Lue keskustelun säännöt.
Ystävä alkoi käyttäytyä välinpitämättömästi
01.10.2018 |
Surullinen olo. Aiemmin ihanan ystävän käytös muuttui yhdessä vaiheessa jostain syystä selvästi tylymmäksi. Asiasta on puhuttu, mutta mikään ei muuttunut. Olen saanut tarpeekseni. Mikä auttaisi hyväksymään sen asian, että tämä ystävyys ei ollut kestävää laatua ja suuntaamaan ajatukseni muualle?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.
Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt.
En harmittele päätöstä, vaan harmittelen sitä, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ystävä on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt pitkään kokenut itseni hänen kanssaan aika neuvottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi useampikin hyvä ystävä, jonkun ikävä käytös voi silti vaivata. Joillekin joutuu olemaan jatkuvasti tukena ja laskiämpärinä ilman, että itse saa muuta kuin sen osan. Kaikilla on huonot hetkensä ja vaikka olisi ollut ystävänsä tukena, ei välttämättä saa itse tukea mistään, kun olisi oma vuoro.
Ystävyyden pitäisi olla mielestäni avointa ja molemminpuolista, että se voi kestää. Vastavuoroisuus on tärkeää. Vai pitäisikö jaksaa ikuisesti ymmärtää ystävää, jonka "tilanteet" ja omat aikataulut ajavat aina muitten edelle? En ole ap, mutta olen vuosien mittaan luopunut joistain tällaisista ihmisistä elämässäni ja se on ollut helpotus. Alkuun on tuntunut, että ystävyydeltä on voinut odottaa sitä, mitä yleensäkin ystävyys antaa tai ottaa, mutta vähitellen toiseen on tutustunut eri tilanteissa vuosien mittaan ja voi todeta, että on mieluummin sittenkin ilman. Sattuuhan sitä ja mielestäni on ollut hyvät ja pätevät syyt vihdoin vaan antaa olla tai joskus jopa kertoa ajatuksistaan suoraan, siihen on ystävyys päättynyt.
Juuri tällaisia ajatuksia myös minulla on. Mukava kuulla, etten ole pohdintani kanssa yksin.
Minulla alkoi vaaka kallistumaan sen puolelle, että en tahdo olla enää tekemisissä. Vastavuoroisuus puuttui. Hän puhui usein joko muista todella ikävään sävyyn tai sitten itseään nosti jalustalle. Ylistin häntä ja ihailin, kunnes tajusin koko kuvion.
Hän tarvitsi minua itsensä nostatukseen ja laskiämpärikseen, mutta minulta meni voimat ja tuhraantui aikaa.
Nyt, kun en ole enää tuossa osassa, koen vapauden tunteen.
Sanoin hänelle asiat, jotka minua vaivasivat, hän ei hyväksynyt asiaa. Vika oli muissa. Hänellä oli oikeus puhua totuuksia ihmisistä(toisten henk.kohtaisia asioita minulle, joka ei edes tunne noita ihmisiä).
Hän oli mukava ihminen, mutta en usko, että kukaan jaksaa "ystävän" roolia, jota hän tarjosi.
Aikansa kutakin ja oppi meni perille. Käy se henkinen kasvu näinkin, vaikka ei se kivaa ollut.
Muistakaa kuunnella itseänne, jos jatkuvasti ahdistaa toisen seura ja koette, että teiltä vaaditaan asioita(tai muuten suututaan) kehoitan ottamaan ensin etäisyyttä ja sitten miettimään mihin suuntaan menette.
Niin, kaikki eivät ehkä sittenkään ole oikeita ystäviä tai ainakaan kaiken vaivan arvoisia. Se on tosiaan pettymys. Pahinta on, jos saa vielä syytökset niskaansa, kun ei enää jaksa olla vain antavana osapuolena, tämän olen itse kokenut vähän aikaa sitten, siksi ehkä vähän katkera kommentti. Onneksi on muitakin ystäviä ja uusiakin voi löytää vielä aikuisena, sen voin kertoa!
