miehen rooli synnyttäjän toiveiden noudattamisessa
Itse olen vasta ihan alkuvaiheessa raskautta, mutta pelottaa synnytys jo.. Mieheni sanoi jo nyt, ettei sitten rupea puolestani tappelemaan kätilöiden kanssa. Hän sanoi, ettei " ala rissaamaan" sellaisessa tilanteessa, koska se on niin noloa. Eli jos mulla on jotain toiveita joita kätilöt eivät tunnu kunniottavan, mies ei kuulemma kehtaa ruveta väittämään hoitohenkilökunnalle vastaan!
Miten saisin miehelle selitetyksi, että siinä ainutlaatuisessa tilanteessa pitäisi priorisoida oman puolison tunteet, eikä kätilön, jolle touhu on jokapäiväistä??
Kommentit (7)
minulla tämä " puolen pitäminen" olikin vähän toisen suuntaista, ei se aina ole vain sitä että pitää kirkua ja tapella että saa epiduraalin. minä olin toivonut esikoisen synnytksessä (ja juu, esikoisen kohdalla ei voi tietää mitä tuleman pitää ja miten itse tulee reagomaan, mut anyway) esim pystyasentoja ja mahd. paljon liikkeelläoloa avautumisvaiheessa ja pystyä posnnistusasentoa. mutta niinpä minut kuitenkin " jyrättiin" makaamaan selälleni sänkyyn, veranpainemittariin, tippaan ja sydänäänten tarkkailupiuhaan (ei erityistä syytä) kytkettynä. yritin jossain vaiheessa piipittää että haluaisin pystyyn, mutta se toive vaiettiin kuoliaaksi. no sitten halusin ja sain jo epiduraalin (mitä muuta siinä voikaan, jos pitää selällään maata niissä tuskissa), ja heti iski ponnistustarve. siinä olisi voinut (jälkeenpäin kerrottiin) voitu esim vaihtaa asentoa jossa olisi ollut helpompi pidätellä tunnin verran (kontallaan peppu pystyssä), mutta ei tullut muuta neuvoja kätilöiltä kuin " ei saa ponnistaa! pidättele ja puhaltele" .
kun sain ponnistaa, jaksoin jankata kolme kertaa että haluan pystyyn, ja kerjäsin että saisin edes kontalleen nousta sängyllä. kätilä " antoi luvan" , mutta ei auttanut ollenkaan, vaikka minun oli hankala liikkua kaikkien niiden piuhojen kannsa. pyysin jotain mihin voisin nojata, kun en saanut hyvää asentoa itselleni, mutta siihen tarjottiin " ratkaisuksi" että taitaa olla parasta mennä takaisin selälleen. ja minähän menin, kun en siinä enää jaksanut " taistella" . jos mieheni olisi osannut/uskaltanut puuttua napakasti näihin tilanteisiin, pyytää vaikka hänkin jotain tukea minulle, olisi kätilö saattanut viitsiä nostaa minulle vaikka sen säkkituolin lattialta siihen sängylle nojattavaksi (tai mies olisi voinut itse sen nostaa, totta).
no nämä on vain jossitteluja.
mutta olen edelleen sitä mieltä, että miehen/tukihenkilön on syytä kuunnella etukäteen synnyttäjän toiveita, ja varsinkin sitten tosi tilanteessa seurata tilannetta herkillä tuntosarvilla, että osaa ja uskaltaa pitää äidin " puolia" näissä pienissä, mutta joskus ratkaisevan tärkeissä, asioissa jotka saattavat vaikuttaa synnytksen kulkuun ja ainakin äidin synnytyskokemukseen positiivisesti/negatiivisesti
miehen on vain todella vaikea edes kuvitella tilannetta,ennenkuin on todella siinä.kun hän näkee sinut tuskaisena ja avuttomana,on tilanne jo aivan toinen,ja varmasti pitää sinun puolia!!itse olin varma että mies tulee olemaan vain tiellä,ja turhautuu,kun ei voi tehdä mitään yms. mutta hänestä oli todella apua jo että oli vierellä,hieroi selkää yms.ja kun olet kipu tuskissas niin vannon että pidät hyvin myös itse puoliasi!!älä jännitä,suurin osa kätilöistä on todella mukavia,en suosittele lukemaan muiden kauhu tarinoita,odota vain avoimin mielin synnytystä!! onnea matkaan!
