Hirveä riita miehen kanssa (minä olen niin epäonnistunut)
Siis mä oon epäonnistunut ihmisenä kyllä niin täydellisesti.
Miehellä kuuluu olla oikeus mennä ja tulla vapaasti ja sen pitisi olla itsestään selvyys, mutta tänään räjähdin miehelle kun hän oli lähdössä äitinsä mökkiä laittamaan talviteloille. Tästä mökkireissusta ei ollut minulle sanottu mitään joten päätin räjähtää. Siinä aikamme toisillemme raivoittiin ja mies lähti ovia paukutellen mökille.
Kyllä sitä tuntee olonsa taas niin epäonnistuneeksi kun pitä tuolalisesta saada riita aikaan
Kommentit (54)
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis siinä mielessä epäonnistunut että roikut huonossa parisuhteessa vai miten?
Ei vaan siten että en osaa antaa miehen mennä ja tula niinkuin sen kuuluisi saada mennä ja tulla
Ok. Olet epäonnistunut ihmisenä. Pärjäile👍
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö sinulla ole yhtänäiset oikeudet tehdä mitä tykkäät? Vai eikö vaan ole elämää ilman miestä?
Mun homman on hoitaa koirat, hepat, koti, ja lapsi kun se syntyy. Jälkeen jäävän ajan käytöstä pitää neuvotella miehen kanssa.
Toivon miehellesi pitkää pinnaa, kunhan vauva syntyy.
Vauvan syntyminen ei vaikuta miehen elämään mitenkään. Minähän sen hoidan.
Ei vaikuta terveeltä. Mieskö näin on ilmoittanut?
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö sinulla ole yhtänäiset oikeudet tehdä mitä tykkäät? Vai eikö vaan ole elämää ilman miestä?
Mun homman on hoitaa koirat, hepat, koti, ja lapsi kun se syntyy. Jälkeen jäävän ajan käytöstä pitää neuvotella miehen kanssa.
Toivon miehellesi pitkää pinnaa, kunhan vauva syntyy.
Vauvan syntyminen ei vaikuta miehen elämään mitenkään. Minähän sen hoidan.
😂
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä höpötät ettet muka tiennyt, että mies joutuu menemään. Tiesit ihan hyvin, että miehes auttaa äitiään ja, että talvi on tulossa.
Ei kai sen miehen nyt kokoajan tarvi olla sulle tilittämässä tekemisiään.
Nyt vaihdat lakanat ja teet miehes lempiruokaa niin, että sen on kiva tulla taas kotiin ja pyydät käytöstäs kunnolla anteeksi. Kaikkea sitä onkin.Lempiruoka ei ole vaihtoehto. Hirveä ei ole myynnissä tähän aikaan vielä.
Hirvimetälle siis mars!! Ja kaada samantien useampi että on seuraavankerran pakkasessa kun joudut lepyttelemään ukkoas!
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö sinulla ole yhtänäiset oikeudet tehdä mitä tykkäät? Vai eikö vaan ole elämää ilman miestä?
Mun homman on hoitaa koirat, hepat, koti, ja lapsi kun se syntyy. Jälkeen jäävän ajan käytöstä pitää neuvotella miehen kanssa.
Toivon miehellesi pitkää pinnaa, kunhan vauva syntyy.
Vauvan syntyminen ei vaikuta miehen elämään mitenkään. Minähän sen hoidan.
Ei vaikuta terveeltä. Mieskö näin on ilmoittanut?
Olemme sopineet että mies ei hoida vauvaa.
Miehesi on moukka. Jos on jonnekin lähdössä, niin siitä kerrotaan toiselle heti kun tieto menosta tulee, eikä vasta ulko-ovella.
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä höpötät ettet muka tiennyt, että mies joutuu menemään. Tiesit ihan hyvin, että miehes auttaa äitiään ja, että talvi on tulossa.
Ei kai sen miehen nyt kokoajan tarvi olla sulle tilittämässä tekemisiään.
