Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä keksi juuri hyviä syitä elää, en vain satu kuolemaan
30.09.2018 |
Elämä on lähinnä iso pettymys
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te olette vain havahtuneet siihen, että suurimmalla osalla meistä tavallisista ihmisistä elämä on useimmiten varsin tapahtumaköyhää, eikä meillä yksilöinä ole mitään maailmojasyleilevää merkitystä. Me emme jokainen voi olla huipputiedemiehiä tai tähtiartisteja.
Itse olen tämän ratkaissut niin, että olen opetellut pitämään tästä vaatimattomuudesta. Onhan minulla kuitenkin riittävästi vaatteita, asunto, ruokaa, lämmintä, puhdasta vettä, toimiva keho, osaan lukea ja hakea haluamaani tietoa. Tavallaan ajattelen myös niin, että elämä on vielä arvokkaampaa, jos voi jotenkin olla avuksi muille.
Osalla klikkaa ihmissuhdepuolella - ja joillain ihan kaikessa, esim. puuttuu vaikkapa työkin tms.
- ihan tavallisten onnellisuutta ja merkitystä tuottavien asioiden puutetta siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanat ovat kirjoitti:
Sama täällä. En kestä enään elää maailmassa jossa vain typeryydellä, ahneudella ja kilpailulla on merkitystä. Inhoan itseni koska olen ystävällinen, mukava , oikeudenmukainen. Olen typerä naivi. Itsemurhaa vois tehdä. Ei nykyään enään pärjää järjellä.
Teidän kaikkien pitäisi yhdistyä ja jutella sekä yhdessä hakea apua.
Mitä apua, mihin? Minäkin olen pettynyt elämään, itseeni ja ihmiskuntaan. Aina kun googlaan näitä tuntemuksiani etsiessäni ajatuksia aiheesta törmään siihen että hoetaan tuota "hae apua". Onko siis jossain tosiaan joku taho, joka voi muuttaa maailman paremmaksi paikaksi elää? Joka voi muuttaa jo tapahtuneet asiat?
https://www.mielenterveysseura.fi/fi
Kriisiapukeskus
Näistä voit kysyä. Ei voi muuttaa tapahtumattomiksi, mutta niiden kanssa voi oppia elämään ja myös oppia menneisyydestä ja mahdollisista virheistä. On myös vertaistukiryhmiä. Kirkkollakin auttava puhelin.
Eli keskustelua jonkun kanssa? Kuulostaa totaaliselta ajanhukalta.
Ainahan voi kokeilla.
En oikeasti näe miten mitään muuttaa se, että puhuisi asioista jollekulle, joka sitten ehdottaa uuden harrastuksen hankkimista, vapaaehtoistyötä, meditaatiota tai itsensä hyväksymistä. Nuo ovat vain tapoja harhauttaa mieltä siltä tosiasialta, että tällä elämällä ole sitä arvoa jota me (tai muut ihmiset) kuvittelemme ja haluamme uskoa sillä olevan.
Oletko kokeillut noita keinoja? Ovatko tuoneet iloa elämääsi? Esimerkiksi jonkun ystävälliset sanat vapaaehtoistyössä voivat saada tuntemaan hyvinkin tarpeelliseksi. Tai muistatko sitä aikaa, kun kaikki oli hyvin ja olit hyvällä mielellä?
En ole kokeillut, koska kuten sanoin, ne ovat vain keino väistellä tosiasioita. Harrastukset pitävät kiireisinä, niin että voi hetken uskotella että sillä mitä tekee on oikeasti merkitystä. Niin kuin jollain maastopyöräilyllä muka olisi. Meditaatio ja itsensä hyväksyminen ovat keinoja yrittää selittää ja selättää pettymykset, jotka ehkä toimivatkin joillain. On varmaan hyvä ajatus alkaa uskoa chillaamiseen ja downshiftailuun kun meinaa alkaa ymmärtää ettei elämä ollutkaan sellainen kuin halusi. Itse en ymmärrä miten joku hyväksyntä olisi ratkaisu siihen, että elämä on merkitykstön painajainen. Sitä tuskin auttaa sekään, että menee vapaaehtoistyöhön katselemaan lisää merkityksetöntä kärsimystä, joka ei johda mihinkään.
Jos sinulla on jokin unelma ollut lapsuudesta lähtien esimerkiksi työhön liittyvä, ehkä sen pystyisi vielä toteuttamaan. Ja jos maastopyöräily tekee paremman mielen, sitä kannattaa tehdä.
Monen masentuneen unelmatkin ovat haihtuneet jo vuosia sitten - ei niitä ole enää.
