Lue keskustelun säännöt.
Pieni ikäero on ihan h*lvettiä! Miksi kukaan ei varoittanut etukäteen?!
05.10.2018 |
Otsikossa oleellisin jo tulikin! Miksi kukaan ei oikeesti varoittanut tästä?? Kaikki vaan kyseli, että joko on kaveri tulossa esikoiselle niin tuli vaan sellainen olo, että tässä olis joku kamala kiire saada äkkiä toinen, vaikka vähän epäilytti kun jossain vaiheessa!! Ja kun ilmoitin toisesta oltiin vaan, että onnea, saa X:kin kaverin!
Ja kuitenkin niin monella se pieni ikäero on niin eikö KUKAAN olis voinu avata suutaan ennen kun oon tässä liemessä.
Vauva ei nuku öitä ja esikoinen huutaa päivät seuraa ja uhmaansa kun eihän vauvasta vielä seuraksi ole.
Onko mulla vaan jotenkin vaan vaikeet lapset vai muilla ihan ylikiltit nössykät kun tää ristiriita on niin suuri? Vai miksi mulle ei ole kerrottu? En ymmärrä.
Joo ja esikoinen on sen vähän reilu 2v ja toinen 4 kk.
Kommentit (103)
En tiedä raudoista, kyllä tää on nyt ihan tavallista nukkumattomuudesta johtuvaa.
Ja nimenomaan sitä aikaa olis iän puolesta hyvinkin ollu!! Mutta silti tuli vaikutelma jostain (?) , että äkkiä pitäisi toinen saada.
Tää on niin p*rseestä. Ja näköjään en osaa kirjoittaakaan enää kun on viestit virheitä täynnä.
Älä edes harkitse pientä ikäeroa, varoitan vielä uudestaan!! Voiku joku olis ton mulle sanonut reilu vuosi sitten...
Ap475
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Mulla oli lapsilla himppa yli vuosi ikäeroa. Tulin raskaaksi vaikkei ollut kuukautisetkaan alkaneet. Enimmäiset kolme vuotta meni väsemyksen sumussa. Nämä hyväkkäät kun eivät nukkuneet silmäystäkään yhtäaikaa ja koko ajan toinen itki jostain syystä. Sitten kun nuorempikin on yli kaksi vuotias alkaa helpottaa ja tosiaan sisaruksilla on tiivis ja läheinen suhde johonkin neljännelle luokalle saakka. Sen jälkeen ne alkaa tapella keskenään niin että on järki lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Alussa on rankempaa kuin muilla, sitten helpompaa kuin muilla.
Miten tämä toimii noin käytännössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nää on niitä asioita, joissa aikuisen ihmisen pitää tehdä ihan itse omat ratkaisunsa? Vaikka mulla oli helppo esikoinen, ei käynyt mieleenkään hankkia pikkusisarusta ennen kuin hän oli 3v. Kolmosen kanssa kävi vahinko ja ikäero jäi 2½ vuoteen, joka oli aivan liian vähän.
Jos olisitte pannu vaan kakkoseen niin ei tapahtuisi tuollaisia ”vahinkoja”, pöljät!
Ehkä sä tykkäät moisesta, mä en. Ja toki oltaisiin voitu hoitaa tuo vahinko pois päiväjärjestyksestä, mutta ei sitten hoidettu.
Ryhtyisitte vegaaneiksi niin ei olisi moisia ongelmia. Vai oletteko kuulleet että Taina ja Paul (Licciardo) valittaisivat? Ja pienet on ikäerot lapsilla. Asenteesta se vain on kiinni. Nyt vegeä naamaan ja loppuu se valitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. Mulla oli lapsilla himppa yli vuosi ikäeroa. Tulin raskaaksi vaikkei ollut kuukautisetkaan alkaneet. Enimmäiset kolme vuotta meni väsemyksen sumussa. Nämä hyväkkäät kun eivät nukkuneet silmäystäkään yhtäaikaa ja koko ajan toinen itki jostain syystä. Sitten kun nuorempikin on yli kaksi vuotias alkaa helpottaa ja tosiaan sisaruksilla on tiivis ja läheinen suhde johonkin neljännelle luokalle saakka. Sen jälkeen ne alkaa tapella keskenään niin että on järki lähteä.