Nyt vaihdat lakanat ja teet miehes lempiruokaa niin, että sen on kiva tulla taas kotiin ja pyydät käytöstäs kunnolla anteeksi. Kaikkea sitä onkin.Lempiruoka ei ole vaihtoehto. Hirveä ei ole myynnissä tähän aikaan vielä.
Hirvimetälle siis mars!! Ja kaada samantien useampi että on seuraavankerran pakkasessa kun joudut lepyttelemään ukkoas!
Parinviikon päästä alkaa seuralla hirven metsästys. Katsellaan syksymmällä että mitä sieltä pakkasesta löytyy.
Petra P kirjoitti:
Siis mä oon epäonnistunut ihmisenä kyllä niin täydellisesti.
Miehellä kuuluu olla oikeus mennä ja tulla vapaasti ja sen pitisi olla itsestään selvyys, mutta tänään räjähdin miehelle kun hän oli lähdössä äitinsä mökkiä laittamaan talviteloille. Tästä mökkireissusta ei ollut minulle sanottu mitään joten päätin räjähtää. Siinä aikamme toisillemme raivoittiin ja mies lähti ovia paukutellen mökille.Kyllä sitä tuntee olonsa taas niin epäonnistuneeksi kun pitä tuolalisesta saada riita aikaan
Ai ei kerrottu mitään?
Vilkaisin tuota sinun kirjoitusvirheitä vilisevää blogiasi, niin näkyy ihan viimeisimmässä tekstissä olevan näistä miehen äidin mökkihommista. Aika jännä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä höpötät ettet muka tiennyt, että mies joutuu menemään. Tiesit ihan hyvin, että miehes auttaa äitiään ja, että talvi on tulossa.
Ei kai sen miehen nyt kokoajan tarvi olla sulle tilittämässä tekemisiään.
Nyt vaihdat lakanat ja teet miehes lempiruokaa niin, että sen on kiva tulla taas kotiin ja pyydät käytöstäs kunnolla anteeksi. Kaikkea sitä onkin.Lempiruoka ei ole vaihtoehto. Hirveä ei ole myynnissä tähän aikaan vielä.
Hirvimetälle siis mars!! Ja kaada samantien useampi että on seuraavankerran pakkasessa kun joudut lepyttelemään ukkoas!
😂 Ei hirvimettälle niin vain lähdetä!
-Metsämies-
Onks tää joku sen kiukkublogin kirjottajan sivuprojekti?
oletko saanut mieheltäsi luvan pitää blogia? En kyllä katsonut johtaako linkki johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on moukka. Jos on jonnekin lähdössä, niin siitä kerrotaan toiselle heti kun tieto menosta tulee, eikä vasta ulko-ovella.
Näin on. AP:n tilanteessa olisin myös repinyt pelihousuni. Mikäli suhde on tuore, kehoitan vakavasti miettimään onko tämä se oikea. Okei, joillekin tuollainen käytäntö sopii, että mennään ja tullaan sopimatta esim. viikonlopuista. Se on ok jos se on ok.
Mutta se kelle se ei ole ok, kuten mulle ja ap:lle, niin yhteiselosta tulee todella vaikeata koska on näin kaksi eri kulttuuria.
Mielestäni nämä tällaiset asiat tulisi keskustella aika alkuvaiheessa tai viimeistään siinä tilanteessa kun ensimmäinen tuollainen mökkilaituriprojekti tulee päin näköä, kun mies jo vetää saappaita jalkaan.
Näin olen omassa suhteessani toiminut 15 v ja käytäntö on toiminut. Kumpikin pääsee omiin menoihinsa kuinka paljon haluaa mutta asioista täytyy sopia etukäteen. Tottakai yhteisiäkin menoja on paljon mutta toki omat täytyy myös aina olla. Niistä tulee vain sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä höpötät ettet muka tiennyt, että mies joutuu menemään. Tiesit ihan hyvin, että miehes auttaa äitiään ja, että talvi on tulossa.
