Onko täällä muita jotka kammoavat pienten lasten kyläilyjä kotonaan?

No mua ei niinkään pelota pienten lasten sotkeminen, sillä tähän saakka kaikki kontrolloineet sen verran lapsen tekemisiä, että eivät pääse sotkemaan. Sensijaan isommat lapset jopa samaisesta perheestä eivät ole niin tiukan valvonnan alla, ja he sotkevat lasten huoneen alta aika yksikön. Omat lapseni eivät levitä kaikkea mahdollista lattioille, sillä olen hyvin tarkka siisteystasosta kodisaamme, mutta koska muilla ei lastenhuoneen siisteys ilmeisesti ole niin justiinsa, eivät he hoksaa ettei muilla välttämättä saa sellaista kaaosta aiheuttaa. Samoten kahvipöydässä isot muksut rääpii kaiken ja jättävät kamalan sotkun paikalleen.

Inhoan sitä ääntä, kun lelulaatikko kaadetaan lattialle.

En inhoa. Enemmän lemmikit sotkee kuin nuo omat 3v, 11kk ja 6kk ikäiset lapsenlapset ja pari alakouluikäistä sukulaislasta.

Sormenjälkiä joo lasisessa terassinovessa ja portaikon lasikaiteessa mutta en mä niitä jatkuvasti hinkkaa. Ruokajämiä tms ei ole koskaan lattialla vaan joskus pöydällä ja sen pyyhin heti.

Kukaan ei räävi pöydässä tarjoiluja vaan odottavat kiltisti että tarjotaan tai kysytään mitä haluavat

Ihan peruskasvatusta

Tuon takia en koskaan kutsu pikkulapsellisia meille kylään vaan mennään mieluummin heille kylään, jos mennään.....aika haipakkaa on meno heilläkin, lapsi/lapsethan siellä ovat pääosassa koko vierailun ajan yleensä, on toki poikkeuksiakin. Niihin lapsiperheisiin on ilo mennä kyläilemään joissa vieraat otetaan huomioon ja joissa lapsillekin se opetetaan heti pienestä. Mutta joo....yleensä istutaan miehen kanssa sohvannurkassa ja katsellaan perheshowta, eipä siinä juuri keskustella aikuisten kesken. Kaikkein mieluiten ollaan tekemisissä sellaisten kavereiden kanssa joilla ei ole pikkulapsia.

Ei ongelmia, ystäväni ovat osanneet opettaa lapsensa tavoille ja miten kyläpaikassa kuuluu olla. (Kiitos, ystävät!) Ja jos ovat olleet tosi pieniä lapsia, niin vanhempansa ovat sitten seuranneet tarkkaan, etteivät käy vaikka repimässä sormiaan johonkin remonttikohtaan vahingossa.

Onneksi ovat olleet jopa niin fiksuja, että veivät ne pskavaipat suoraan roskapussissa ulos roskikseen.

Enemmän on ottanut päähän joku tuttava, joka on ollut niin humalassa, että on sotkenut sen takia paikkoja. Kännnioksentelijan sentään sain tuupattua pihalle, en olisi sitä siivonnut.

Siis kuinka kauan teillä oli vieraita? Ei ilmeisesti vanhempia mukana ja et kehdannut sanoa? Vai oliko vanhemmat noita curling-vanhempia?

Itselläni on meinaan kaksi pikkulasta ja tuollaista sotkua ei tule ikinä aikaan.

En ole päästänyt enkä päästäisi kotiini lapsia. Kuulostaa juuri niin kamalalta millaiseksi sen kuvittelin.. Joutuisin polttamaan koko asunnon, että ne Noro-täi-kihomato-saastat saisi poistettua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmia, ystäväni ovat osanneet opettaa lapsensa tavoille ja miten kyläpaikassa kuuluu olla. (Kiitos, ystävät!) Ja jos ovat olleet tosi pieniä lapsia, niin vanhempansa ovat sitten seuranneet tarkkaan, etteivät käy vaikka repimässä sormiaan johonkin remonttikohtaan vahingossa.

Onneksi ovat olleet jopa niin fiksuja, että veivät ne pskavaipat suoraan roskapussissa ulos roskikseen.

Enemmän on ottanut päähän joku tuttava, joka on ollut niin humalassa, että on sotkenut sen takia paikkoja. Kännnioksentelijan sentään sain tuupattua pihalle, en olisi sitä siivonnut.

