Ärsyttää olla yksin vastuussa kotitöistä

Eihän kotitöitä ja palkkatyötä voi verrata keskenään. Saat olla itsesi sisustamassa kodissasi, pitää taukoja miten haluat, nukkua jos nukuttaa ja niitä töitäkin on päivässä maksimissaan 2+2tuntia. Jaottelisin kahdeksan tunnin päiväni niin, että aamulla ensimmäisenä kaksi tuntia työnhakua, sitten kahden tunnin päikkärit. Herättyäni tekisin tunnin kotitöitä ja menisin kahden tunnin päiväunille. Sitten taas tunti kotitöitä. Puolison tullessa kotiin esittäisin uhria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lista, johon jaat sinulle ja miehellesi työt 50/50. Lätkäise lista miehesi kouraan ja sano, että kun sulla työt alkaa, niin alkaa myös miehellä - sinä et hänen listansa asioihin koske, vaan ne hänen on siitä lähin hoidettava. Ei sitten tule sitä yllättävää "oho vaimo käykin töissä taas, pitäiskö mun tehä jotain kotonakin" hetkeä miehelle.

Ja pidät siitä kiinni. Jos miehen vastuulle siirtyy vaikka pyykkien pesu, niin et sitten pese pyykkiä kun työsi alkaa. Kyllä mies oppii kunhan pitää kunnon kuria.

Temppu ja miten se tehdään: kuinka saat kodinhoitopalveluihin tottuneen tekemään taas jotain itsekin?

En lähtis tuollaiseen "lätkäise lista naamaan" -linjalle, vaan keskustelisin miehen kanssa niinkuin aikuisen ihmisen kanssa keskustellaan, että mitkä hommat hän haluaa ottaa vastuulleen kun molemmat olemme töissä. Ja pitäisin huolen että menee oikeudenmukaisesti.

Kunnioittaisin miestä sen verran, että uskoisin hänen haluavan myös oikeudenmukaista työnjakoa. Muutenhan hän olisi kuspiä, ja semmoinenhan hän ei ole. Vai?

Tuollaisella listalla saa yleensä riidan aikaiseksi. Ihmeen yleinen ehdotus tuo on. Itse valitseman kumppanin kanssa tulee voida keskustella ja pysyä sopimaan asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lista, johon jaat sinulle ja miehellesi työt 50/50. Lätkäise lista miehesi kouraan ja sano, että kun sulla työt alkaa, niin alkaa myös miehellä - sinä et hänen listansa asioihin koske, vaan ne hänen on siitä lähin hoidettava. Ei sitten tule sitä yllättävää "oho vaimo käykin töissä taas, pitäiskö mun tehä jotain kotonakin" hetkeä miehelle.

Ja pidät siitä kiinni. Jos miehen vastuulle siirtyy vaikka pyykkien pesu, niin et sitten pese pyykkiä kun työsi alkaa. Kyllä mies oppii kunhan pitää kunnon kuria.

Temppu ja miten se tehdään: kuinka saat kodinhoitopalveluihin tottuneen tekemään taas jotain itsekin?

En lähtis tuollaiseen "lätkäise lista naamaan" -linjalle, vaan keskustelisin miehen kanssa niinkuin aikuisen ihmisen kanssa keskustellaan, että mitkä hommat hän haluaa ottaa vastuulleen kun molemmat olemme töissä. Ja pitäisin huolen että menee oikeudenmukaisesti.

Kunnioittaisin miestä sen verran, että uskoisin hänen haluavan myös oikeudenmukaista työnjakoa. Muutenhan hän olisi kuspiä, ja semmoinenhan hän ei ole. Vai?

Ei ole kusipää. Suurin ongelma varmaan tuo tottumiskysymys, että miten luopua menetetyistä eduista. Viimeisen vuoden olen viimeistellyt gradua kotona (jonka sain keväällä valmiiksi) joten olen tehnyt jo jonkin aikaa nämä kotityöt suurimmaksi osaksi. Keskustelunpaikkahan tässä on. Tuntuu vain, että hommat ei tule hoidettua silti eikä muutosta tapahdu, jos on vain maininnut asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä, joka on päivät kotona, on väkisinkin enemmän aikaa tehdä kotitöitä kuin sillä, joka on kodin ulkopuolella töissä. Olen siis sitä mieltä, että kotona oleva tekee valtaosan kotitöistä. Jos kumpikin on kokopäivätöissä, niin silloin kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan.

