Riitaa vauvan hoidosta - olenko liian herkkä..?

Herättääkö se sen vauvan jotta HÄN voi mennä sen kanssa suihkuun?

Vierailija kirjoitti:

Vauva on nyt 4kk ja yllätyksekseni on ilmennyt, että meillä miehen kanssa onkin aika eriävät näkemykset hoitamisesta. Puheet raskausaikana olivat ihan muuta. Emme kumpikaan ole nuoria, vaan 35+. Tilanne ei tunnu selkiytyvän ollenkaan ja olen aika väsynyt ja stressaantunut. Riitojen aiheita mm. vauvan peseminen, mies haluaa viedä vauvan suihkuun ja myös sukelluttaa sitä suihkussa aamuin illoin niin että joutuu pidättämään hengitystä suihkun alla. Mies myös minulta kysymättä ilmoitti itsensä vauvan kanssa vauvauintiin ja käydään nyt sitten siellä kerran viikossa. Viimeksi vauva itki pesuhuoneessa pois lähtiessä koko pukeutumisen ajan aivan täysiä. Sanoin pukuhuoneen ovelta pariin kertaan että anna vauva minulle syliin mutta mies kieltäytyi. Itse ei saanut vauvaa rauhoittumaan ollenkaan eli paniikki-itku kesti n. 15 minuuttia.

Tätä on nyt puitu muutamaan kertaan ja miehen mielestä vika minussa, vauvat kun kuulemma itkevät ja itkee se kotonakin. Lisäksi totesi että tuskin se minunkaan sylissä olisi rauhoittunut. Huuto oli aivan kauheaa ja voin oikeastaan fyysisesti huonosti kun jouduin kuuntelemaan oman vauvan itkua voimatta tehdä mitään. Mies siis syyttää minua hysteeriseksi ym. Kun kysyin miksi vauva itki mies totesi että ehkei se vai halunnut pois uimasta. Tästä nyt tuskin oli kyse. :( Vauva tällä hetkellä vierastaa kovasti ja jo altaassa oli väsynyt ja hieroi silmiään.

MIes vielä vetosi siihen että jos lapsi 7v itkee ettei halua kouluun niin sanonko ettei tarvitse mennä ja väittää että mm neuvolassa olisi käsketty itkettämään vauvaa (ei pidä paikkaansa). Muutenkin mies valittaa mm. vauvan vaatteista, ei jaksa pukea sitä on nyt syksylläkin laittoi sen kotona sitteriin pelkässä vaipassa vaikka sisällä 20 astetta. Minusta mies on yksinkertaisesti täysin empatiakyvytön ja olen jo pari kertaa sanonut että lähdetäänkö keskustelemaan tästä perheneuvolaan vai mitä teemme. Kun vauva itkee kotona, mies saattaa kysellä siltä että mikä *ituttaa ja laittaa vauvan lattialle. Vauva joskus saattaa jopa hämmentyä niin että hiljenee. Mies on neuvolassakin valittanut kuinka itku turhauttaa kun vauva itkee kuulemma turhaan eikä sillä ole mikään hätä. Olen hävennyt silmät päästäni kuinka idiootti mies on.. En olisi uskonut. Raskausaikana selitti miten on ihanaa vaihtaa vaippaa ym että vauvalla hyvä olo.

Nyt kuitenkin ollaan ihan pattitilanteessa. En halua antaa vauvaa miehen "kynsiin" ilman että olen mukana. Eihän tämä näinkään voi jatkua. Kun kysyin että onko uinti välttämätöntä niin vauva kuulemma tykkää siitä. Ainoat hymyt ovat irronneet kun näkee äidin altaan reunalla. Vedessä vauvalla aika varautunut ilme mikä ehkä normaalia koska ollut mukana vasta joitakin kertoja. Mies kuitenkin väittää kaikille vauvan nauttivan. Myös vanhempani ovat ihmetelleet ettei mies huomioi kuin oman näkemyksensä. Sanoo mm että tottakai vauva nauttii uinnista koska hänkin nauttii.

Muutaman kerran on ottanut niin päähän että oln jo miettinyt onko miehellä joku luonnehäiriö koska ei tunnu ollenkaan osaavan elää vauvan ehdoilla. Uinnin osaltakin väitti ettei vauvan tarvitse syödä pariin tuntiin ennen uintia vaikka infossa painotettiin että ruoka tuntia ennen. Muutenkan vauvalla menisi lähes 4h ruokailujen välissä mikä meidän vauvalle ainakin aivan liikaa. Mies ei myöskään ymmärrä, että vauva jaksaa virkeänä pari kolme tuntia. Ihmetteli viimeksikin kun palasimme kotiin että miksi se taas nukkuu kun vastahan se nukkui ennen kuin lähdettiin. Lähtemisestä oli siinä vaiheessa jo 3 tuntia.

