Lue keskustelun säännöt.
Sain vauvan ja kaverit katosi
04.10.2018 |
Emme ole kukaan mitään nuoria enää, eli perheen perustaminen ei ole mikään ihmetys, vaikka suurin osa kavereistani onkin päättänyt elää lapsettomana. Sain mieheni kanssa kauan toivomani vauvan kesällä, ja huomasin, että kaverit katosi samalla. Koko raskausajan ne oli vielä kiinnostuneita seurastani ja odotti innolla kanssani tätä vauvaa. En oikein ole sellainen, joka haluaisi puhua kavereille vauvasta tai raskaudesta paljoa, vaan mieluummin juttelisin heidän kanssa ihan muista asioista kuin lapsiin liittyvistä. Silti he katosi. Viestiä kaikki laittaa minulle koko ajan, mutta ketään ei kiinnosta nähdä vaikka kuinka tapaamista ehdotan. Harmittaa, että olenko menettänyt kaikki kaverini. Kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (59)
Sinä ehdotat aikoja mutta käykö ne ajat kavereillesi?
Sinä olet muuttunut ja kaverisi eivät. Elämäsi pyörii nyt vauvan ympärillä, kuten kuuluukin. Muut jatkavat elämäänsä entiseen malliin.
Vauvat voivat pelottaa ihmisiä. Uskaltaako nostaa, uskaltaako käydä ettei tartuta mitään tautia vauvaan tai toisinpäin ettei saa mitään vauvarokkoa. Uskaltaako puhua kovaan ääneen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Kyllä siinä tais käydä niin, että sä sait vauvan ja katosit. Ne sun vanhat kaverithan ottaisi sut mukaan niiden elämään, jos sä olisit valmis näkemään ja tekemään samoja asioita kuin ennen ja samoihin kellonaikoihin kuin ennen vauvaa. Mutta villi veikkaus, että nyt sä esität tiukat rajat näkemiselle ja ne rajat on liian tiukat sun kavereille. Eli sinä katosit.
Varmaan totta tuokin. Mutta jotenkin ajattelee, että ystävyydessä voisi hieman joustaa esim. tapaamispaikan suhteen. Tuskin kukaan kaveria hylkäisi, jos olisi esimerkiksi katkaissut jalkansa ja liikkuisi toistaiseksi pyörätuolilla. Sitten vaan nähtäisiin kotona tai inva-ystävällisessä paikassa ja tehtäisiin ne porrasjumpat tai seinäkiipeilyt muiden ystävien kanssa.
Silti se pyörätuolilla kulkeva ei ole sidottuna toiseen ihmiseen. Vauvaan.
Se on jo vähän awkward jos huoneessa on vauva. Sitä pitäisi muka ihastella ja vähän lässyttää vaikka kuinka puhuttaisiin enimmäkseen muita juttuja. Siis tottakai näen kavereitani mutta tuossa totuus mitä ajattelen, anteeksi
Lapsettoman ja vauvaperheen arki ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vauvajuttuja ja vauvoja, siksi en mene kylään vauvaperheisiin. Ja kun koko vierailu pyörii koko ajan vauvan ympärillä, ei kiitos!!
Niin jos vauva on hereillä, niin kyllä hänen ympärillä silloin pyörii "kaikki", koska ei vauvaa voi mihinkään yksin jättää toiseen huoneeseen, mutta itse en kuitenkaan haluaisi puhua vauvajutuista vaan kaikesta muusta, koska haluan vaihtelua vauva-aiheisiin. Ap
Tässä vastasit jo itsellesi. Vauvan ja myös taaperon ympärillä pyörii kaikki. Keskustelu katkeaa vauvan kanssa koko ajan, vähän isompien lasten kanssa ei pääse edes alkuun. Muutaman vuoden ikäiset lapset ovat kaikkein pahimpia, huutavat ja riehuvat, kun yrittävät saada äitinsä ja vieraan koko huomion. Lisäksi vieraan pitäisi ihastella heidän esityksiään ja piirustuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin se tuntuu sellaiselta väliin vedetyltä viivalta.
En osaa ajatella meitä enää vertaisina. Hän liittyi ikään kuin eri klubiin.
En tiedä poistuuko tunne koskaan.
Enkä tarkoita tässä nyt sitä, että pelkäisin vauvakeskustelua, jotenkin tämä on sellainen henkinen tunne että olemme kuin kasvaneet erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdotat aikoja mutta käykö ne ajat kavereillesi?
