Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Emme ole kukaan mitään nuoria enää, eli perheen perustaminen ei ole mikään ihmetys, vaikka suurin osa kavereistani onkin päättänyt elää lapsettomana. Sain mieheni kanssa kauan toivomani vauvan kesällä, ja huomasin, että kaverit katosi samalla. Koko raskausajan ne oli vielä kiinnostuneita seurastani ja odotti innolla kanssani tätä vauvaa. En oikein ole sellainen, joka haluaisi puhua kavereille vauvasta tai raskaudesta paljoa, vaan mieluummin juttelisin heidän kanssa ihan muista asioista kuin lapsiin liittyvistä. Silti he katosi. Viestiä kaikki laittaa minulle koko ajan, mutta ketään ei kiinnosta nähdä vaikka kuinka tapaamista ehdotan. Harmittaa, että olenko menettänyt kaikki kaverini. Kellään kokemusta vastaavasta?

  • ylös 17
  • alas 6

Sivut

Kommentit (40)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En jaksa vauvajuttuja ja vauvoja, siksi en mene kylään vauvaperheisiin. Ja kun koko vierailu pyörii koko ajan vauvan ympärillä, ei kiitos!!

  • ylös 44
  • alas 7
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En jaksa vauvajuttuja ja vauvoja, siksi en mene kylään vauvaperheisiin. Ja kun koko vierailu pyörii koko ajan vauvan ympärillä, ei kiitos!!

Niin jos vauva on hereillä, niin kyllä hänen ympärillä silloin pyörii "kaikki", koska ei vauvaa voi mihinkään yksin jättää toiseen huoneeseen, mutta itse en kuitenkaan haluaisi puhua vauvajutuista vaan kaikesta muusta, koska haluan vaihtelua vauva-aiheisiin. Ap

  • ylös 21
  • alas 12
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vauvajuttuja ja vauvoja, siksi en mene kylään vauvaperheisiin. Ja kun koko vierailu pyörii koko ajan vauvan ympärillä, ei kiitos!!

Niin jos vauva on hereillä, niin kyllä hänen ympärillä silloin pyörii "kaikki", koska ei vauvaa voi mihinkään yksin jättää toiseen huoneeseen, mutta itse en kuitenkaan haluaisi puhua vauvajutuista vaan kaikesta muusta, koska haluan vaihtelua vauva-aiheisiin. Ap

Hanki äitikavereita, sellaisia jotka ovat samassa tilanteessa. Lapsettomille on aika monille aivan turn off tuo sun tilanne.

  • ylös 45
  • alas 4
Vierailija

Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.

  • ylös 20
  • alas 12
Vierailija

Ihmiset muuttuu tylsiksi vauvan myötä.
Joillain siinä menee kuukausia, mutta kaikille käy niin.

Siinä syy. Sun kaverit on ehkä tän jo huomanneet.

  • ylös 32
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.

Monta kertaa tässä ketjussa jo sanoin, että en puhu vauva-asioista kavereille vaan ihan muista jutuista. Ap

  • ylös 6
  • alas 11
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu tylsiksi vauvan myötä.
Joillain siinä menee kuukausia, mutta kaikille käy niin.

Siinä syy. Sun kaverit on ehkä tän jo huomanneet.

No ehkä olen sitten muuttunut tylsäksi vaikka en sitä kyllä itse huomaa. Mutta mietin, että olenko nyt menettänyt kaverini kokonaan? Ap

  • ylös 10
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.

Monta kertaa tässä ketjussa jo sanoin, että en puhu vauva-asioista kavereille vaan ihan muista jutuista. Ap


No ei sun kanssa voi enää tehdä mitään kivaa kun olet hankkinut pallon jalkaasi.
Usko jo!

  • ylös 23
  • alas 5
Vierailija

On käynyt noin, joo. Mutta vauvavuoden jälkeen seurani alkoi taas kiinnostaa. Sain kohottua jutun yläpuolelle ja annoin heille pääni sisällä anteeksi, vanhoja ystäviä kun ollaan.

Vierailija

Varmaan vain se että vauvat itkee, vaatii paljon huomiota, pitää syöttää ja vaihtaa vaipat jne eli jutteleminen keskeytyy koko ajan. Jos ei pidä lapsista tuo voi olla yhtä rasittavaa kuin jos kaveri tekisi koko tapaamisen ajan omia töitään.