Kiitos tästä realistisesti kuvauksesta. Ja kiitos tiedosta, että tätä pskaa on tappeluineen luvassa vielä alakouluiässäkin. Luulin (taas väärin), että silloin olisi hetken tasaista ennen murrosikää. :(
Ap
Mulla on 3 lasta 3 vuoden sisään niin, että esikoinen oli 3 kun sain kaksoset. Olihan se kolmen pienen kanssa välillä raskastakin, mutta kun siitä kasvavat niin tilanne helpottuu. Lapset on nyt 12 ja 15 ja ovat kaikki kolme keskenään hyvissä väleissä ja elämä heidän kanssaan on ollut jo pitkään todella helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhtyisitte vegaaneiksi niin ei olisi moisia ongelmia. Vai oletteko kuulleet että Taina ja Paul (Licciardo) valittaisivat? Ja pienet on ikäerot lapsilla. Asenteesta se vain on kiinni. Nyt vegeä naamaan ja loppuu se valitus!
Mitä h*lvettiä?!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa on rankempaa kuin muilla, sitten helpompaa kuin muilla.
Miten tämä toimii noin käytännössä?
Kun ikäeroa on vähän, lapset leikkii yhdessä, käy samat harrastukset, kaveritkin usein yhteisiä, vaatteet kiertää eikä ehdi mennä pois muodista, jopa vielä lukiossa käy samat oppikirjat.
Meillä on kahden vuoden ikäero. Alussa oli raskasta.
Esikoiselle oli joka päivä oma hetki kun pieni nukkui päiväunta. Nyt nää on tosiaan jo lukiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa on rankempaa kuin muilla, sitten helpompaa kuin muilla.
Miten tämä toimii noin käytännössä?
Samaa mietin, varmuudella lupaa. - Mun miehellä ja siskollaan on 2 v ikäeroa. Tappelivat tulisesti koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja pärjäävät nyt nelikymppisinä samassa huoneessa joulupäivällisen ajan, tosin jääpuikot helisten. Anoppi luovutti jo kauan sitten. Se sisko sai itse kasvatettavakseen samanlaisen sisarusparin, jossa temperamentiltaan erilaiset veljekset eivät ole tulleet hetkeäkään toimeen, ovat nyt teinejä.
Se on vähän omasta asenteestakin kiinni. Kyllä muakin välillä aamuisin rasittaa huonosti nukutun yön jälkeen, mutta mä olen päättänyt nauttia ja tarttua hyviin asioihin. Mulla on neljä lasta ja pienempien ikäero vajaa 1v2kk. Pienempi on nyt noin puolivuotias. En voi sanoa, että helppoa olisi, mutta on meillä kivaa ja hauskoja hetkiä joka päivä. Ja isompien lasten ansiosta tiedän, että lapset kasvaa nopeasti ja erilaisia vaiheita tulee ja menee! Lapsille on kiva, että on sisaruksia ja heille pieni ikäero on varmaan hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa oleellisin jo tulikin! Miksi kukaan ei oikeesti varoittanut tästä?? Kaikki vaan kyseli, että joko on kaveri tulossa esikoiselle niin tuli vaan sellainen olo, että tässä olis joku kamala kiire saada äkkiä toinen, vaikka vähän epäilytti kun jossain vaiheessa!! Ja kun ilmoitin toisesta oltiin vaan, että onnea, saa X:kin kaverin!
Ja kuitenkin niin monella se pieni ikäero on niin eikö KUKAAN olis voinu avata suutaan ennen kun oon tässä liemessä.
Vauva ei nuku öitä ja esikoinen huutaa päivät seuraa ja uhmaansa kun eihän vauvasta vielä seuraksi ole.
Onko mulla vaan jotenkin vaan vaikeet lapset vai muilla ihan ylikiltit nössykät kun tää ristiriita on niin suuri? Vai miksi mulle ei ole kerrottu? En ymmärrä.
Joo ja esikoinen on sen vähän reilu 2v ja toinen 4 kk.