20
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaaka kallistumaan sen puolelle, että en tahdo olla enää tekemisissä. Vastavuoroisuus puuttui. Hän puhui usein joko muista todella ikävään sävyyn tai sitten itseään nosti jalustalle. Ylistin häntä ja ihailin, kunnes tajusin koko kuvion.
Hän tarvitsi minua itsensä nostatukseen ja laskiämpärikseen, mutta minulta meni voimat ja tuhraantui aikaa.
Nyt, kun en ole enää tuossa osassa, koen vapauden tunteen.
Sanoin hänelle asiat, jotka minua vaivasivat, hän ei hyväksynyt asiaa. Vika oli muissa. Hänellä oli oikeus puhua totuuksia ihmisistä(toisten henk.kohtaisia asioita minulle, joka ei edes tunne noita ihmisiä).
Hän oli mukava ihminen, mutta en usko, että kukaan jaksaa "ystävän" roolia, jota hän tarjosi.
Aikansa kutakin ja oppi meni perille. Käy se henkinen kasvu näinkin, vaikka ei se kivaa ollut.
Muistakaa kuunnella itseänne, jos jatkuvasti ahdistaa toisen seura ja koette, että teiltä vaaditaan asioita(tai muuten suututaan) kehoitan ottamaan ensin etäisyyttä ja sitten miettimään mihin suuntaan menette.
Erittäin hyvä kommentti, kiitos tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaaka kallistumaan sen puolelle, että en tahdo olla enää tekemisissä. Vastavuoroisuus puuttui. Hän puhui usein joko muista todella ikävään sävyyn tai sitten itseään nosti jalustalle. Ylistin häntä ja ihailin, kunnes tajusin koko kuvion.
Hän tarvitsi minua itsensä nostatukseen ja laskiämpärikseen, mutta minulta meni voimat ja tuhraantui aikaa.
Nyt, kun en ole enää tuossa osassa, koen vapauden tunteen.
Sanoin hänelle asiat, jotka minua vaivasivat, hän ei hyväksynyt asiaa. Vika oli muissa. Hänellä oli oikeus puhua totuuksia ihmisistä(toisten henk.kohtaisia asioita minulle, joka ei edes tunne noita ihmisiä).
Hän oli mukava ihminen, mutta en usko, että kukaan jaksaa "ystävän" roolia, jota hän tarjosi.
Aikansa kutakin ja oppi meni perille. Käy se henkinen kasvu näinkin, vaikka ei se kivaa ollut.
Muistakaa kuunnella itseänne, jos jatkuvasti ahdistaa toisen seura ja koette, että teiltä vaaditaan asioita(tai muuten suututaan) kehoitan ottamaan ensin etäisyyttä ja sitten miettimään mihin suuntaan menette.
Minulla oli juuri tällainen kuvio ystäväni kanssa. Tavallaan odotin päivää, milloin nämä haukut ja syytökset kohdistuivat minuun. Sieltä ne sitten tulivat, ja ihan perättömistä keksityistä asioista. Sitä ennen hän oli käyttäytynyt oudosti puolisen vuotta. Olin ottanut sen puheeksi, mutta ei kuulemma ollut mitään minuun liittyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.
Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt.
En harmittele päätöstä, vaan harmittelen sitä, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ystävä on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt pitkään kokenut itseni hänen kanssaan aika neuvottomaksi.
Harmittelet siis sitä, että ystäväsi on muuttunut eikä muutu enää takaisin sellaiseksi, kuin sinä haluaisit? Mäpä kerron sulle yhden jutun ihan näin tällaisen iäkkään akan elämänkokemuksella: jokainen meistä muuttuu. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Ystävyydessä kyse on siitä, pystyykö hyväksymään ystävänsä muutokset eli ovatko muutokset sellaisia, että niiden vuoksi kannattaa heittää menemään kaikki se hyvä, mitä ystävyyssuhteessa edelleenkin on. Jos plussia on vähemmän kuin miinuksia, tietenkin silloin on parempi laittaa kantapäät vastakkain. Sama juttuhan pätee myös parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap kaikki ei pyöri vain sinun napasi ympärillä ja liity sinuun. Onko mieleesi edes missään vaiheessa tullut tällaista mahdollisuutta? Jos ystäväsi on masentunut tai stressaantunut, se heijastuu käytökseen.
