Lue keskustelun säännöt.
Naisille kysymys ja rehellisesti nyt
02.10.2018 |
Jos sinkkuna voit valita seuraavista tulevaksi aviomieheksi kumman valitset? Molemmat rakastavat sinua yhtä paljon ja molemmat ovat hyviä luonteita ja ulkonäöllisesti tasavertaisia.
A. Elämäsi rakkaus, mutta köyhä duunari, jolla ei ole tarjota aineellista hyvää. Olet tosi rakastunut ja hän myös.
B. Rikas ja menestyvä mies ja nyt puhutaan miljoonista, joka tarjoaa kaiken aineellisen hyvän. Voit jäädä kotiin jos haluat ja mies huolehtii kaikesta. Et tunne suuria tunteita häntä kohtaan mutta kaverimielessä ok.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää miten suuri osa vastaajista ajattelee ihan puhtaasti rahan kautta tätäkin kysymystä. Minulle tuossa se suurin kysymys olisi ihan puhtaasti sosiaalinen, eli miesehdokkaiden kulttuuritausta ja koulutus. Minulle se olisi huomattavasti tärkeämpää kuin varallisuus, koska omat tuloni ovat varsin riittävät. Jos tilanne olisi toisin päin, ottaisin mielummin korkeasti koulutetun ja kulturellin köyhän kuin sivistymättömän nousukkaan oli hän kuinka rikas hyvänsä.
Itse ainakin sisällytän tosirakkauteen älyllisen samantasoisuuden, sivistystason jne.
Vaikea kuvitella, että rakastuisin johonkin jonka kanssa ei natsaa kaikin puolin, eikä varallisuus sisälly siihen.
Koulutuskaan ei ole oleellista minulle sillä tiedän, ettei korkea koulutus takaa sivistystä vaikka sen kanssa toki korreloikin.
Eikä duunarius sulje pois (esim. oma isäni on amis-teollisuusyrittäjä ja lääkäriäidin ja matemaatikkoisän poika, yksi sivistyneimmistä ja älykkäimmistä miehistä ketä tiedän, vaikka onkin duunari).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärin kysytty! Buahhaahhaa! Kysymykset ovat kiellettyjä. Miehiltä.
A todellakin!
B -vaihtoehdon mies todennäköisesti myös tarvitsee edustusvaimon, eikä minusta olisi siihen.
Valitsen herra A:n, kunhan hän on reipas ja tekee töitä elättääkseen itsensä. Jos hän on elämäntapatyötön lusmu, niin sitä keissiä ei edes rakkaus pelasta, silloin voittaa herra B.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää miten suuri osa vastaajista ajattelee ihan puhtaasti rahan kautta tätäkin kysymystä. Minulle tuossa se suurin kysymys olisi ihan puhtaasti sosiaalinen, eli miesehdokkaiden kulttuuritausta ja koulutus. Minulle se olisi huomattavasti tärkeämpää kuin varallisuus, koska omat tuloni ovat varsin riittävät. Jos tilanne olisi toisin päin, ottaisin mielummin korkeasti koulutetun ja kulturellin köyhän kuin sivistymättömän nousukkaan oli hän kuinka rikas hyvänsä.
Itse ainakin sisällytän tosirakkauteen älyllisen samantasoisuuden, sivistystason jne.
Vaikea kuvitella, että rakastuisin johonkin jonka kanssa ei natsaa kaikin puolin, eikä varallisuus sisälly siihen.
Koulutuskaan ei ole oleellista minulle sillä tiedän, ettei korkea koulutus takaa sivistystä vaikka sen kanssa toki korreloikin.
Eikä duunarius sulje pois (esim. oma isäni on amis-teollisuusyrittäjä ja lääkäriäidin ja matemaatikkoisän poika, yksi sivistyneimmistä ja älykkäimmistä miehistä ketä tiedän, vaikka onkin duunari).
Jos on sivistystä, ei sitä pidä pitkin mammapalstoja kailottaa. Kääntyy ikäänkuin itseään vastaan ja tekee rehentelijästä luotaantyöntävän.
T: Ex-Maisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A, tietysti. Elämä rakkaudettomassa liitossa on köyhää, vaikka rahaa olisi kuinka paljon tuhlattavaksi.