Kyllä mä silti näen, että se työn hakeminenkin käy työstä. Se kotityön teko aika on pois työnhausta. Mieshän se enemmän hyötyy tilanteesta, koska maksan kuitenkin vuokrasta puolet ja laskuista, joten hän tienaa enemmän, säästää asumiskuluissa ja saa nauttia vielä puhtaasta kodista ja valmiista ruuasta. Näin siis kärjistettynä.

Sinähän et nyt hae töitä, nehän alkaa marraskuussa. Vai miten se meni? Onko tämä taas joku typerä trolli.

Ei ole trolli. Tottakai teen suurimman osan. Mutta mielestäni toisenkin pitäisi osallistua edes vähän. Ei ole reilua, että kaikki kotityöt on yhden vastuulla, jos yhdessä kuitenkin asutaan. Tiedoksi myös, että mulla on ollut tosi rankka kesä ja syksy henkisesti, joten olen uupunut ja toivoisin siksi toiselta edes vähän jelppiä.

Puhu sitten sille miehelle äläkä täällä paasaa. Ei se tilanne täällä muutu.

Mitä menetät, jos joku täältä vaikka vertaistukea ja vinkkejä hakee? Ei ole pakko lukea paasausta! ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä, joka on päivät kotona, on väkisinkin enemmän aikaa tehdä kotitöitä kuin sillä, joka on kodin ulkopuolella töissä. Olen siis sitä mieltä, että kotona oleva tekee valtaosan kotitöistä. Jos kumpikin on kokopäivätöissä, niin silloin kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan.

Kyllä mä silti näen, että se työn hakeminenkin käy työstä. Se kotityön teko aika on pois työnhausta. Mieshän se enemmän hyötyy tilanteesta, koska maksan kuitenkin vuokrasta puolet ja laskuista, joten hän tienaa enemmän, säästää asumiskuluissa ja saa nauttia vielä puhtaasta kodista ja valmiista ruuasta. Näin siis kärjistettynä.

Sinähän et nyt hae töitä, nehän alkaa marraskuussa. Vai miten se meni? Onko tämä taas joku typerä trolli.

Ei ole trolli. Tottakai teen suurimman osan. Mutta mielestäni toisenkin pitäisi osallistua edes vähän. Ei ole reilua, että kaikki kotityöt on yhden vastuulla, jos yhdessä kuitenkin asutaan. Tiedoksi myös, että mulla on ollut tosi rankka kesä ja syksy henkisesti, joten olen uupunut ja toivoisin siksi toiselta edes vähän jelppiä.

Puhu sitten sille miehelle äläkä täällä paasaa. Ei se tilanne täällä muutu.

Mitä menetät, jos joku täältä vaikka vertaistukea ja vinkkejä hakee? Ei ole pakko lukea paasausta! ohis

Menetän hyvän tuuleni, kun alkaa ärsyttää tällainen marttyyrinarina. Ja ketjun välttely ei auta, kun otsikossa jo naristaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän kotitöitä ja palkkatyötä voi verrata keskenään. Saat olla itsesi sisustamassa kodissasi, pitää taukoja miten haluat, nukkua jos nukuttaa ja niitä töitäkin on päivässä maksimissaan 2+2tuntia. Jaottelisin kahdeksan tunnin päiväni niin, että aamulla ensimmäisenä kaksi tuntia työnhakua, sitten kahden tunnin päikkärit. Herättyäni tekisin tunnin kotitöitä ja menisin kahden tunnin päiväunille. Sitten taas tunti kotitöitä. Puolison tullessa kotiin esittäisin uhria.

Kaksi tuntia ei ihan riitä päivittäiseen työnhakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.

Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä. 

Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.

Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.

Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.

Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?

Niin, mitenköhän se menee esim. sinkuilla? Kaikilla kodinhoitajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä, joka on päivät kotona, on väkisinkin enemmän aikaa tehdä kotitöitä kuin sillä, joka on kodin ulkopuolella töissä. Olen siis sitä mieltä, että kotona oleva tekee valtaosan kotitöistä. Jos kumpikin on kokopäivätöissä, niin silloin kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan.