Jos olet kysynyt, miksi hän vaikuttaa etäiseltä, eikä hän ole sanonut olevansa sinulle jostakin asiasta suuttunut, et voi kamalasti muuta kuin antaa ystävälle tilaa. Kysy, onko hänellä ITSELLÄÄN kaikki ok, ja jos hän ei silloinkaan kerro mistään, missä voisit auttaa, anna olla.
Joko välit normalisoituvat tai ei, mutta mitään grade finalea tuossa ei ole pakko järjestää.
En ole järjestämässä mitään grande finalea. Olen vain ajatellut nyt antaa olla. Aloitus käsitteli tätä aihetta siitä näkökulmasta, että mikä auttaisi minua käsittelemään omaa pettymystäni ja suuntaamaan ajatukset eteenpäin? Tällaisia asioita ihmiset yleensä joutuvat työstämään yksin. Toivoin, että jollain olisi tähän jokin rakentava näkemys.
Niin kuin minä juuri sanoin, älä mieti vain itseäsi. Jos kaverillasi on ongelmia, ne eivät välttämättä liity sinuun millään tavalla. Siksi niistä on turhaa potea mitään pettymystäkään.
Minäpä muotoilen asian toisin. Jos kaveriltasi olisi vaikkapa kuollut puoliso, miettisitkö siinäkin tilanteessa vain omaa fiilistäsi. Että voi voi voi sinua parkaa, kun kaverisi on niin tylsä ja itkeskelee, eikä jaksa rampata kanssasi baarissa? Kyllä on sulle suuri pettymys...
Tokikaan en nyt tiedä, miksi kaverisi on ottanut etäisyyttä ja puolison kuolemisesta ehkä sinäkin tietäisit. Mutta tuo oli ääripään esimerkki siitä, että kaikki ei tosiaankaan liity sinuun ja on itsekästä ja keskenkasvuista aina vain miettiä asioita oman navan kautta.
Henkiseen kasvuun liitty kyky tarkastella asioita myös muiden näkökulmasta ja tuntea empatiaa. Semmoinen taito auttaa myös ystävyyyssuhteiden ylläpitämisessä.
Olen miettinyt myös tästä näkökulmasta asioita, mutta todennut, että ystävän toiminta nykyisellään vaikuttaa liian voimakkaasti minuun. En voi olla toiselle tukena, jos hän ei mahdollisista ongelmistaan tällä hetkellä ole minulle valmis puhumaan.
Odottaako hän, että juuri sinä olisit hänelle tukena?
Tarinoissa on toki aina kaksi puolta ja täällä yleensä kerrotaan vain yksi.
Itselleni kävi niin, että ystäväni koki saavansa enemmän uusilta ystäviltään. Olin pitkän aikaa lähinnä roskakori, jolle kilautetaan kun kukaan muu ei vastaa. Hän myös teki ilman syytä pari inhottavalta tuntunutta välien katkaisua, joihin naiivisti luulin olevani itse syypää. Ne asiat kyllä sovittiin. Minulla ei ole jatkuvan draaman tarvetta, se on inhottavaa.
Hänellä oli kaikenlaisia vaikeuksia kyllä. Tuntui ikävältä kuunnella hänen itkuaan, mutta kuitenkin hänellä oli aina aikaa sellaisille asioille, jotka pitivät tilannetta yllä. Koin itseni lopulta täysin turhaksi, koska hän jaksoi kertoa miten mukavaa juhlaa elämä muitten kanssa aina on. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat hänelle hankaluuksia aiheuttaneet. Hän on muuttunut paljon, jos on koskaan aito ollutkaan.
Virheeni oli jäädä odottelemaan liian pitkään, josko joskus tulisi minunkin vuoroni olla se entinen hyvä ja ihana ystävä. Näin ei vain tapahtunut ja pitää hyväksyä se.
