Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi aikuiset ihmiset väittävät, että eivät "voi" olla kipeänä pois töistä?
03.10.2018 |
Se on ihan absurdia. Neljä-viisikymppiset aikuiset ihmiset inttävät kivenkovaan, että ei pysty olemaan pois töistä, vaikka olisi mittarissa kuumelukemat ja pöydällä 30 räkäpaperia.
Enkä nyt puhu töistä, joissa on ihmisten henki kyseessä, vaan sellaisesta sankarikuvitelmasta, että minun työni on niin korvaamatonta, että en voi levätä ja luottaa siihen että hommat kyllä hoituvat.
Ei mulla itsellänikään ole koskaan hyvä hetki olla pois töistä. Mutta ei tulisi mieleenkään raahautua paikalle toipilaana. Sitten delegoidaan tai kiritään kiinni. Mutta kun jään kipeänä kotiin, tulee tunne, että siitä syyllistetään, kun kaikki muut niiskuttavat menemään.
Mitä kamalaa tapahtuisi, jos uskaltaisi luottaa kehonsa viesteihin ja antaa sen levätä, kun se sitä viestittää?
Kommentit (78)
Työskentelen pienehköllä paikkakunnalla jossa perustason nuorten mielenterveyspalvelut = yksi henkilö, minä. Jos on sairaana niin onhan sitä oltava poissa, mutta ei siellä ole ketään kenelle delegoida tai ketään kuka voisi mielekkäästi tulla lyhyeksi aikaa sijaiseksi. Pari päivää nyt ei sotke kuin oman kalenterin ja kuukausiksi palkattaisiin jo se sijainen, mutta esim. elektiivistä leikkausta josta seuraa 3-4 viikon saikku tulee lykättyä.
Ja varmasti maailma selviytyisi vaikka en tekisi enää koskaan päivääkään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti en joudu enää ikinä sellaiseen työpaikkaan, jossa pitää perustella etukäteen poisjäämistään ennen arvointiin menoa. "No mikä sulla nyt sitten on, punaset silmät näin maanantaina? kjehkjeh".
Sitten taas tuohon opettajan huoleen Wilmasta, v*tuttaako naminami tämä nykyaika? Ennen vanhaan opettajien ei tarvinnut huolehtia tällaisesta. Jotekin absurdi ajatus, että jonkun Wilman takia pitäisi roikkua kipeänä netissä. Ps. hautausmaalla tosiaan on niitä korvaamattomia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti en joudu enää ikinä sellaiseen työpaikkaan, jossa pitää perustella etukäteen poisjäämistään ennen arvointiin menoa. "No mikä sulla nyt sitten on, punaset silmät näin maanantaina? kjehkjeh".
Sitten taas tuohon opettajan huoleen Wilmasta, v*tuttaako naminami tämä nykyaika? Ennen vanhaan opettajien ei tarvinnut huolehtia tällaisesta. Jotekin absurdi ajatus, että jonkun Wilman takia pitäisi roikkua kipeänä netissä. Ps. hautausmaalla tosiaan on niitä korvaamattomia ihmisiä.
Vanhemmat kuvittelevat tai olettavat, että Wilma on reaaliaikainen. Jos he ovat laittaneet luokanvalvojalle viestin, että oppilas on poissa ja poissaolo on silti vielä Wilmassa punaisena, niin johan sieltä laitetaan jo vihaista palautetta. Miksi se aamutunti on edelleen punainen, vaikka jo kolme tuntia sitten laitoin viestin, että Jani Petteri on hammaslääkärissä!?
Eikö sinne Wilmaan saisi opettajille "poissa" -nappulaa? Oikeasti kukaan ei kuole, jos Kaarina-Viherjuuri Engerberg ei nyt tänään pääse jatkamaan kemian opetussuunnitelman toteutusta? Vanhemmat opettajat monet ovat sanoneet, että tämä piirre on ollut yksi syistä, miksi opettajaksi on opiskellut
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan absurdia. Neljä-viisikymppiset aikuiset ihmiset inttävät kivenkovaan, että ei pysty olemaan pois töistä, vaikka olisi mittarissa kuumelukemat ja pöydällä 30 räkäpaperia.
Enkä nyt puhu töistä, joissa on ihmisten henki kyseessä, vaan sellaisesta sankarikuvitelmasta, että minun työni on niin korvaamatonta, että en voi levätä ja luottaa siihen että hommat kyllä hoituvat.
Ei mulla itsellänikään ole koskaan hyvä hetki olla pois töistä. Mutta ei tulisi mieleenkään raahautua paikalle toipilaana. Sitten delegoidaan tai kiritään kiinni. Mutta kun jään kipeänä kotiin, tulee tunne, että siitä syyllistetään, kun kaikki muut niiskuttavat menemään.
