Lue keskustelun säännöt.
Vahinkoraskaus - mies ei halua aborttia
04.10.2018 |
Olemme kahdenviiden molemmin puolin, ja asumme yhdessä. Seurustelua on takana 3 vuotta. Ehkäisy on ollut koko ajan mukana, aluksi kumin kanssa ja sittemmin kierukalla.
Jo alusta asti olemme puhuneet että kumpikaan ei välttämättä ikinä halua lapsia, mutta tuntuu kuin mies olisi tehnyt täyskäännöksen näiden ajatusten suhteen nyt vahingon sattuessa.
Kun raskaus tuli ilmi, niin pidin molempien kantaa asiaan itsestäänselvyytenä, mutta yllätykseksi mies rupesikin puhumaan kuinka hän ei ollut aiemmin tajunnut asiaa kokonaisvaltaisesti?? Että jos me pitäisimmekin tämän lapsen. Eikö nyt aikuinen mies ajatella noin tärkeitä asioita etukäteen kunnolla? Ikään kuin tämä olisikin hänen mielestään ihan eri asia kuin mistä olemme puhuneet.
Tästä on nyt saatu todella paha riita aikaiseksi...juuri ja juuri olemme puheväleissä.
Tuntuu että ero tulee jos keskeytän raskauden, ja tuollaista mies on vihjaillutkin puheissaan.
Mikä siinä on niin vaikeaa pitää kiinni sovituista asioista?!
Kommentit (69)
Kyllähän mies tulee lähtemään tässä mikäli keskeytykseen päädytään varmasti yhdeksän kertaa kymmenestä. Sillä heräsi vanhemman vaisto, kun tuli tietoiseksi ja sinulla ei. Se on varmaan yksi voimakkaimmista vieteistä ellei se ykkönen. Siinä ei paljoa enää alkuajan paskapuheet paina. Lisäksi olet tavallaan lisääntymiskyvytön ja se on aivan mieletön turn off, koska toinen ei ole ja vaisto on herännyt. Vika on siis päässä ja sitähän ei korjata millään. Mut ei se mitään. Sinkkuna ilman vauvaa on helppo mennä omalla ajalla baariin hakemaan uutta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mies tulee lähtemään tässä mikäli keskeytykseen päädytään varmasti yhdeksän kertaa kymmenestä. Sillä heräsi vanhemman vaisto, kun tuli tietoiseksi ja sinulla ei. Se on varmaan yksi voimakkaimmista vieteistä ellei se ykkönen. Siinä ei paljoa enää alkuajan paskapuheet paina. Lisäksi olet tavallaan lisääntymiskyvytön ja se on aivan mieletön turn off, koska toinen ei ole ja vaisto on herännyt. Vika on siis päässä ja sitähän ei korjata millään. Mut ei se mitään. Sinkkuna ilman vauvaa on helppo mennä omalla ajalla baariin hakemaan uutta miestä.
Ja mitenkä, jos ap:n mies ei tykkääkään iskä-elämästä ja päättää lähteä, jättäen lapsen ap:lle (joka alunperinkään ei lasta halunnut)?
Lapsen saaminen on iso asia, joka saattaa parisuhteen liki varmasti kriisiin. Jo ns. normilapsi valvottava vauva-aikana paljon, ja uhmaiässä tekee kaikkensa, jottei vanhempi missään pääse helpolla.
Saati sitten, jos syntyvä lapsi onkin erityislapsi. Kaikki vammat eivät näy seulonnoilla, eli erityislapsen mahdollisuuskin on aina pidettävä mielessä puhtaista seuloista huolimatta.
Kaikkiaan lapsen saaminen tuo ison vastuun ja omien mielihalujen syrjäänlaittamisen moneksi vuodeksi. Kyllä tuota rupeamaa pitää miettiä vähän tarkemmin, jottei käy kuten ylläolevassa skenaariossa esitin. Isälle kun on helppoa vain lähteä jos ei homma nappaakaan. Jo loppuraskaudessa homma alkaa konkretisoutua niin, että tajuaa mihin on oikeasti ryhtymässä, ja aletaankin hädissään etsiä pakoreittiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua aborttia, miehen ei tarvitse tehdä aborttia. Sinun kroppasi on sinun päätäntävallassasi.
