Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää olla yksin vastuussa kotitöistä
03.10.2018 |
Ärsyttää, että olen ottanut vastuulleni enemmän kotitöitä ja mies olettaa, että teen enemmän. Olin kesän kotona, koska hain aktiivisesti töitä valmistumisen jälkeen, joten luonnollisesti tein enemmän kotitöitä. Tein päivittäin hakemuksia ja ramppasin haastatteluissa. Vastasin silti suurimmaksi osaksi kotitöistä. Maksoin vuokrasta ja laskuista oman osani. Mies osti hieman useammin ruokaa ja maksoi ulkona syömiset. Onko oikein, että teen lähes kaikki kotityöt yksin? Nyt odottelen, että työt alkavat marraskuussa. Haluaisin välillä vähän levähtää,mutta kaikki aikani menee kotihommiin yhä. Onko reilua? Vaikka olenkin kotona, mutta osallistun myös kuluihin niin tättyykö minun tehdä miltei kaikki kotityöt itse? Miten saisi miehen osallistumaan enemmän?
Kommentit (69)
Melkoinen kartano teillä, jos kaiket päivät menee kotitöihin. Edes muuttosiivoukseen ei lasketa kokonaista työpäivää ellei tosiaan ole kyseessä todella iso koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä.
Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.
Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on töissä ja tekee työtä siellä.
Sinä olet kotona ja teet työtä siellä.
Täysin reilua ja tasapuolista.
Jos kulut menee puoliksi, niin kotityötkin pitää puolittaa. Työssä oleva loisii toisen ajalla ja käyttää toista hyödyksi. On se kumma, kun kulut pitää jakaa sentilleen tasan, mutta ajasta ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä, joka on päivät kotona, on väkisinkin enemmän aikaa tehdä kotitöitä kuin sillä, joka on kodin ulkopuolella töissä. Olen siis sitä mieltä, että kotona oleva tekee valtaosan kotitöistä. Jos kumpikin on kokopäivätöissä, niin silloin kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan.
Meillä riittää kotitöitä yksi tehokas tunti joka päivä. Se on itseasiassa vähän yläkanttiin, mutta olenkin yleisesti vihattu mies.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotiäiti ja vapaasta tahdostani lähes yksin vastuussa kotitöistä. Minulla ei todellakaan mene koko päivää kotihommiin. Ei edes puolta päivää. Ja ihan siistiä meillä silti on.
Tottakai kotiäiti tekee enemmän. Mä hain kokopäiväisesti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon niitä töitä voi olla jos ei ole lapsiakaan?
Usko tai älä muillakin kuin lapsellisilla voi olla paljon kotitöitä. Mistä edes tiedät onko ap:lla lapsia vai ei?
Ei voi. Jos on, jokin on tumpuloitu. Ap mainitsee vain miehen ja itsensä perheekseen.
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Siinä tapauksessa myös kulut on jaettu reilusti, kun ne jaetaan nettopalkkojen suhteessa. Enemmän tienaava myös maksaa enemmän. Se on tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on töissä ja tekee työtä siellä.
Sinä olet kotona ja teet työtä siellä.
Täysin reilua ja tasapuolista.
Jos kulut menee puoliksi, niin kotityötkin pitää puolittaa. Työssä oleva loisii toisen ajalla ja käyttää toista hyödyksi. On se kumma, kun kulut pitää jakaa sentilleen tasan, mutta ajasta ei ole niin väliä.
Amen. Vihdoinkin joku ymmärsi mun pointin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on töissä ja tekee työtä siellä.
Sinä olet kotona ja teet työtä siellä.
Täysin reilua ja tasapuolista.
Jos kulut menee puoliksi, niin kotityötkin pitää puolittaa. Työssä oleva loisii toisen ajalla ja käyttää toista hyödyksi. On se kumma, kun kulut pitää jakaa sentilleen tasan, mutta ajasta ei ole niin väliä.
