Pieni ikäero on ihan h*lvettiä! Miksi kukaan ei varoittanut etukäteen?!
Otsikossa oleellisin jo tulikin! Miksi kukaan ei oikeesti varoittanut tästä?? Kaikki vaan kyseli, että joko on kaveri tulossa esikoiselle niin tuli vaan sellainen olo, että tässä olis joku kamala kiire saada äkkiä toinen, vaikka vähän epäilytti kun jossain vaiheessa!! Ja kun ilmoitin toisesta oltiin vaan, että onnea, saa X:kin kaverin!
Ja kuitenkin niin monella se pieni ikäero on niin eikö KUKAAN olis voinu avata suutaan ennen kun oon tässä liemessä.
Vauva ei nuku öitä ja esikoinen huutaa päivät seuraa ja uhmaansa kun eihän vauvasta vielä seuraksi ole.
Onko mulla vaan jotenkin vaan vaikeet lapset vai muilla ihan ylikiltit nössykät kun tää ristiriita on niin suuri? Vai miksi mulle ei ole kerrottu? En ymmärrä.
Joo ja esikoinen on sen vähän reilu 2v ja toinen 4 kk.
Kommentit (103)
Tsemppiä AP. Onhan se rankkaa eikä sitä kunnolla tajua ennen kuin ollaan jo lirissä.
Meillä ikäero 2 v 5 kk. Yhtään pienempi ikäero niin oisin lataamossa. Nytkin tuli tokan lapsen jälkeen masennus ja uupumus. Kaksi todella vilkasta vintiötä meillä eikä tukiverkkoja.
Nyt pikkuhiljaa helpottaa kun toka lapsi kohta 2 vuotta. Ja onhan nuo sisarukset läheiset. Kun jaksat, lue kirjallisuutta sisaruussuhteen kehittämisestä, siis että mitä voit vanhempana tehdä sen eteen.
Ja mene sieltä, mistä aita on matalin kodin siisteydessä ym. Keskity selviytymuseen.
No voi! Mä luulin, että kaikki tajuaa sem raskauden. Meillä 6 vuotta tarkoituksella ikäeroa ja ilman sitä olisin varmaan mielisairaalassa. Kuopus nimittäin ei nukkunut juuri koskaan, itse sairastuin - en olisi millään hoitanut enää taaperoa samalla.
Hae ihmeessä osa-aikaista hoitopaikkaa esikoiselle niin edes vähän helpottaisi.
Meillä lapsilla 10kk ikäeroa, poika 6v ja tyttö 5v. Nyt tulevat toimeen melko hyvin, tässä muutama vuosi mennyt jo hyvin, tottakai joskus riitoja tulee mutta ovat kuitenkin tosi kiintyneitä toisiinsa, melkein niinkuin olisivat kaksoset, eivät oikein kestä olla erossa toisistaan vuorokautta pitempään, tyttövarsinkin alkaa ikävöimään poikaa. Kun lapset oli pienempiä niin on ollut tosi vaikeita aikoja mutta niistä on vaan väkisin puskettu eteenpäin :) rankkaa on ollut mutta onneksi ollaan jaksettu ja varmasti tulee vielä vaikeita aikoja mutta luottavaisin mielin kohti tulevia vuosia ja nautitaan tästä melko hyvästä ajasta