Kuinka eteenpäin? Onko tällaiset ongelmat enää normaaleita? Välillä tuntuu etten jaksa enää.. :(

Ymmärrän tosi hyvin, että oman vauvan itku on ihan hirveää kuunneltavaa ja todellakin tuntuu monesti juuri äidissä fyysisenä kipuna.

Minusta sinun kannattaa nyt kuitenkin yrittää tsempata. On tosi hienoa, että miehesi oma-aloitteisesti keksi yhteisen ja säännöllisen harrastuksen vauvan kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys! Sekin on minusta ihanaa, että miehesi haluaa itse hoitaa vauvan itkutilanteet eikä vain tyrkkää vauvaa sinulle aina kun se itkee. Sillä tavalla se isän ja lapsen suhde juuri vahvistuu, mikä on valtavan tärkeää. Usein imetyksen ja muun takia isä saattaa jäädä vauvan hoidossa vähän syrjään, jos ei ole itse erityisen aktiivinen, jolloin lapsi voi pitkäänkin vierastaa omaa isäänsä. Toki se menee ohi aikanaan, mutta on ihan korvaamatonta, usko pois, että jo vauva-aikana kelpaa lohduttajaksi ja sylittelijäksi joku muukin kuin sinä.

Nuo muut asiat, syömiseen ja nukkumiseen liittyvät, ovat sitten asia erikseen ja vaativat keskustelua. Kyllä miehen pitää osata toimia vauvan ehdoilla ja ymmärtää vauvan omaa rytmiä.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus taas, taas näitä äitejä jotka ajattelevat että oma tapa on paras, ja vauvalle tuo lohtua vain äiti. Ensinnäkin se, että vauva itkee. No, totta kai pitää lohduttaa tai tarjota mitä vauva selkeästi kaipaa, mutta jokaisesta itkusta ei tarvitse nostaa hysteriaa että nyt se lapsi kärsii. Anna isän osallistua, mitä sanoisit jos isä puuttuisi kaikkeen mitä sinä teet? Kun ei vauvaa satuta niin tilanne on minusta ok.

Vauvaa ei istutetaan eikä viedä saunaan.

Olenko Outo, kun minusta vauva-aikana tulisi keskittyä vauvaan eikä tehdä vauvalle väkisin asioita, joita Aikuinen haluaa.

Joko petoviilikortti on tässä miesvihakeskustelussa käytetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva on nyt 4kk ja yllätyksekseni on ilmennyt, että meillä miehen kanssa onkin aika eriävät näkemykset hoitamisesta. Puheet raskausaikana olivat ihan muuta. Emme kumpikaan ole nuoria, vaan 35+. Tilanne ei tunnu selkiytyvän ollenkaan ja olen aika väsynyt ja stressaantunut. Riitojen aiheita mm. vauvan peseminen, mies haluaa viedä vauvan suihkuun ja myös sukelluttaa sitä suihkussa aamuin illoin niin että joutuu pidättämään hengitystä suihkun alla. Mies myös minulta kysymättä ilmoitti itsensä vauvan kanssa vauvauintiin ja käydään nyt sitten siellä kerran viikossa. Viimeksi vauva itki pesuhuoneessa pois lähtiessä koko pukeutumisen ajan aivan täysiä. Sanoin pukuhuoneen ovelta pariin kertaan että anna vauva minulle syliin mutta mies kieltäytyi. Itse ei saanut vauvaa rauhoittumaan ollenkaan eli paniikki-itku kesti n. 15 minuuttia.

Tätä on nyt puitu muutamaan kertaan ja miehen mielestä vika minussa, vauvat kun kuulemma itkevät ja itkee se kotonakin. Lisäksi totesi että tuskin se minunkaan sylissä olisi rauhoittunut. Huuto oli aivan kauheaa ja voin oikeastaan fyysisesti huonosti kun jouduin kuuntelemaan oman vauvan itkua voimatta tehdä mitään. Mies siis syyttää minua hysteeriseksi ym. Kun kysyin miksi vauva itki mies totesi että ehkei se vai halunnut pois uimasta. Tästä nyt tuskin oli kyse. :( Vauva tällä hetkellä vierastaa kovasti ja jo altaassa oli väsynyt ja hieroi silmiään.

MIes vielä vetosi siihen että jos lapsi 7v itkee ettei halua kouluun niin sanonko ettei tarvitse mennä ja väittää että mm neuvolassa olisi käsketty itkettämään vauvaa (ei pidä paikkaansa). Muutenkin mies valittaa mm. vauvan vaatteista, ei jaksa pukea sitä on nyt syksylläkin laittoi sen kotona sitteriin pelkässä vaipassa vaikka sisällä 20 astetta. Minusta mies on yksinkertaisesti täysin empatiakyvytön ja olen jo pari kertaa sanonut että lähdetäänkö keskustelemaan tästä perheneuvolaan vai mitä teemme. Kun vauva itkee kotona, mies saattaa kysellä siltä että mikä *ituttaa ja laittaa vauvan lattialle. Vauva joskus saattaa jopa hämmentyä niin että hiljenee. Mies on neuvolassakin valittanut kuinka itku turhauttaa kun vauva itkee kuulemma turhaan eikä sillä ole mikään hätä. Olen hävennyt silmät päästäni kuinka idiootti mies on.. En olisi uskonut. Raskausaikana selitti miten on ihanaa vaihtaa vaippaa ym että vauvalla hyvä olo.