Miten tynnyrissä olet elänyt, jollet mistään ole lukenut tai kuullut lasten pienen ikäeron vaikutuksista perheeseen? Meillä on lapset pienellä ikäerolla, mutta hankimme asiasta etukäteen tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa on rankempaa kuin muilla, sitten helpompaa kuin muilla.
Miten tämä toimii noin käytännössä?
Samaa mietin, varmuudella lupaa. - Mun miehellä ja siskollaan on 2 v ikäeroa. Tappelivat tulisesti koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja pärjäävät nyt nelikymppisinä samassa huoneessa joulupäivällisen ajan, tosin jääpuikot helisten. Anoppi luovutti jo kauan sitten. Se sisko sai itse kasvatettavakseen samanlaisen sisarusparin, jossa temperamentiltaan erilaiset veljekset eivät ole tulleet hetkeäkään toimeen, ovat nyt teinejä.
Ei se ikäero luonnetta tee. Nuo tappelisi ihan yhtä paljon jos ikäeroa olisi kuusi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeesti usko enää mitään mitä sanotaan pienestä ikäerosta. Sanotaan joo että helpottaa kun kasvavat ja alkavat leikkiä yhdessä, mutta katotaan vaan niin ovat koko ajan toistensa kurkussa kiinni...tekis mieli itkeä!!
En pysty yhtään huomioimaan tuota esikoista ja olen oikeasti alkanut miettiä sille tarhapaikkaa, vaikka sitä vastaan olen ollutkin aina. Kotihoidontukea en siitä varmaan sitten saa, mutta kai ne maksut on samat kuin muillakin, vaikka kotona olenkin? En ole yhtään perehtynyt tähän.
Toki oon lukenut että voi olla raskasta, mutta en tajunnut, että näin raskasta! Ihan kun mua olis huijattu! Varmaan kaverit naureskelevat partaansa kun saivat minutkin tähän lankaan!!
No varoittanut nyt sitten omasta puolestani muita, älä ikinä hanki lapsia pienellä ikäerolla!! Vaikka kuka sanoisi mitä! Ei ole sen arvoista. Ainakin 3v väliä.
Ap
Tarhapaikka voi olla hyvä vaihtoehto, niin lapsella on ikäisiään leikkikavereita.
Tämä ihan oikeasti oli hyvä ratkaisu meidän perheessä. Kaikki hyötyivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa on rankempaa kuin muilla, sitten helpompaa kuin muilla.
Miten tämä toimii noin käytännössä?
Samaa mietin, varmuudella lupaa. - Mun miehellä ja siskollaan on 2 v ikäeroa. Tappelivat tulisesti koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja pärjäävät nyt nelikymppisinä samassa huoneessa joulupäivällisen ajan, tosin jääpuikot helisten. Anoppi luovutti jo kauan sitten. Se sisko sai itse kasvatettavakseen samanlaisen sisarusparin, jossa temperamentiltaan erilaiset veljekset eivät ole tulleet hetkeäkään toimeen, ovat nyt teinejä.
Ei se ikäero luonnetta tee. Nuo tappelisi ihan yhtä paljon jos ikäeroa olisi kuusi vuotta.
Ei tee ei. Ja koska pitkässä matkassa on monta muutakin muuttujaa, ei se välttämättä mene niinkään, että myöhemmin helpottaa. Meidän oma on täyttämässä 18, ja olen kyllä kiitollinen siitä, että kaikki vaiheet tarvitsi käydä läpi vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa on rankempaa kuin muilla, sitten helpompaa kuin muilla.
Miten tämä toimii noin käytännössä?
Samaa mietin, varmuudella lupaa. - Mun miehellä ja siskollaan on 2 v ikäeroa. Tappelivat tulisesti koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja pärjäävät nyt nelikymppisinä samassa huoneessa joulupäivällisen ajan, tosin jääpuikot helisten. Anoppi luovutti jo kauan sitten. Se sisko sai itse kasvatettavakseen samanlaisen sisarusparin, jossa temperamentiltaan erilaiset veljekset eivät ole tulleet hetkeäkään toimeen, ovat nyt teinejä.