Kyllä mä silti näen, että se työn hakeminenkin käy työstä. Se kotityön teko aika on pois työnhausta. Mieshän se enemmän hyötyy tilanteesta, koska maksan kuitenkin vuokrasta puolet ja laskuista, joten hän tienaa enemmän, säästää asumiskuluissa ja saa nauttia vielä puhtaasta kodista ja valmiista ruuasta. Näin siis kärjistettynä.

Sinähän et nyt hae töitä, nehän alkaa marraskuussa. Vai miten se meni? Onko tämä taas joku typerä trolli.

Ei ole trolli. Tottakai teen suurimman osan. Mutta mielestäni toisenkin pitäisi osallistua edes vähän. Ei ole reilua, että kaikki kotityöt on yhden vastuulla, jos yhdessä kuitenkin asutaan. Tiedoksi myös, että mulla on ollut tosi rankka kesä ja syksy henkisesti, joten olen uupunut ja toivoisin siksi toiselta edes vähän jelppiä.

Puhu sitten sille miehelle äläkä täällä paasaa. Ei se tilanne täällä muutu.

Mitä menetät, jos joku täältä vaikka vertaistukea ja vinkkejä hakee? Ei ole pakko lukea paasausta! ohis

Menetän hyvän tuuleni, kun alkaa ärsyttää tällainen marttyyrinarina. Ja ketjun välttely ei auta, kun otsikossa jo naristaan. 

Miksi ihmeessä sitten avasit ja luit ylipäätään ketjua ja jopa kommentoit sitä moneen otteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lista, johon jaat sinulle ja miehellesi työt 50/50. Lätkäise lista miehesi kouraan ja sano, että kun sulla työt alkaa, niin alkaa myös miehellä - sinä et hänen listansa asioihin koske, vaan ne hänen on siitä lähin hoidettava. Ei sitten tule sitä yllättävää "oho vaimo käykin töissä taas, pitäiskö mun tehä jotain kotonakin" hetkeä miehelle.

Ja pidät siitä kiinni. Jos miehen vastuulle siirtyy vaikka pyykkien pesu, niin et sitten pese pyykkiä kun työsi alkaa. Kyllä mies oppii kunhan pitää kunnon kuria.

Temppu ja miten se tehdään: kuinka saat kodinhoitopalveluihin tottuneen tekemään taas jotain itsekin?

En lähtis tuollaiseen "lätkäise lista naamaan" -linjalle, vaan keskustelisin miehen kanssa niinkuin aikuisen ihmisen kanssa keskustellaan, että mitkä hommat hän haluaa ottaa vastuulleen kun molemmat olemme töissä. Ja pitäisin huolen että menee oikeudenmukaisesti.

Kunnioittaisin miestä sen verran, että uskoisin hänen haluavan myös oikeudenmukaista työnjakoa. Muutenhan hän olisi kuspiä, ja semmoinenhan hän ei ole. Vai?

Ei ole kusipää. Suurin ongelma varmaan tuo tottumiskysymys, että miten luopua menetetyistä eduista. Viimeisen vuoden olen viimeistellyt gradua kotona (jonka sain keväällä valmiiksi) joten olen tehnyt jo jonkin aikaa nämä kotityöt suurimmaksi osaksi. Keskustelunpaikkahan tässä on. Tuntuu vain, että hommat ei tule hoidettua silti eikä muutosta tapahdu, jos on vain maininnut asiasta.

Yksi ihan toimiva tapa on sopia selkeät suunnilleen yhtä isot vastuualueet. Toinen tiskaa ja pyykkää, toinen laittaa ruuat. Yhdessä siivotaan. Ja kumpikin opettelee laittamaan käyttämänsä tavarat paikoilleen heti. Tavaroilla kannattaa siis olla paikat. 

Puoli tuntia per päivä per tyyppi pitäisi riittää. Yhteistyöhaluisen puolison kanssa pitäisi onnistua.

