Lue keskustelun säännöt.
Ystävä alkoi käyttäytyä välinpitämättömästi
01.10.2018 |
Surullinen olo. Aiemmin ihanan ystävän käytös muuttui yhdessä vaiheessa jostain syystä selvästi tylymmäksi. Asiasta on puhuttu, mutta mikään ei muuttunut. Olen saanut tarpeekseni. Mikä auttaisi hyväksymään sen asian, että tämä ystävyys ei ollut kestävää laatua ja suuntaamaan ajatukseni muualle?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin aloin käyttäytymään välinpitämättömästi ystävän ohareiden jälkeen.
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Pelkäsin jo, että aloitus koskisi minua.
Mutta minun muuttuneesta käytöksestäni ei ole edes puhuttu. :D Huhhuh!
Ehkä ap kaikki ei pyöri vain sinun napasi ympärillä ja liity sinuun. Onko mieleesi edes missään vaiheessa tullut tällaista mahdollisuutta? Jos ystäväsi on masentunut tai stressaantunut, se heijastuu käytökseen.
Jos olet kysynyt, miksi hän vaikuttaa etäiseltä, eikä hän ole sanonut olevansa sinulle jostakin asiasta suuttunut, et voi kamalasti muuta kuin antaa ystävälle tilaa. Kysy, onko hänellä ITSELLÄÄN kaikki ok, ja jos hän ei silloinkaan kerro mistään, missä voisit auttaa, anna olla.
Joko välit normalisoituvat tai ei, mutta mitään grade finalea tuossa ei ole pakko järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap kaikki ei pyöri vain sinun napasi ympärillä ja liity sinuun. Onko mieleesi edes missään vaiheessa tullut tällaista mahdollisuutta? Jos ystäväsi on masentunut tai stressaantunut, se heijastuu käytökseen.
Jos olet kysynyt, miksi hän vaikuttaa etäiseltä, eikä hän ole sanonut olevansa sinulle jostakin asiasta suuttunut, et voi kamalasti muuta kuin antaa ystävälle tilaa. Kysy, onko hänellä ITSELLÄÄN kaikki ok, ja jos hän ei silloinkaan kerro mistään, missä voisit auttaa, anna olla.
Joko välit normalisoituvat tai ei, mutta mitään grade finalea tuossa ei ole pakko järjestää.
En ole järjestämässä mitään grande finalea. Olen vain ajatellut nyt antaa olla. Aloitus käsitteli tätä aihetta siitä näkökulmasta, että mikä auttaisi minua käsittelemään omaa pettymystäni ja suuntaamaan ajatukset eteenpäin? Tällaisia asioita ihmiset yleensä joutuvat työstämään yksin. Toivoin, että jollain olisi tähän jokin rakentava näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap kaikki ei pyöri vain sinun napasi ympärillä ja liity sinuun. Onko mieleesi edes missään vaiheessa tullut tällaista mahdollisuutta? Jos ystäväsi on masentunut tai stressaantunut, se heijastuu käytökseen.
Jos olet kysynyt, miksi hän vaikuttaa etäiseltä, eikä hän ole sanonut olevansa sinulle jostakin asiasta suuttunut, et voi kamalasti muuta kuin antaa ystävälle tilaa. Kysy, onko hänellä ITSELLÄÄN kaikki ok, ja jos hän ei silloinkaan kerro mistään, missä voisit auttaa, anna olla.
Joko välit normalisoituvat tai ei, mutta mitään grade finalea tuossa ei ole pakko järjestää.
En ole järjestämässä mitään grande finalea. Olen vain ajatellut nyt antaa olla. Aloitus käsitteli tätä aihetta siitä näkökulmasta, että mikä auttaisi minua käsittelemään omaa pettymystäni ja suuntaamaan ajatukset eteenpäin? Tällaisia asioita ihmiset yleensä joutuvat työstämään yksin. Toivoin, että jollain olisi tähän jokin rakentava näkemys.
Niin kuin minä juuri sanoin, älä mieti vain itseäsi. Jos kaverillasi on ongelmia, ne eivät välttämättä liity sinuun millään tavalla. Siksi niistä on turhaa potea mitään pettymystäkään.
Minäpä muotoilen asian toisin. Jos kaveriltasi olisi vaikkapa kuollut puoliso, miettisitkö siinäkin tilanteessa vain omaa fiilistäsi. Että voi voi voi sinua parkaa, kun kaverisi on niin tylsä ja itkeskelee, eikä jaksa rampata kanssasi baarissa? Kyllä on sulle suuri pettymys...