Ei se ikäero luonnetta tee. Nuo tappelisi ihan yhtä paljon jos ikäeroa olisi kuusi vuotta.
Ei tee ei. Ja koska pitkässä matkassa on monta muutakin muuttujaa, ei se välttämättä mene niinkään, että myöhemmin helpottaa. Meidän oma on täyttämässä 18, ja olen kyllä kiitollinen siitä, että kaikki vaiheet tarvitsi käydä läpi vain kerran.
Varmuudella helpottaa kyl esim siinä vaiheessa kun pääsee vaipparumbasta. Ja esim kouluun kuskaaminen on helpompaa kun ovat suunnilleen samalla luokka-asteella. Ei tartte ajella kahteen eri kouluun. Ja ne vaatteet käy. Ison ikäeron aikana se muoti muuttuu.
Nämä on ihan varmoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tajusin etukäteen miten rankkaa se on. Siksi lapsilla 5 vuoden ikäero.
Ja en ajatellut vain sitä että äidillä tulisi olemaan rankkaa, vaan myös lapsilla! Minusta on ihmeellistä että lapsen näkökulma unohdetaan!
Riippuu vähän miten katsotaan tuota lapsen näkökulmaa!!??
Meillä kaksi vanhinta 2 vuoden ikäerolla. Ovat toistensa parhaat kaverit ja riitapukarit. Nyt koululaisina saavat mennä ja tehdä asioita kahdestaan, harrastavat samassa harrastusjoukkueessa ja leikit/kiinnostuksen kohteet ovat samat! Pelailevat lautapelejä yhdessä ym.
Kolmas lapsi on 5 vuotta nuorempi kuin keskimmäinen ja hänestä ei ikinä saa vertaistaan kaveria leikkeihin. Toki on rakas isommille sisaruksille, mutta vanhempi kaksikko on "tiimi". Ja meidän mielestä ehdottomasti parempi näin, nyt kun lapsilla on enemmän ikää!
T: kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa on rankempaa kuin muilla, sitten helpompaa kuin muilla.
Miten tämä toimii noin käytännössä?
Samaa mietin, varmuudella lupaa. - Mun miehellä ja siskollaan on 2 v ikäeroa. Tappelivat tulisesti koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja pärjäävät nyt nelikymppisinä samassa huoneessa joulupäivällisen ajan, tosin jääpuikot helisten. Anoppi luovutti jo kauan sitten. Se sisko sai itse kasvatettavakseen samanlaisen sisarusparin, jossa temperamentiltaan erilaiset veljekset eivät ole tulleet hetkeäkään toimeen, ovat nyt teinejä.
Ei se ikäero luonnetta tee. Nuo tappelisi ihan yhtä paljon jos ikäeroa olisi kuusi vuotta.
Ei tee ei. Ja koska pitkässä matkassa on monta muutakin muuttujaa, ei se välttämättä mene niinkään, että myöhemmin helpottaa. Meidän oma on täyttämässä 18, ja olen kyllä kiitollinen siitä, että kaikki vaiheet tarvitsi käydä läpi vain kerran.
Varmuudella helpottaa kyl esim siinä vaiheessa kun pääsee vaipparumbasta. Ja esim kouluun kuskaaminen on helpompaa kun ovat suunnilleen samalla luokka-asteella. Ei tartte ajella kahteen eri kouluun. Ja ne vaatteet käy. Ison ikäeron aikana se muoti muuttuu.
Nämä on ihan varmoja.
Varmoja edellyttäen että elämä menee tasaisesti, ilman suurempia vastoinkäymisiä. Siinä on jo aika iso jos, mutta ymmärrän toki, että se on se perusolettama, default.
Pieni ikäero on hyvä, lapsista tulee ystävykset.
Joku yli 4 vuoden ikäero on hanurista.
Kyllä tajusin etukäteen miten rankkaa se on. Siksi lapsilla 5 vuoden ikäero.
Ja en ajatellut vain sitä että äidillä tulisi olemaan rankkaa, vaan myös lapsilla! Minusta on ihmeellistä että lapsen näkökulma unohdetaan!