Ystävä alkoi käyttäytyä välinpitämättömästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..

Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.

Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen. 

Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.

Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.

En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.

Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt. 

En harmittele päätöstä, vaan harmittelen sitä, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ystävä on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt pitkään kokenut itseni hänen kanssaan aika neuvottomaksi.

Niin, ystäväsi on ollut sulle tärkeä, mutta ei ole enää. Sä pyysit aloituksessasi neuvoja, miten hyväksyä asia ja niitä on sulle tässä ketjussa kerrottu. Ystävyytenne ei ole enää sellaista kuin sinä ystävyyksiltäsi haluat. Ajattele siis asiaa järjellä, koska se ja vain se auttaa sua sekä hyväksymään että pysymään päätöksessäsi katkaista tämä ystävyyssuhde. 

Totta, näin on toimittava, kun muu ei nyt auta. Ystävä on vain yhä ajatuksissa, koska tämä pettymys ystävän käytökseen on ollut vaikea käsitellä siksi, etten ymmärrä mitä tapahtui ja miksi. Ajan myötä varmasti toki tämäkin jää taka-alalle.

Asioihin, joita ei voi itse muuttaa, kannattaa suhtautua järjellä. Jos sulla on kiva työpaikka, ihanat työkaverit, reilu pomo ja mielenkiintoisia työtehtäviä, mutta ajan myötä porukka vaihtuu, tulee organisaatiomuutoksia ja työnkuvasikin muuttuu vähemmän mielenkiintoiseksi, silloin jossain vaiheessa toteat, että nyt mulle riitti ja vaihdat työpaikaa. Toki saa muistella ja surrakin aikaa, kun työpaikalla oli vielä mukavaa, mutta mennyttä mikä mennyttä. Aika parantaa.

Toimintatavat valitaan järkiperäisesti, mutta monien asioiden käsitteleminen loppuun vaatii myös niiden kohtaamista tunnetasolla. Siksi muutoksiin sopeutuminen vaatiikin usein aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustelut alapeukuttamiselle?

En ehtinyt peukuttaa aloitusta vielä kumpaakaan suuntaan, kun jo silmiin sattui tämä viesti. Alapeukutin ihan siksi, että ryhdyit tivaamaan perusteluja saamiisi alapeukkuihin jo ennen kuin kukaan oli ehtinyt vastata ketjuun yhtään mitään.

Itse olen ryhtynyt suhtautumaan välinpitämättömästi ystävään, joka valittaa kaiken aikaa kipujaan, sairauksiaan, vaivojaan... mutta ei suostu edes käymään lääkärissä. Olen puhunutkin hänelle asiasta ja sanonut, etten jaksaisi millään sitä ainaista oireiden kuvailua ja negatiivisuutta, jos hän ei ole edes valmis tekemään asialle mitään. Silti nuo sairausvuodatukset vain jatkuvat joka ikinen kerta kun olemme tekemisissä. En enää jaksa, menevät omatkin päivät pilalle tuon takia.

Alapeukuttaa voi tietysti mistä syystä tahansa. Olemme samassa veneessä. Sinullakin on ystävä, joka ei välitä käyttäytyä seurassasi mukavasti, vaikka olet kertonut ajatuksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..

Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.

Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen. 

Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.

Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.

En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.

Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt. 

En harmittele päätöstä, vaan harmittelen sitä, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ystävä on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt pitkään kokenut itseni hänen kanssaan aika neuvottomaksi.

Niin, ystäväsi on ollut sulle tärkeä, mutta ei ole enää. Sä pyysit aloituksessasi neuvoja, miten hyväksyä asia ja niitä on sulle tässä ketjussa kerrottu. Ystävyytenne ei ole enää sellaista kuin sinä ystävyyksiltäsi haluat. Ajattele siis asiaa järjellä, koska se ja vain se auttaa sua sekä hyväksymään että pysymään päätöksessäsi katkaista tämä ystävyyssuhde. 

Totta, näin on toimittava, kun muu ei nyt auta. Ystävä on vain yhä ajatuksissa, koska tämä pettymys ystävän käytökseen on ollut vaikea käsitellä siksi, etten ymmärrä mitä tapahtui ja miksi. Ajan myötä varmasti toki tämäkin jää taka-alalle.

Asioihin, joita ei voi itse muuttaa, kannattaa suhtautua järjellä. Jos sulla on kiva työpaikka, ihanat työkaverit, reilu pomo ja mielenkiintoisia työtehtäviä, mutta ajan myötä porukka vaihtuu, tulee organisaatiomuutoksia ja työnkuvasikin muuttuu vähemmän mielenkiintoiseksi, silloin jossain vaiheessa toteat, että nyt mulle riitti ja vaihdat työpaikaa. Toki saa muistella ja surrakin aikaa, kun työpaikalla oli vielä mukavaa, mutta mennyttä mikä mennyttä. Aika parantaa.

Toimintatavat valitaan järkiperäisesti, mutta monien asioiden käsitteleminen loppuun vaatii myös niiden kohtaamista tunnetasolla. Siksi muutoksiin sopeutuminen vaatiikin usein aikaa.