Nyt kuitenkin ollaan ihan pattitilanteessa. En halua antaa vauvaa miehen "kynsiin" ilman että olen mukana. Eihän tämä näinkään voi jatkua. Kun kysyin että onko uinti välttämätöntä niin vauva kuulemma tykkää siitä. Ainoat hymyt ovat irronneet kun näkee äidin altaan reunalla. Vedessä vauvalla aika varautunut ilme mikä ehkä normaalia koska ollut mukana vasta joitakin kertoja. Mies kuitenkin väittää kaikille vauvan nauttivan. Myös vanhempani ovat ihmetelleet ettei mies huomioi kuin oman näkemyksensä. Sanoo mm että tottakai vauva nauttii uinnista koska hänkin nauttii.

Muutaman kerran on ottanut niin päähän että oln jo miettinyt onko miehellä joku luonnehäiriö koska ei tunnu ollenkaan osaavan elää vauvan ehdoilla. Uinnin osaltakin väitti ettei vauvan tarvitse syödä pariin tuntiin ennen uintia vaikka infossa painotettiin että ruoka tuntia ennen. Muutenkan vauvalla menisi lähes 4h ruokailujen välissä mikä meidän vauvalle ainakin aivan liikaa. Mies ei myöskään ymmärrä, että vauva jaksaa virkeänä pari kolme tuntia. Ihmetteli viimeksikin kun palasimme kotiin että miksi se taas nukkuu kun vastahan se nukkui ennen kuin lähdettiin. Lähtemisestä oli siinä vaiheessa jo 3 tuntia.

Kuinka eteenpäin? Onko tällaiset ongelmat enää normaaleita? Välillä tuntuu etten jaksa enää.. :(

Ymmärrän tosi hyvin, että oman vauvan itku on ihan hirveää kuunneltavaa ja todellakin tuntuu monesti juuri äidissä fyysisenä kipuna.

Minusta sinun kannattaa nyt kuitenkin yrittää tsempata. On tosi hienoa, että miehesi oma-aloitteisesti keksi yhteisen ja säännöllisen harrastuksen vauvan kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys! Sekin on minusta ihanaa, että miehesi haluaa itse hoitaa vauvan itkutilanteet eikä vain tyrkkää vauvaa sinulle aina kun se itkee. Sillä tavalla se isän ja lapsen suhde juuri vahvistuu, mikä on valtavan tärkeää. Usein imetyksen ja muun takia isä saattaa jäädä vauvan hoidossa vähän syrjään, jos ei ole itse erityisen aktiivinen, jolloin lapsi voi pitkäänkin vierastaa omaa isäänsä. Toki se menee ohi aikanaan, mutta on ihan korvaamatonta, usko pois, että jo vauva-aikana kelpaa lohduttajaksi ja sylittelijäksi joku muukin kuin sinä.

Nuo muut asiat, syömiseen ja nukkumiseen liittyvät, ovat sitten asia erikseen ja vaativat keskustelua. Kyllä miehen pitää osata toimia vauvan ehdoilla ja ymmärtää vauvan omaa rytmiä.

Olimme vauvan kanssa ulkona. Ongelmahan on, että kotona aina kun on itkutilanteita, mies melkein aina lykkää vauvan lattialle ja jättää sen huomiotta. On jopa sanonut että ei sitten pidetä sylissä jos itket. Enne uintien aloittamista totesinkin että heittääkö siellä sitten altaan pohjaan jos vauva alkaa itkeä. Jos tietäisin että mies yrittää lohduttaa vauvaa niin ok mutta kun ainakaan kotona ei ole yrittänyt vaan toteaa vauvalle juurikin esim. että mikä *ituttaa tms. Vauva ei kuitenkaan millään lailla vierasta isäänsä, muita ihmisiä kyllä. Nyt kun pallo on ns. lähtenyt pyörimään väärään suuntaan niin pienetkin asiat ärsyttävät (lisää). Varsinkaan en halua lähettää miestä vauvan kanssa kaksistaan pullon kanssa uimaan, koska en tässä vaiheessa halua olla vauvasta viikoittain erossa tuntikausi ja muutenkin haluan nähdä kun vauva "ui". Vauvalle yritän olla tosi kannustava ja kehua altaan laidalta sen tekemisiä. Ap