Ja helppohan miehen on ajatella että josko sitä leikkisi isiä joka toinen viikonloppu ja joinain juhlapyhinä. Sinun jalassasi se pallo loppujen lopuksi olisi.
Suhteesta viis, tee viisain päätös muilla perusteilla.
Ap, tää on hyvä vinkki. Mä 15 vuotta sitten taivuin juurikin saman ikäisen miehen painostuksen alla ja pidin lapsen. Halusin palata työelämään kun lapsi täytti 3v, mies suuttui, kuulemma ei vierailla hoidateta meidän lasta.
Kun lapsi oli 2v niin isukkinsa totesi, että ei sovikaan perhe-elämä hänelle ja hommasi sivusuhteen. Kun menossa oli jo toinen nainen ja pariterapia ei miestä saanut tolkkuihinsa, muutin lapsen kanssa pois. Mies tapasi uuden naisen jonka kanssa rupesi yrittämään lasta heti. Menivät naimisiin. Siitä lähtien mies on tavannut meidän lasta, sitä itse kinuamaansa, ehkä pari kertaa vuodessa. Eivät saaneet koskaan uuden vaimonsa kanssa lapsia (vaimo ei voinut saada), ja vaimo jätti miehen, kuulemma mies on niin itsekäs. NO SHIT!
Ihan lähtökohtaisesti naisen tulisi tehdä lapsi VAAN jos on valmis kantamaan siitä vastuun yksin, miehistä ei ihan oikeasti tiedä, kestävätkö ne lapsiperhe-elämää. Se munan jatke on niin kiva, varpajaiset on niin kivoja, se uusi paljon nukkuva vauva on niin kiva. Mutta päiväkotirumba, täit, kihomadot, kura-toppavaatteet, flunssakierteet, itkut, kiukut ja oman ajan puute ei olekaan niin kivaa.
Mä en mun lasta kadu, hänestä on kasvanut hurmaava ihminen, mutta aivan perkeleen kova työ tämä on yksin ollut ilman tukiverkkoja. Tytön isä sen sijaan säälittää, mies kompastuu omaan itsekkyyteensä. Soittelee tytölle nykyisin masennuspuheluita kun isä on niin yksin. Niin, jos et anna lapselle aikaa kun hän on pieni, se muistaa sen kyllä.
Ap, pidä oma pääsi, älä tee lasta, jos et ole valmis sitä vanhemmuutta yksin viemään maaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua aborttia, miehen ei tarvitse tehdä aborttia. Sinun kroppasi on sinun päätäntävallassasi.
Ja helppohan miehen on ajatella että josko sitä leikkisi isiä joka toinen viikonloppu ja joinain juhlapyhinä. Sinun jalassasi se pallo loppujen lopuksi olisi.
Suhteesta viis, tee viisain päätös muilla perusteilla.
Ap, tää on hyvä vinkki. Mä 15 vuotta sitten taivuin juurikin saman ikäisen miehen painostuksen alla ja pidin lapsen. Halusin palata työelämään kun lapsi täytti 3v, mies suuttui, kuulemma ei vierailla hoidateta meidän lasta.
Kun lapsi oli 2v niin isukkinsa totesi, että ei sovikaan perhe-elämä hänelle ja hommasi sivusuhteen. Kun menossa oli jo toinen nainen ja pariterapia ei miestä saanut tolkkuihinsa, muutin lapsen kanssa pois. Mies tapasi uuden naisen jonka kanssa rupesi yrittämään lasta heti. Menivät naimisiin. Siitä lähtien mies on tavannut meidän lasta, sitä itse kinuamaansa, ehkä pari kertaa vuodessa. Eivät saaneet koskaan uuden vaimonsa kanssa lapsia (vaimo ei voinut saada), ja vaimo jätti miehen, kuulemma mies on niin itsekäs. NO SHIT!
