Lue keskustelun säännöt.
Sain vauvan ja kaverit katosi
04.10.2018 |
Emme ole kukaan mitään nuoria enää, eli perheen perustaminen ei ole mikään ihmetys, vaikka suurin osa kavereistani onkin päättänyt elää lapsettomana. Sain mieheni kanssa kauan toivomani vauvan kesällä, ja huomasin, että kaverit katosi samalla. Koko raskausajan ne oli vielä kiinnostuneita seurastani ja odotti innolla kanssani tätä vauvaa. En oikein ole sellainen, joka haluaisi puhua kavereille vauvasta tai raskaudesta paljoa, vaan mieluummin juttelisin heidän kanssa ihan muista asioista kuin lapsiin liittyvistä. Silti he katosi. Viestiä kaikki laittaa minulle koko ajan, mutta ketään ei kiinnosta nähdä vaikka kuinka tapaamista ehdotan. Harmittaa, että olenko menettänyt kaikki kaverini. Kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (59)
naisen tehtävä on elää vauvalle, ei kavereille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AndyMcCoys kirjoitti:
naisen tehtävä on elää vauvalle, ei kavereille
Ärsyttävän typerä. Ei kommentti(joka omalla tavallaa totta) vaan kuinka ärsyttävän huono yritys ärsyttää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun joku tuttavapiiristä saa vauvan niin se on byeeee
Miksi?
Miksi ei? Henkilön elämä, prioriteetit, vapaus ja rytmi heittää totaalisen kuperkeikan. Ei meillä ole kovinkaan paljon silloin enää yhteistä.
Näinhän se on. Pitää vain hyväksyä se, että ystävät vaihtuvat. Ja niinhän ne kaverisuhteet muuttuvat, kun vaihdat koulua tai vaikkapa työpaikkaakin. Mulla onni on ollut se, että mun paras ystäväni on mun aviomieheni. Ei ole haitannut lasten syntymä, kun ne lapset ovat meidän yhteisiä. :D
Muistan hyvin pettymyksen kun eka kaveri sai vauvan. Monta kertaa ei tavattukaan sen jälkeen.
Se muuttui todella omituiseksi ja huonotuuliseksi. Se oli halunnut vauvaa hirveästi. Mutta kun se oli saatu, se valitti kaikesta ja oli katkera kun elämä oli muka niin raskasta ja muilla tietysti ihan helppoa.
Yritin kehua ja ymmärtää, mutta ei kelvannut.
Kun lapsi oli jotain vuoden tää kaveri hylkäsi mut selittämättä mitään. Nolouden huippu oli että se pani miehensä valehtelemaan mulle tekosyitä, vaikka oikeasti se ei enää halunnut tavata mua. Asia selvisi lopulta vuoden päästä, kun tää ihminen sai vihdoin kerrottua mullekin, että hän on katkaissut välimme.
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin pettymyksen kun eka kaveri sai vauvan. Monta kertaa ei tavattukaan sen jälkeen.
Se muuttui todella omituiseksi ja huonotuuliseksi. Se oli halunnut vauvaa hirveästi. Mutta kun se oli saatu, se valitti kaikesta ja oli katkera kun elämä oli muka niin raskasta ja muilla tietysti ihan helppoa.
Yritin kehua ja ymmärtää, mutta ei kelvannut.Kun lapsi oli jotain vuoden tää kaveri hylkäsi mut selittämättä mitään. Nolouden huippu oli että se pani miehensä valehtelemaan mulle tekosyitä, vaikka oikeasti se ei enää halunnut tavata mua. Asia selvisi lopulta vuoden päästä, kun tää ihminen sai vihdoin kerrottua mullekin, että hän on katkaissut välimme.
Särähti, kun puhuit hänestä ”se” ja ”tää henkilö” yms ja vasta lopussa ”hän”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vauvajuttuja ja vauvoja, siksi en mene kylään vauvaperheisiin. Ja kun koko vierailu pyörii koko ajan vauvan ympärillä, ei kiitos!!
