Mitä olette mieltä ihmisestä, joka tehtaille provoja?

Yritän miettiä, miksi itse kirjoittaisin provon ja toisaalta mikä kuitenkin estäisi minua kirjoittamasta sellaista. 

En ole koskaan kirjoittanut. Provoon vastaajat joutuisivat käyttämään aikaansa olemattoman asian miettimiseen. Tosin keksitty juttu voi saada aikaan hyvää keskustelua. Toisaalta ketjut poistuvat etusivulta nopeasti, joten provot aiheuttavat osaltaan sitä, että myöskin tarpeelliset ketjut hautautuvat usein uudempien taakse ehtimättä saada huomiota. Provot saavat aikaan sitä, että oikeitakaan aloituksia ei sellaisina pidetä ja ketjuihin tulee veikkauksia, että tämä on varmasti provo. Se haittaa lukemista. Provojen suuri määrä myös vähentää oikeiden aloitusten tekemistä, koska kaikki eivät halua omaansa provojen joukkoon.

Arvelen, että provojen tekijät ovat nuoria ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että heidän aloituksistaan on haittaa muille. Tai jollakin on huono päivä ja provo on yksi keino tehdä hetkestä siedettävämpi. Voihan sitten nauraa toisten tosi viesteille. Joillekin provo voi olla myös oman kekseliäisyyden koettelua; osaako tehdä uskottavan provon, kuinka kauan voi pitää ketjun hengissä jne. 

En keksi, milloin itse tekisin provon. Varmaan viimeistään viimeisessä lauseessa kertoisin, että tämä on provo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huomasin itsestäni hauskan ilmiön. En ole somekäyttäjä, mutta käyn tällä sivulla joskus. Olen kirjoittanut muutaman aloituksen, joiden nimiä en edes muista. Yks taisi koskea prinsessa Madelinen arvostelua tai pikemminkin Leonoren arvostelua.

No, joka tapauksessa, juttuahan tuli tuutin täydeltä ja aina välillä piti vilkaista, onko taas uutta ja kuinka MONTA PEUKUTTANYT!

Tuli ihan hupsu tunne siitä, että ventovieraat ihmiset ihmiset peukuttaa mun aivoituksia joko ylös tai alas eli joku mielipide niistä on. Eli olin yllättynyt, että tulin iloiseksi, kun löytyi samanmielisiä.

Tämä asia liittyy nyt näihin provoihin sillä tavalla, että ehkä joku ihminen provoilee ja seuraa sen vaikutusta, koska hän on VAIKUTTANUT MUIHIN.

Minun ajatus vain.

Täällä on kivoja juttuja ja minusta on kiva , kun vierailta kysytään mielipiteitä, mutta sitten muiden ihmisten pilkkaaminen...

Minä nautin kaikista alapeukuista :D

Joo. Peukut ovat koukuttavia. Pièce de résistanceni on Huhtasaarikeskusteluissa valaistunut joogaretriittiläinen intiasta. Ensimmäinen sai satoja ja satoja miinuspeukkuja. Olin haltioissani sen saamassa reaktiosta, vaikkakin raivosta. Miten muutama kirjain voi saada niin paljon liikettä aikaan. Ehkä salainen toiveeni on saada satunnainen alapeukuttaja havahtumaan johonkin. Ehkä ymmärtämään miten ohjailtavissa oikeastaan olemme.

Eli ymmärsinkö oikein; jos saat vähän peukkuja tai et ollenkaan, niin olet epäonnistunut provossasi? Ja ilmeisesti ei ole väliä, onko ylä- tai alapekkuja.

Ap

Pelasin aikoinani erästä nettipeliä naisystäväni kanssa. Naiseni kyllästyi peliin aika nopeasti, joten aloin harjoittelemaan hänen avatarillaan (Erika), koska en halunnut pilata oman avatarin statistiikkaa. Jonkun ajan päästä huomasin, että yksi pelaaja (belgialainen) oli aina lähelläni, suojeli minua ja alkoi kertomaan itsestään. Oli pakko lopettaa sen avatarin käyttö, ettei homma olisi mennyt liian oudoksi. Mutta jollain pervolla tavalla tilanne oli kiinnostava ja hauskakin. Tästä on reilu 10 vuotta, enkä koskaan kyennyt kertomaan hänelle olevani mies. Ehkä tosiaankin provoilussa on jotain samalla hiukan pervolla tavalla kiinnostavaa, josta saa jotain outoja kiksejä itselleen.