Mitä kamalaa tapahtuisi, jos uskaltaisi luottaa kehonsa viesteihin ja antaa sen levätä, kun se sitä viestittää?
En missään nimessä ajattele olevani korvaamaton, mutta joskus on sellaisia tilanteita, missä joutuu jatkamaan edellisenä tai edellisinä päivinä aloitettua työtä, jotta ei joutuisi aloittamaan alusta uudelleen. Joten jos kynnelle kykenee, niin töihin on joskus raahauduttava. Heti kun homma on paketissa, lähden takaisin kotiin sairastamaan. Työantajasta johtuva ongelma tämä on, kun ei hoida minulle ketään, joka voisi sairaustapausten aikana paikata. Ehkä sitten, jos sattuu jotain vakavampaa ja työt seisovat, kun ketään muita ei ole tähän koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä duunissa siivooja on tuollainen. Se tekee itsestään raskaan työn raatajan, mutta todellisuudessa se istua länkättää asiakkaiden kanssa ja levittää tautejaan.
Esim oli viime viikolla vatsataudissa töissä. Vielä kovaan ääneen piti kertoa, että kun olo on kamala, on oksennellut ja ripuloinnut pitkin päivää. Pomo pakotti sen kotiin poliisin uhalla, mutta vahinko oli jo tehty. Työntekijöistä on nyt kukin ollut vatsataudissa. Itse olen parhaillaan. Esimies tuumas, että nyt kukin on vähintään kolme päivää pois.. Asia otetaan vielä myöhemmin käsittelyyn uudestaan.
Vau, teidän työpaikan käsihygieniassa olisi toden totta parannettavaa jos jokaikinen olette tautiin vuorollanne sairastuneet. Siis edes vanhainkodeissa ja päiväkodeissa ei yleensä tauti kaikkia kierrä vaikka tilanne saattaa olla se että asukas/hoidettava oksentaa yleisiin tiloihin kesken päivän ja on sitä ennen kulkenut pitkin poikin levittäen pöpöään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen niinkin arkista työtä kuin opettajan työ, ja silti olen poissa vain jos on ihan pakko. Syynä esim se, että jos olen sairas, työt on kuitenkin tehtävä. Sijaiselle on suunniteltava tunnit valmiiksi, jos edes saa sijaista, eikä naapuriluokan opettaja vahdi ’siinä sivussa’. Ja wilmassa on pyörittävä koko päivä. Laitettava sijaisten ilmoittamat merkinnät, vastattava vanhempien ja toisten opettajien/rehtorin viesteihin. Ja kun palaa töihin, pitää paikata kaikki se, mikä menee pieleen, kun on ollut poissa. Joten samalla vaivalla menee sitten itse töihin.
Itse olen koulupsykologina ja joskus rasittaa nämä opettajien valitukset. Te saatte sentään sijaiset! Joku aidosti pitää ne oppitunnit kun olette kipeänä, eikä teidän tarvitse niitä pitää seuraavina viikkoina kaiken muun työn päälle. Koulupsykologina joudun itse perumaan & siirtämään erikseen jokaisen asiakaskäynnin ja palaverit (olla yhteydessä niin opettajiin, kotiin kuin muihin yhteistyötahoihin), sopimaan kaikille tahoille sopivat uudet palaveriajat ja asiakaskäynnit täydestä kalenterista ja kirimään aina sairastelun jälkeiset viikot tekemättä jääneitä töitä.
Jännä asenne sulla.. Ei kai se niiden opettajien vika ole että oppitunteja nyt ei voi siirtää vaan ne on pidettävä oli tilanne mikä vaan eli jonkinlainen sijainen sinne sitten yleensä löytyy. Ylimääräsitä työtä se aiheuttaa opettajallekin, erilaista vain kuin sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on kovin moni "työn sankari" vastaillut. Kiitos jonkun sinunlaisesi, jouduin viikoksi sairaalaan flunssan jälkitaudin vuoksi. Olet niin korvaamaton, että työmatkalla sairastutat bussillisen ihmisiä ja töissä kaikki työtoverisi. Jos tietäisin, kuka olit, läimisin muutaman kerran avokämmenellä ja lähettäisin laskun.
Mitäs jos se jolta taudin sait olikin matkalla lääkäriin? Tai töistä kotiin kesken työpäivän kun sairastui? Tai tartutti tautiaan jo ennen kuin itse oireili? Kenelle kaikille sinä tartutit tautisi ennen kuin päädyit sairaalaan?
Inhottaa tällainen mustavalkoinen minä minä-ajattelu.
Omalla osastolla ei ole sairaslomia. Toiset ovat vain tärkeämpiä työntekijöitä kuin toiset. Siksi ei ole aikaa lusmuilla kotona 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitoalalla töissä ja olen törmännyt useampaan vanhempaan naishoitajaan, jotka tasaisin väliajoin ylpeilevät sillä etteivät koskaan ole olleet sairaslomalla. Töihin tullaan vaikka pää kainalossa hoitamaan sairaita ja vanhuksia. Samalla arvostellaan ja puhutaan selän takana, kun joku toinen jää sairaslomalle.
Ihan uskomatonta touhua.
Jos on etätyömahdollisuus niin sellaiset jäävät varmaan suosiolla kotiin flunssassa, mutta itse ainakin teen kipeänä sitten vain etänä eli paraneminen pitkittyy kun ei ehdi/voi levätä. Joskus on toki hiljaisempaa mutta asiantuntijatöissä ei ole tuuraajia yleensä/aina tekemässä töitä eli sitten ne jää tehtäväksi myöhemmin. Toimistolle en raahaudu jos oikeasti olen sairaana. Flunssa ei estä toimistotyötä jos saa istua ja ei tarvi juoksennella ympäri taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen niinkin arkista työtä kuin opettajan työ, ja silti olen poissa vain jos on ihan pakko. Syynä esim se, että jos olen sairas, työt on kuitenkin tehtävä. Sijaiselle on suunniteltava tunnit valmiiksi, jos edes saa sijaista, eikä naapuriluokan opettaja vahdi ’siinä sivussa’. Ja wilmassa on pyörittävä koko päivä. Laitettava sijaisten ilmoittamat merkinnät, vastattava vanhempien ja toisten opettajien/rehtorin viesteihin. Ja kun palaa töihin, pitää paikata kaikki se, mikä menee pieleen, kun on ollut poissa. Joten samalla vaivalla menee sitten itse töihin.
Miten toimitaan silloin, jos ei pysty tekemään mitään edes kotoa käsin? Esim. makaa vaikka pahan migreenikohtauksen takia päivystyksessä.
Sijainen/naapuriluokan ope pyörittää videoita. Mikään ei etene.
Pitkään näin ei voi missään nimessä jatkua, sillä kaikkea opetettavaa ei ehdi tuntien puitteissa jatkossa pitämään jos useampi tunti jää ryhmältä välistä/menee videoiden katseluun. Wilma pullottaisi hoidettavia/vastattavia asioita ja osassa sävy saattaisi jo olla sangen ikävä, koska opettaja ei ole vastannut mitään. Työt kasaantuisivat kohtuuttomasti. Tukiopetustunnit jäisivät pitämättä, eikä tukea tarvitseva ehtisi saada apua ennen koetta. Kaikki kärsii.
Tätä kun lukee, niin tuntuu että huono vastustuskyky on ongelma. Olen ollut kolme vuotta opettajana ulkomailla eikä kukaan työkavereista ole ollut poissa sairauden vuoksi. Ei myöskään kipeänä töissä. Meillä on pieni koulu (15 opettajaa), talvet kalseita ja kosteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen sellaista työtä että kukaan ei niitä tee delegoimalla. Ja myös opiskelen, niitäkään ei voi delegoida. Puolisolla sama. Me kyllä pidetään etäpäiviä sitten, mutta valitettavasti sairastuminen tietää hitonmoista työtaakkaa seuraavalla viikolla.
Onneks oon kerran 4v ssa sairas.
Äitini vastasi yksin n 20 hengen yrityksen taloudesta. Jos äiti olisi ollut tiettyinä päivinä poissa, kukaan ei olisi saanut palkkojaan. Korvaamaton ei ole toki kukaan, mutta kyllä joidenkin poissaolosta on enemmän haittaa muille kuin toisten.
Siksi kun he ovat korvaamattomia. Tai niin he uskottelevat. Totuus paljastuisi, jos he ovat päivänkään pois töistä.
Äitini oli perhepäivähoitaja ja ilmoitti lasten vanhemmille että "nyt ei sovi tuoda" vain vatsataudissa, pieni kuume tai yskä ei haitannut. Tietysti tässä tulee se ongelma, että tartuttaa hoidettavat mutta eiköhän äiti kaikki ne pöpönsä saanut niiltä lapsilta eikä toisinpäin :D
Alue: Aihe vapaa
Ikävä kyllä se on joissain paikoissa pakko mennä töihin. Periaate kun on että aina voi tehdä korvaavaa työtä. Sairaslomia kytätään jatkuvasti, ei siinä parin sairasloman jälkeen enää uskalla jäädä sairaslomalle,kun uhkaillaan potkuilla. Tervetuloa suureen yksityiseen hoitofirmaan töihin.
-hoitaja