Niin jos vauva on hereillä, niin kyllä hänen ympärillä silloin pyörii "kaikki", koska ei vauvaa voi mihinkään yksin jättää toiseen huoneeseen, mutta itse en kuitenkaan haluaisi puhua vauvajutuista vaan kaikesta muusta, koska haluan vaihtelua vauva-aiheisiin. Ap
Tässähän sä vastaat omaan kysymykseesi.
Kyllä mä lapsettomana voin puhua lapsista ja kuunnella, mutta se menee niin että lapsettomana mulla ei sit kuitenkaan ole mitään oikeutta mihinkään mielipiteeseen kun mä en vain oikeesti tajuu. Kuulemma.
Ja sit kun puhutaan ns. aikuisenjuttuja niin sit tämä lapsen saanut sisko/kaveri haukkuu miestään tai kyselee että ”no, koskas te?!?” ja mä en jaksais siitä aiheesta puhua, koska ne vaihtoehdot on että nyt heti, se on ihanaa !!!111 tai ”hommaa sterilisaatio, se on teille lapsettomille paras ratkaisu”
Kun en edes välttämättä ole vela. Mä en vain tiedä tai stressaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.Monta kertaa tässä ketjussa jo sanoin, että en puhu vauva-asioista kavereille vaan ihan muista jutuista. Ap
Tätä minunkin kaveri hoki, mutta auttamatta vaan ne jutut kääntyy siihen vauvaan.
Tässäpä kaikki tulikin pähkinänkuoressa, eli ap on saanut vastauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä tais käydä niin, että sä sait vauvan ja katosit. Ne sun vanhat kaverithan ottaisi sut mukaan niiden elämään, jos sä olisit valmis näkemään ja tekemään samoja asioita kuin ennen ja samoihin kellonaikoihin kuin ennen vauvaa. Mutta villi veikkaus, että nyt sä esität tiukat rajat näkemiselle ja ne rajat on liian tiukat sun kavereille. Eli sinä katosit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin pettymyksen kun eka kaveri sai vauvan. Monta kertaa ei tavattukaan sen jälkeen.
Se muuttui todella omituiseksi ja huonotuuliseksi. Se oli halunnut vauvaa hirveästi. Mutta kun se oli saatu, se valitti kaikesta ja oli katkera kun elämä oli muka niin raskasta ja muilla tietysti ihan helppoa.
Yritin kehua ja ymmärtää, mutta ei kelvannut.Kun lapsi oli jotain vuoden tää kaveri hylkäsi mut selittämättä mitään. Nolouden huippu oli että se pani miehensä valehtelemaan mulle tekosyitä, vaikka oikeasti se ei enää halunnut tavata mua. Asia selvisi lopulta vuoden päästä, kun tää ihminen sai vihdoin kerrottua mullekin, että hän on katkaissut välimme.
Särähti, kun puhuit hänestä ”se” ja ”tää henkilö” yms ja vasta lopussa ”hän”
Aha.
No ei jäänyt mitenkään hyvä muisto kyseisestä ihmisestä. Se on kai sama miten häneen viittaan?
Jutun pointti oli kumminkin se, että en kelvannut enää, vaikka aiemmin oltiin ystäviä.
Tosin myöhemmin kuulin, että en ollut ainoa ystävä, joka oli saanut kenkää.
Vähintä mitä toivoo on, että vaivautuu edes kertomaan, jos hylkää ystävän yksipuolisella päätöksellä. Meillä ei ollut ollut riitaa eikä mitään. Luulin että hän on kiireinen ja soittelin ja lähettelin miehen kautta terveisiä ja soittopyyntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.Monta kertaa tässä ketjussa jo sanoin, että en puhu vauva-asioista kavereille vaan ihan muista jutuista. Ap
No ei sun kanssa voi enää tehdä mitään kivaa kun olet hankkinut pallon jalkaasi.