Tätähän on ihan tutkittu. Nettitrolleilla on tutkimusten mukaan muuta väestöä enemmän narsistisia ja psykopaattisia piirteitä, mikä onkin ihan loogista.

Itse en ole koskaan provoa kirjoittanut, koska en vain yksinkertaisesti saisi siitä mitään iloa itselleni. En kykene edes samastumaan tällaisen henkilön tunne-elämään. En saisi mitään iloa siitä, että valehdellen saisin keskustelua aikaan tai että saan jonkun ihmisen mielen pahoitettua. Olisi ihan hohhoijaa-hommaa minulle.

Toinen mahdollisuus on syrjäytynyt reppana, jolla ei ole mitään oikeaa elämänsisältöä. Muistaakseni jonkin tällaisen vastauksen sainkin, kun joskus kysyin tällä palstalla, miksi provoillaan.

Kaikkeen on aina olemassa taustalla jokin syy. Se, että onko se sen hyväksyttävämpää, en ota siihen kantaa. Ymmärtää voi tiettyyn rajaan asti. 

Provosoiminen on tavattoman helppoa. Etenkin silloin, kun itseä ottaa kaikki päähän, tai elämästä puuttuu suunta, tai ei enää tiedä, mihin kohdistaa energiaansa.

Provoihin ei tepsi tuomitseminen, eikä mikään muukaan arvostelu.

Oikeastaan ainoa tapa on jättää sellaisen harrastajat aivan omaan arvoonsa. Ja olla noteeraamatta heitä millään tavalla.

Enemmän ihmettelen niitä, jotka luulevat provojen olevan tosissaan väsättyjä ja lähtevät mukaan vänkäämiseen. Tein vastikään aivan räikeän provon politiikasta ja voi helevetti, en oikeasti voinut uskoa kuinka v-tun tyhmiä ihmiset ovat... Mua pidettiin suorastaan nerona ja porukka oli tyyliin rynkky kourassa lähtemässä Arkadianmäelle. Pyysin sen ketjun poistoa jopa, niin väkivaltaiseksi meni keskustelu. Toinen ääripää on nämä jotka alkavat viisastella ja paasaamaan muka järkeä.

Missään tosielämässä ei näy niin outoja ihmisiä kuin täällä. 

Provoaminen on huonoa ja sivistymätöntä käytöstä.

Kertoo vain tekijänsä moukkamaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen niitä, jotka luulevat provojen olevan tosissaan väsättyjä ja lähtevät mukaan vänkäämiseen. Tein vastikään aivan räikeän provon politiikasta ja voi helevetti, en oikeasti voinut uskoa kuinka v-tun tyhmiä ihmiset ovat... Mua pidettiin suorastaan nerona ja porukka oli tyyliin rynkky kourassa lähtemässä Arkadianmäelle. Pyysin sen ketjun poistoa jopa, niin väkivaltaiseksi meni keskustelu. Toinen ääripää on nämä jotka alkavat viisastella ja paasaamaan muka järkeä.

Missään tosielämässä ei näy niin outoja ihmisiä kuin täällä. 

Provosoimisessa ei ole mitään hienoa ja älykästä, eikä ihailtavaa.

Jos on väsynyt, tai huonolla tuulella, on parempi olla kirjoittamatta, tai tekemättä mitään.

Menee vaikka ennemmin hakkaamaan puuvarastoon hakkaamaan halkoja.

Tai kävelemään metsään.

Jos vielä sittenkin on huono olo, niin menee korkeimman kallion laelle ja huutaa sieltä kurkku suorana. Se helpottaa kummasti oloa.

Muuten mehän ollaan kaikki outoja. Jos me oltaisiin kaikki samanlaisia, toistemme klooneja, se vasta kammottavaa outoa, tai kummallista olisikin.

Riippuu täysin siitä millaisia provoja tehtailee eli millaisia vaikutuksia niillä on muihin ihmisiin. Provot voivat aiheuttaa pahaa mieltä, epävarmuutta, suuttumusta, epäluuloisuutta tms. Jos tällainen on ihmisen mielestä ok, en voi kovin positiivisesti ajatella.