Ja vielä tästä suihkuasiasta. Mies siis viikonloppuisin ja muutenkin kotona ollessaan yrittää pestä vauvaa aamuin illoin suihkussa. Ollut aika paljon lomilla vauvan synnyttyä. Aikaisina työaamuina ei sentään vauvaa yritä pestä, mutta tälläkin tahdilla suihkuja tulee minimissään 10 viikossa. Keskimäärin siis melkein kaksi päivässä. Vauvalla iho hilseilee ja mm posket rutikuivat. Rasvaan nyt monta kertaa päivässä että saataisiin kuntoon. Jos mentäisiin vauvan etu edellä, minusta olisi tietysti kylvettänyt ja asteittain veden lämpötilaa laskien kuten uinti-infossa neuvottiin. Mitään näitä mies ei tehnyt, koska vesihän on altaassa lämmintä. Ihme, että vauva on pärjännyt näinkin. Lisäksi neuvottiin kylvettämään tulevaan uintiaikaan. Mies kylvettänyt vauvaa nolla kertaa. Nolla. Minä sitten vauvan takia yritin sitä nopeassa tahdissa totuttaa hieman viileämpään kylpyveteen. Jos mies haluaisi vauvan nauttivan, kai hän tekisi innolla noita valmisteleviakin toimenpiteitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus taas, taas näitä äitejä jotka ajattelevat että oma tapa on paras, ja vauvalle tuo lohtua vain äiti. Ensinnäkin se, että vauva itkee. No, totta kai pitää lohduttaa tai tarjota mitä vauva selkeästi kaipaa, mutta jokaisesta itkusta ei tarvitse nostaa hysteriaa että nyt se lapsi kärsii. Anna isän osallistua, mitä sanoisit jos isä puuttuisi kaikkeen mitä sinä teet? Kun ei vauvaa satuta niin tilanne on minusta ok.

Vauvaa ei istutetaan eikä viedä saunaan.

Olenko Outo, kun minusta vauva-aikana tulisi keskittyä vauvaan eikä tehdä vauvalle väkisin asioita, joita Aikuinen haluaa.

Samaa mieltä. Jos vauva vaikka pelkäisi soittimia, minulle ei olisi ongelma jättää menemättä vauvamuskariin. Tämä muskari oli siis se minne olisin toivonut meidän menevän koska vauva nauttii laulamisesta. Nauraa hymyilee ja hihkuu. Ei ole naama haudanvakavana kuten uinnissa valtaosan ajasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tästä suihkuasiasta. Mies siis viikonloppuisin ja muutenkin kotona ollessaan yrittää pestä vauvaa aamuin illoin suihkussa. Ollut aika paljon lomilla vauvan synnyttyä. Aikaisina työaamuina ei sentään vauvaa yritä pestä, mutta tälläkin tahdilla suihkuja tulee minimissään 10 viikossa. Keskimäärin siis melkein kaksi päivässä. Vauvalla iho hilseilee ja mm posket rutikuivat. Rasvaan nyt monta kertaa päivässä että saataisiin kuntoon. Jos mentäisiin vauvan etu edellä, minusta olisi tietysti kylvettänyt ja asteittain veden lämpötilaa laskien kuten uinti-infossa neuvottiin. Mitään näitä mies ei tehnyt, koska vesihän on altaassa lämmintä. Ihme, että vauva on pärjännyt näinkin. Lisäksi neuvottiin kylvettämään tulevaan uintiaikaan. Mies kylvettänyt vauvaa nolla kertaa. Nolla. Minä sitten vauvan takia yritin sitä nopeassa tahdissa totuttaa hieman viileämpään kylpyveteen. Jos mies haluaisi vauvan nauttivan, kai hän tekisi innolla noita valmisteleviakin toimenpiteitä. Ap

En katselisi sekuntiakaan, jos vauvan iho jo kärsii.

Lähtisin vanhemmilleni, turvakotien, hotelliin minne tahansa ja olisin yhteydessä neuvomaan tilanteesta.

Mies ei välitä lapsesta, toteuttaa omia fantasioitaan.

Jos vauva uinti olisi lapsilähtöistä, mies noudattaisi ohjeita.

Äkkiä karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tästä suihkuasiasta. Mies siis viikonloppuisin ja muutenkin kotona ollessaan yrittää pestä vauvaa aamuin illoin suihkussa. Ollut aika paljon lomilla vauvan synnyttyä. Aikaisina työaamuina ei sentään vauvaa yritä pestä, mutta tälläkin tahdilla suihkuja tulee minimissään 10 viikossa. Keskimäärin siis melkein kaksi päivässä. Vauvalla iho hilseilee ja mm posket rutikuivat. Rasvaan nyt monta kertaa päivässä että saataisiin kuntoon. Jos mentäisiin vauvan etu edellä, minusta olisi tietysti kylvettänyt ja asteittain veden lämpötilaa laskien kuten uinti-infossa neuvottiin. Mitään näitä mies ei tehnyt, koska vesihän on altaassa lämmintä. Ihme, että vauva on pärjännyt näinkin. Lisäksi neuvottiin kylvettämään tulevaan uintiaikaan. Mies kylvettänyt vauvaa nolla kertaa. Nolla. Minä sitten vauvan takia yritin sitä nopeassa tahdissa totuttaa hieman viileämpään kylpyveteen. Jos mies haluaisi vauvan nauttivan, kai hän tekisi innolla noita valmisteleviakin toimenpiteitä. Ap

En katselisi sekuntiakaan, jos vauvan iho jo kärsii.