Haluaisin kyllä olla kotirouva ja kasvattaa itse lapseni, en ainakaan ensimmäisen kolmen vuoden aikana ole ehtinyt ikävystymään sekuntiakaan. Monet kiinnostuksen kohteeni, haluamani harrastukset, ovat myös tosi kalliita eikä niihin ole oikein mahdollisuutta näillä tuloilla. Mutta mieluummin rakas kumppani kuin "yksinäinen" kotirouva kalliine harrastuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voinhan mä sossutuilla jäädä kotiin nytkin, joten A.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinkkuna voit valita seuraavista tulevaksi aviomieheksi kumman valitset? Molemmat rakastavat sinua yhtä paljon ja molemmat ovat hyviä luonteita ja ulkonäöllisesti tasavertaisia.
A. Elämäsi rakkaus, mutta köyhä duunari, jolla ei ole tarjota aineellista hyvää. Olet tosi rakastunut ja hän myös.
B. Rikas ja menestyvä mies ja nyt puhutaan miljoonista, joka tarjoaa kaiken aineellisen hyvän. Voit jäädä kotiin jos haluat ja mies huolehtii kaikesta. Et tunne suuria tunteita häntä kohtaan mutta kaverimielessä ok.
Elämän rakkaus tietysti. Köyhyys ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A <3 kun vaan saisin miehen ketä rakastan, millään muulla ei ole mitään väliä.
Jätit kertomatta, että A:lla on muna ja B:llä on pippeli.
Ja että olet itse B, paitsi että sulta puuttuu munan lisäksi aivot ja rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan täysin rehellisesti ja häpeämättä: ilman muuta B.
Minua ei kiinnosta tippaakaan perinteinen parisuhteen leikkiminen ja rakkaus-lässytys ja kuvitelmat.
Jos olisi pakko mies ottaa, niin ilman muuta sitten B.
Jos OIKEESTI miljonääri olisi kuvioissa voi olla että moni nainen REHELLISESTI ottaisi sen. Mutta kun ei ole niin valitaan A.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan b.ltä rahat ja menen a.n kanssa naimisiin.
Aika moni nainen tekee tätä, eli ottaa avioeron.
Avioehto on keksitty jo aikapäiviä sitten.
Ei niissä seteleissä ole muistelemista kuolinvuoteella, rakkaudesta kylläkin.
Riippuu. Koska olen minä, ottaisin An, koska se sopisi luonteelleni paremmin. Toisaalta, jos ottaisin Bn, hankkisin lapsia ja oman tositvohjelman
Mitä jos A - ja myös josssain määrin - B molemmat toteutuivat?
En nyt tarkoita, että mieheni olisi multimiljonääri, mutta erittäin hyvätuloinen ja korkeasti koulutettu. Hän on elämäni rakkaus, minkä tiesin jo kauan ennen kuin minkäänlaisista tulovirroista oli tietoakaan. Olimme tavatessamme 12-vuotiaita, joten mies olisi (puolestanikin) voinut valita vaikka elämäntapartaiteilijjan tai levyseppä-hitsaajan homman. Toisin kuitenkin kävi.
En itsekään ole kotiäitityyppiä ja opiskelen parhaillaan alaa, jossa tulot noin 4000 - 6000 € / kk. Pystyisin hyvin myös elättämään itseäni.
Vastaukseksi kysymykseesi, onneksi ei tarvinnut tehdä noin kyynistä valintaa.
Elämäni rakkaus ei voisi olla köyhä duunari. Vaikka ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen, se ei riitä rakastumisen perustaksi. Tarvitaan myös älykkyyttä, yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja sopivaa luonnetta. Luonne, joka minuun vetoaa, on määrätietoinen, eteenpäin pyrkivä, oppimishaluinen ja aktiivinen. Sellainen, joka ei tyytyisi pienipalkkaiseen duunarityöhön. Sen sijaan elämäni rakkaus voisi kyllä hyvinkin olla köyhä apurahatutkija, jolla on intohimo johonkin aiheeseen ja halua kehittyä sen asiantuntijaksi.
Mä kiihotun tosi paljon mkehekkäistä köyhistä duunareista, jos he ovat ahkeria tekemään työtä. Jotenkin se, että mies on kova tekemään työtä yhdistettynä fyysiseen työhön, on vaan todella turn on.
Olen itse akateeminen nainen ja elän pääomatuloilla ja olen vähän saamaton, joten ihastun siis vastakohtiin. Olen myös löytänyt sellaisen miehen avilmieheksenikin. Teetin avioehdon kuten kaikki parit, joilla on samanlainen tilanne.
Eli valitsisin ihan ehdottomasti A:n. Jos joku valitsisi B:n rahan vuoksi, joutuisi tekemään sen avioehdon kuitenkin, jos nakmisiin haluaa, se on ihan automaatio nykyään.
Ehdottomasti A.