Mutta jos provot (jos niitä voi sitten enää provoiksi nimittää) on hauskoja läppiä ja joihin ihmisisistä tuntuu mukavalta vastata, niin se on ihan jees. Sellaiset provot on hauskoja, joihin jokainen voi "osallistua" niin että tietää mikä on homman nimi. Sellaisista provoista taas en yleensä pidä, joita voi luulla tosissaan kirjoitetuiksi.

Joillakin provoilla (jos oikea nimitys tässä tapauksessa) on tarkoitus vain ottaa epäsuorasti kantaa johonkin typerään ajattelutapaan eikä uskotella, että aloittaja oikeasti ajattelisi itse niin. Näissä vain on se ongelma, että vaikka provo olisi esim. mulle ilmiselvä, niin kaikille se ei ole, vaan jotkut luulevat ap:n olevan tosissaan (eli tekevänsä/ajattelevansa oikeasti esim. niin ilkeästi kuin mitä aloituksessa esittää). Eli tarkoitus ei ole välttämättä provosoida vaan asettaa tietty asia naurunalaiseksi, mutta ihmiset eivät välttämättä tajua sitä. Ironia on taitolaji.

Provosoimisen ikävyyttä lieventää huomattavasti se, jos aloittaja itse paljastaa aloituksensa lopulta provoksi, kun keskustelu on tyrehtynyt ja/tai ihmisten tunteet ovat käyneet kuumina jo tarpeeksi. Monien mielestä tämä olisi vain provon pointin pilaamista, mutta minusta ei, koska kyllähän sillä provolla on "hauskaa pidetty", vaikka sen lopuksi paljastaisikin. Eikä se minusta ole kovin hauskaa, jos provot otetaan tosissaan ja luullaan ihmisten olevan oikeasti sellaisia. Monesti olisin oikeasti HELPOTTUNUT, jos jokin kamala juttu paljastuisi lopulta provoksi. Mutta valitettavasti provoilun "etikettiin" ei taida sellainen kuulua.

Provojen tehtailussa ja provohuutelussa on se ongelma, etteivät useimmat ihmiset hahmota kuinka kirjavaa joukkoa täällä ollaan. Jokainen meistä on tietynlaisessa omassa kuplassaan, ja usein on vaikea nähdä etteivät "kaikki" muut ihmiset olekaan niin samankaltaisia kuin luulisi. Tästä syystä monelle voi tulla järkytyksenä kuinka "joku oikeasti voi ajatella noin" tai ihmettelyjä miten joku voi edes ottaa ajatukseni tosissaan. Tästä syystä vastailen itse typeriinkin kyselyihin välillä, sillä niillekin voi joku tarvita oikeasti vastausta eikä vain provohuuteluja (esimerkiksi en itse tiennyt 14v miten kuukautissiteitä käytetään).

Esimerkkinä: olen itse yliopistokaupungissa asuva korkeakoulutettu työelämässä oleva nainen, kuten useat ystävänikin. Ystäväpiiriini kuuluu toki myös eri koulutusasteella olevia, mutta pääosin kaikki ovat melko mukavia, melko älykkäitä ja samankaltaisia ihmisiä. Olin muodostanut tietämättäni käsityksen ihmisistä lähipiirini perusteella, kunnes törmäsin seuraavaan tilanteeseen: tutustuin omanikäiseeni, samalla seudulla asuvaan mieheen joka kertoi että olen Ensimmäinen hänen koskaan tapaamansa ihminen joka on opiskellut yliopistossa. Hänelle oli yhtä suuri järkytys törmätä "harvinaiseen valkoiseen valaaseen" kuin minulla: kumpikin on elänyt omissa kuplissaan vuosikausia kohtaamatta muuta kuin oman tyylinsä porukkaa. Olisin siis ymmärtänyt hänen kuplansa mikäli hän olisi 60v mies joka asuisi lapin korvessa, mutta 30v yliopistokaupunkilainen? Kummallista.

Mielestäni "hyvä provo" on semmoinen joka on niin kaukana todellisuudesta että on jo hupaisan hauska - kuten tamppoonikoruketju. Tämänkin voisi ehkä joku mies ottaa tosissaan, mutta viiteryhmälle on täysin selvää että kyseessä on provo.