Lähtisin vanhemmilleni, turvakotien, hotelliin minne tahansa ja olisin yhteydessä neuvomaan tilanteesta.

Mies ei välitä lapsesta, toteuttaa omia fantasioitaan.

Jos vauva uinti olisi lapsilähtöistä, mies noudattaisi ohjeita.

Äkkiä karkuun.

Minun mittani alkaakin olla jo täynnä. Mies tietysti näkee vain yhden syyllisen eli minut. Neuvolan ohjeita ei noudata koska ei usko niiden pitävän paikkaansa. Vauvauinnin ohjeita ei noudata kuin suihkun osalta, tosin sielläkään ei sitä että heti alussa neuvottiin että jos vauva väsyy niin kannattaa lähteä pesulle, syöttö tuntia ennen. Mies väittää ettei minun kertomiani ohjeita ole koskaan siellä sanottu vaikka ne aivan selkeästi tuotiin esiin. Kun sanoin että ymmärtääkö hän että vauva syö jopa parin tunnin välein että uinnin kanssa syömättömyys olisi jo neljä tuntia mikä liikaa näin pienelle. Miehestä ei haittaa, jos joskus nälkä tai kylmä. Näin hän perustelee hoitotapojaan ainakin minulle. Viimeksi yritti tempaista vauvan syöttämättä päiväunilta uimaan. Kun sanoin tuosta syöttämisestä vastaus oli "väy väy väy. Siis ihan noilla sanoilla, ei muuta. :(  Ap

Vauvoilla on herkkä iho, eikä vauvoja suositella kylvetettävän kuin kerran viikossa. Lapsen kuuraamisessa kannattaa säilyttää kohtuus myöhemminkin. Vauvaikäisten hikirauhaset eivät ole vielä kehittyneet täyteen valmiuteen, eivätkä vauvat näin ollen hikoile.

Vastasyntyneen iho on myös aikuisen ihoa ohuempi ja herkempi. Vauvan ihoa ei siis ole syytä pestä usein, eikä vauvan kylvettämisessä saa käyttää saippuaa.

Saippuan sijaan kosteuttavat voiteet saattavat tulla kysymykseen niin pienillä kuin vanhemmillakin lapsilla. Kuivaihoisten vauvojen kohdalla kylpyveteen voi esimerkiksi lisätä kylpyöljyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tästä suihkuasiasta. Mies siis viikonloppuisin ja muutenkin kotona ollessaan yrittää pestä vauvaa aamuin illoin suihkussa. Ollut aika paljon lomilla vauvan synnyttyä. Aikaisina työaamuina ei sentään vauvaa yritä pestä, mutta tälläkin tahdilla suihkuja tulee minimissään 10 viikossa. Keskimäärin siis melkein kaksi päivässä. Vauvalla iho hilseilee ja mm posket rutikuivat. Rasvaan nyt monta kertaa päivässä että saataisiin kuntoon. Jos mentäisiin vauvan etu edellä, minusta olisi tietysti kylvettänyt ja asteittain veden lämpötilaa laskien kuten uinti-infossa neuvottiin. Mitään näitä mies ei tehnyt, koska vesihän on altaassa lämmintä. Ihme, että vauva on pärjännyt näinkin. Lisäksi neuvottiin kylvettämään tulevaan uintiaikaan. Mies kylvettänyt vauvaa nolla kertaa. Nolla. Minä sitten vauvan takia yritin sitä nopeassa tahdissa totuttaa hieman viileämpään kylpyveteen. Jos mies haluaisi vauvan nauttivan, kai hän tekisi innolla noita valmisteleviakin toimenpiteitä. Ap

En katselisi sekuntiakaan, jos vauvan iho jo kärsii.

Lähtisin vanhemmilleni, turvakotien, hotelliin minne tahansa ja olisin yhteydessä neuvomaan tilanteesta.

Mies ei välitä lapsesta, toteuttaa omia fantasioitaan.

Jos vauva uinti olisi lapsilähtöistä, mies noudattaisi ohjeita.

Äkkiä karkuun.