Väitinkö muuta? Kirjoitin mielestäni ihan selvästi, että toki saa muistella ja surrakin ja että aika parantaa.

Et paljon avaa mutta jos yhtäkkiä käytös muuttuu ja juuri sinua kohtaan voit katsoa peiliin. Jostakin on varmasti loukkaantunut ja ei osaa peitellä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin aloin käyttäytymään välinpitämättömästi ystävän ohareiden jälkeen.

Miksi et avoimesti sanonut ystävällesi ettet pidä hänen tekemistään ohareista?

Pitääkö erikseen sanoa? Normaali ihmiselle on itsestäänselvää että sovitut pidetään. Kysymys on luotettavuudesta ja jos sitä ei löydy, ei ole ystävyyttäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin aloin käyttäytymään välinpitämättömästi ystävän ohareiden jälkeen.

Miksi et avoimesti sanonut ystävällesi ettet pidä hänen tekemistään ohareista?

Pitääkö erikseen sanoa? Normaali ihmiselle on itsestäänselvää että sovitut pidetään. Kysymys on luotettavuudesta ja jos sitä ei löydy, ei ole ystävyyttäkään.

Olen tästä aivan samaa mieltä. Osa ihmisistä vain tyyliltään sellaisia aika huolettomia eivätkä he välttämättä ymmärrä kovin hyvin sitä kuinka tuollainen käytös muihin vaikuttaa. Siksi ajattelin, että harmittavasta jutusta voisi myös sanoa ääneen, ettei mikään jää epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Et paljon avaa mutta jos yhtäkkiä käytös muuttuu ja juuri sinua kohtaan voit katsoa peiliin. Jostakin on varmasti loukkaantunut ja ei osaa peitellä sitä.

Ystävä ei ole vaikuttanut loukkaantuneelta. Minusta tuntuu enemmän siltä, että ystävyyden syventyessä hän on katsonut, että nyt voi käytöksen suhteen ottaa ihan eri tavalla vapauksia kuin tutuessamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkissä on kyse työkaverista eikä ystävästä, mutta.

Sain vihdoin tarpeekseni työkaverin huonosta käytöksestä, enkä halua olla missään tekemisissä tämän kanssa. Pysyn ainoastaan työasiassa kun on pakko olla tekemisissä, mutta tämä ei ymmärrä, vaan sitä hanakammin tunkee seuraani ja koittaa olla tuttava mitä enemmän itse olen torjuva. Tilanne on ahdistava. Vika on vähän minussakin, koska en ole suoraan sanonut että pysyisi mielummin poissa. Mutta eikö se osaa lukea elekieltä ja tilannetta yhtään? Minä ainakin poistun heti kun huomaan ettei seuraani kaivata. On häpeä jäädä siihen väkisin roikkumaan.

Miksi ette hankalat ihmiset voi antaa tilaa kun huomaatte että toinen ei halua teitä seuraanne, etenkin jos välien kylmeneminen tapahtuu heti jonkin aiheuttamanne ikävän asian jälkeen? Viimeisin selkkaus on asiallisesti selvitetty, mutta se ei tarkoita sitä että jatketaan entisellä tavalla, en siis aidosti, todellakaan halua enää sitä ihmistä elämääni.

Ilmeisesti tämä työkaverisi haluaisi edelleen olla ystäväsi ja yrittää siksi seuraasi. Mitä enemmän torjut, sitä enemmän hän yrittää, koska toivoo sinun muuttavan mielesi. Sinun ei auta kuin ilmaista ajatuksesi suoraan, koska selvästikään piiloviestit eivät mene perille.

Joo pitää sanoa suoraan. Kyse ei ole siitä että en voisi antaa anteeksi, vaan tämä ihminen on aidosti myrkyllinen "suoraan sanoja" ja tietyllä tavalla rajaton, myös ammattisuuttuja, jonka seurassa on paha olla. Loukkaantuminen lienee luvassa. Pakko vaan vetää oikeasti nyt raja.

Kai ymmärrät että kun täällä märehdit suhdettanne et voi käsitellä asiaa aidosti pakettiin. Tässä on vain puolet tapahtuneesta tiedossa ja toisen, ratkaisevan puolen tietää vain ystäväsi. Puhu hälle, hän on ainoa kuka voi auttaa sinua eteen päin asiassa kertomalla todelliset syyt muuttuneeseen käyttäytymiseen. Sivusta luettuna uskon että aina on olemassa syitä. Ihmisistä tai olosuhteista johtuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkissä on kyse työkaverista eikä ystävästä, mutta.