Sulla on fiksuja ystäviä, oispa mullakin. Mutta ei, hirveä sotku on kun lapsia on käynyt kylässä ja siis tosi monia lähinnä naurattaa kun heidän Pietu-Pirkkonsa pussailee omaa peilikuvaansa tai muuten vaan häärää.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka kauan teillä oli vieraita? Ei ilmeisesti vanhempia mukana ja et kehdannut sanoa? Vai oliko vanhemmat noita curling-vanhempia?

Itselläni on meinaan kaksi pikkulasta ja tuollaista sotkua ei tule ikinä aikaan.

Pari tuntia viipyivät nämä ja kyllä oli ihan vanhemmat mukana, mutta olettivat nähdäkseni että emäntä juoksee jälkikasvun perässä (siinä kahvinkeiton jne lomassa....) ja he vain ottavat ja kyläilevät/kahvittelevat kaikessa rauhassa.

Ap

Pikkulasten äitinä kommentoin, että juuri tämän vuoksi en kyläile lasten kanssa paikoissa jossa ei ole lapsia, tai ei voi olla ulkona. Vaikka kuinka kasvattaa, niin jäätävän uhman kourissa pyörivät 5&3v pojat viittaavat kinttaalla sille 🙄

Hävettää, kun jossain ollaan ja nuo on ku villiintynyt apinalauma. Ei kiitos. Lapsettomat kaverit voisi hilata persuuksensa meille, jotta se ois meidän koti jonka ne tuhoaa.. mutta ei. Kun ollaan aina niin perkeleen kiireisiä, että ei riitä aikaa edes kahvikuppiin 🙄 siispä nämä "ystävät" on pudonneet pois meidän elämästä, en jaksa yksipuolista yhteydenpitoa. Varsinkaan kun yksin ei pääse mihinkään, kun mies on reissuhommissa ja viikonloppuisin hoidan ostoksia, käyn ratsastamassa ja haluan olla välillä sen ukkokullankin kans..

En ole tekemisissä lapsiperheiden kanssa. Ollenkaan.

Meille ei todellakaan tule lapset kylään kuin erityistapauksissa ja silloinkin on kyse minun tai paremman puoliskoni perheenjäsenten lapsista. En inhoa lapsia, mutta en halua myöskään viettää aikaani lasten kanssa. Yritän myös vältellä vierailuja niiden kavereideni luona, joilla on yleensä lapsia kotona, sillä haluan viettää kaveriaikaa enkä mitään kaveri ja sen lapset-aikaa. Joskus olen hiljaa suuttunutkin joillekin kavereilleni, kun olen sopinut heidän kanssaan yhteisestä ajasta ja sitten kun tapaamme, niin onkin otettu lapsi/lapset mukaan, jolloin teemmekin ihan toisenlaisia asioita kuin mitä normaalisti olemme kavereiden kesken tottuneet tekemään ja se ei ole aina mitään lapsiystävällistä tekemistä. Törkeää ajattelemattomuutta "pakottaa" lapsettomat kaverit viettämään aikaa myös sen lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En ole tekemisissä lapsiperheiden kanssa. Ollenkaan.

Voi että olispas ideaalitilanne ettei kenelläkään mun ystävistäni olisi pikkulapsia. Kun on niin erilainen elämäntilanne, niin mulla se ainakin vaikuttaa ystävyyteen. En jaksa kuunnella juttuja lapsista tai tavata aina niin että lapsi on joukossa.

Omat lapset on jo isoja. Sotkua en niinkään kammoa kun sen saa pesemällä pois ja kotona on koiran ja teinien sotkuun totuttu. Enemmän ärsyttää pysyvät vauriot eli kolhut puulattiassa ja ruokapöydän pinnassa. 

Minulla on lelukori ja katson, että leikkivät nätisti niillä leluilla. Tarjoan lapsille myös omaa syötävää paikassa, jonka näen ja käsien pesu sen jälkeen.. Jos lapset lipeävät pois näkyviltä menen perään ja kehotan äitiäkin tekemään niin.

Vierailija kirjoitti:

Meille ei todellakaan tule lapset kylään kuin erityistapauksissa ja silloinkin on kyse minun tai paremman puoliskoni perheenjäsenten lapsista. En inhoa lapsia, mutta en halua myöskään viettää aikaani lasten kanssa. Yritän myös vältellä vierailuja niiden kavereideni luona, joilla on yleensä lapsia kotona, sillä haluan viettää kaveriaikaa enkä mitään kaveri ja sen lapset-aikaa. Joskus olen hiljaa suuttunutkin joillekin kavereilleni, kun olen sopinut heidän kanssaan yhteisestä ajasta ja sitten kun tapaamme, niin onkin otettu lapsi/lapset mukaan, jolloin teemmekin ihan toisenlaisia asioita kuin mitä normaalisti olemme kavereiden kesken tottuneet tekemään ja se ei ole aina mitään lapsiystävällistä tekemistä. Törkeää ajattelemattomuutta "pakottaa" lapsettomat kaverit viettämään aikaa myös sen lapsensa kanssa.