Miten näistä fiiliksistä sitten pääsee eroon? Hankkimalla erilaisia positiivisia kokemuksia ja uusia ystäviä ja antaa ajan kulua. On ystävyyden menetys tosi surullista, varsinkin jos on todella luottanut ja uskonut ihmiseen ja avannut itsensä ihan täysin. Sille kun vaan ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama😂 mutta tässä oma syyni siihen, miksi vähensin tarkoituksella yhteydenpitoa ystävääni. Itseäni ei vaan röyhkeästi sanottuna kiinnostanut enää se paska kohtelu johon ei tullut muutosta useammin puhumallakaan. Jos nähtiin, ystävä halusi aina dokata, puhui vain itsestään, oli yleisnegatiivinen, jatkuvasti vittuileva, teki kaikkea lapsellista mm. Otti minusta rumia salakuvia joita lähetteli kavereilleen (jäi tästä kiinni useamman kerran. kyllä😂) niin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Ensin ajattelin, etten voi olla niin itsekäs etten hyväksy toisen ”virheitä”. Mutta jos jotain positiivista! Helpotus oli huomata miten elämän laatu parani kun vähensin yhteydenpitoa runsaasti :) nyt ollaan sen verran etäännytty, että hän ei enää kehtaa olla niin-hirviö jos nähdään. Eli suosittelen!
No more shit kirjoitti:
Sama😂 mutta tässä oma syyni siihen, miksi vähensin tarkoituksella yhteydenpitoa ystävääni. Itseäni ei vaan röyhkeästi sanottuna kiinnostanut enää se paska kohtelu johon ei tullut muutosta useammin puhumallakaan. Jos nähtiin, ystävä halusi aina dokata, puhui vain itsestään, oli yleisnegatiivinen, jatkuvasti vittuileva, teki kaikkea lapsellista mm. Otti minusta rumia salakuvia joita lähetteli kavereilleen (jäi tästä kiinni useamman kerran. kyllä😂) niin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Ensin ajattelin, etten voi olla niin itsekäs etten hyväksy toisen ”virheitä”. Mutta jos jotain positiivista! Helpotus oli huomata miten elämän laatu parani kun vähensin yhteydenpitoa runsaasti :) nyt ollaan sen verran etäännytty, että hän ei enää kehtaa olla niin-hirviö jos nähdään. Eli suosittelen!
Itsekin ajattelin, että onhan minun hyväksyttävä ystäväni sellaisena kuin hän on. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä asiaa tarkemmin. Myös minun tunteillani on väliä. Jos ystävä perustelee käytöstään vain huonoilla tavoilla, niin minun ei tarvitse olla se, joka tästä käytöksestä kärsii. Hyvä ystävä yrittäisi tulla ainakin vähän vastaan, jos toinen kertoo joidenkin asioiden ystävyydessä häntä vaivaavan. Ehkä tämä ystäväni sopii paremmin jollekin toiselle kuin minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.
Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt.
En harmittele päätöstä, vaan harmittelen sitä, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ystävä on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt pitkään kokenut itseni hänen kanssaan aika neuvottomaksi.
Niin, ystäväsi on ollut sulle tärkeä, mutta ei ole enää. Sä pyysit aloituksessasi neuvoja, miten hyväksyä asia ja niitä on sulle tässä ketjussa kerrottu. Ystävyytenne ei ole enää sellaista kuin sinä ystävyyksiltäsi haluat. Ajattele siis asiaa järjellä, koska se ja vain se auttaa sua sekä hyväksymään että pysymään päätöksessäsi katkaista tämä ystävyyssuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.
Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt.
En harmittele päätöstä, vaan harmittelen sitä, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ystävä on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt pitkään kokenut itseni hänen kanssaan aika neuvottomaksi.
Niin, ystäväsi on ollut sulle tärkeä, mutta ei ole enää. Sä pyysit aloituksessasi neuvoja, miten hyväksyä asia ja niitä on sulle tässä ketjussa kerrottu. Ystävyytenne ei ole enää sellaista kuin sinä ystävyyksiltäsi haluat. Ajattele siis asiaa järjellä, koska se ja vain se auttaa sua sekä hyväksymään että pysymään päätöksessäsi katkaista tämä ystävyyssuhde.
Totta, näin on toimittava, kun muu ei nyt auta. Ystävä on vain yhä ajatuksissa, koska tämä pettymys ystävän käytökseen on ollut vaikea käsitellä siksi, etten ymmärrä mitä tapahtui ja miksi. Ajan myötä varmasti toki tämäkin jää taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä esimerkissä on kyse työkaverista eikä ystävästä, mutta.
