Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole koskaan kehunut lastani
30.09.2018 |
Harmittaa, kun muiden lapsia usein kdhutaan jonkin ominaisuuden, mdnedtyksen urheilulajissa, soittoharrastuksessa, tsi koulumenestyksen johdosta. Vanhemmat seisovat ringissä ja juttelevat, kuinka Jonipetteri oli niin hyvä pelissä, tai Kallepetteri sai koulusta hymypatsaan, tai Mikkopetteri soitti niin hienosti kitaraa joulujuhlassa.
Minun lapseni jos pelaa hyvin, kukasn ei kehu, että hienosti meni. Jos sanon, että sai kokeesta kympin, kukaan ei kehu. Minulla on tapana kannustaa, tsempata ja kehua muiden lapsia, mutta miksei kukaan sano koskan mitään omastani? Kyllä hänkin usein tekee asioita hyvin ja hienosti, mutta kukaan ei huomioi. Ehkä itsekin lopetan muiden lasten huomioimisen tähän paikkaan.
Kommentit (31)
Meillä samaa, vaan isovanhemmat kehuneet. Koskaan ei ole muut kehuneet, esim. kummit tai varsinkaan sisarukset tai heidän puolisot. Siis nuorinta lasta, tyttöä. On muutenkin kyllä hiljainen eikä viihdy keskipisteenä. Me vanhemmat kehumme sitten häntä. Ala-asteella joutui opettajan silmätikuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsia ei kehu kukaan, eikä ole edes niitä isovanhempi. Elossa ovat mutta eivät pidä yhteyttä ja toiset isovanhemmat (omani) eivät ikinä oo nähneet kolmea lastani. Johtuu heidän hulluudestasn ja omista ongelmistaan. Appiksia nähdään kerta kolmeen vuoteen, eivät kehu eivätkä välitä.
Mutta ei mulla ole ongelmaa, sillä sitten minä kehun.
Lapselle varmasti merkitsee enemmän jonkun vieraan kehu, kuin vanhempien, tai isovanhempien, jotka kehuvat vaan ihan tavan vuoksi merkityksettömistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle varmasti merkitsee enemmän jonkun vieraan kehu, kuin vanhempien, tai isovanhempien, jotka kehuvat vaan ihan tavan vuoksi merkityksettömistä asioista.
Kumpi sulle merkitsee enemmän, läheisten sinut parhaiten tuntevien ihmisten arvostus ja ihailu, vai jonkun kaverin anopin kommentti?
Se johtunee siitä että lapsesi on totaalinen epäsikiö ja sinä huono vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ihan turhaa kyttäämistä. Onneksi en ole osannut kiinnittää moiseen huomiota. Lisi ollut yksi reisi lisää.
Minulla on hienot rakkaat lapset. Heillä on omat haasteensa niinkuin minullakin.
Kyllä minä kehun heitä ja komennan. Muiden lapsia en oikeastaan juuri kehu enkä komennakaan...paitsi kyllä joskus.
Miksi sinulle on merkitsevää joittenkin toisten kehut?
Omasi ovat paljon tärkeämmät.
Sinulla on, aapee, hieno lapsi. Sinä olet hieno äiti. Arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan "empaattinen" kommentti! Jokainen lapsi ansaitsee kannustusta ihan vain omana itsenään.
Olisiko niin, etteivät muut vanhemmat saa suunvuoroa, kun olet kehumassa omaa lastasi?
Vai makeiletko kehuillasi ja muut huomaavat sen, eivätkä vastaa kehuihin?
Meidän poika on nyt uudessa joukkueessa, eikä ole vielä juurikaan kehuja tullut, koska muut tuntevat toisensa ja kehuvat keskenään. Aika luonnollista minusta.
Kehuja saavat varmaan monesti myös ne, jotka tuntuvat niitä tarvitsevan, näin ajattelisin. Eli jos vaikutat päällepäsmäriltä, niin muut ehkä ajattelevat, ettei sinne enää mitään kehuja tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mistä johtuu ettei teidän lasta kehuta. Eihän äidit piirissä oikeasti kehu toistensa lapsia vaan toisiaan. Mikä sinussa ärsyttää muita?
Minä taas kehun hyvin epävarmojen äitien lapsia, koska tiedän, että he juuri monesti tarvitsevat sitä kannustusta.
Apua, en ole tullut edes ajatelleeksi että kehuuko muut lastani. Olen vain olettanut että heidän täytyy nähdä ainakin osa siitä ihanuudesta ja mahtavuudesta ja taitavuudesta jota minä näen, mitä tuota itsestäänselvyyksistä länkyttämään. Eipä nuo ole tainneet esikoista kehua, koska ei heidän tarvitse mulle sanoa miten hyvä tyyppi se on ja esikoinen taas ei itse ole kovin hanakka esiintymään taitoineen. Kuopus varmaan onkin saanut kehuja kun hän on tällainen "enkä ooki taitava", "eiks olluki iso hyppy" -tyyppi 😁
Omiani kehun, vieraitakin joskus, mutta toisaalta kehuminen voisi kuulostaa myös siltä että jatkuvasti tarkkailen ja arvioin kavereiden lasten suorituksia, no thanks. Tai ehkä en kehu, ihailen ääneen.