olla joskus kahdestaan vanhempansa kanssa, näin on asia ydinperheessäkn. Otapa lapsen isän kanssa asia puheeksi.

Tuosta olen eri mieltä, että uhraus lapsen edun nimissä olisi etuus eli pitäisi elää yksin, kunnes lapsi on muuttanut pois. Hyvin voiva vanhempi jaksaa lapsen kanssa paremmin. Toki osa voi paremmin yksin kuin suhteessa. Viimeinen lauseesi kertoo, ettet haluaisi olla yksin. 

ihanteellista olisi, että kaiken pystyisi sopimaan etukäteen, mihin äitipuolena ryhtyy ja mihin ei. Minä sanelin etukäteen, että en hoida, viihdytä tai kasvata - , siihen mies sanoi, ettei minun tarvitsekaan.

Sanoin, että teen jatkossa ruokaa, mutta en suostu tekemään mautonta lasten ruokaa. Mies sanoi, että minä voin tehdä sitä ruokaa mitä haluan, ja hän tekee lapsille pastan/hernekeiton erikseeb, jos minun tekemä ruoka ei kelpaa.

Sanoin, että minä en jaksa siivota lasten jälkiä.,mies sanoi, että hän siivoo.

Mies sanoi, ettei vaadi minulta mitään. Ja kosi minua. Nykyään asumme yhdessä, olemme naimisissa. Ja teen ainoastaan sitä ruokaa. Onneksi ei takavasemmalta tullut mitään ylläreitä.

Olisi viisasta kertoa omat toiveensa parisuhteen osalta ja mihin on valmis joustamaan. Kaikenlainen miellyttämishalu ja valtataistelu tuhoavat hyvänkin suhteen.

Hyvä ketju.  Olen itse tilanteessa, jossa miehen lapsi on säännöllisesti meillä torstaista maanantaihin. Miehen mielestä meidän kahde suhde ei saisi muuttua tuona aikana millään tavalla.  Miten se olisi mahdollista, kun lapsi vie miehen huomion 100 prosenttisesti. Saavat olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan, teen itse silloin enemmän töitä. Mitään riitaa tästä ei ole aiheutunut, juteltu toki moneen kertaan on.

Olenko vaikeasti ajatteleva / tunteva ihminen, kun en pysty ihan samaan miehen kanssa lapsen ollessa paikalla?

Ei.

On. eikä tee edes tiukkaa myöntää etten voi sietää miehen lasta.

Kyllä joskus on vaikeaa. Lapset on kasvatettu melko huonosti, ja nyt se alkaa näkyä. Meillä lapset ovat melko harvoin, kun asuvat todella kaukana. On vaikeaa puuttua kasvatukseen kun näkee keskimäärin vain 1 viikon kuukaudessa. Kyllä joskus ajattelen että voi pyhä lehmä sentään. Tottakai viimeiseen asti vältän näyttämästä ärsyyntymistäni lapsille, ihan niinkuin kuka tahansa vanhempikin varmasti tekee.