Lue keskustelun säännöt.
10v pojan esittävä puhetyyli, uhma, ylimielisyys, jatkuvasti kireä tunnelma kotona
02.10.2018 |
Kuuluuko tämä ikään ja meneekö ohi. Mimulla ja myös miehellä (pojan isällä) on hermot riekaleina 10 v pojan käytöksen vuoksi. Puhuu ätsyttävällä tyylillä, kun hänelle puhuu jotain normaalisti, vastaukseksi saa jotain ylimielistä, esittäen kovista, heittelee väärin lausuttuja englanninkielisiä sanoja, mitä ei itsekään tajua, tekee samalla tanssiliikkeitä ja pitää showta. Ei pysty puhumaan kunnolla yhtään, ei mistään aiheesta. Käyttää alatyylisiä sanoja, kun kysyn mistä on oppinut, niin kavereilta. Ei varsinaisesti kiroile, mutta mitään järkevää suusta ei tule ulos. Koulussa käyttäytyy kunnolla.
Kotona on jatkuva riita ja kireä tunnelma niin pojan ja meidän vanhempien välillä, kuin meidän vanhempien välillä keskenään, kun pinnat on niin kireällä pojan käytöksen takia, että alamme riidellä keskenämme.
Tämä muutos pojan käytöksessä on tapahtunut tänä syksynä, sen jälkeen kun koulu alkoi. Luokka ja koulu on pysynyt samoina.
Ei ter mieli töiden jälkeen tulla kotiin, kun rakastan lastani niin paljon, mutta hän on noin inhottava meille vanhemmille.
Kommentit (26)
Kavereiden läsnäollessa saattoi olla vähän tuollaista. Kahden kesken keskusteluyhteys toimi läpi murrosiän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen keskustelukulttuuri teillä on kotona? Jutteletteko paljon kuulumisista? Minä näen aina pojastani, kun hänellä on joku painaa mieltään. Hän helposti purkaa pahaa oloaan ikävällä käytöksellä. Olen huomannut, että pojille on edelleen vaikea avautua ja puhua tunteistaan ja tunnistaa niitä. Palljon helpompaa tämä on tyttärille ja tytöt harjoittelevat tätä myös ystävien kanssa. No, miten sitten toimin?
1. Asetan rajat sille, että toisia kohtaan ei saa käyttäytyä ikävästi, vaikka ottaa päähän.
2. Annan tilaa, en tyrkytä apua, mutta kerron olevani käytettävissä ja muistutan, että usein keskustelun jälkeen on parempi olo
3. Tajuan, etten ole korvaamaton. Muistutan myös, että isä tai muut läheiset aikuisetkin auttavat mielellään. Ei tarvitse kertoa kaikkea äidille, mutta olisi hyvä edes jollekin turvalliselle aikuiselle
4. En syyllistä pahasta tuulesta/mielestä. Yritän normalisoida tunteiden kirjon. Kaikilla meillä on huonoja päiviä. Silloin on syytä osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä (mutta edelleen rajat käytöksessä on olemassa)
Nämä on meillä toiminu loistavasti! Kun hokasin nämä, elämä helpottui huomattavasti ja poika on kuin eri ihminen. Usein sitä tuskastuu toisen kiukkuilusta, eikä näe asian taakse.
Toki kyse voi olla mistä tahansa muusta, mut ajattelin innokkaana kyökkipsykologina laittaa kuitenkin ;)
Tsemppiä!
Meillä samaa, tyttö 10v " Joo, joo, whatever" ja ihme käsiliikkeitä sekä tanssiliikeitä, naaman vääntelyä ja silmien muljauttelua.
Meillä yhä kireä tunnema, ikää tytöllä 18v. Oletin, että alkaisi jo aikuistua.
Oho, paljon oli kirjoitusvirheitä, tunnekuohussa nopeasti kirjoitettu aloitus. Pahoittelen.
Kiitos vastauksista! Hyviä vinkkejä.
Käy niin hermojen päälle tuo käytös. Onko muilla 10v lasten vanhemmilla kokemuksia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme teiniä. Kyllä menee tosi tiukille usein pinnanvenytyksen kanssa. Juu, kaikki on kokeiltu tai siltä ainakin tuntuu. Huvittavinta on, että itse olen kasvatusalaa opiskellut. Eipä auta, kun omat on niin eri juttu. Lapset ovat tietenkin erittäin rakkaita meille, mutta joskus sitä miettii, että olisiko sitä voinut päästä helpommallakin. Vanhin kohta 18 ja edelleen sitä odottaa, että tapahtuisi kypsymistä. Niin lapsellista on välillä, samoin käytös nuorempia sisaruksia kohtaan, myös toiseksi vanhimmalla. Voi elämän kevät, lievästi sanoen uuvuttaa.
