Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On ollut niin kauan rankkaa, että en enää jaksa elää
03.10.2018 |
Kirjoitan itkeä niiskutellen tätä, pahoittelen, jos tulee virheitä. Kyyneliä vaan tulee koko ajan.
Oon vaan loppu, niin uupunut elämään, velvollisuuksiin ja kaikkeen. Ensin oli parisuhde niin pitkään rankkaa, koin olevani paljon yksin ja jäin myös kolmen lapsen kanssa paljon ilman apua.
Suhde oli hankala, ja päätyi eroon, mikä oli ainoa vaihtoehto. En vaan siltikään pääse eroon näistä kaikista negatiivisista tunteista, mulla ei ole ollut pitkään aikaan halua elää. En jaksa tapella eksäni kanssa siitä, kuinka paljon kukakin hoitaa, sillä olen itse niin loppu ja koen, että isä ei halua heidän kanssaan olla paljoa.
En jaksa ainaista siivousta, sitä että olen niin yksin, vaikka minulla on muutama tärkeä ihminen elämässäni, eli äiti ja kaksi ystävää.
Lapset on olleet ainoa syy, miksi olen päivästä toiseen jaksanut tätä. Tänäkin iltana heitä nukuttaessa pidätin koko ajan itkua, ja ajattelin, että pian minua ei enää ole. En ole ollut niin hyvä äiti heille, kuin haluaisin, vaan olen huutanut ja turhan rumasti esim. Lasten tapellessa heitä siirtänyt jne, tai huutanut, jos ovat leikkiessä äänekkäästi herättäneet pienimmän.
Siitä kannan eniten murhetta ja itsesyytöksiä. Samoin raha-asiat ovat ihan möngässä varsinkin eron johdosta en enää pärjää.
Mistään en vaan apua voi pyytää, sillä pelkään lasten joutuvan sijaiskoteihin tms... Ehkä isän kanssa he eläisivät ihan hyvän elämän.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä luettelen itsesäälin. Alkoholistiperheen lapsi. Kun odotin esikoista äitini yritti itsaria lähellä laskettua aikaa. Oli koomassa ja synnytys käynnistyi etuajassa. No lapsi oli terve. Isäni oli juonut lähimuistinsa ja siitä oli äitini huolehtinut. Jäi minun vastuulle. No yritin saada palvelukotiin. Sairastui syöpään ja minä ainoana lapsena järjestin perunkirjoitukset ja hautajaiset, sillä olin yksin. Äitini oli aiemmin haukkunut ja katkonut välit sukulaisiin.
No äitini tokeni ja hänet sain palvelukotiin. Ihmettelin miksi meillä koko ajan rahat loppu. Selvisi, että mieheni pelaa ne. Peliriippuvainen. Saimme asian ratkaistua ja minulla perheen rahat ja myös vastuu laskuista. Sitten jouduin työpaikka kiusatuksi. Kaikki muutaman vuoden aikana. Ja täällä sinnitellään.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt miten omien vaikeuksien luetteleminen auttaa ketään muuta? Eiköhän meistä kaikki tiedä että täällä on välillä vaikeaa ja elämä on täynnä vastoinkäymisiä mutta ei se sitä asiaa silti helpommaksi tee. Kaikki meistä ovat kokeneet jotakin pahaa ja kaikilla on oma taakkansa kannettavanaan, mutta tämä nyt ei ollut edes vertaistuki mielessä mitenkään tärkeä raportti omista vaikeuksistasi. Päinvastoin, tämmöinen kuulostaa aina todella vähättelevältä toisen tuskaa ja masennusta kohtaan. "Ai sulla on tollasta, no kuule kuunteleppa mitä mä olen joutunut kokemaan!" Mitäpä jos nyt vaan keskityttäisi ap:n tilanteeseen ja siihen kuuluisaan empatiaan eikä siihen että pitää aina haukkana tulla kertomaan kaikille miten itsellä on vaikeampaa kuin muilla.
No voi voi ap. Elämäsi ei ole elämän arvoista, kenenkään muun elämä tässä maailmassa ei ole noin kurjaa. 😨 ei kannata yrittää, luovuta, ruikuta itsesääliä, ajattele vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolasta saat aivan varmasti apua. Sitä kautta saa perhetyötä, perheneuvolaa, lääkäriä jne. Hurjasti voimia ja jaksamista arkeesi. Mene nyt sieltä, mistä aita on tosi matala. Einekset, lastenohjelmat jne käyttöön. Lapset eivät parista pölypallosta kärsi. Teet parhaasi ja se riittää. <3
Vierailija kirjoitti:
Mikä hyvä elämä? Isi laittais lapset jonnekin... Ota yhteys sosiaalityöntekijään. Ei lapset huutoon kuole. Itse toki valintasi teet. Älä odota keneltäkään mitään ajatustenlukutaitoja. Mieti mihin tarvitset apua. Mieti miten sen järjestät.
T. Narsistin x.
Minne isä laittaisi lapset? Minä olen laittanut metsään, huvipuistoihin, rannalle, retkelle, ongelle, ystäville ja ties mihin. Se isä voisi olla tässä välissä hyväkin ratkaisu.