Ei kai sen miehen nyt kokoajan tarvi olla sulle tilittämässä tekemisiään.
Nyt vaihdat lakanat ja teet miehes lempiruokaa niin, että sen on kiva tulla taas kotiin ja pyydät käytöstäs kunnolla anteeksi. Kaikkea sitä onkin.Lempiruoka ei ole vaihtoehto. Hirveä ei ole myynnissä tähän aikaan vielä.
Hirvimetälle siis mars!! Ja kaada samantien useampi että on seuraavankerran pakkasessa kun joudut lepyttelemään ukkoas!
😂 Ei hirvimettälle niin vain lähdetä!
-Metsämies-
No miten tuo olisi pitänyt ilmaista. Kyllä meillä kotona sanotan että lähdetään hirvelle tai hirvimetsään.
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Siis mä oon epäonnistunut ihmisenä kyllä niin täydellisesti.
Miehellä kuuluu olla oikeus mennä ja tulla vapaasti ja sen pitisi olla itsestään selvyys, mutta tänään räjähdin miehelle kun hän oli lähdössä äitinsä mökkiä laittamaan talviteloille. Tästä mökkireissusta ei ollut minulle sanottu mitään joten päätin räjähtää. Siinä aikamme toisillemme raivoittiin ja mies lähti ovia paukutellen mökille.Kyllä sitä tuntee olonsa taas niin epäonnistuneeksi kun pitä tuolalisesta saada riita aikaan
Ai ei kerrottu mitään?
Vilkaisin tuota sinun kirjoitusvirheitä vilisevää blogiasi, niin näkyy ihan viimeisimmässä tekstissä olevan näistä miehen äidin mökkihommista. Aika jännä juttu.
Mutta päivästä ei ollut sovittu yhtään mitään.
Petra P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petra P kirjoitti:
Siis mä oon epäonnistunut ihmisenä kyllä niin täydellisesti.
Miehellä kuuluu olla oikeus mennä ja tulla vapaasti ja sen pitisi olla itsestään selvyys, mutta tänään räjähdin miehelle kun hän oli lähdössä äitinsä mökkiä laittamaan talviteloille. Tästä mökkireissusta ei ollut minulle sanottu mitään joten päätin räjähtää. Siinä aikamme toisillemme raivoittiin ja mies lähti ovia paukutellen mökille.Kyllä sitä tuntee olonsa taas niin epäonnistuneeksi kun pitä tuolalisesta saada riita aikaan
Ai ei kerrottu mitään?
Vilkaisin tuota sinun kirjoitusvirheitä vilisevää blogiasi, niin näkyy ihan viimeisimmässä tekstissä olevan näistä miehen äidin mökkihommista. Aika jännä juttu.Mutta päivästä ei ollut sovittu yhtään mitään.
Kuitenkin tulossa oli, ja se on tänään, ja sitten se on ohi. En ymmärrä riidan aihetta ollenkaan.
Täällä ainakin sataa lunta, joten ihan ymmärrettävää että pikaisesti haluaa homman alta pois.