Meillä oli tuollaista tytön kanssa. Ikävuodet 12-16 olivat tosin vielä paljon, paljon pahempia. Ja sitten yhtenä päivänä se lapsi järkiintyi ja vähän sen jälkeen muutti kotoa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhä kireä tunnema, ikää tytöllä 18v. Oletin, että alkaisi jo aikuistua.
Voi kuule usein 18-v voi olla vielä rasittavampi mitä joku 10-v tai teini. Itse taannuin pahasti abivuonna, varastin mm. isäni auton ja kaahailin ympäri kyliä ja join usein. Vanhemmat laittoivat mut välivuodeksi taidekouluun kasvamaan. Virallisesti murkkuikä mun kohdalla loppui vasta 21-v, ja se on aika monella se käännekohta. Ei ihme että jenkeissä 21 v on täysi-ikäisyyden raja.
On siis vielä toivoa, jos 21-v. asti voi tapahtua myönteistä kehitystä. Edes pieni helpotuksen tunne kävi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen keskustelukulttuuri teillä on kotona? Jutteletteko paljon kuulumisista? Minä näen aina pojastani, kun hänellä on joku painaa mieltään. Hän helposti purkaa pahaa oloaan ikävällä käytöksellä. Olen huomannut, että pojille on edelleen vaikea avautua ja puhua tunteistaan ja tunnistaa niitä. Palljon helpompaa tämä on tyttärille ja tytöt harjoittelevat tätä myös ystävien kanssa. No, miten sitten toimin?
1. Asetan rajat sille, että toisia kohtaan ei saa käyttäytyä ikävästi, vaikka ottaa päähän.
2. Annan tilaa, en tyrkytä apua, mutta kerron olevani käytettävissä ja muistutan, että usein keskustelun jälkeen on parempi olo
3. Tajuan, etten ole korvaamaton. Muistutan myös, että isä tai muut läheiset aikuisetkin auttavat mielellään. Ei tarvitse kertoa kaikkea äidille, mutta olisi hyvä edes jollekin turvalliselle aikuiselle
4. En syyllistä pahasta tuulesta/mielestä. Yritän normalisoida tunteiden kirjon. Kaikilla meillä on huonoja päiviä. Silloin on syytä osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä (mutta edelleen rajat käytöksessä on olemassa)
Nämä on meillä toiminu loistavasti! Kun hokasin nämä, elämä helpottui huomattavasti ja poika on kuin eri ihminen. Usein sitä tuskastuu toisen kiukkuilusta, eikä näe asian taakse.
Toki kyse voi olla mistä tahansa muusta, mut ajattelin innokkaana kyökkipsykologina laittaa kuitenkin ;)
Tsemppiä!
Mistä lapsella/nuorella on yleensä sitten ollut paha olo?
Jos poika saa tuollaisia vaikutteita kavereilta, hän on joutunut väärään seuraan. Värikästä porukkaa ja sitä rataa?
Oletteko harkinneet koulun vaihtoa? Tai jopa muuttoa paremmalle alueelle, jotta poikaan ei juurtuisi huonoja vaikutteita?
Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän kaveripiiri vaikuttaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veisin pojan vaikka pitkää viikonloppua viettämään ihan kahdestaan, tai isä voisi viedä. Poika on niin paljon huomion tarpeessa, ettei yhteiseksi ajaksi riitä joku satunnainen vartti arjen lomassa. Koko reissua hän ei jaksa esittää. Mutta tärkeää on, että yhteinen aika on kivaa, eikä saarnaa tai hiillostusta. Sen jälkeen yhteyttä pitää ylläpitää viikoittain. Jokin yhteinen harrastus isän kanssa voisi olla hyväksi.
Ohjeet on hurjan viisaita ja hyviä. Mutta kun kaikkien kohdalla ne vain ei toimi. Lapsi/nuori ei automaattisesti esim. halua keskustella. Ei tarvitse olla isojakaan ongelmia taustalla. Nuori ei vaan aina puhu, ja se aiheuttaa kaikenlaista kitkaa ja epätietoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murkkuikää pukkaa? Monilla ennen varsinaista murrosikää jokin esivaihe, jonka jälkeen pieni suvantokausi ennen teinidraamaa.
Onko jotain kasvuspurttia: Pojilla alkaa usein maata pitkin = kengänkoko räjähtää. Jos, niin kuulostaa ihan normaalille 'vaiheelle'.
Toki kannattaa kuulostella, onko jotain muuta syytä kipuilla. Ovatko kaverisuhteet, tms. entisellään ja kaikki OK.