Sain vihdoin tarpeekseni työkaverin huonosta käytöksestä, enkä halua olla missään tekemisissä tämän kanssa. Pysyn ainoastaan työasiassa kun on pakko olla tekemisissä, mutta tämä ei ymmärrä, vaan sitä hanakammin tunkee seuraani ja koittaa olla tuttava mitä enemmän itse olen torjuva. Tilanne on ahdistava. Vika on vähän minussakin, koska en ole suoraan sanonut että pysyisi mielummin poissa. Mutta eikö se osaa lukea elekieltä ja tilannetta yhtään? Minä ainakin poistun heti kun huomaan ettei seuraani kaivata. On häpeä jäädä siihen väkisin roikkumaan.
Miksi ette hankalat ihmiset voi antaa tilaa kun huomaatte että toinen ei halua teitä seuraanne, etenkin jos välien kylmeneminen tapahtuu heti jonkin aiheuttamanne ikävän asian jälkeen? Viimeisin selkkaus on asiallisesti selvitetty, mutta se ei tarkoita sitä että jatketaan entisellä tavalla, en siis aidosti, todellakaan halua enää sitä ihmistä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkissä on kyse työkaverista eikä ystävästä, mutta.
Sain vihdoin tarpeekseni työkaverin huonosta käytöksestä, enkä halua olla missään tekemisissä tämän kanssa. Pysyn ainoastaan työasiassa kun on pakko olla tekemisissä, mutta tämä ei ymmärrä, vaan sitä hanakammin tunkee seuraani ja koittaa olla tuttava mitä enemmän itse olen torjuva. Tilanne on ahdistava. Vika on vähän minussakin, koska en ole suoraan sanonut että pysyisi mielummin poissa. Mutta eikö se osaa lukea elekieltä ja tilannetta yhtään? Minä ainakin poistun heti kun huomaan ettei seuraani kaivata. On häpeä jäädä siihen väkisin roikkumaan.
Miksi ette hankalat ihmiset voi antaa tilaa kun huomaatte että toinen ei halua teitä seuraanne, etenkin jos välien kylmeneminen tapahtuu heti jonkin aiheuttamanne ikävän asian jälkeen? Viimeisin selkkaus on asiallisesti selvitetty, mutta se ei tarkoita sitä että jatketaan entisellä tavalla, en siis aidosti, todellakaan halua enää sitä ihmistä elämääni.
Ilmeisesti tämä työkaverisi haluaisi edelleen olla ystäväsi ja yrittää siksi seuraasi. Mitä enemmän torjut, sitä enemmän hän yrittää, koska toivoo sinun muuttavan mielesi. Sinun ei auta kuin ilmaista ajatuksesi suoraan, koska selvästikään piiloviestit eivät mene perille.
Minä sanoin hankalalle ihmiselle, etten voi olla enää hänen kaverinsa. Tosin mielistellen ja ottaen enimmät syyt niskaani.
Ei. Silti pakotti olemaan yhteyksissä ja koetti vedota tunteisiini.
Kuunnelkaa ihmiset itseänne. Miltä tuntuu, haluatteko oikeasti olla tekemisissä itsenne vuoksi vai sen toisen?
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin hankalalle ihmiselle, etten voi olla enää hänen kaverinsa. Tosin mielistellen ja ottaen enimmät syyt niskaani.
Ei. Silti pakotti olemaan yhteyksissä ja koetti vedota tunteisiini.
Kuunnelkaa ihmiset itseänne. Miltä tuntuu, haluatteko oikeasti olla tekemisissä itsenne vuoksi vai sen toisen?
Pakotti olemaan yhteyksissä? Mitä tarkoitat tuolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että miten olette oikein puhuneet asiasta? Miten sellainen keskustelu etenee, ilman että tunnelma on todella piinaava..
Kerroin ystävälle omista tunteistani muutaman asian suhteen ja kerroin toivovani, että hän voisi ne jotenkin toiminnassaan huomioida. Ystävä pahoitteli, mutta kuittasi asiat sillä tavalla, että kaikilla on huonoja tapoja, myös hänellä.