Typerää se onkin suostua kulujen 50/50 jakoon, jos tulot eivät ole saman suuruiset. Mutta sehän ei ole sen työssäkäyvän vika, jos toinen sellaiseen suostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Siinä tapauksessa myös kulut on jaettu reilusti, kun ne jaetaan nettopalkkojen suhteessa. Enemmän tienaava myös maksaa enemmän. Se on tasa-arvoa.
Olen kanssasi 100% samaa mieltä. t. tuo jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä.
Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.
Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Mjoo, onhan se noinkin. Mutta ajattelen kyllä työnhauksi paljon muuta kuin pelkän hakemusten kirjoittelun. Alasta riippuen siihen sisältyy verkostoitumista, taustatutkimusta (haettavien yritysten taloudellinen tilanne ja strategiat, vuosikertomukset, organisaatiorakenne, työntekijöiden vaihtuvuus, somenäkyvyys, somemaine, jne jne.). Ja tietenkin avoimet hakemukset huolella valittuihin yrityksiin, omien somekanavien jatkuva päivitys, oikeiden tahojen seuraaminen ja kontaktoiminen nokkelasti ja paljon muuta. Mulla meni kyllä kuutisen tuntia päivässä kun viimeksi etsin työpaikkaa.
Se ei vie kaikkea aikaa, mutta sen verran kyllä että kotityöt ei kuulu pelkästään työnhakijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä.
Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.
Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.
Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on töissä ja tekee työtä siellä.
Sinä olet kotona ja teet työtä siellä.
Täysin reilua ja tasapuolista.
Jos kulut menee puoliksi, niin kotityötkin pitää puolittaa. Työssä oleva loisii toisen ajalla ja käyttää toista hyödyksi. On se kumma, kun kulut pitää jakaa sentilleen tasan, mutta ajasta ei ole niin väliä.
Typerää se onkin suostua kulujen 50/50 jakoon, jos tulot eivät ole saman suuruiset. Mutta sehän ei ole sen työssäkäyvän vika, jos toinen sellaiseen suostuu.
Aloittajan pitää siis tormakoitua ja lopettaa itselle turhien töiden teko. Mies osaa varmasti pestä pyykkinsä, käydä kaupassa ja valmistaa ruokansa sekä tiskata likaiset astiansa. Miehellä ei ole mitään syytä valittaa, kun noin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lista, johon jaat sinulle ja miehellesi työt 50/50. Lätkäise lista miehesi kouraan ja sano, että kun sulla työt alkaa, niin alkaa myös miehellä - sinä et hänen listansa asioihin koske, vaan ne hänen on siitä lähin hoidettava. Ei sitten tule sitä yllättävää "oho vaimo käykin töissä taas, pitäiskö mun tehä jotain kotonakin" hetkeä miehelle.
Ja pidät siitä kiinni. Jos miehen vastuulle siirtyy vaikka pyykkien pesu, niin et sitten pese pyykkiä kun työsi alkaa. Kyllä mies oppii kunhan pitää kunnon kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä.
Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.
Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.
Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?
Tottakai toinenki osallistuu kotitöihin, jos yhdessä asutaan. Työnhakukin käy työstä. Kotona oleva voi tehdä enemmän, mutta täytyy työssäkäyvänkin osallistua. Kummallekin on jäätävä myös vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä.
Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.
Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.
Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?
Työssäkäyvä voi miettiä mitä hänen pitäisi tehdä työpäivän jälkeen, jos hän olisi sinkku. En ole vielä kuullut yhdenkään sinkun valittavan, että pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja siivota omat jäljet. Miksi kotona olevaa pitää rangaista siitä, että hänellä on enemmän vapaa-aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä.
Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.
Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Mä kyllä sain käytettyä paljon aikaa ja ennen kaikkea vaivaa. Pääsin tosi moneen haastatteluunkin, joihin luonnollisesti valmistauduin huolella etukäteen ja reissasin niissä ympäri Suomen. On työnhakijallakin oikeus levätä välillä eikä kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kotitöihin.
