Ostat itsellesi kaupasta jotain hyvää syötävää hemmotteluiltaa vartaa. Huomaat, että miehesi on kuitenkin syönyt sen. Mitä sanot?

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Meillä on käytäntönä, että kaikki mitä kaapista löytyy on sallittua syötävää ellei toisin sanota. Sitten toki ärsyyntyisin, jos mies söisi herkut, vaikka olisin sanonut, että haluaisin syödä ne vain itse. En siltikään jaksaisi suurta numeroa tehdä. Herkkuja saa kaupasta lisää.

Sama. Mieheni ei ole ajatustenlukija. Enkä minä kovin helposti ärsyyntyvää tyyppiä.

Ei taas, no höh

En mitään tietenkään. Mistä mies voisi tietää, että olin ne vain itselleni varannut? Kokisin jopa epäreiluksi omia yhteisillä rahoilla yhteiseen kaappiin ostetut tuotteet vain itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Hei, "nimi"-rakas, oot syöny mun hemmotteluherkut ilkimys! (leikkisästi ja tökin mahaa, kutitan tms.) Kannattaa juosta kauppaan ennen kuin syön sut.

🤮🤮🤮

No en ikinä ostaisi herkkuja vain itselleni, eikä mieheni ikinä söisi kaikkia herkkuja kaapista yksinään.

Mutta oletetaan että niin tapahtuisi, niin sanoisin hänelle että ei tuntunut kovin kivalta että menit syömään minun henkilökohtaiset herkkuni, ja että toivon seuraavalla kerralla ettet tee niin.

Olisin todella hämmästynyt, jos mies koskisi pitkällä tikullakaan mun riisimuroihin. 

Mutta jos niin kävisi... "okei, mä juon sitten sun viskit".

Vierailija kirjoitti:

Ihme selittäjiä. Ettekö osaa leikkiä mukana? 

Ihan sama tuntuuko sellainen tilanne mahdolliselta, nyt leikitään että niin on kuitenkin käynyt.

Siis: Mitä sanot?

Mä en halua edes leikkiä noin huonoa suhdetta jossa kaupassakävijä eikä herkkujen syöjä kumpikaan huomioi kumppaniaan mitenkään.

"Kannattaa ottaa allergialääke piakkoin. Se suklaa minkä söit oli sitä mun pähkinäsuklaata. Miten sä et paketin perusteella tunnistanut?"

Miksi ihmeessä minä ostaisin herkkuja vain itselleni? Totta kai ostan molemmille. Juuri tuollaiset pienet asiat ovat onnellisen liiton salaisuus.

Mä jemmaan aina herkut siihen asti kunnes ne nautitaan joten tuo ei ole mahdollista meillä.Siperia on opettanut.

Kysyn, miksi hän on näin tehnyt, koska ne olivat minun. Ihmettelen vilpittömästi, miten hän on voinut ottaa toisen syömiset. 

En usko, että näin pääsisi käymään. Jos ostan jotain erikoista, tai ajattelen tekeväni jostain esim. jotain ruokaa, sanon miehelle siitä, ettei käytä sitä. Toinen vaihtoehto on, että ostetaan enemmän, että riittää kummallekin. Kolmas vaihtoehto on, ettei miestä voisi vähempää kiinnostaa minun herkkuni, koska ei oikein pidä samoja asioita herkkuina.

Meillä tuo ei ole mahdollinen tilanne. Ostamme aina herkkuja molemmille ja kaapista saa syödä mitä lystää. Mutta, kun toivottiin mielikuvitusleikkiä niin otetaan tähän nyt sellainen: Olisin toki pettynyt, mutta en viitsisi moisesta numeroa tehdä. Maailmassa on isompiakin asioita kuin herkut ja kaupat ovat auki lähes ympärivuorokauden, joten uusia voi ostaa melkein koska vaan. Toteaisin varmaan vaan neutraalisti: "Ai sä söitkin sen herkun"

Normipäivä - vaimo (ja tytöt) syövät kaikki makeat joita joskus satun tuomaan kaupasta itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Ihme selittäjiä. Ettekö osaa leikkiä mukana? 

Ihan sama tuntuuko sellainen tilanne mahdolliselta, nyt leikitään että niin on kuitenkin käynyt.

Siis: Mitä sanot?

Kuka Saakelin rontti ahne porsas on syönyt tän suklaalevyn???!!!???

(Ja lopulta saataisiin sovinto aika nopeesti. Mä en jaksa murjottaa. Ja tod.näk. Joskus lähitulevaisuudessa mies toisi mulle jonkun lepyttelysuklaalevyn tms herkkua kaupasta.

Ärsyttävää mut tavallaan no big deal - kun on 20v oltu yhdessä niin vähän kaikki on jo yhteistä.

Olisin ilahtunut. Olen ostanut jotakin, joka (toivottavasti) on edes vähän ilahduttanut toista. Exän kanssa tapanani oli yllättää toinen jättämällä esim. viinerilaatikko keittiön pöydälle silloin, kun tiesi toisen tulevan tyhjään kotiin.

Nykyiselle ostan varta vasten herkkuja, joista tiedän tämän erityisesti pitävän. Ostan aina sen verran reilusti kaikkea, ettei varmasti lopu kesken. Pidämme hyvin samankaltaisista asioista.

"J'malauta h'lvetin k'sipää! Mitä v'ttua sä meet s'atana mun herkut syömään!"

Tuossa sitä toivottua mielikuvitusleikkiä. Oikeassa elämässä tilanne ei ole mahdollinen mitenkään.

En sanoisi mitään. Miksi ostaisin vain itselleni, jos taloudessa asuu myös mieheni? Vai onko se jokin satunnainen mies?

Kiitos rakkaani. Nyt taikinainen olomuotoni ei tursua liian pienistä vaatteistani yhtä pahasti kuin ennen. Mennään kauppaan ja ostetaan jotain terveellistä.

Meillä harvemmin ostetaan mitään ylimääräisiä herkkuja. Herkku voi olla minun leipomani korvapuustit, mutta niitä saa syödä koko perhe. Taloudessa 4 lasta, joten sellainen itsekkyys, että vain yksin jotain söisi, on loppunut vuosia sitten.