Usko jo!Ylläoleva hiukan kärjekkäästi tiivisti tilanteen. Itse vela, nyt jo 40+ ja harmittelin aikoinani monien hyvien ystävieni katoamista elämästäni kun saivat vauvan. Yritin ja yritin mutta kun tilanne oli se että kaverini ei koskaan päässyt mihinkään lähtemään, luovutin. Ihmettelen edelleen kun perheen miehet kyllä pitivät kaverinsa ja saivat "omaa aikaa" mutta naisille lankesi se arkivastuu 24/7. Tältä ainakin vaikutti. En tiedä vaikuttiko osaltaan siihen kun itse jättäydyin velaksi mutta se on toinen tarina.
Eli yritä saamaan hoitoa lapsillesi välillä jotta pääset tuulettumaan kavereiden kanssa. Oli se sitten kahville, museoon, leffaan, tai vaikkapa pikku risteilylle. Piristää kummasti kaikkia osapuolia, luulisin. Ainakin saisit kaverit pidettyä. Osan kavereista sain takaisin kun lapset alkoivat olla 10+ iässä mutta moni hyvä ystävyys hautatui lopullisesti. Eli ongelma on välillä molemmin puolinen. Mua ei haitannut ne vauvankakkajututkaan, kunhan pysyivät kohtuudessa :) mutta toki muustakin täytyy puhua kuin vain kakkajutuista... Eli ainoa neuvoni on se että vaaville hoitopaikka ja kaverille yhteydenotto.
Hyviä vinkkejä lapsettoma näkökulmasta ja noin kaverini varmaan voivat ajatellakin. Vauvani on kuitenkin kohta vasta 3 kk joten en oikein voi lähteä risteilylle tai muuallekaan moneksi tunniksi ilman sitä. Ap
Ihmiset ovat tosi erilaisia. Olen itse raskaana, mutta en ikinä keskustele ystävieni kanssa vauvajutuista, elleivät he itse kysele. Mulla on yksi tuttava (erään lähisukulaisen vaimo) jonka kanssa keskustelut aina pyörii hänen ja hänen lapsien ympärillä, ja se on todella tympivää. En jaksa sellaista enkä halua itse olla sellainen.
Mulla on jo vuosien ajan ollut tosi suppea kaveripiiri, mutta kyllä mun ystävät ovat ottaneet todella hyvin mun raskauden. Kaikkienhan meidän elämäntilanteet on muuttunut vuosien varrella ja aina ollaan tuettu toisiamme. Ja ihan normaalisti ollaan voitu tavata, jutella miehistä ja vitsailla samoista asioista kuin ennenkin, kuin mikään ei olisi muuttunut. Vain viinilasit on vaihtuneet kahvikupeiksi.
Ymmärrän kyllä, että yhteinen aika ystävien kanssa harvenee jokseenkin, kun vauva syntyy ja arki alkaa pyöriä sen ympärillä - ja olen myös hyväksynyt sen seikan. Mutta tiedän kyllä myös sen, että ei ne mun tosiystävät tule hylkäämään mua nyt vain sen takia, että mulla on lapsi. Ystävyyssuhteet nyt muutenkin vaatii molemminpuolista kommunikointia ja oma-aloitteisuutta, miksi tämä muuttuisi sen takia että on saanut lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat tosi erilaisia. Olen itse raskaana, mutta en ikinä keskustele ystävieni kanssa vauvajutuista, elleivät he itse kysele. Mulla on yksi tuttava (erään lähisukulaisen vaimo) jonka kanssa keskustelut aina pyörii hänen ja hänen lapsien ympärillä, ja se on todella tympivää. En jaksa sellaista enkä halua itse olla sellainen.