Tokikaan en nyt tiedä, miksi kaverisi on ottanut etäisyyttä ja puolison kuolemisesta ehkä sinäkin tietäisit. Mutta tuo oli ääripään esimerkki siitä, että kaikki ei tosiaankaan liity sinuun ja on itsekästä ja keskenkasvuista aina vain miettiä asioita oman navan kautta.
Henkiseen kasvuun liitty kyky tarkastella asioita myös muiden näkökulmasta ja tuntea empatiaa. Semmoinen taito auttaa myös ystävyyyssuhteiden ylläpitämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap kaikki ei pyöri vain sinun napasi ympärillä ja liity sinuun. Onko mieleesi edes missään vaiheessa tullut tällaista mahdollisuutta? Jos ystäväsi on masentunut tai stressaantunut, se heijastuu käytökseen.
Jos olet kysynyt, miksi hän vaikuttaa etäiseltä, eikä hän ole sanonut olevansa sinulle jostakin asiasta suuttunut, et voi kamalasti muuta kuin antaa ystävälle tilaa. Kysy, onko hänellä ITSELLÄÄN kaikki ok, ja jos hän ei silloinkaan kerro mistään, missä voisit auttaa, anna olla.
Joko välit normalisoituvat tai ei, mutta mitään grade finalea tuossa ei ole pakko järjestää.
En ole järjestämässä mitään grande finalea. Olen vain ajatellut nyt antaa olla. Aloitus käsitteli tätä aihetta siitä näkökulmasta, että mikä auttaisi minua käsittelemään omaa pettymystäni ja suuntaamaan ajatukset eteenpäin? Tällaisia asioita ihmiset yleensä joutuvat työstämään yksin. Toivoin, että jollain olisi tähän jokin rakentava näkemys.
Niin kuin minä juuri sanoin, älä mieti vain itseäsi. Jos kaverillasi on ongelmia, ne eivät välttämättä liity sinuun millään tavalla. Siksi niistä on turhaa potea mitään pettymystäkään.
Minäpä muotoilen asian toisin. Jos kaveriltasi olisi vaikkapa kuollut puoliso, miettisitkö siinäkin tilanteessa vain omaa fiilistäsi. Että voi voi voi sinua parkaa, kun kaverisi on niin tylsä ja itkeskelee, eikä jaksa rampata kanssasi baarissa? Kyllä on sulle suuri pettymys...
Tokikaan en nyt tiedä, miksi kaverisi on ottanut etäisyyttä ja puolison kuolemisesta ehkä sinäkin tietäisit. Mutta tuo oli ääripään esimerkki siitä, että kaikki ei tosiaankaan liity sinuun ja on itsekästä ja keskenkasvuista aina vain miettiä asioita oman navan kautta.
Henkiseen kasvuun liitty kyky tarkastella asioita myös muiden näkökulmasta ja tuntea empatiaa. Semmoinen taito auttaa myös ystävyyyssuhteiden ylläpitämisessä.
Olen miettinyt myös tästä näkökulmasta asioita, mutta todennut, että ystävän toiminta nykyisellään vaikuttaa liian voimakkaasti minuun. En voi olla toiselle tukena, jos hän ei mahdollisista ongelmistaan tällä hetkellä ole minulle valmis puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin käyttäytymään välinpitämättömästi ystävän ohareiden jälkeen.
Miksi et avoimesti sanonut ystävällesi ettet pidä hänen tekemistään ohareista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä auta muu kui etsiä uusia ystäviä ja keskittyä syventämään nykyisiä ihmissuhteita. Ja hyväksyä se, että tuo ystävyyden päättyminen/viilentyminen aiheuttaa surua jopa kuukausia tai pitempäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap kaikki ei pyöri vain sinun napasi ympärillä ja liity sinuun. Onko mieleesi edes missään vaiheessa tullut tällaista mahdollisuutta? Jos ystäväsi on masentunut tai stressaantunut, se heijastuu käytökseen.
Jos olet kysynyt, miksi hän vaikuttaa etäiseltä, eikä hän ole sanonut olevansa sinulle jostakin asiasta suuttunut, et voi kamalasti muuta kuin antaa ystävälle tilaa. Kysy, onko hänellä ITSELLÄÄN kaikki ok, ja jos hän ei silloinkaan kerro mistään, missä voisit auttaa, anna olla.