Onko poika voinut altistua jollekin traumalle? Esimerkiksi kovan pornon katselu voi tuossa iässä aiheuttaa oireilua. Liian rankkojen juttujen näkeminen voi aiheuttaa levottomuutta, aggressiivisuutta yms. Jos pojalla tai kaverilla on älypuhelin, kaikki mahdollinen saasta on käden ulottuvilla, eriteleikit, väkivaltaporno jne.
Mielestäni tuollainen käytös ei jatkuvana ole normaalia vaiheilua vaan hälyttävä merkki.
Anna pelleillä ja videoi.Näytä muutaman vuoden kuluttua hänelle,niin saatte makeat naurut.Älä ota niin vakavasti,kun koulussa kuitenkin osaa käyttäytyä.Jos et kiinnitä mitään huoiota hänen pelleilyynsä,niin kyllä hän lopettaa,kun huomaa,että esitys menee hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna pelleillä ja videoi.Näytä muutaman vuoden kuluttua hänelle,niin saatte makeat naurut.Älä ota niin vakavasti,kun koulussa kuitenkin osaa käyttäytyä.Jos et kiinnitä mitään huoiota hänen pelleilyynsä,niin kyllä hän lopettaa,kun huomaa,että esitys menee hukkaan.
Lapsi voi huonosti ja koko perhe kärsii ja sinusta se on vitsi, joka kannattaa videoida lapsen myöhempää nolaamista varten??! Sano pliis ettei sinulla ole lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen keskustelukulttuuri teillä on kotona? Jutteletteko paljon kuulumisista? Minä näen aina pojastani, kun hänellä on joku painaa mieltään. Hän helposti purkaa pahaa oloaan ikävällä käytöksellä. Olen huomannut, että pojille on edelleen vaikea avautua ja puhua tunteistaan ja tunnistaa niitä. Palljon helpompaa tämä on tyttärille ja tytöt harjoittelevat tätä myös ystävien kanssa. No, miten sitten toimin?
1. Asetan rajat sille, että toisia kohtaan ei saa käyttäytyä ikävästi, vaikka ottaa päähän.
2. Annan tilaa, en tyrkytä apua, mutta kerron olevani käytettävissä ja muistutan, että usein keskustelun jälkeen on parempi olo
3. Tajuan, etten ole korvaamaton. Muistutan myös, että isä tai muut läheiset aikuisetkin auttavat mielellään. Ei tarvitse kertoa kaikkea äidille, mutta olisi hyvä edes jollekin turvalliselle aikuiselle
4. En syyllistä pahasta tuulesta/mielestä. Yritän normalisoida tunteiden kirjon. Kaikilla meillä on huonoja päiviä. Silloin on syytä osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä (mutta edelleen rajat käytöksessä on olemassa)
Nämä on meillä toiminu loistavasti! Kun hokasin nämä, elämä helpottui huomattavasti ja poika on kuin eri ihminen. Usein sitä tuskastuu toisen kiukkuilusta, eikä näe asian taakse.
Toki kyse voi olla mistä tahansa muusta, mut ajattelin innokkaana kyökkipsykologina laittaa kuitenkin ;)
Tsemppiä!
Mistä lapsella/nuorella on yleensä sitten ollut paha olo?
Aika tavanomaisista asioista, riitaa ystävien kanssa tai asiat koulussa tai harrastuksissa eivät ole menneet putkeen.. (pojalla on taipumusta olla tarkka ja välillä jopa hieman perfektionisti, niin saattaa ottaa itseensä herkemmin) Eli kaikenlaista mikä alakouluikäisen mieltä yleensä painaa. Varsinkin erimielisyydet kavereiden kanssa jää painelemaan
Harjoitelkaa kunnollista puhetta ja hyvää käytöstä. Silmiin katsominen, kokonaisilla lauseilla puhuminen, asiallinen käytös, paikallaan seisominen/istuminen kun puhutellaan jne. Palkitkaa arjessa hyvä käytös, ei tarvitse olla mitään materiaalista palkintoa, ja jättäkää huono huomiotta ellei se mene niin huonoksi että on häiritsevää. SIlloin siihen on syytä puuttua.
Tehkää jotain yhdessä, harrastakaa. Lapsi joka saa harrastaa vanhempien kanssa yleensä sosiaalistuu paremmin ja osaa olla ihmisiksi kotiväkeä kohtaan,
Meillä aika sama homma lapsen kanssa. 10 vuotta täyttää. Tuntuu hakevan rajojaan vanhempien kunnioituksen osoittamisessa... Tiuskii ja sanoo vitsillä jotain ihme heittoja, muka hauskoja - "no enemmän ku sä" jne. Rasittavaa. Sitten kun pitää joku pieni homma tehä kuten viedä roskat, niin se on niiiiin rankkaa, kitisee ja vinkuu minuuttikaupalla ennenkuin mitään liikettä tapahtuu.