Käännä huomio poispäin itsestäsi. Sinun kaikki energia menee nyt itseesi,etenkin miettimiseen ja märehtimiseen.
Lähesty rukoillen Jumalaa. Hän,jos joku tietää,miten meidät korjataan.
Koita jaksaa. Olet tärkein maailmassa lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet rakas ja tärkeä! Olet lapsillesi maailman tärkein ❤️ Jaksamista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia te väännätte niitä äpäröitä tähän maailmaan, kun sitten arki on niin raskasta ja mitenkään ei enää jaksa? Jos haluaa kokea äityden ihanuuden, niin KOLME lastako siihen vaaditaan? Ehkäisyt, abortit ja perhesuunnittelut on keksitty.
Empaattiset ihmiset särkyvät helpommin.
Ohjeistaa voit itseäsi. Maailma ei kaltaisiasi kaipaa.Maailma ei myöskään kaipaa naisia, joiden ainoaksi kyvyksi paljastuu sikiäminen taloudellisista, henkisitä tai fyysisistä vajeista piittaamatta. Joten ap uutta pullaa uuniin vaan!
Mikä sua vaivaa? En mä ole tekemässä lisää lapsia. Haluaisin hoitaa aina parhaani mukaan omani.
Onko sulle uupumus ja masennus jotain tabuja, jotka oikeuttaa piruilemaan, kun toisella on paha olla? Kiitos vaan.
-ap
Komppaan aloittajaa. Jokaisella lapsella on myös isä. Niilläkin on vastuu asioista. Ei pelkästään naisella, vaikka lapsia olisi 50. Mutta pysytään aiheessa ei mennä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä luettelen itsesäälin. Alkoholistiperheen lapsi. Kun odotin esikoista äitini yritti itsaria lähellä laskettua aikaa. Oli koomassa ja synnytys käynnistyi etuajassa. No lapsi oli terve. Isäni oli juonut lähimuistinsa ja siitä oli äitini huolehtinut. Jäi minun vastuulle. No yritin saada palvelukotiin. Sairastui syöpään ja minä ainoana lapsena järjestin perunkirjoitukset ja hautajaiset, sillä olin yksin. Äitini oli aiemmin haukkunut ja katkonut välit sukulaisiin.
No äitini tokeni ja hänet sain palvelukotiin. Ihmettelin miksi meillä koko ajan rahat loppu. Selvisi, että mieheni pelaa ne. Peliriippuvainen. Saimme asian ratkaistua ja minulla perheen rahat ja myös vastuu laskuista. Sitten jouduin työpaikka kiusatuksi. Kaikki muutaman vuoden aikana. Ja täällä sinnitellään.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt miten omien vaikeuksien luetteleminen auttaa ketään muuta? Eiköhän meistä kaikki tiedä että täällä on välillä vaikeaa ja elämä on täynnä vastoinkäymisiä mutta ei se sitä asiaa silti helpommaksi tee. Kaikki meistä ovat kokeneet jotakin pahaa ja kaikilla on oma taakkansa kannettavanaan, mutta tämä nyt ei ollut edes vertaistuki mielessä mitenkään tärkeä raportti omista vaikeuksistasi. Päinvastoin, tämmöinen kuulostaa aina todella vähättelevältä toisen tuskaa ja masennusta kohtaan. "Ai sulla on tollasta, no kuule kuunteleppa mitä mä olen joutunut kokemaan!" Mitäpä jos nyt vaan keskityttäisi ap:n tilanteeseen ja siihen kuuluisaan empatiaan eikä siihen että pitää aina haukkana tulla kertomaan kaikille miten itsellä on vaikeampaa kuin muilla.
Luettelointi voi jäsentää asiat.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lapsia heti mihinkään sijaiskotiin lykätä jos apua haet, miksi ihmeessä niin tehtäisiin. Kyllä se on aika viimeinen keino monessakin kohtaa ja saat olla vaikka väkivaltainen narkkari ja silti saat pitää lapset itselläsi. Eikä sitä apua ole pakko hakea juuri esim lastensuojelusta, sitä saa kyllä muualtakin.
Mistä sinä tiedät.
Ap luettelee epäonnisia asioita. Hyvinkin eteen voi tulla joku jolla on ymmärryksen tilalla sahajsuhoa ja nähdä tilanteen täysin väärin.
Ap, n kannattaa minusta katkaista vastuu suhde alkoholistin ja yrittää selvitä varovasti. Ihmisiin täytyy suhtautua niin myös ns. ammattilaisiin.
Alue: Aihe vapaa
No on siinä se, että ap ei ole maailmassa ainoa jolla raskasta. Niistä voi vain selvitä. Empatialla ei ongelmista pääse. Pitää vain olla vatvomatta asioita ja miettiä hyvät asiat. Ap. Keskittyy nyt huonoihin asioihin. Mitä niitä miettii? On lapsia, kämpät, sukulaisia ei ole yksin, joten asiat on hyvin. Näin minä selviän. Minulla terveys, lapset, minua tarvitaan.