Ihan lähtökohtaisesti naisen tulisi tehdä lapsi VAAN jos on valmis kantamaan siitä vastuun yksin, miehistä ei ihan oikeasti tiedä, kestävätkö ne lapsiperhe-elämää. Se munan jatke on niin kiva, varpajaiset on niin kivoja, se uusi paljon nukkuva vauva on niin kiva. Mutta päiväkotirumba, täit, kihomadot, kura-toppavaatteet, flunssakierteet, itkut, kiukut ja oman ajan puute ei olekaan niin kivaa.
Mä en mun lasta kadu, hänestä on kasvanut hurmaava ihminen, mutta aivan perkeleen kova työ tämä on yksin ollut ilman tukiverkkoja. Tytön isä sen sijaan säälittää, mies kompastuu omaan itsekkyyteensä. Soittelee tytölle nykyisin masennuspuheluita kun isä on niin yksin. Niin, jos et anna lapselle aikaa kun hän on pieni, se muistaa sen kyllä.
Ap, pidä oma pääsi, älä tee lasta, jos et ole valmis sitä vanhemmuutta yksin viemään maaliin.
Neuvoisin lasta lyömään luurin korvaan noissa masennuspuheluissa.
Mikään ei ole kuormittavampaa kuin se, että vanhempi kippaa pahan olonsa lapsen niskaan. Iskä hommatkoon terapeutin.
Mies ei ole arvoisesi jos ei se kunnioita mielipidettäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua aborttia, miehen ei tarvitse tehdä aborttia. Sinun kroppasi on sinun päätäntävallassasi.
Ja helppohan miehen on ajatella että josko sitä leikkisi isiä joka toinen viikonloppu ja joinain juhlapyhinä. Sinun jalassasi se pallo loppujen lopuksi olisi.
Suhteesta viis, tee viisain päätös muilla perusteilla.
Ap, tää on hyvä vinkki. Mä 15 vuotta sitten taivuin juurikin saman ikäisen miehen painostuksen alla ja pidin lapsen. Halusin palata työelämään kun lapsi täytti 3v, mies suuttui, kuulemma ei vierailla hoidateta meidän lasta.
Kun lapsi oli 2v niin isukkinsa totesi, että ei sovikaan perhe-elämä hänelle ja hommasi sivusuhteen. Kun menossa oli jo toinen nainen ja pariterapia ei miestä saanut tolkkuihinsa, muutin lapsen kanssa pois. Mies tapasi uuden naisen jonka kanssa rupesi yrittämään lasta heti. Menivät naimisiin. Siitä lähtien mies on tavannut meidän lasta, sitä itse kinuamaansa, ehkä pari kertaa vuodessa. Eivät saaneet koskaan uuden vaimonsa kanssa lapsia (vaimo ei voinut saada), ja vaimo jätti miehen, kuulemma mies on niin itsekäs. NO SHIT!
Ihan lähtökohtaisesti naisen tulisi tehdä lapsi VAAN jos on valmis kantamaan siitä vastuun yksin, miehistä ei ihan oikeasti tiedä, kestävätkö ne lapsiperhe-elämää. Se munan jatke on niin kiva, varpajaiset on niin kivoja, se uusi paljon nukkuva vauva on niin kiva. Mutta päiväkotirumba, täit, kihomadot, kura-toppavaatteet, flunssakierteet, itkut, kiukut ja oman ajan puute ei olekaan niin kivaa.
Mä en mun lasta kadu, hänestä on kasvanut hurmaava ihminen, mutta aivan perkeleen kova työ tämä on yksin ollut ilman tukiverkkoja. Tytön isä sen sijaan säälittää, mies kompastuu omaan itsekkyyteensä. Soittelee tytölle nykyisin masennuspuheluita kun isä on niin yksin. Niin, jos et anna lapselle aikaa kun hän on pieni, se muistaa sen kyllä.
Ap, pidä oma pääsi, älä tee lasta, jos et ole valmis sitä vanhemmuutta yksin viemään maaliin.
Neuvoisin lasta lyömään luurin korvaan noissa masennuspuheluissa.
Mikään ei ole kuormittavampaa kuin se, että vanhempi kippaa pahan olonsa lapsen niskaan. Iskä hommatkoon terapeutin.