  • ylös 29
  • alas 2
Vierailija

Yleensä se menee niin, että kun lapsia tulee, niin kaverit jää. Etkö tiedä, että naisen paikka lapsen syntymän jälkeen on kotona. Nenääsi et saa ulos pistää ilman lapsia. Naapurin mummot kyyläävät pää ikkunassa jokaista liikettäsi. Jos viet yksin roskapussin illalla, lasten isän vahtiessa lapsia sisällä, niin sinulta tullaan heti tivaamaan: "mihin olet lapsesi jättänyt". Eikä lapsiamme ole siis koskaan jätetty yksin ilman valvojaa.

Ja turha yrittää päästä takaisin työelämään. Mulla oli kaksi suosittelijaa (entiset pomoni) vanhaan työpaikkaani, jossa tein 3 vuotta hommia ennen äitiyslomaani, mutta silti uusi pomo valitsi hakijan, jolla oli "isommat lapset". Ihan suoraan sanoi näin.

Eli kyllä pienten lasten äidit on yksi yhteiskunnan syrjityimpiä ryhmiä. Miksi? Siksi että lapsia pitää hoitaa. Jos lapsi sairastuu, pomo ajattelee, että äiti hoitaa vaikka isäkin olisi ihan osaava. Olen myös huomannut että iso osa suomalaisista inhoaa pieniä lapsia, koska niistä lähtee ääntä. Ja siis kaikista lapsista lähtee ääntä. Huutamatonta lasta ei ole olemassakaan, vaikka av palstalaisten vauvat eivät koskaan itke bussissa, ravintolassa tai kirjastossa johtuen erinomaisesta kasvatuksesta. Jokainen, sinäkin, olet itkenyt vauvana, mutta silti itkevän lapsen äitiä katsotaan kieroon.

Kaverisi saattavat pelätä myös lastenvahtinakkia, jos olet sellaista tyyppiä, että tarvitset usein heidän apuaan. Mutta varaudu ap siihen, että lähimpään 3 vuoteen ystäväsi löytyvät hiekkalaatikon reunalta. Muille olet arvostelun ja halveksunnan kohde riippumatta siitä oletko koti- vai uraäiti. Tämä on karu totuus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.

Monta kertaa tässä ketjussa jo sanoin, että en puhu vauva-asioista kavereille vaan ihan muista jutuista. Ap


No ei sun kanssa voi enää tehdä mitään kivaa kun olet hankkinut pallon jalkaasi.
Usko jo!

Ylläoleva hiukan kärjekkäästi tiivisti tilanteen. Itse vela, nyt jo 40+ ja harmittelin aikoinani monien hyvien ystävieni katoamista elämästäni kun saivat vauvan. Yritin ja yritin mutta kun tilanne oli se että kaverini ei koskaan päässyt mihinkään lähtemään, luovutin. Ihmettelen edelleen kun perheen miehet kyllä pitivät kaverinsa ja saivat "omaa aikaa" mutta naisille lankesi se arkivastuu 24/7. Tältä ainakin vaikutti. En tiedä vaikuttiko osaltaan siihen kun itse jättäydyin velaksi mutta se on toinen tarina.

Eli yritä saamaan hoitoa lapsillesi välillä jotta pääset tuulettumaan kavereiden kanssa. Oli se sitten kahville, museoon, leffaan, tai vaikkapa pikku risteilylle. Piristää kummasti kaikkia osapuolia, luulisin. Ainakin saisit kaverit pidettyä. Osan kavereista sain takaisin kun lapset alkoivat olla 10+ iässä mutta moni hyvä ystävyys hautatui lopullisesti. Eli ongelma on välillä molemmin puolinen. Mua ei haitannut ne vauvankakkajututkaan, kunhan pysyivät kohtuudessa :)  mutta toki muustakin täytyy puhua kuin vain kakkajutuista... Eli ainoa neuvoni on se että vaaville hoitopaikka ja kaverille yhteydenotto.