Milloinkas se työssäkäyvä sitten lepää, jos kotona pitää vielä kotitöissä huhkia työpäivän päälle?
Mitenkäs se työssäkäyvä eläisi, jos olisi yksin? Kyllähän aikuisen ihmisen pitää kotitöitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on reilusti jaettu silloin, kun niiden osuus on suhteessa kotona vietettyyn aikaan. Jos toinen viettää 70% ajasta kotona ja toinen 30%, on luonnollista että 70% kotona oleva tekee vähän yli puolet enemmän kuin 30% kotona oleva. Se on tasa-arvoa.
Riippuu mikä on kotona "olon" syy. Jos se on täysipäiväinen työnhaku, silloin kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on yhteisten lasten hoito, kotityöt jaetaan puoliksi. Jos se on sairaus, riippuen sairauden laadusta, töissäoleva tekee 50-100 prosenttia kotitöistä.
Mutta periaatteessa kyllä noin kuin sanoit.
Kukaan ei saa käytettyä koko päivää työnhakuun. Ei niitä paikkoja niin paljoa ole auki päivittäin. On monia päiviä, jolloin hakuun ei tule yhtään paikkaa. Silloin on hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Mjoo, onhan se noinkin. Mutta ajattelen kyllä työnhauksi paljon muuta kuin pelkän hakemusten kirjoittelun. Alasta riippuen siihen sisältyy verkostoitumista, taustatutkimusta (haettavien yritysten taloudellinen tilanne ja strategiat, vuosikertomukset, organisaatiorakenne, työntekijöiden vaihtuvuus, somenäkyvyys, somemaine, jne jne.). Ja tietenkin avoimet hakemukset huolella valittuihin yrityksiin, omien somekanavien jatkuva päivitys, oikeiden tahojen seuraaminen ja kontaktoiminen nokkelasti ja paljon muuta. Mulla meni kyllä kuutisen tuntia päivässä kun viimeksi etsin työpaikkaa.
Se ei vie kaikkea aikaa, mutta sen verran kyllä että kotityöt ei kuulu pelkästään työnhakijalle.
Juuri näin. Itse hain vielä asiantuntijapaikkoja, joten nää kuului luonnollisesti osaksi työnhakua. Myös haastatteluun valmistautuminen, yrityksen taustojen selvittäminen, ihan matkustaminen vievät paljon aikaa. Työnhaku on myös henkisesti raskasta epävarmuuden ja pettymysten takia. Kyllä silloin kaipaisi siltä kumppanilta myös osallistumista kodinhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Tee lista, johon jaat sinulle ja miehellesi työt 50/50. Lätkäise lista miehesi kouraan ja sano, että kun sulla työt alkaa, niin alkaa myös miehellä - sinä et hänen listansa asioihin koske, vaan ne hänen on siitä lähin hoidettava. Ei sitten tule sitä yllättävää "oho vaimo käykin töissä taas, pitäiskö mun tehä jotain kotonakin" hetkeä miehelle.
Ja pidät siitä kiinni. Jos miehen vastuulle siirtyy vaikka pyykkien pesu, niin et sitten pese pyykkiä kun työsi alkaa. Kyllä mies oppii kunhan pitää kunnon kuria.
Temppu ja miten se tehdään: kuinka saat kodinhoitopalveluihin tottuneen tekemään taas jotain itsekin?
En lähtis tuollaiseen "lätkäise lista naamaan" -linjalle, vaan keskustelisin miehen kanssa niinkuin aikuisen ihmisen kanssa keskustellaan, että mitkä hommat hän haluaa ottaa vastuulleen kun molemmat olemme töissä. Ja pitäisin huolen että menee oikeudenmukaisesti.
Kunnioittaisin miestä sen verran, että uskoisin hänen haluavan myös oikeudenmukaista työnjakoa. Muutenhan hän olisi kuspiä, ja semmoinenhan hän ei ole. Vai?
Olen puhunutkin. Enkä mä mitään paasaa, halusin vaan jakaa kokemuksen ja ehkä saada näkökulmia täältä.