Minun mittani alkaakin olla jo täynnä. Mies tietysti näkee vain yhden syyllisen eli minut. Neuvolan ohjeita ei noudata koska ei usko niiden pitävän paikkaansa. Vauvauinnin ohjeita ei noudata kuin suihkun osalta, tosin sielläkään ei sitä että heti alussa neuvottiin että jos vauva väsyy niin kannattaa lähteä pesulle, syöttö tuntia ennen. Mies väittää ettei minun kertomiani ohjeita ole koskaan siellä sanottu vaikka ne aivan selkeästi tuotiin esiin. Kun sanoin että ymmärtääkö hän että vauva syö jopa parin tunnin välein että uinnin kanssa syömättömyys olisi jo neljä tuntia mikä liikaa näin pienelle. Miehestä ei haittaa, jos joskus nälkä tai kylmä. Näin hän perustelee hoitotapojaan ainakin minulle. Viimeksi yritti tempaista vauvan syöttämättä päiväunilta uimaan. Kun sanoin tuosta syöttämisestä vastaus oli "väy väy väy. Siis ihan noilla sanoilla, ei muuta. :(  Ap

Miehesi kuulostaa ihan kamalalta ja kakaramaiselta.

Siis mies vaan kiroilee itkevälle vauvalle lohduttamisen sijaan? Ja täällä ulistaan miten nainen taas estää miestä toteuttamasta isyyttään omalla tyylillään, huoh.

Ei kuulosta ihan terveeltä touhulta. Onko mies antanut mitään selitystä sille miksi pitää käydä vauvan kanssa jatkuvasti suihkussa? Huolestuttavaa jos mies ei myöskään kuuntele mitään neuvoja tai ohjeita vauvan hoitoon liittyen, ei ilmeisesti välitä vauvan tarpeista paskan vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vauvoilla on herkkä iho, eikä vauvoja suositella kylvetettävän kuin kerran viikossa. Lapsen kuuraamisessa kannattaa säilyttää kohtuus myöhemminkin. Vauvaikäisten hikirauhaset eivät ole vielä kehittyneet täyteen valmiuteen, eivätkä vauvat näin ollen hikoile.

Vastasyntyneen iho on myös aikuisen ihoa ohuempi ja herkempi. Vauvan ihoa ei siis ole syytä pestä usein, eikä vauvan kylvettämisessä saa käyttää saippuaa.

Saippuan sijaan kosteuttavat voiteet saattavat tulla kysymykseen niin pienillä kuin vanhemmillakin lapsilla. Kuivaihoisten vauvojen kohdalla kylpyveteen voi esimerkiksi lisätä kylpyöljyä.

Ihan tämän kaiken olen kertonut, useaan kertaan.... Neuvolassa tosin sanottiin ettei saa vielä rasvata eikä siksi myöskään pestä liikaa koska vauva ei hikoile eikä iho hengitä kuten aikuisella. Pahimpia kohtia olen nyt kuitenkin joko öljynnyt vauvaöljyllä tai paksua vauvojen kasvorasvaa laittanut. Ap

Mies ei siis halua leikkiä vauvan kanssa, käydä muskarissa, nukuttaa, lohduttaa tai pukea vauvaa. Mies haaveili etukäteen vaipanvaihdosta ja haluaa käydä vauvan kanssa alvariinsa pitkiä aikoja suihkussa, saunassa ja uimassa ja erityisesti ilman lapsen äitiä. Hivenen oudot painotukset tässä lapsenhoidossa.

Mulla on vasta 2 kk vauva, mutta olen huomannut että itkuista suurin osa, yli 90 % on nälkäitkua. Ja loppuosa lähinnä yliväsymysitkua. 15 minuutin itku ei ole mikään normijuttu tai hyvä juttu. Luultavasti vauvalla ollut tuolloin nälkä ja miehesi ollut idiootti kun ei antanut lasta syötettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tästä suihkuasiasta. Mies siis viikonloppuisin ja muutenkin kotona ollessaan yrittää pestä vauvaa aamuin illoin suihkussa. Ollut aika paljon lomilla vauvan synnyttyä. Aikaisina työaamuina ei sentään vauvaa yritä pestä, mutta tälläkin tahdilla suihkuja tulee minimissään 10 viikossa. Keskimäärin siis melkein kaksi päivässä. Vauvalla iho hilseilee ja mm posket rutikuivat. Rasvaan nyt monta kertaa päivässä että saataisiin kuntoon. Jos mentäisiin vauvan etu edellä, minusta olisi tietysti kylvettänyt ja asteittain veden lämpötilaa laskien kuten uinti-infossa neuvottiin. Mitään näitä mies ei tehnyt, koska vesihän on altaassa lämmintä. Ihme, että vauva on pärjännyt näinkin. Lisäksi neuvottiin kylvettämään tulevaan uintiaikaan. Mies kylvettänyt vauvaa nolla kertaa. Nolla. Minä sitten vauvan takia yritin sitä nopeassa tahdissa totuttaa hieman viileämpään kylpyveteen. Jos mies haluaisi vauvan nauttivan, kai hän tekisi innolla noita valmisteleviakin toimenpiteitä. Ap

Hei nyt oikeasti, noin moni suihkuhetki viikossa vauvan kanssa, jolla on jo kuivan ihon ongelmia on todellakin vauvan kaltoinkohtelua. Samoin kun saippuapesut.