Sain vihdoin tarpeekseni työkaverin huonosta käytöksestä, enkä halua olla missään tekemisissä tämän kanssa. Pysyn ainoastaan työasiassa kun on pakko olla tekemisissä, mutta tämä ei ymmärrä, vaan sitä hanakammin tunkee seuraani ja koittaa olla tuttava mitä enemmän itse olen torjuva. Tilanne on ahdistava. Vika on vähän minussakin, koska en ole suoraan sanonut että pysyisi mielummin poissa. Mutta eikö se osaa lukea elekieltä ja tilannetta yhtään? Minä ainakin poistun heti kun huomaan ettei seuraani kaivata. On häpeä jäädä siihen väkisin roikkumaan.

Miksi ette hankalat ihmiset voi antaa tilaa kun huomaatte että toinen ei halua teitä seuraanne, etenkin jos välien kylmeneminen tapahtuu heti jonkin aiheuttamanne ikävän asian jälkeen? Viimeisin selkkaus on asiallisesti selvitetty, mutta se ei tarkoita sitä että jatketaan entisellä tavalla, en siis aidosti, todellakaan halua enää sitä ihmistä elämääni.

Ilmeisesti tämä työkaverisi haluaisi edelleen olla ystäväsi ja yrittää siksi seuraasi. Mitä enemmän torjut, sitä enemmän hän yrittää, koska toivoo sinun muuttavan mielesi. Sinun ei auta kuin ilmaista ajatuksesi suoraan, koska selvästikään piiloviestit eivät mene perille.

Joo pitää sanoa suoraan. Kyse ei ole siitä että en voisi antaa anteeksi, vaan tämä ihminen on aidosti myrkyllinen "suoraan sanoja" ja tietyllä tavalla rajaton, myös ammattisuuttuja, jonka seurassa on paha olla. Loukkaantuminen lienee luvassa. Pakko vaan vetää oikeasti nyt raja.

Kuulostaa järkevältä! Et ole vastuussa toisten tunteista, vaan omistasi. Tilanne varmasti alkaa selkiyttää jonkin ajan päästä, jos nyt toimit tuot ajatuksesi selvästi esiin.

munkin kaveri muuttui oudoksi. vastaa tosi tylysti ja tiuskiikin välillä kun nähdään ja on hirveän hiljainen. välillä juttelee normaalimmin. en uskalla kysyä onko kaikki hyvin jos kokee sen alentavaksi ja tiuskaisee vaan.

Vierailija kirjoitti:

munkin kaveri muuttui oudoksi. vastaa tosi tylysti ja tiuskiikin välillä kun nähdään ja on hirveän hiljainen. välillä juttelee normaalimmin. en uskalla kysyä onko kaikki hyvin jos kokee sen alentavaksi ja tiuskaisee vaan.

Minustakin tuntuu siltä, että ystävyys on ajautunut umpikujaan, kun en ole saanut mitään selkeitä vastauksia, jos olen yrittänyt keskustella siitä missä mennään. Kovin montaa tuollaista keskustelua minulla ei vain ole valmiuksia käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkoi vaaka kallistumaan sen puolelle, että en tahdo olla enää tekemisissä. Vastavuoroisuus puuttui. Hän puhui usein joko muista todella ikävään sävyyn tai sitten itseään nosti jalustalle. Ylistin häntä ja ihailin, kunnes tajusin koko kuvion.

Hän tarvitsi minua itsensä nostatukseen ja laskiämpärikseen, mutta minulta meni voimat ja tuhraantui aikaa.

Nyt, kun en ole enää tuossa osassa, koen vapauden tunteen.

Sanoin hänelle asiat, jotka minua vaivasivat, hän ei hyväksynyt asiaa. Vika oli muissa. Hänellä oli oikeus puhua totuuksia ihmisistä(toisten henk.kohtaisia asioita minulle, joka ei edes tunne noita ihmisiä).

Hän oli mukava ihminen, mutta en usko, että kukaan jaksaa "ystävän" roolia, jota hän tarjosi. 

Aikansa kutakin ja oppi meni perille. Käy se henkinen kasvu näinkin, vaikka ei se kivaa ollut.

Muistakaa kuunnella itseänne, jos jatkuvasti ahdistaa toisen seura ja koette, että teiltä vaaditaan asioita(tai muuten suututaan) kehoitan ottamaan ensin etäisyyttä ja sitten miettimään mihin suuntaan menette.

Minulla oli juuri tällainen kuvio ystäväni kanssa. Tavallaan odotin päivää, milloin nämä haukut ja syytökset kohdistuivat minuun. Sieltä ne sitten tulivat, ja ihan perättömistä keksityistä asioista. Sitä ennen hän oli käyttäytynyt oudosti puolisen vuotta. Olin ottanut sen puheeksi, mutta ei kuulemma ollut mitään minuun liittyvää.

Minulle kävi juuri tämä sama juttu. Selvisi myös että ennen tuota pystyyn haukkumista hän oli myös puhunut minusta selän takana kaikkea perätöntä yhteisille kavereille. Inhottava tyyppi, ärsyttää ajatella miten paljon häntä itse tuin. Mutta jotkut nyt ovat tällaisia.

minullakin oli samallainen ystävä. yritin monta kertaa sanoa että puhutaanko mutta ei. sitten suljin hänet elämästä tuttavuuskehälle.