Tää on oikeasti ihan tärkeä asia, kannattaa ottaa työnjako vakavasti niin suhde on onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, että olen ottanut vastuulleni enemmän kotitöitä ja mies olettaa, että teen enemmän. Olin kesän kotona, koska hain aktiivisesti töitä valmistumisen jälkeen, joten luonnollisesti tein enemmän kotitöitä. Tein päivittäin hakemuksia ja ramppasin haastatteluissa. Vastasin silti suurimmaksi osaksi kotitöistä. Maksoin vuokrasta ja laskuista oman osani. Mies osti hieman useammin ruokaa ja maksoi ulkona syömiset. Onko oikein, että teen lähes kaikki kotityöt yksin? Nyt odottelen, että työt alkavat marraskuussa. Haluaisin välillä vähän levähtää,mutta kaikki aikani menee kotihommiin yhä. Onko reilua? Vaikka olenkin kotona, mutta osallistun myös kuluihin niin tättyykö minun tehdä miltei kaikki kotityöt itse? Miten saisi miehen osallistumaan enemmän?

Miksi kuvittelet olevasi oikeutettu nykyiseen parisuhteeseesi jos edes kotitöistä et suostu vastaamaan? Miten tuleva työnantajasi suhtautuu asenteeseesi vastuunottamisen suhteen?

Olipa outo kommentti. Miksi mun pitäisi hakea oikeutusta parisuhteessa oloon? Miten mun kotitöiden teko liittyy mitenkään siihen miten otan vastuuta töissä?

Tiedättekö minulla rupesi KÄMPPIS tekemään tätä samaa! Olin työttömänä työnhakijana ja hän töissä. Hän tulee töistä kotiin ja alkaa kitistä, kun minä en ole päivän aikana siivonnut kämppää. Hänhän siis itse sai vaan sotkea omasta mielestään, ehkä kerran vuodessa teki suursiivouksen. 

Muutenkin tapana oli, että jos hän ottaa jotain ja jättää sen yhteisiin tiloihin, se on siinä vielä puolen vuoden päästäkin.

Ja minun olisi pitänyt pitää koko huusholli siivottuna...

Miten teillä voi olla niin paljon kotitöitä? Olemme lapsenton pariskunta, mutta ei kyllä kotityöt rasita. Itse teen enemmän kotitöitä, kun minulla on enemmän aikaa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Ei tulisi mieleenkään vetää lonkkaa ja odottaa miehen tulevan kotiin kokkaamaan ja siivoamaan. 

Kaksi tuntia menee siivoamiseen kerran viikossa. Mies käy sillä välin kaupassa. Ruoanlaittoon menee puoli tuntia päivässä. Teen nopeita ja helppoja ruokia. Pyykit pyörii koneessa ja niiden ripustamiseen menee muutama minuutti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.

Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä. 

Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.

Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.

Mjoo, onhan se noinkin. Mutta ajattelen kyllä työnhauksi paljon muuta kuin pelkän hakemusten kirjoittelun. Alasta riippuen siihen sisältyy verkostoitumista, taustatutkimusta (haettavien yritysten taloudellinen tilanne ja strategiat, vuosikertomukset, organisaatiorakenne, työntekijöiden vaihtuvuus, somenäkyvyys, somemaine, jne jne.). Ja tietenkin avoimet hakemukset huolella valittuihin yrityksiin, omien somekanavien jatkuva päivitys, oikeiden tahojen seuraaminen ja kontaktoiminen nokkelasti ja paljon muuta. Mulla meni kyllä kuutisen tuntia päivässä kun viimeksi etsin työpaikkaa.

Se ei vie kaikkea aikaa, mutta sen verran kyllä että kotityöt ei kuulu pelkästään työnhakijalle.

No hui, ilmankos se työpaikka on jäänyt monesti saamatta, jos on tuollainen ollut kilpailijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä, joka on päivät kotona, on väkisinkin enemmän aikaa tehdä kotitöitä kuin sillä, joka on kodin ulkopuolella töissä. Olen siis sitä mieltä, että kotona oleva tekee valtaosan kotitöistä. Jos kumpikin on kokopäivätöissä, niin silloin kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan.

Kyllä mä silti näen, että se työn hakeminenkin käy työstä. Se kotityön teko aika on pois työnhausta. Mieshän se enemmän hyötyy tilanteesta, koska maksan kuitenkin vuokrasta puolet ja laskuista, joten hän tienaa enemmän, säästää asumiskuluissa ja saa nauttia vielä puhtaasta kodista ja valmiista ruuasta. Näin siis kärjistettynä.