Et nyt välitä näistä "äidit ne aina kuvittelee olevansa oikeassa" heittelijöistä. Pätee joo kun pariskunta kinastelee aloitetaanko kiinteät potulla vai porkkanalla, sormiruokaillaanko vai annetaanko soseita. Nyt ei todellakaan ole kyse siitä, että teillä on pieniä erimielisyyksiä, vaan siitä että miehesi kaltoinkohtelee ja satuttaa vauvaanne. Mieti itse miltä se tuntuu, kun kova suihkupaine tulee hilseilevälle ja kuivalle iholle (vauvalla on paljon herkempi iho). Ja tuollaisella iholla ei muuten vauvauintejakaan suositella.

Tuosta kun vauva kasvaa, niin huomaat vielä kuinka isä leikkii rajusti vauvan/taaperon kanssa - niin että ulkopuolisella on vaikea ottaa selvää onko kyseessä leikkiä vai väkivaltaa. Ei "normaali" lapsista tietämätönkään isä todellakaan vie vauvaa 10 kertaa suihkuun viikossa, vaikka iho jo hilseilee. Tuo ei ole normaalia. Kyseessä on nyt jotain sellaista, mistä et itsekään saa otetta.

Menette yhdessä sinne neuvolaan, jossa kerrot kaikki nämä aivan rehellisesti ja katsot miten isä puolustautuu. Jos hän väittää, ettei hän noin tee jne. niin hän itsekin tietää toimivansa väärin! Yksi vaihtoehto olisi myös häipyä omien vanhempien luo ottamaan etäisyyttä tilanteeseen.

Se ettet uskalla jättää vauvaa isän kanssa ei ole mitään hysteriaa, vaan asia mitä monet kotiväkivallan uhriksi joutuneet ovat kertoneet "varhaisina hälytysmerkkeinä" omalla kohdallaan. Älä hetkeäkään luule, että tilanteenne on normaali. Ei ole. Miehesi tapa pakottaa itkevä vauva suihkuun noin usein ei ole normaalia vaan väkivaltaa, jonka selittää jonkun ihme sukeltamisen opettelun varjolla.

Miten mies koskee vauvaa? Leikkiikö ja hoitaako hellällä kosketuksella? Pitikö esim. vastasyntyneenä normaalisti sylissä vai kieputteliko mielensä mukaan mitä ihmeellisimpiin asentoihin? Alahan miettimään nyt ihan alusta asti miehen tapaa kohdella vauvaanne.

Ihan hirveä ukko. Kuulostaa lähinnä vauvaan kohdistuvalta väkivallalta, joka on puettu mukamas hoitamisen ja uimaharrastuksen kaapuun. Meillä on saman ikäinen vauva kuin teillä ap, ja miehelläni on ollut vähän vaikea alku isyydessä, hän ei ole oikein tajunnut mitä pieni vauva tarvitsee vaan on olettanut sen olevan kuin kolmevuotias. Ja mieheni on luonteeltaan jääräpää, joka ei neuvoista tykkää. Siltikään hän ei ole tehnyt mitään tuollaista mitä miehesi, vaan uskoo neuvoni ja neuvolan neuvot ja toimii niiden mukaisesti, kylvettää vauvaa vain niin monta kertaa kuin neuvola suositteli vauvan iholle ja on nykyään minua tarkempi vauvan pukeutumisessa ja lämpötilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tästä suihkuasiasta. Mies siis viikonloppuisin ja muutenkin kotona ollessaan yrittää pestä vauvaa aamuin illoin suihkussa. Ollut aika paljon lomilla vauvan synnyttyä. Aikaisina työaamuina ei sentään vauvaa yritä pestä, mutta tälläkin tahdilla suihkuja tulee minimissään 10 viikossa. Keskimäärin siis melkein kaksi päivässä. Vauvalla iho hilseilee ja mm posket rutikuivat. Rasvaan nyt monta kertaa päivässä että saataisiin kuntoon. Jos mentäisiin vauvan etu edellä, minusta olisi tietysti kylvettänyt ja asteittain veden lämpötilaa laskien kuten uinti-infossa neuvottiin. Mitään näitä mies ei tehnyt, koska vesihän on altaassa lämmintä. Ihme, että vauva on pärjännyt näinkin. Lisäksi neuvottiin kylvettämään tulevaan uintiaikaan. Mies kylvettänyt vauvaa nolla kertaa. Nolla. Minä sitten vauvan takia yritin sitä nopeassa tahdissa totuttaa hieman viileämpään kylpyveteen. Jos mies haluaisi vauvan nauttivan, kai hän tekisi innolla noita valmisteleviakin toimenpiteitä. Ap

Hei nyt oikeasti, noin moni suihkuhetki viikossa vauvan kanssa, jolla on jo kuivan ihon ongelmia on todellakin vauvan kaltoinkohtelua. Samoin kun saippuapesut.