Mulla on jo vuosien ajan ollut tosi suppea kaveripiiri, mutta kyllä mun ystävät ovat ottaneet todella hyvin mun raskauden. Kaikkienhan meidän elämäntilanteet on muuttunut vuosien varrella ja aina ollaan tuettu toisiamme. Ja ihan normaalisti ollaan voitu tavata, jutella miehistä ja vitsailla samoista asioista kuin ennenkin, kuin mikään ei olisi muuttunut. Vain viinilasit on vaihtuneet kahvikupeiksi.
Ymmärrän kyllä, että yhteinen aika ystävien kanssa harvenee jokseenkin, kun vauva syntyy ja arki alkaa pyöriä sen ympärillä - ja olen myös hyväksynyt sen seikan. Mutta tiedän kyllä myös sen, että ei ne mun tosiystävät tule hylkäämään mua nyt vain sen takia, että mulla on lapsi. Ystävyyssuhteet nyt muutenkin vaatii molemminpuolista kommunikointia ja oma-aloitteisuutta, miksi tämä muuttuisi sen takia että on saanut lapsen.
Noin minäkin ajattelin ennen vauvan syntymää. Koska kaikki oli tosi innoissaan siitä mun raskaudesta ja en minäkään juurikaan puhunut raskaudesta enkä vauvasta vaan ihan muista aiheista, joista vuosia aiemminkin. Ja ihan raskauden loppumetreille normaalisti tavattiin. Kaikki vain muuttui kun vauva syntyi, vaikka olin varma, että tosiystävät ei hylkäisi. Itse ehdottelen tapaamisia ja laittelen viestiä, ja yhä he minun kanssa haluavat chattailla wa:pissa ja sellaista, mutta eivät (jaksa?) tavata. Ap
K kirjoitti:
Kyllä siinä tais käydä niin, että sä sait vauvan ja katosit. Ne sun vanhat kaverithan ottaisi sut mukaan niiden elämään, jos sä olisit valmis näkemään ja tekemään samoja asioita kuin ennen ja samoihin kellonaikoihin kuin ennen vauvaa. Mutta villi veikkaus, että nyt sä esität tiukat rajat näkemiselle ja ne rajat on liian tiukat sun kavereille. Eli sinä katosit.
Varmaan totta tuokin. Mutta jotenkin ajattelee, että ystävyydessä voisi hieman joustaa esim. tapaamispaikan suhteen. Tuskin kukaan kaveria hylkäisi, jos olisi esimerkiksi katkaissut jalkansa ja liikkuisi toistaiseksi pyörätuolilla. Sitten vaan nähtäisiin kotona tai inva-ystävällisessä paikassa ja tehtäisiin ne porrasjumpat tai seinäkiipeilyt muiden ystävien kanssa.
Vauvojen vanhemmat on usein rasittavia. Yksi ystävå puhui aina koko vierailun ajan vauvastaan jota piti koko ajan sylissä. Mistään muusta ei voinut puhua. Muihin aiheisiin tuumasi aijaa jännä ja taas vauvako vauva- puhe jatkui.
Kun oma lapseni oli ihan pieni vauva niin sama ystävä tuli kylään lastensa kanssa joista nuorempi oli reilut 2 vuotta. Tämä ystävä puhui että meidän vauva sitä ja tätä ja vauva ja vauva. Kun minä sanoin jotain omastani niin heti käänsi puheen omaan reilut 2v vauvaansa. Vierailun jälkeen vauva-sana oikein kaikui korvissa.
Emme ole enää tekemisissä. En jaksanut sitä jatkuvaa puhetta lapsista. Maailmassa on muutakin kiinnostavaa vaikka äiti olen itsekin.