Ajattelen aivan samoin.

Ap

Eniten minua pelottaa sellaiset juuri kävelemään oppineet. Että milloinkahan vetävät pöytäliinan tms. alas ja siinä mukana kaikki pöydällä olevat tavarat. Ja onko kaikki pesuaineet, lääkkeet ja pikkutavarat varmasti lapsen käsien ulottumattomissa. Eli pelkään lapsen turvallisuuden puolesta, en hänen mahdollisesti aiheuttamaansa sotkua.

Ja kuka jättää paskavaipan käyttämään roskikseen?!? Me ei tehdä niin edes kotona 😨 jos on kerrostalo missä kyläillään, niin vaippa pussiin ja parvekkeelle odottamaan lähtöä. Jos ei parveketta ole, niin pussiin ja viedä ulos samontein! Hyi olkoon 😨 t.10

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten äitinä kommentoin, että juuri tämän vuoksi en kyläile lasten kanssa paikoissa jossa ei ole lapsia, tai ei voi olla ulkona. Vaikka kuinka kasvattaa, niin jäätävän uhman kourissa pyörivät 5&3v pojat viittaavat kinttaalla sille 🙄

Hävettää, kun jossain ollaan ja nuo on ku villiintynyt apinalauma. Ei kiitos. Lapsettomat kaverit voisi hilata persuuksensa meille, jotta se ois meidän koti jonka ne tuhoaa.. mutta ei. Kun ollaan aina niin perkeleen kiireisiä, että ei riitä aikaa edes kahvikuppiin 🙄 siispä nämä "ystävät" on pudonneet pois meidän elämästä, en jaksa yksipuolista yhteydenpitoa. Varsinkaan kun yksin ei pääse mihinkään, kun mies on reissuhommissa ja viikonloppuisin hoidan ostoksia, käyn ratsastamassa ja haluan olla välillä sen ukkokullankin kans..

Ajattelet fiksusti, mutta juuri noiden pikkulasten vuoksi ne lapsettomat kaverit eivät halua teille tulla. Mä en ainakaan halua mennä kylään mihinkään pikkulapsipaikkaan ja varmasti sunkin kaverit ajattelevat samoin. Lapseton yleensä tykkäisi niin kovaa nähdä ILMAN niitä lapsia.

Minulla on itsellänikin lapsia, mutta vastaan silti. Joidenkin lasten vierailut ärsyttävät, koska toiset perheet ovat sotkuisempia kuin toiset. Jotkut vanhemmat esim. rupeavat vaihtamaan vauvan vaippaa sohvalla tai matolla ja sydän syrjällä odotan pissaako lapsi siihen tai leviääkö kakkaa vaippaa vaihdettaessa. Tai vaihtavat taaperon vaippaa ja antavat tämän kuljeskella siinä yhteydessä pylly paljaana istuen sohvalla jne. Toinen kohta on syöminen. Jotkut kun antavat lastensa esim. lähteä vaeltamaan voileivän kanssa ympäri asuntoa murustelemaan ja lähmimään voisilla näpeillä. Sitten isommat lapset, joita meillä vierailee. Osa ei osaa näemmä käydä kunnolla vessassa, kun k*sitippoja on pöntön reunuksilla ja vessan lattialla. Monilla perheillä ei tunnu olevat myöskään käytäntöä, että lelut kerätään yhdessä leikin lopettamisen jälkeen.

Itse olen siisti ihminen, vaikka lapsia onkin. Itsestäänselvää, että esim. ruokailut hoidetaan pöydän ääressä ja sen jälkeen kädet ja suu pyyhitään, jos tarvis. Samoin vessa-asiat hoidetaan vessassa, eikä toisen sohvalla. Yritän sietää tuota muiden sotkemista tiettyyn pisteeseen asti, sillä ovat muuten kivoja ja tärkeitä ihmisiä, joihin haluan säilyttää välit. Tarvittaessa ohjaan hienovaraisesti miten meillä toimitaan.