Joko välit normalisoituvat tai ei, mutta mitään grade finalea tuossa ei ole pakko järjestää.
En ole järjestämässä mitään grande finalea. Olen vain ajatellut nyt antaa olla. Aloitus käsitteli tätä aihetta siitä näkökulmasta, että mikä auttaisi minua käsittelemään omaa pettymystäni ja suuntaamaan ajatukset eteenpäin? Tällaisia asioita ihmiset yleensä joutuvat työstämään yksin. Toivoin, että jollain olisi tähän jokin rakentava näkemys.
Niin kuin minä juuri sanoin, älä mieti vain itseäsi. Jos kaverillasi on ongelmia, ne eivät välttämättä liity sinuun millään tavalla. Siksi niistä on turhaa potea mitään pettymystäkään.
Minäpä muotoilen asian toisin. Jos kaveriltasi olisi vaikkapa kuollut puoliso, miettisitkö siinäkin tilanteessa vain omaa fiilistäsi. Että voi voi voi sinua parkaa, kun kaverisi on niin tylsä ja itkeskelee, eikä jaksa rampata kanssasi baarissa? Kyllä on sulle suuri pettymys...
Tokikaan en nyt tiedä, miksi kaverisi on ottanut etäisyyttä ja puolison kuolemisesta ehkä sinäkin tietäisit. Mutta tuo oli ääripään esimerkki siitä, että kaikki ei tosiaankaan liity sinuun ja on itsekästä ja keskenkasvuista aina vain miettiä asioita oman navan kautta.
Henkiseen kasvuun liitty kyky tarkastella asioita myös muiden näkökulmasta ja tuntea empatiaa. Semmoinen taito auttaa myös ystävyyyssuhteiden ylläpitämisessä.
Tämä vastaaja on mielestäni oikeassa. Mutta tuli mieleen myös ihmetellä, miksi ystävä, joka ei oikein nyt jaksa, ei sano vain, että nyt ei ole oikein aikaa tai voimia nähdä, koska on asioita käsiteltävänä. Mielestäni ihmisten jonkinlainen velvollisuus on tavatessa olla pirteitä ja iloisia, antaa toisille lisäenergiaa tai sitten kysyä, voisiko puhua häntä painavista asioista. Miksi tavata, jos ei ole voimia muuhun kuin vaisuuteen, mutta haluaa olla etäisen salaperäinen ja niin "älykäs", että ei kerro ongelmistaan, antaa vain toisten arvailla ja ihmetellä?
Tämä tuli mieleen viikonlopun ystäväjoukkotapaamisesta, jonka yksi ihminen onnistui saamaan aika tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Eipä auta muu kui etsiä uusia ystäviä ja keskittyä syventämään nykyisiä ihmissuhteita. Ja hyväksyä se, että tuo ystävyyden päättyminen/viilentyminen aiheuttaa surua jopa kuukausia tai pitempäänkin.
Näin se taitaa olla. Tämä on vain väsyttänyt minua aika paljon. Mutta ehkä jossain vaiheessa jaksan taas paremmin alkaa etsiä muuta seuraa. Kiitos kannustuksesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.
Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt.
Vaikka olisi useampikin hyvä ystävä, jonkun ikävä käytös voi silti vaivata. Joillekin joutuu olemaan jatkuvasti tukena ja laskiämpärinä ilman, että itse saa muuta kuin sen osan. Kaikilla on huonot hetkensä ja vaikka olisi ollut ystävänsä tukena, ei välttämättä saa itse tukea mistään, kun olisi oma vuoro.
Ystävyyden pitäisi olla mielestäni avointa ja molemminpuolista, että se voi kestää. Vastavuoroisuus on tärkeää. Vai pitäisikö jaksaa ikuisesti ymmärtää ystävää, jonka "tilanteet" ja omat aikataulut ajavat aina muitten edelle? En ole ap, mutta olen vuosien mittaan luopunut joistain tällaisista ihmisistä elämässäni ja se on ollut helpotus. Alkuun on tuntunut, että ystävyydeltä on voinut odottaa sitä, mitä yleensäkin ystävyys antaa tai ottaa, mutta vähitellen toiseen on tutustunut eri tilanteissa vuosien mittaan ja voi todeta, että on mieluummin sittenkin ilman. Sattuuhan sitä ja mielestäni on ollut hyvät ja pätevät syyt vihdoin vaan antaa olla tai joskus jopa kertoa ajatuksistaan suoraan, siihen on ystävyys päättynyt.
Perustelut alapeukuttamiselle?