Tästä ihan samaa mieltä. Olen sanonut tämän aikoinaan aikuiselle miehelleni, jolle narsisti-isänsä soittelee näitä puheluita. Mieheni on hyvä isä omille lapsilleen, mutta lapsuudesta on paljonkin taakkaa isän kautta. Hän on oppinut pitämään luurin kiinni ja olemaan vastaamatta. Näiden puheluiden jälkeen hän oli aina ärtyinen ja ahdistunut ja nukkui huonosti. Lapsi ei ole terapeutti.
Miehelle voi suoraan sanoa, että et soittele jos ei ole mitään iloista juteltavaa, lapselle ei kuulu sinun ongelmasi, hän ei ole terepeuttisi. Itse olet valintasi tehnyt. Lapselle voi sanoa, että jos isä alkaa pitää tätä valitusta, sanot että heippa, mun tarttee nyt mennä leikkimään.
Ja ap:lle: sinun kehosi, sinun elämäsi. Jos et ole valmis äidiksi, et tee lasta. Se on väärin tehdä lasta, jota sen äiti ei halua. Lasta ei tehdä parisuhteen takia vaan siksi, että haluaa pitää huolta ja rakastaa lasta ja kasvattaa sen aikuiseksi ja olla läsnä lapsen elämässä. Parisuhde varmaan katkeaa, mutta miehiä tulee ja menee. Loppupeleissä vastuu jää lapsesta aina naiselle, jos mies nostaa kytkintä.
Me teimme lapsen 2 vuoden sisällä tapaamisestamme, mutta otin siinä tietoisen riskin, sillä olin halunnut lasta jo kauan ja mies ehdotti sitä ensin. Ja meidän avioliitto on kestänyt 20 vuotta. Älä tee lasta, jos et ihan varmasti halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mies tulee lähtemään tässä mikäli keskeytykseen päädytään varmasti yhdeksän kertaa kymmenestä. Sillä heräsi vanhemman vaisto, kun tuli tietoiseksi ja sinulla ei. Se on varmaan yksi voimakkaimmista vieteistä ellei se ykkönen. Siinä ei paljoa enää alkuajan paskapuheet paina. Lisäksi olet tavallaan lisääntymiskyvytön ja se on aivan mieletön turn off, koska toinen ei ole ja vaisto on herännyt. Vika on siis päässä ja sitähän ei korjata millään. Mut ei se mitään. Sinkkuna ilman vauvaa on helppo mennä omalla ajalla baariin hakemaan uutta miestä.
Ja mitenkä, jos ap:n mies ei tykkääkään iskä-elämästä ja päättää lähteä, jättäen lapsen ap:lle (joka alunperinkään ei lasta halunnut)?
Lapsen saaminen on iso asia, joka saattaa parisuhteen liki varmasti kriisiin. Jo ns. normilapsi valvottava vauva-aikana paljon, ja uhmaiässä tekee kaikkensa, jottei vanhempi missään pääse helpolla.
Saati sitten, jos syntyvä lapsi onkin erityislapsi. Kaikki vammat eivät näy seulonnoilla, eli erityislapsen mahdollisuuskin on aina pidettävä mielessä puhtaista seuloista huolimatta.Kaikkiaan lapsen saaminen tuo ison vastuun ja omien mielihalujen syrjäänlaittamisen moneksi vuodeksi. Kyllä tuota rupeamaa pitää miettiä vähän tarkemmin, jottei käy kuten ylläolevassa skenaariossa esitin. Isälle kun on helppoa vain lähteä jos ei homma nappaakaan. Jo loppuraskaudessa homma alkaa konkretisoutua niin, että tajuaa mihin on oikeasti ryhtymässä, ja aletaankin hädissään etsiä pakoreittiä.
Menisin kyllä jopa niin pitkälle, että se lapsen saaminen on elinikäinen sitoumus. Jos et ole siihen valmis ,ei kannata ketään toista miellyttääkseen siihen ryhtyä. Toki lapsi tuo paljon iloa mutta myös huolta, vaivaa ja murhetta. Raskausaika ja synnytys ovat tässä ne pienimmät murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisit vähän miehenkin tunteita
Miehen tunteet vs itse vastuussa lapsesta , jota ei halua, seuraavat 18 v. Todella vaikea päätös...
Se lapsi on jo tehty.