Sinähän et nyt hae töitä, nehän alkaa marraskuussa. Vai miten se meni? Onko tämä taas joku typerä trolli.

Ei ole trolli. Tottakai teen suurimman osan. Mutta mielestäni toisenkin pitäisi osallistua edes vähän. Ei ole reilua, että kaikki kotityöt on yhden vastuulla, jos yhdessä kuitenkin asutaan. Tiedoksi myös, että mulla on ollut tosi rankka kesä ja syksy henkisesti, joten olen uupunut ja toivoisin siksi toiselta edes vähän jelppiä.

Puhu sitten sille miehelle äläkä täällä paasaa. Ei se tilanne täällä muutu.

Mitä menetät, jos joku täältä vaikka vertaistukea ja vinkkejä hakee? Ei ole pakko lukea paasausta! ohis

Menetän hyvän tuuleni, kun alkaa ärsyttää tällainen marttyyrinarina. Ja ketjun välttely ei auta, kun otsikossa jo naristaan. 

Miksi ihmeessä sitten avasit ja luit ylipäätään ketjua ja jopa kommentoit sitä moneen otteeseen?

Samasta syystä kuin ap avasi ketjun: purkaakseni ärsytystäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, että olen ottanut vastuulleni enemmän kotitöitä ja mies olettaa, että teen enemmän. Olin kesän kotona, koska hain aktiivisesti töitä valmistumisen jälkeen, joten luonnollisesti tein enemmän kotitöitä. Tein päivittäin hakemuksia ja ramppasin haastatteluissa. Vastasin silti suurimmaksi osaksi kotitöistä. Maksoin vuokrasta ja laskuista oman osani. Mies osti hieman useammin ruokaa ja maksoi ulkona syömiset. Onko oikein, että teen lähes kaikki kotityöt yksin? Nyt odottelen, että työt alkavat marraskuussa. Haluaisin välillä vähän levähtää,mutta kaikki aikani menee kotihommiin yhä. Onko reilua? Vaikka olenkin kotona, mutta osallistun myös kuluihin niin tättyykö minun tehdä miltei kaikki kotityöt itse? Miten saisi miehen osallistumaan enemmän?

Miksi kuvittelet olevasi oikeutettu nykyiseen parisuhteeseesi jos edes kotitöistä et suostu vastaamaan? Miten tuleva työnantajasi suhtautuu asenteeseesi vastuunottamisen suhteen?

Olipa outo kommentti. Miksi mun pitäisi hakea oikeutusta parisuhteessa oloon? Miten mun kotitöiden teko liittyy mitenkään siihen miten otan vastuuta töissä?

Maailmassa on reilu neljä miljardia ihmistä jotka voivat korvata sinut parisuhteessasi, osa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Jos pidät parisuhdettasi saavutettuna etuna menetät sen hyvin nopeasti olettaen että olet valinnut kumppanin jolla on vaihtoehtoja eli tuloja ja/tai sosiaalisia taitoja

Tän täytyy olla trolli. En vaivaudu siis vastaamaan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä, joka on päivät kotona, on väkisinkin enemmän aikaa tehdä kotitöitä kuin sillä, joka on kodin ulkopuolella töissä. Olen siis sitä mieltä, että kotona oleva tekee valtaosan kotitöistä. Jos kumpikin on kokopäivätöissä, niin silloin kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan.

Kyllä mä silti näen, että se työn hakeminenkin käy työstä. Se kotityön teko aika on pois työnhausta. Mieshän se enemmän hyötyy tilanteesta, koska maksan kuitenkin vuokrasta puolet ja laskuista, joten hän tienaa enemmän, säästää asumiskuluissa ja saa nauttia vielä puhtaasta kodista ja valmiista ruuasta. Näin siis kärjistettynä.

Sinähän et nyt hae töitä, nehän alkaa marraskuussa. Vai miten se meni? Onko tämä taas joku typerä trolli.

Ei ole trolli. Tottakai teen suurimman osan. Mutta mielestäni toisenkin pitäisi osallistua edes vähän. Ei ole reilua, että kaikki kotityöt on yhden vastuulla, jos yhdessä kuitenkin asutaan. Tiedoksi myös, että mulla on ollut tosi rankka kesä ja syksy henkisesti, joten olen uupunut ja toivoisin siksi toiselta edes vähän jelppiä.

Näin. Ja vaikka kotona oleva tekisikin isomman osan kotitöistä, kyllä toisen pitää osata omat jälkensä siivota eikä olettaa toisen juoksevan perässä keräämässä likaisia sukkia pyykkiin ja astioita tiskiin. Toisen ei kuulu olla kotiorja joka hoitaa kaiken yksin. Kyseessä kun on kuitenkin yhteinen koti, sen siisteys ja viihtyisyys kuuluu molemmille.

Exäni oli lusmu joka jätti astioita ja vaatteitaan joka paikkaan, roskiakaan ei aina saanut roskikseen asti vietyä. Sänkyä ei pedannut, jos oli se joka nousi meistä viimeisenä. Imuroinut ei muuta kuin pyynnöstä. Hetken sitä jaksoi katsella, nätisti pyydellä mutta lopulta loppui kärsivällisyys kun tuntui että toinen ei vain välitä.

Olin sairauden takia kotona joten koin olevan reilua että isompi osa kotiaskareista jää minulle, mutta en kyllä rupea laiskalle palvelijaksi.

Mä olen sitä mieltä, että jos olet kotona, niin sulle kuuluu isompi osuus kotitöistä. Sitten kun menet töihin, kuuluu kotityöt jakaa puoliksi. Tosin olen kyllä sitä mieltä, että jos teet isomman osan kotitöistä, niin ukko pitäköön suunsa supussa tai tehköön hommat itse.

Mutta voin kertoa, että kahden aikuisen ihmisen sotkujen siivoaminen on aika helppo juttu. Kuvitteleppa sinne kotiin kaksi taaperoa, jotka levittävät aamupalat, lounaat, päivälliset ja iltapalat pitkin keittiön lattiaa. Saat pyyhkiä sen lattian joka päivä. Tai mieti sitä pyykkivuorta, kun taapero harjoittelee potalle. Tai sitä järjestelyn määrää, kun lapset ovat päättäneet tyhjentää vaatekaappisi lattialle. Siis kaikki vaatteet lattialle. Tai sillä välin kun laitat tiskejä koneeseen, on saunan kiuaskivet levitetty kylpyhuoneen lattialle. Tai kun laitat ruokaa, ja käännät selkäsi, on olohuoneen sohvalle levitetty purkillinen kaurahiutaleita, vehnäjauhoja tai jogurttia. Sisäikkunat saa pestä kerran viikossa, koska niitä nuollaan ja lääpitään rasvaisilla käsillä ja hammastahnalla. Kyllä! Legot, palapelin palat, pikkuautot ja värikynät ovat aina tiellä ja niitä löytyy mitä ihmeellisemmistä paikoista. Lasten kanssa siivoaminen saa ihan uudet mittasuhteet ja ulottuvuudet. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.

Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä. 

Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.

Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.

Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.

Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?

Aa, kun työssäkävijä tekee kotitöitä se on huhkimista ja kun kotona oleva tekee kotitöitä se on lähinnä lepäilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.

Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä. 

Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.

Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.

Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.

Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?

Aa, kun työssäkävijä tekee kotitöitä se on huhkimista ja kun kotona oleva tekee kotitöitä se on lähinnä lepäilyä.

Älä nyt viitsi. Kahden aikuisen sotkut siivoaa puolessa tunnissa. Suursiivouksen tekee parissa tunnissa. Jos käyttää 30 min siivoamiseen, pari tuntia työnhakuun, niin aikaa jää vielä 5,5 tuntia lepäilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.

Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä. 

Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.

Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.

Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.

Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?

Aa, kun työssäkävijä tekee kotitöitä se on huhkimista ja kun kotona oleva tekee kotitöitä se on lähinnä lepäilyä.

Älä nyt viitsi. Kahden aikuisen sotkut siivoaa puolessa tunnissa. Suursiivouksen tekee parissa tunnissa. Jos käyttää 30 min siivoamiseen, pari tuntia työnhakuun, niin aikaa jää vielä 5,5 tuntia lepäilyyn.

Oletko ikinä hakenut töitä? Parituntia päivässä ei todellakaan riitä työnhakuun.