itselleni oli tärkeää ja painotin etukäteen miehelle, ettei hän saa olla " kiltti asiakas" jos minua ei kuunnella. tiedän, että hän oln todella " auktoriteettiuskoinen" eikä haluaisi koskaan kommentoida tai valittaa esim ravintolassa (ihan eri asia kuin synnytys, tiedän!). Keskustelimme asiasta paljon, selitin hänelle mitä toivon ja kerroin pelostani tulla jyrätyksi. hän tajusi että hänen suurin tehtävänsä on olla minun " ääneni" silloin jos en itse enää jaksa/pysty puhumaan tai perustelemaan toiveitani, ja hyvin meni.
on myös mahdollista ottaa mukaan doula, tukihenkilö. joissakin sairaaloissa doulan saa ottaa isän lisäksi, joissain voi tuoda vain yhden tukihenkilön isän tai doulan. meillä oli toisessa synnytyksessä ystäväni doulana, ja ratkaisu oli tosi onnistunut. mieheni sai olla tilanteessa " vain isänä" ja keskittyä minun lähelläni olemiseen, doula hopiti muut tehtävät.
Kaksi synnytystä takana enkä ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. En tiedä, mistä siellä pitäisi tapella. Kyllä minua ainakin kätilöt ovat kuunnelleet ja esim. suositelleet, mitä heidän mielestään tilanteessa pitäisi tehdä. Olen ajatellut, että he ovat siellä auttamassa minua.
Jos pelkäät, että et saa vaikkapa puudutusta siksi, ettet/mies ei VAADI sitä, mielestäni ollaan menty jo vähän hassuun suuntaan. Uskon, ettet voi olla sanomatta kätilölle että sattuu sikana, jos tämä kysyy vointia.
On meillä mieskin suunsa avannut, kun en itse sitä ole vielä hoksannut. Pyysin lisää aquarakkuloita, mihin mies sanoi kätilölle perään, että kyllä tämä kaipaa jotain vahvempaa. Itse en vielä ajatellut niin pitkälle, mutta olin kiitollinen tokaisusta muutaman minuutin päästä! Uskon, että miehesi on luontojaan aina pitämässä puoliasi, joten miksi hän ei yrittäisi helpottaa vointiasi???
Pointtini oli se, että en usko, että kukaan mies pystyy olemaan hiljaa, jos niikseen tulee, mutta ei sinne nyt tappelemaan tarvitse lähteä!!!
Itselläni on nimenomaan niin päin se pelko, että kohdellaan turhan rutiininomaisesti (synnytysasennon valinta) ja suoritetaan tietyt toimenpiteet, esim. eppari, kysymättä.. En usko että synnyttäessä mistään joutuu tappelemaan tosissaan, mutta vähäisen kommunikaation vuoksi voi sattua väärinkäsityksiä tai tietokatkoja. Ja kun ensimmäistäni odotan, niin en osaa juurikaan kuvitella synnytystilannetta kauhean hyvin. Mutta haluaisin vaan jo nyt sopia miehen kanssa synnytystilanteen pelisäännöistä, jotta voisin alkaa hahmottaa itse tulevaa kokemusta.. :)
Ehkä miehelle iskee se suojeluvaisto päälle ja kaikki sujuu hyvin. Toivotaan niin!
kandivaihe:
Itselläni on nimenomaan niin päin se pelko, että kohdellaan turhan rutiininomaisesti (synnytysasennon valinta) ja suoritetaan tietyt toimenpiteet, esim. eppari, kysymättä.. En usko että synnyttäessä mistään joutuu tappelemaan tosissaan, mutta vähäisen kommunikaation vuoksi voi sattua väärinkäsityksiä tai tietokatkoja. Ja kun ensimmäistäni odotan, niin en osaa juurikaan kuvitella synnytystilannetta kauhean hyvin. Mutta haluaisin vaan jo nyt sopia miehen kanssa synnytystilanteen pelisäännöistä, jotta voisin alkaa hahmottaa itse tulevaa kokemusta.. :)Ehkä miehelle iskee se suojeluvaisto päälle ja kaikki sujuu hyvin. Toivotaan niin!
Synnytyspalstalla ja naisten keskusteluissa korostuu yleensä mönkään menneet synnytystarinat. :-( Loistavasti menneestä synnytyksestä kun ei pahemmin keskusteluita aloiteta. Otaksuisin ettei kukaan pysty kuvitella etukäteen synnytystään. Synnytykset kun ovat erilaisia joka kerralla. Toista kun menin synnyttämään, niin kuvittelin tietäväni mitä tuleman pitää mutta kaikki menikin erilailla kuin esikoisella. Muutama tärkeä toive on hyvä kirjoittaa kätilöä varten ylös, mutta niitäkin kirjatessa kannattaa muistaa että tarpeen tullen niistäkin täytyy voida joustaa.
Kätilöt eivät ole mitään pikkuhitlereitä. He ovat siellä sinua ja lastasi varten. Tärkeintä heille on saattaa turvallisesti lapsesi maailmaan, sinun terveyttäsi vaalien, vastuu lapsesta ja sinusta on valtaisa kätilölle. Kätilö ei ole taisteluparisi, vaan hän yhteistyökumppanisi synnytyssalissa.
Omalla listalla oli esikoisen synnytyksessä seuraavat;
1. Ei epparia. (Tehtiin ja tehtiin pitkä, vauvan liiallisen sydänäänten laskun vuoksi).
2. Amme, jos mahdollista. (Pääsin sinne)
3. Peräruiske. (Sen sain)
4. Ei epiduraalia, ei spinaalia (spinaalista minulla oli kurjia kokemuksia. Sain epiduraalin koska kätilö sanoi että sen tarvitsen. Oli oikeassa. :-)
5.Ponnistusasentona jokin pystyasento. (Synnytin puoli-istuvassa sängyllä koska lääkärin täytyi päästä imemään lapsen hengitystiet heti puhtaaksi, vihreän lapsiveden vuoksi).
Pikkukakkosesen lista;
1. Ei epparia. Ei tehty. :-) Repesin hieman.
2. Amme. (Pääsin taas sinne)
3. Peräruiske (Sen sain)
4. Ponnistusasentona jokin pystyasento tai mikä hyvälle tuntuu. No minulla olikin 2 minuutin ponnistusaika, käytännössä se oli pidättelyaika.Makasin kyljelläni sängyssä. Kätilö toisteli vieressä älä ponnista, älä ponnista.. Ja kehui miten hyvin pystyn pidätellä ja miten hyvin kuuntelen neuvoja. :-)
Kivunlievityksestä en rajannut mitään pois. En vain ehtinyt mitään muuta kun ilokaasua saada.
Tekstini pointti on että mene synnyttämään avoimin mielin. Ja uskalla heittäytyä kätilösi hellään huomaan. Kyllä se hyvin menee. Minulle mieheni läsnäolo oli erittäin tärkeä. Mies oli minulle se kallio mihin pystyi tukeutua. Sai rutistaa kädestä kun koski jne..
Lila75, Sini 1v6kk ja Rosa 2kk
Ei meidänkään mistään tarvinut tapella. Oltiin kyllä hyvin valmistauduttu tappelemaan kätilöitä vastaan -ei kyllä tiedetty mistä, mutta oltiin varauduttu, että joudutaan ääntä korottamaan ja mies joutuu tyyliin nyrkit pystyssä vaatimaan mulle kivunlievitystä. Oltiin näet vissiin vähän liikaa luettu tätäkin palstaa ;-)
Loppujen lopuksi synnytys meni hienosti -kaikki kätilöt (3 ehti olla vuorossa mun 13h synnytyksen aikana) olivat supermukavia ja kun olin sanonut, että mua puudutetaan hammaslääkärissäkin aina tuplapuudutuksella ja en todellakaan halua kärvistellä ylimääräistä niin tarjosivat aktiivisesti kivunlievitystä. Itse sitten päätin, että otanko vai en -alkuvaiheessa sanoin, että pärjään ja loppuvaiheessa kokeilen jopa aqua-rakkuloita ennen kuin epiduraali voitiin laittaa ....aaaah!
Samaten mukana olleet opiskelijat olivat TODELLA ihania ja jututtivat miestäni ja minua -yleensä miestäni, koska mä en oikein ollut juttutuulella :-D
Eli ei tarvinnut tapella kertaakaan synnytyksen eikä sairaalassa olon aikana. Apua saatiin kun pyydettiin ja hyviä neuvoja. Eli avoimin mielin vaan matkaan!