  • ylös 16
  • alas 1
Vierailija

Ihmisistä tulee lasten myötä yksisilmäisiä, itsekeskeisiä ja jotenkin yksinkertaisen tuntuisia.
Vanhemmuuden ihanuudesta jauhaminen ei oikein vakuuta, kun perheelliset näyttää hermostuneilta ja tylsistyneiltä.
Vähän kuin joku olla joku ikävystyttävä harrastus, ja se puhuu siitä jatkuvasti ja kaikille, eikä tajua että muut yrittää kätkeä haukotustaan ja etsii pakotietä.
Lisäksi vauvoittuneet pitää itseään tärkeämpinä kuin muita ihmisiä.

Hanki mammakavereita. Sitä on jo ehdotettu.

  • ylös 23
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun joku tuttavapiiristä saa vauvan niin se on byeeee

Miksi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun joku tuttavapiiristä saa vauvan niin se on byeeee

Miksi?

Miksi ei? Henkilön elämä, prioriteetit, vapaus ja rytmi heittää totaalisen kuperkeikan. Ei meillä ole kovinkaan paljon silloin enää yhteistä.

  • ylös 16
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.

Monta kertaa tässä ketjussa jo sanoin, että en puhu vauva-asioista kavereille vaan ihan muista jutuista. Ap


No ei sun kanssa voi enää tehdä mitään kivaa kun olet hankkinut pallon jalkaasi.
Usko jo!

Ylläoleva hiukan kärjekkäästi tiivisti tilanteen. Itse vela, nyt jo 40+ ja harmittelin aikoinani monien hyvien ystävieni katoamista elämästäni kun saivat vauvan. Yritin ja yritin mutta kun tilanne oli se että kaverini ei koskaan päässyt mihinkään lähtemään, luovutin. Ihmettelen edelleen kun perheen miehet kyllä pitivät kaverinsa ja saivat "omaa aikaa" mutta naisille lankesi se arkivastuu 24/7. Tältä ainakin vaikutti. En tiedä vaikuttiko osaltaan siihen kun itse jättäydyin velaksi mutta se on toinen tarina.

Eli yritä saamaan hoitoa lapsillesi välillä jotta pääset tuulettumaan kavereiden kanssa. Oli se sitten kahville, museoon, leffaan, tai vaikkapa pikku risteilylle. Piristää kummasti kaikkia osapuolia, luulisin. Ainakin saisit kaverit pidettyä. Osan kavereista sain takaisin kun lapset alkoivat olla 10+ iässä mutta moni hyvä ystävyys hautatui lopullisesti. Eli ongelma on välillä molemmin puolinen. Mua ei haitannut ne vauvankakkajututkaan, kunhan pysyivät kohtuudessa :)  mutta toki muustakin täytyy puhua kuin vain kakkajutuista... Eli ainoa neuvoni on se että vaaville hoitopaikka ja kaverille yhteydenotto.

Ja se miten kaiken pitäisi pyöriä lapsellisten kuvioiden mukaan.
He sopivat innolla tapaamisia ja tekemisiä, ja peruvat ne viime tipassa milloin milläkin verukkeella. Tai hyvä jos edes ilmoittavat.
He unohtavat ihmeen nopeasti, että elämää, vaikeuksia, sairastumisia, hankaluuksia, huolia yms. on ilman lapsiakin.

Oma lukunsa on lasten sotkuisuus. Niitä ei kylään kahta kertaa päästä.
Sotkurumba ja älämölö jatkuu kouluikään asti. Sen alkaessa lapselliset "elää koululaisten ehdoilla".
Joskus kymmenen vuoden päästä useimmat rupeavat kaipailemaan vanhoja ystäviään (olis kiva nähdä ja mitä sulle kuuluu?). Siinä vaiheessa se on ikävä kyllä myöhäistä.

Mulla on vanha kaveri jolla on monta lasta. Se aloitti äitihommat 19-vuotiaana. Eipä se sitten paljon muuta ole tehnytkään. Kaikki ajatukset pyörii lasten ympärillä. Nyt on jo lastenlapsiakin. Ei meillä ole mitään puhuttavaa keskenämme.

  • ylös 15
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On käynyt noin, joo. Mutta vauvavuoden jälkeen seurani alkoi taas kiinnostaa. Sain kohottua jutun yläpuolelle ja annoin heille pääni sisällä anteeksi, vanhoja ystäviä kun ollaan.

Annoit anteeksi mitä??

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla