Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenenkään LAPSI tykännyt, kun perhe on muuttanut maalle? Ev
Kommentit (28)
Kannattaa miettiä tuota vähän pidemmällä tähtäimellä.
Esim. itse asuin lapsena maaseudulla, välimatkat pitkät ja kaikki täysin vanhempien kyytien varassa.
Itse keskustassa ei ollut muita kouluja kuin pari pientä ala-astetta, yläaste ja lukio.
Eli poismuutto oli nuorten tehtävä varhaisessa vaiheessa, lähimmät korkeakoulutkin joka ilmansuunnasta n. 100km tai enemmän.
Ammattikouluun menevien piti kulkea joko pitkät matkat lähikunnan ammattikouluun, tai muuttaa koulun perässä.
Tekemistä ei pahemmin ollut, eikä edes ns. innostavia mahdollisuukia. Nuorten ainoa puuha oli ryypiskellä milloin missäkin.
Juuri näin yhden tuolle paikkakunnalle jääneen tyypin, joka kouluaikana oli niitä ns. suosittuja, eli koulu evvk ja niin edelleen. Kolmekymppinen nainen elää edelleen sitä 15 -vuotiaan elämää, keskiössä "perjantaina ryyppää!" ja "kamut ihQ!". Aika täysin pysähtynyt, kun tismalleen samojen ihmisten kanssa pyörinyt vuosikaudet, mitään ei paikkakunnalla juuri tapahdu ja uusia ihmisiä näkee harvoin.
Päätin, että omat lapset pidän visusti pk-seudun lähettyvillä jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tunnen kolme monilapsista perhettä ja niissä lasten iät vaihtelevasti 4 - 16 v. Kaikki muuttivat pääkaupunkiseudulta joko keskustasta tai lähiöistä maaseudulle.
Erään perheen autistinen lapsi alkoi edistyä ja parantua, kun muuttivat kaupunkikerrostalosta maaseudulle. Heillä oli kanoja ja kissa, ja lapsi alkoi kommunikoida aivan eri tavalla luonnon keskellä eikä saanut enää koskaan huuto&kirkumiskohtauksia kuten kaupungissa lähes päivittäin.
Erään lapsen astma parani niin hyvin että hengityskapasiteetti nousi ala-arvoisesta peräti 90%:iin!
Eräs teini sai oman ponin koska sellaisen pitäminen halvempaa maalla kuin kaupunkiseudulla, tottakai se houkutti hänet muuttamaan. Sanoi että tallilta saa aina uusia kavereita.
Noissa perheissä tehtiin paljon töitä, ja vanhemmat tunsivat etteivät saa olla lasten kanssa niin paljon kuin toivoisivat. Nyt vanhemmat pystyvät tehdä etänäkin töitä, ja eräs vanhemmista vaihtoi jopa alaa koska oli kärsinyt jo yhden burnoutin.
No johan oli myyntipuhe!! 😂😂😂
Mitä vielä? ”Perheen isän penis kasvoi pituutta 10 cm välittömästi kun muuttokuorma oli saatu perille maaseudulle. Perheen äitiin ei enää läski tartu lainkaan, kiitos raikkaan maaseutuilman! Äiti voi syödä nykyään pääsääntöiseksi ravinnokseen pelkkää suklaata ja painaa silti vain 40kg, kaikki tämä johtuu maatilasta ja siitä että muutettiin pois kaupungista!!”Ehkä sinä tutkit ja mittaat tuttujesi penikset ja muut, mutta me normaalit koulutetut, sivistyneet ihmiset emme.
Maaseudulla ruoka on yleensä puhdasta lähiruokaa eikä se ole seissyt markettien takahuoneessa viikkoa paria.
Raikas ilma ainakin tekee ihmeitä. Minun täytyy päästä maaseudulle sukulaisten luokse vähintään joka toinen kuukausi. Tulee ulkoiltua enemmän ja kasvoille palautuu terve väri.
Mitä ihmettä sä oikein selität? Mä olen asunut maalla ja nyt mä asun kaupungissa ja nuo sun päiväunet ei nyt kohtaa todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajatellaan että maalla ei voi lapset kulkea itsenäisesti? Mun mielestä se on toisinpäin. En antaisi kaupunkikeskustassa esim. 7-vuotiaan kulkea illalla kavereiden luokse, saati että pyöräilisi, ja teinilläkin olisi aikaisempi kotiintuloaika kuin mitä se on meillä maalla.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi se maaseudun määritelmä olisi hyvä tuoda jotenkin esille.
Itsenäisesti voi kulkea, jos on jotain minne kulkea. Jos lähin kaveri asuu 20 km:n päässä, niin siitä vaan 7-vuotias pyöräilemään. Jos taas asuu 2 km päässä, niin eihän siinä ole ongelmaa, paitsi ehkä jos kyseessä on kapea, valaisematon tie.
Tosin kyllä minä annan omien lasten kulkea Espoossa. Onko tämä sitten kaupunkikeskusta, on toinen kysymys. Joidenkin mukaan Espoolla ei ole keskustaa.
Pikkukaupungin lukiosta saa ainakin paremmat yo-paperit kuin suuremmasta pääkaupunkiseutulukiosta ;)
Minulla oli muinoin lukion keskiarvo 6,4 mutta kun muutimme syrjemmälle toiseen lääniin lukion toisella, niin keskiarvoni nousi, eli 8,8! Sain lopuksi L:n paperit ja päättäritodistus 9,2. Siinä tuli sellainen tunne että joukossa tyhmyys tiivistyy, ja pienemmässä lukiossa sai huomattavasti parempaa, laadukkaampaa opetustakin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät välttämättä arvosta sitä ettei ihan pihasta löydy kavereita tai sitä että on hankalaa lähteä minnekään itsenäisesti. Kiusaajat löytyvät pienemmistäkin kouluista (pikkusieluisuus tuottaa hedelmää).
Itse maalla asuneena voin sanoa, että kiusaaminen on pahempaa, kun samat tyypit on koulussa ja siinä ainoassa urheiluseurassa.
Täälläkin aina kehoitetetaan kiustattuja/ kaverittomia etsimään kaverita harrastuksista, mutta mitä se auttaa, jos ikäluokka on sen 40 - 50 henkeä ja samat tyypit pyörii niin koululla kuin harraskuvioissa, joita on vähän.
Sitten voi tietenkin lähteä naapurkuntaan (matkaa vain 70 km) ja joku pälli tulee ihmettelemään, että miten niin kaipaavat kuskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tuota vähän pidemmällä tähtäimellä.
Esim. itse asuin lapsena maaseudulla, välimatkat pitkät ja kaikki täysin vanhempien kyytien varassa.
Itse keskustassa ei ollut muita kouluja kuin pari pientä ala-astetta, yläaste ja lukio.
Eli poismuutto oli nuorten tehtävä varhaisessa vaiheessa, lähimmät korkeakoulutkin joka ilmansuunnasta n. 100km tai enemmän.
Ammattikouluun menevien piti kulkea joko pitkät matkat lähikunnan ammattikouluun, tai muuttaa koulun perässä.Tekemistä ei pahemmin ollut, eikä edes ns. innostavia mahdollisuukia. Nuorten ainoa puuha oli ryypiskellä milloin missäkin.
Juuri näin yhden tuolle paikkakunnalle jääneen tyypin, joka kouluaikana oli niitä ns. suosittuja, eli koulu evvk ja niin edelleen. Kolmekymppinen nainen elää edelleen sitä 15 -vuotiaan elämää, keskiössä "perjantaina ryyppää!" ja "kamut ihQ!". Aika täysin pysähtynyt, kun tismalleen samojen ihmisten kanssa pyörinyt vuosikaudet, mitään ei paikkakunnalla juuri tapahdu ja uusia ihmisiä näkee harvoin.
Päätin, että omat lapset pidän visusti pk-seudun lähettyvillä jatkossakin.
Mulle ei tule mieleen yhtään sellaista ikätoveriani, jonka perheessä olisi panostettu vähänkään enemmän lasten kouluun ja harrastuksiin, joka olisi jäänyt sinne kotiseudulle pyörimään ryyppäämisen ja kavereiden ympärillä. Kyllä ne kaikki ovat sellaisten vähän huonompien perheiden lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä maaseudun lapset eivät ole koskaan curling-, helikopteri- tai ruohonleikkurivanhempien karhunpalvelusten uhreja. Noita näytetään harrastavan vain kaupungeissa, ja tehdään seuraavasta polvesta entistä uusavuttomampaa.
t: lapseton mutta kaupunkilais- ja maalaisserkkujen elämää seurannut
Olet täysin väärässä! Maaseudulla on paljon curling-vanhempia!
Alue: Aihe vapaa
No nyt sä missasit pointin. Minä olen lukenut aluetiedettä ja voin kerota sulle maaseutujen eri tyypit. Siitä huolimatat minä olen tavannut sen jyväskyläläisen, joka kehotti muuttamaan lasten kanssa maalle Jyväskylään - kyllä se minullekin pienestä itäsuomalaisessa kaupungissa syntyneenä kuulosti vähän oudolta. Ja tämä sama kaveri painotti, ettei hänkään niin maaseudulla haluaisi asua, kuin missä minä synnyin, vaikka kyseinen paikkakunta kaupungiksi määritelläänkin.
Eli eipä tuo paljon avaa, jos sanotaan vain maalle muuttaminen. Pitäisi tietää, mikä on lähtöympäristö ja minne muutetaan. Esimerkiksi onko uudessa paikassa muitakin lapsia vai menneäänkö jonnekin pitäjään, jossa syntyy enää alle 5 lasta vuodessa. Tämä kun määrittää aika paljon sitä, millaista siellä maalla on asua.