Et ole epäonnistunut! Ymmärrän täysin. Nimenomaan pitäisi pystyä sopimaan menot ajoissa ja kertomaan niistä sitten myös kumppanille. Tietenkin jos tämä mökkikeikka on tullut yllätyksenä niin sittenhän hän ei olisikaan voinut siitä ajoissa kertoa, mutta en pidä suuttumistasi mitenkään kohtuuttomana tai ainakaan en ihmettele että hermostuit. Oletko tutustunut tunnelukkoihisi? Tai osaatko sanoa että mikä tuossa sytytti sen suuttumuksen? Jonkun teorian mukaan meidän lapsuudessamme kokemat "vääryydet" johtaa aikuisiälläkin vielä sellaiseen käytökseen mitä on lapsena harjoittanut selviytymiskeinona kun ei ole parempaan riittänyt kapasiteetti. Toisilla se on itsensä vaientaminen ja toisilla sitten taas semmonen höyrypäisyys, itselläni on ollut "ihana" sekoitus näitä molempia, mutta nyt oikean kumppanin kanssa olen uskaltanut alkaa käymään läpi noita tunteita - mistä ne tulevat ja mitä niille voi tehdä. Älä anna muille valtaa määrittää sitä mikä sinua saa suututtaa, se ei ole sinun miehesi eikä varsinkaan näiden kommentoijien tehtävä. Oman hyvinvointisi kannalta kuitenkin kannattaa tosiaan tutustua näihin tunteisiin ja ottaa ne haltuun, ehkä sillä tavalla ainakin pääset eroon semmoisesta kätyöksestä mitä et itse kestä itsessäsi, silloin et ehkä tunne olevasi epäonnistunut. Vielä pari kirjavinkkiä tämän aiheen pureskeluun: Kiukku on voimaa ja Tunne lukkosi.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Et ole epäonnistunut! Ymmärrän täysin. Nimenomaan pitäisi pystyä sopimaan menot ajoissa ja kertomaan niistä sitten myös kumppanille. Tietenkin jos tämä mökkikeikka on tullut yllätyksenä niin sittenhän hän ei olisikaan voinut siitä ajoissa kertoa, mutta en pidä suuttumistasi mitenkään kohtuuttomana tai ainakaan en ihmettele että hermostuit. Oletko tutustunut tunnelukkoihisi? Tai osaatko sanoa että mikä tuossa sytytti sen suuttumuksen? Jonkun teorian mukaan meidän lapsuudessamme kokemat "vääryydet" johtaa aikuisiälläkin vielä sellaiseen käytökseen mitä on lapsena harjoittanut selviytymiskeinona kun ei ole parempaan riittänyt kapasiteetti. Toisilla se on itsensä vaientaminen ja toisilla sitten taas semmonen höyrypäisyys, itselläni on ollut "ihana" sekoitus näitä molempia, mutta nyt oikean kumppanin kanssa olen uskaltanut alkaa käymään läpi noita tunteita - mistä ne tulevat ja mitä niille voi tehdä. Älä anna muille valtaa määrittää sitä mikä sinua saa suututtaa, se ei ole sinun miehesi eikä varsinkaan näiden kommentoijien tehtävä. Oman hyvinvointisi kannalta kuitenkin kannattaa tosiaan tutustua näihin tunteisiin ja ottaa ne haltuun, ehkä sillä tavalla ainakin pääset eroon semmoisesta kätyöksestä mitä et itse kestä itsessäsi, silloin et ehkä tunne olevasi epäonnistunut. Vielä pari kirjavinkkiä tämän aiheen pureskeluun: Kiukku on voimaa ja Tunne lukkosi.
Tsemppiä!
Mies on aina nauttinut siitä että saa mennä ja tulla miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei mennä ja tulla vapaasti vaan yhdessä sovitaan niin, että kummallakin on hyvä olla ja aikaa jää itse parisuhteellekin.
Kylläpäs mennään. Ei parisuhde ole mikään symbioosi, vaan kahden ihmisen sopimus. Siinä voi neuvotella ja määritellä ehdot ihan miten haluaa.
Minä ainakin vain ilmoitan mitä olen milloinkin tekemässä, minne menossa ja kenen kanssa. Toki tarkistettuani että emme ole sopineet mitään ulkoista yhteistä menoa. Yhdessä ehdimme nyhjätä kyllä vuosikymmenet - oma elämä ja vapaus pitää olla. Ja hui kamala, vietän paljon aikaa kahdenkesken muiden miesten kanssa, koska he ovat ystäviäni, eikä parisuhteeni vaikuta ystävyyssuhteisiini millään tavalla. Tai toisinpäin. Parisuhteessa pitää olla rakkauden lisäksi luottamusta, kunnioitusta ja toisen ihmisen täysi hyväksyminen sellaisena kuin on.
Missasit mun viestistä kohdan ”että kummallakin on hyvä olla”.
Vauvan syntyminen ei vaikuta miehen elämään mitenkään. Minähän sen hoidan.