Uskon, että syy on se, ettei sinulla ole enää aikaa kavereillesi. Vauva on mennyt heidän eteen. Ystävyyssuhteissa pitäisi muistaa aina, että se ystävä kuitenkin menee kaiken edelle, koska se on ollut ennen vauvaa. Kun laittaa vauvan ykköseksi, ei voi muuta kuin itkeä sitten vanhana, kun ei ole enää kavereita. Sitä saa, mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että syy on se, ettei sinulla ole enää aikaa kavereillesi. Vauva on mennyt heidän eteen. Ystävyyssuhteissa pitäisi muistaa aina, että se ystävä kuitenkin menee kaiken edelle, koska se on ollut ennen vauvaa. Kun laittaa vauvan ykköseksi, ei voi muuta kuin itkeä sitten vanhana, kun ei ole enää kavereita. Sitä saa, mitä tilaa.
:D . Kaikkea sitä kuulee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jaksa kuunnella niitä vauvankakkaselostuksia.
Et sinäkään varmaan ole kiinnostunut muiden ruoansulatuksesta.Monta kertaa tässä ketjussa jo sanoin, että en puhu vauva-asioista kavereille vaan ihan muista jutuista. Ap
No ei sun kanssa voi enää tehdä mitään kivaa kun olet hankkinut pallon jalkaasi.
Usko jo!Ylläoleva hiukan kärjekkäästi tiivisti tilanteen. Itse vela, nyt jo 40+ ja harmittelin aikoinani monien hyvien ystävieni katoamista elämästäni kun saivat vauvan. Yritin ja yritin mutta kun tilanne oli se että kaverini ei koskaan päässyt mihinkään lähtemään, luovutin. Ihmettelen edelleen kun perheen miehet kyllä pitivät kaverinsa ja saivat "omaa aikaa" mutta naisille lankesi se arkivastuu 24/7. Tältä ainakin vaikutti. En tiedä vaikuttiko osaltaan siihen kun itse jättäydyin velaksi mutta se on toinen tarina.
Eli yritä saamaan hoitoa lapsillesi välillä jotta pääset tuulettumaan kavereiden kanssa. Oli se sitten kahville, museoon, leffaan, tai vaikkapa pikku risteilylle. Piristää kummasti kaikkia osapuolia, luulisin. Ainakin saisit kaverit pidettyä. Osan kavereista sain takaisin kun lapset alkoivat olla 10+ iässä mutta moni hyvä ystävyys hautatui lopullisesti. Eli ongelma on välillä molemmin puolinen. Mua ei haitannut ne vauvankakkajututkaan, kunhan pysyivät kohtuudessa :) mutta toki muustakin täytyy puhua kuin vain kakkajutuista... Eli ainoa neuvoni on se että vaaville hoitopaikka ja kaverille yhteydenotto.
Hyviä vinkkejä lapsettoma näkökulmasta ja noin kaverini varmaan voivat ajatellakin. Vauvani on kuitenkin kohta vasta 3 kk joten en oikein voi lähteä risteilylle tai muuallekaan moneksi tunniksi ilman sitä. Ap
Tämä. Jos haluaisit pitää ystäväsi, voisit lähteä, jos järjestät asiat niin. Onhan vauvalla isä. Ystäväsi huomaavat, että olet pitänyt heitä vain varalla ja olet valmis heittämään heidät heti pois, kun sait vauvan. He ymmärtävät, että eivät ole enää sinulle kuin varalähteitä vain, eikä enää tärkeitä.
Ja jos menee vierailulle vauvaperheeseen(erityisesti tuore vauva) niin odotetaan että kaveri ooh ja aah ihastelee kuinka söpö ja saako ottaa syliin. Nyt sanot "juuri sanoin että haluan vaihtelua vauvajuttuihin enkä todellakaan odota kavereilta tuollaista" mutta tosiasiassa, jos kaverisi ei tätä tee niin hetken kuluttua täällä on otsikko "Ystäväni eivät ole kiinnostuneita elämästäni" tms jossa kerrot samat asiat ja 'ymmärrät että lapsi ei kiinnosta lapsettomia, mutta lapseni on tärkeä osa elämääni eikö ystävien kuulu osoittaa tukea/kiinnostusta "
Ja ei nyt vihalla, mutta faktalla :D