Ystäväsi siis hyväksyy sinun huonot tapasi, mutta sinä et halua hyväksyä hänen.
Voihan tuollaisen tulkinnankin tekstistä toki tehdä. Epäilen silti, että koska käytös on muuttunut, niin myös hänellä saattaa olla vaikeuksia jaksaa jotain minun käytöksessäni. Mutta hän ei ole tuonut avoimesti esiin tällaisia ajatuksia, joten minun niitä vaikea toiminnassani huomioida.
Ehkä hän ei jaksa nillittää asioista vaan odottaa, että ajan kanssa hänen ärtymyksensä sinua kohtaan lientyy. Sellaista särmien hioutumista, kun ystävän ärsyttävä ominaisuus lakkaa vähitellen ärsyttämästä, koska ystävässä on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Ei siis odota, että sinä muuttuisit, vaan että hän sopeutuu sinussa häntä ärsyttävään asiaan.
En usko, että näin tulee tapahtumaan. Ystävän käytös on muuttunut sen verran paljon, että tämä vain taisi olla tässä.
Sitten se on sun valintasi. Ei kannata harmitella päätöstä, jonka on ihan itse tehnyt.
En harmittele päätöstä, vaan harmittelen sitä, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ystävä on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt pitkään kokenut itseni hänen kanssaan aika neuvottomaksi.
Niin, ystäväsi on ollut sulle tärkeä, mutta ei ole enää. Sä pyysit aloituksessasi neuvoja, miten hyväksyä asia ja niitä on sulle tässä ketjussa kerrottu. Ystävyytenne ei ole enää sellaista kuin sinä ystävyyksiltäsi haluat. Ajattele siis asiaa järjellä, koska se ja vain se auttaa sua sekä hyväksymään että pysymään päätöksessäsi katkaista tämä ystävyyssuhde.
Totta, näin on toimittava, kun muu ei nyt auta. Ystävä on vain yhä ajatuksissa, koska tämä pettymys ystävän käytökseen on ollut vaikea käsitellä siksi, etten ymmärrä mitä tapahtui ja miksi. Ajan myötä varmasti toki tämäkin jää taka-alalle.
Asioihin, joita ei voi itse muuttaa, kannattaa suhtautua järjellä. Jos sulla on kiva työpaikka, ihanat työkaverit, reilu pomo ja mielenkiintoisia työtehtäviä, mutta ajan myötä porukka vaihtuu, tulee organisaatiomuutoksia ja työnkuvasikin muuttuu vähemmän mielenkiintoiseksi, silloin jossain vaiheessa toteat, että nyt mulle riitti ja vaihdat työpaikaa. Toki saa muistella ja surrakin aikaa, kun työpaikalla oli vielä mukavaa, mutta mennyttä mikä mennyttä. Aika parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Perustelut alapeukuttamiselle?
En ehtinyt peukuttaa aloitusta vielä kumpaakaan suuntaan, kun jo silmiin sattui tämä viesti. Alapeukutin ihan siksi, että ryhdyit tivaamaan perusteluja saamiisi alapeukkuihin jo ennen kuin kukaan oli ehtinyt vastata ketjuun yhtään mitään.
Itse olen ryhtynyt suhtautumaan välinpitämättömästi ystävään, joka valittaa kaiken aikaa kipujaan, sairauksiaan, vaivojaan... mutta ei suostu edes käymään lääkärissä. Olen puhunutkin hänelle asiasta ja sanonut, etten jaksaisi millään sitä ainaista oireiden kuvailua ja negatiivisuutta, jos hän ei ole edes valmis tekemään asialle mitään. Silti nuo sairausvuodatukset vain jatkuvat joka ikinen kerta kun olemme tekemisissä. En enää jaksa, menevät omatkin päivät pilalle tuon takia.
Jospa tällä ystävällä on jo joku jolle puhuu, eikä halua monelle kertoa jos on vakavampaa/henkilökohtaista. Jos sinä et ole hälle se jolle uskoutua.
Anna olla, pitäkää vaikka taukoa. Ei toista voi väkisin pitää kii itsessään.