Sinä olet muuttunut ja kaverisi eivät. Elämäsi pyörii nyt vauvan ympärillä, kuten kuuluukin. Muut jatkavat elämäänsä entiseen malliin.
Vauvat voivat pelottaa ihmisiä. Uskaltaako nostaa, uskaltaako käydä ettei tartuta mitään tautia vauvaan tai toisinpäin ettei saa mitään vauvarokkoa. Uskaltaako puhua kovaan ääneen jne.
Joo. Ihmisiä voi ihan vaan stressata se, että kuinka vauvan kanssa. Ja ihminen kun on työn ym väsyttämä ja mukavuuteen taipuvainen, niin alkaa vältellä tapaamista kun pelkää sen olevan liian hankalaa.
Kyllä moni muukin asia nousee ystävyyssuhteen esteeksi, esim välimatka, eri työajat, erittäin vaikeat allergiat ym... Voi tuntua julmalta, mutta niin se vain on. Ihmiset haluavat rentoutua, eivät säätää ja jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuudessa tuo käy täysin päinvastoin. Joko perheellistyvä kylmästi heivaa lapsettomat ystävänsä menemään "kun meillä ei ole enää mitään yhteistä" tai sitten suostuu tapaamaan ja on niin täynnä paremmuuttaan "sinähän et koskaan voisi ymmärtää tätä, kun ei sinulla ole lapsia", että lopputulos on sama.
Myös sä katosit. Nyt on vaan sä&vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on kyllä kylmiä. Minä ajattelen, että ollaan ystäviä, koska meillä jotenkin klikkaa ja ystävyys ei riipu elämäntilanteesta. Ilmeisesti monelle ystävät ovat seuranpitäjiä, kunnes eivät sovikaan mukavuusalueelle. Jätättekö ystävät myös esimerkiksi sairastumisen, työttömyyden tai muun elämänmuutoksen tapahtuessa? Löydättekö aina helposti uusia "sopivia" ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kyllä kylmiä. Minä ajattelen, että ollaan ystäviä, koska meillä jotenkin klikkaa ja ystävyys ei riipu elämäntilanteesta. Ilmeisesti monelle ystävät ovat seuranpitäjiä, kunnes eivät sovikaan mukavuusalueelle. Jätättekö ystävät myös esimerkiksi sairastumisen, työttömyyden tai muun elämänmuutoksen tapahtuessa? Löydättekö aina helposti uusia "sopivia" ystäviä?
Kumpaa tarkoitat? Jättääkö lapsen saanut kaverinsa vai kaverit lapsen saaneen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kyllä kylmiä. Minä ajattelen, että ollaan ystäviä, koska meillä jotenkin klikkaa ja ystävyys ei riipu elämäntilanteesta. Ilmeisesti monelle ystävät ovat seuranpitäjiä, kunnes eivät sovikaan mukavuusalueelle. Jätättekö ystävät myös esimerkiksi sairastumisen, työttömyyden tai muun elämänmuutoksen tapahtuessa? Löydättekö aina helposti uusia "sopivia" ystäviä?
Kumpaa tarkoitat? Jättääkö lapsen saanut kaverinsa vai kaverit lapsen saaneen?
No ihan kumpi vaan, tai joku muu isompi juttu. Jos ystävällä ei ole enää varaa brunssiin tai keikkalippuihin, loppuuko ystävyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutaakin mennä. Sinulla on nyt vauva ja oma perhe ja se on tärkeintä. Tuommosilla ystävillä vai oliko ne vaan kavereita ei tee mitään. Mistä tunnet sä ystävän laulu tuli mieleen.
Kaverini saa pian vauvan, ja vaikka olenkin tukenut häntä raskauden ajan, tiedän jo että tulemme etääntymään paljonkin. Heille on tapahtumassa jotain hyvin erityistä ja yksityistä, ja totta kai vauva menee kaiken edelle. Ymmärrän sen, vaikka minulla ei lapsia ole. Olen tosi varovainen ja syrjään vetäytyvä helposti, ja tuntuu että tämä ehdottomasti on sellainen käänne että siirryn takavasemmalle.
Olen huomannut että jotkut kaverit ovat kadonneet, kun sain lapsia.
Syy on varmaankin se, että yksinkertaisesti minulla ei ole mahdollisuutta kovin usein tavata ilman lapsia, koska olen yksinhuoltaja. Kaikki aika kuluu töissä tai sitten lasten kanssa, ja monesti ei ole edes voimia järjestää lapsille hoitajaa, koska säätöä on arjessa muutenkin niin paljon.