Et nyt välitä näistä "äidit ne aina kuvittelee olevansa oikeassa" heittelijöistä. Pätee joo kun pariskunta kinastelee aloitetaanko kiinteät potulla vai porkkanalla, sormiruokaillaanko vai annetaanko soseita. Nyt ei todellakaan ole kyse siitä, että teillä on pieniä erimielisyyksiä, vaan siitä että miehesi kaltoinkohtelee ja satuttaa vauvaanne. Mieti itse miltä se tuntuu, kun kova suihkupaine tulee hilseilevälle ja kuivalle iholle (vauvalla on paljon herkempi iho). Ja tuollaisella iholla ei muuten vauvauintejakaan suositella.

Tuosta kun vauva kasvaa, niin huomaat vielä kuinka isä leikkii rajusti vauvan/taaperon kanssa - niin että ulkopuolisella on vaikea ottaa selvää onko kyseessä leikkiä vai väkivaltaa. Ei "normaali" lapsista tietämätönkään isä todellakaan vie vauvaa 10 kertaa suihkuun viikossa, vaikka iho jo hilseilee. Tuo ei ole normaalia. Kyseessä on nyt jotain sellaista, mistä et itsekään saa otetta.

Menette yhdessä sinne neuvolaan, jossa kerrot kaikki nämä aivan rehellisesti ja katsot miten isä puolustautuu. Jos hän väittää, ettei hän noin tee jne. niin hän itsekin tietää toimivansa väärin! Yksi vaihtoehto olisi myös häipyä omien vanhempien luo ottamaan etäisyyttä tilanteeseen.

Se ettet uskalla jättää vauvaa isän kanssa ei ole mitään hysteriaa, vaan asia mitä monet kotiväkivallan uhriksi joutuneet ovat kertoneet "varhaisina hälytysmerkkeinä" omalla kohdallaan. Älä hetkeäkään luule, että tilanteenne on normaali. Ei ole. Miehesi tapa pakottaa itkevä vauva suihkuun noin usein ei ole normaalia vaan väkivaltaa, jonka selittää jonkun ihme sukeltamisen opettelun varjolla.

Miten mies koskee vauvaa? Leikkiikö ja hoitaako hellällä kosketuksella? Pitikö esim. vastasyntyneenä normaalisti sylissä vai kieputteliko mielensä mukaan mitä ihmeellisimpiin asentoihin? Alahan miettimään nyt ihan alusta asti miehen tapaa kohdella vauvaanne.

Kiitos kommentistasi, kirjoitit tosi fiksusti. Otan nyt ensi kerralla nämä asiat puheeksi ja kysyn mitä tehdä. 

Mies tosiaan ei muuten käytännössä koskaan leiki vauvan kanssa, lattialla ei ole ikinä vauvan kanssa. Muutenkin kun painottaa että hän haluaa iltaisin levätä ja tulee kotiin klo 19-20. Kun vauva oli pieni, mies tosiaan väänteli sitä vaikka mihin asentoihin kun vauvalla kuulemma ilmavaivoja. Vauvalla on ollut vatsakipuja mutta ne eivät tosiaan ole koskaan helpottaneet esim. niin että vauvaa roikottaa jaloista. Minusta siis joku tässä mättää ihan tosissaan ja minusta tämä ei ole normaalia. Miehestä tietysti on. Esim. fysioterapiasta ainoa mikä jäi mieleen että vauvaa pitää itkettää. Tämä ei todellakaan ole ollut viesti sieltäkään. Tavallaan hän oikein imee itseensä kaikki kommentit, jotka tukevat vauvan jättämistä yksin omiin oloihinsa ja vääntää sivulauseesta poimimansa asiat tällaisiksi. Minusta hän "riepottelee" vauvaa kuin voisin kuvitella että jokin kolmivuotias poikalapsi ehkä tykkäisi. Ei kuitenkaan vauva joka vasta opettelee pään kannattelua. SUurin ongelma on, että ainakaan minun nähteni mies ei koskaan lohduta itkevää vauvaa, päin vastoin viskaa sen pois sylistä koska muuten oppii itkemällä pääsemään syliin tms. Näin hän tätä selittää. Ap

Ap kerrotko nyt viimein miksi tunget sinne uintiin mukaan vaikket halunnut sinne alunperinkään?? Mikset aloita muskaria niinkuin halusit?

Vierailija kirjoitti:

Ap kerrotko nyt viimein miksi tunget sinne uintiin mukaan vaikket halunnut sinne alunperinkään?? Mikset aloita muskaria niinkuin halusit?

Isä varmaan ilmoittautui uintiin kun ajatteli että sinne nyt vesipelkoinen äiti ei tunge vaan saisi hetken olla vauvan kanssa kahden.. mutta ei, siellä äiti istuu altaan reunalla ja tunkee miesten pukkariin vauvan perässä :,D