Mielelläni tapaisin näitä lapsettomia kavereita ja viettäisin aikaa, jos sellaiseen olisi mahdollisuus. Itse koen että on vaikea tavata siten että lapset ovat mukana, jos kaverit eivät sitä itse ehdota. Pienten lasten kanssa kun on, ei pysty juttelemaan ollenkaan ystävän kanssa jatkuvien keskeytysten takia. En itsekään jaksa sellaista, joten on helpompi tavata kavereita, joilla on lapsia.
Toisaalta itse olen ollut se, joka pitää yhteyttä kuitenkin ja kyselee kuulumisia. Vastaukset tulevat sitten yhdellä lauseella, ja minulta ei kysytä mitään. Näin siis muutaman vanhan ystävän kanssa siitä asti, kun sain lapsia.
Lasten saaminen, ero, yksinjääminen on saanut ymmärtämään, ketkä tässä tilanteessa ovat niitä oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kyllä kylmiä. Minä ajattelen, että ollaan ystäviä, koska meillä jotenkin klikkaa ja ystävyys ei riipu elämäntilanteesta. Ilmeisesti monelle ystävät ovat seuranpitäjiä, kunnes eivät sovikaan mukavuusalueelle. Jätättekö ystävät myös esimerkiksi sairastumisen, työttömyyden tai muun elämänmuutoksen tapahtuessa? Löydättekö aina helposti uusia "sopivia" ystäviä?
Kumpaa tarkoitat? Jättääkö lapsen saanut kaverinsa vai kaverit lapsen saaneen?
No ihan kumpi vaan, tai joku muu isompi juttu. Jos ystävällä ei ole enää varaa brunssiin tai keikkalippuihin, loppuuko ystävyys?
Jos ystävyys on perustunut brunsseilla tai keikalla käynteihin, niin yhteydenpito vähenee ja lopulta loppuu. Se on sitten toinen asia loppuuko ystävyys väliaikaisesti vai jatkuuko se entisellään kun rahaa taas löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että jotkut kaverit ovat kadonneet, kun sain lapsia.
Syy on varmaankin se, että yksinkertaisesti minulla ei ole mahdollisuutta kovin usein tavata ilman lapsia, koska olen yksinhuoltaja. Kaikki aika kuluu töissä tai sitten lasten kanssa, ja monesti ei ole edes voimia järjestää lapsille hoitajaa, koska säätöä on arjessa muutenkin niin paljon.
Mielelläni tapaisin näitä lapsettomia kavereita ja viettäisin aikaa, jos sellaiseen olisi mahdollisuus. Itse koen että on vaikea tavata siten että lapset ovat mukana, jos kaverit eivät sitä itse ehdota. Pienten lasten kanssa kun on, ei pysty juttelemaan ollenkaan ystävän kanssa jatkuvien keskeytysten takia. En itsekään jaksa sellaista, joten on helpompi tavata kavereita, joilla on lapsia.
Toisaalta itse olen ollut se, joka pitää yhteyttä kuitenkin ja kyselee kuulumisia. Vastaukset tulevat sitten yhdellä lauseella, ja minulta ei kysytä mitään. Näin siis muutaman v
Koeta ymmärtää etteivät lapsettomat tee sitä ilkeyttään. En minäkään uskalla soittaa vauvaperheeseen etten herätä vauvaa. En viitsi ehdottaa aikoja, koska heillä muuttuu aikataulut jatkuvasti. Ei ole enää kahta aikuista. On kaksi aikuista ja vauva. Vauva on ykkösasia.
Miehenä muistan kun ensimmäinen lapsemme saatiin niin kyllä hävisi suurin osa kavereista ja tuntuu että loputkin hävisi sen myötä kun lopetin täysin alkoholin käytön..
Kai se vaan on sitä että kavereita näki paljon enemmän kaikenlaissa illanistujaisissa tai missä tahansa mihin ei vaan voinut mitään lasta kuvitella mukaan. Läheisimmät ystävät tosin ihan muuttivatkin muualle.
Eipä tota kavereita tai ainakaan läheisempiä ystäviä oo oikeen tuntunut sen jälkeen saavan, muita lapsiperheitä näkee joo mutta kuitenkin homma pyörii siinä lasten ympärillä.