No Raamattu - ja Job luku 3 tai Saarnaaja luku 1 - niin sielläkin kuvataan toivottomuuden ja turhuuden tunnetta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanat ovat kirjoitti:
Sama täällä. En kestä enään elää maailmassa jossa vain typeryydellä, ahneudella ja kilpailulla on merkitystä. Inhoan itseni koska olen ystävällinen, mukava , oikeudenmukainen. Olen typerä naivi. Itsemurhaa vois tehdä. Ei nykyään enään pärjää järjellä.
Teidän kaikkien pitäisi yhdistyä ja jutella sekä yhdessä hakea apua.
Mitä apua, mihin? Minäkin olen pettynyt elämään, itseeni ja ihmiskuntaan. Aina kun googlaan näitä tuntemuksiani etsiessäni ajatuksia aiheesta törmään siihen että hoetaan tuota "hae apua". Onko siis jossain tosiaan joku taho, joka voi muuttaa maailman paremmaksi paikaksi elää? Joka voi muuttaa jo tapahtuneet asiat?
https://www.mielenterveysseura.fi/fi
Kriisiapukeskus
Näistä voit kysyä. Ei voi muuttaa tapahtumattomiksi, mutta niiden kanssa voi oppia elämään ja myös oppia menneisyydestä ja mahdollisista virheistä. On myös vertaistukiryhmiä. Kirkkollakin auttava puhelin.
Eli keskustelua jonkun kanssa? Kuulostaa totaaliselta ajanhukalta.
Ainahan voi kokeilla.
En oikeasti näe miten mitään muuttaa se, että puhuisi asioista jollekulle, joka sitten ehdottaa uuden harrastuksen hankkimista, vapaaehtoistyötä, meditaatiota tai itsensä hyväksymistä. Nuo ovat vain tapoja harhauttaa mieltä siltä tosiasialta, että tällä elämällä ole sitä arvoa jota me (tai muut ihmiset) kuvittelemme ja haluamme uskoa sillä olevan.
Oletko kokeillut noita keinoja? Ovatko tuoneet iloa elämääsi? Esimerkiksi jonkun ystävälliset sanat vapaaehtoistyössä voivat saada tuntemaan hyvinkin tarpeelliseksi. Tai muistatko sitä aikaa, kun kaikki oli hyvin ja olit hyvällä mielellä?
En ole kokeillut, koska kuten sanoin, ne ovat vain keino väistellä tosiasioita. Harrastukset pitävät kiireisinä, niin että voi hetken uskotella että sillä mitä tekee on oikeasti merkitystä. Niin kuin jollain maastopyöräilyllä muka olisi. Meditaatio ja itsensä hyväksyminen ovat keinoja yrittää selittää ja selättää pettymykset, jotka ehkä toimivatkin joillain. On varmaan hyvä ajatus alkaa uskoa chillaamiseen ja downshiftailuun kun meinaa alkaa ymmärtää ettei elämä ollutkaan sellainen kuin halusi. Itse en ymmärrä miten joku hyväksyntä olisi ratkaisu siihen, että elämä on merkitykstön painajainen. Sitä tuskin auttaa sekään, että menee vapaaehtoistyöhön katselemaan lisää merkityksetöntä kärsimystä, joka ei johda mihinkään.
Jos sinulla on jokin unelma ollut lapsuudesta lähtien esimerkiksi työhön liittyvä, ehkä sen pystyisi vielä toteuttamaan. Ja jos maastopyöräily tekee paremman mielen, sitä kannattaa tehdä.
Monen masentuneen unelmatkin ovat haihtuneet jo vuosia sitten - ei niitä ole enää.
No Raamattu - ja Job luku 3 tai Saarnaaja luku 1 - niin sielläkin kuvataan toivottomuuden ja turhuuden tunnetta....
Silloin voi muistella mitä unelmia oli ennen masennusta ja alkaa rakentaa tulevaisuutta sitä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanat ovat kirjoitti:
Sama täällä. En kestä enään elää maailmassa jossa vain typeryydellä, ahneudella ja kilpailulla on merkitystä. Inhoan itseni koska olen ystävällinen, mukava , oikeudenmukainen. Olen typerä naivi. Itsemurhaa vois tehdä. Ei nykyään enään pärjää järjellä.
Teidän kaikkien pitäisi yhdistyä ja jutella sekä yhdessä hakea apua.
Mitä apua, mihin? Minäkin olen pettynyt elämään, itseeni ja ihmiskuntaan. Aina kun googlaan näitä tuntemuksiani etsiessäni ajatuksia aiheesta törmään siihen että hoetaan tuota "hae apua". Onko siis jossain tosiaan joku taho, joka voi muuttaa maailman paremmaksi paikaksi elää? Joka voi muuttaa jo tapahtuneet asiat?
Tää on tätä aikaa. Jokainen on oman onnensa seppä ja ajatelkaa positiivisesti ja jos se ei onnistu niin hakekaa apua. Juu-u. Masentavaa, tuollainenhan on oikeastaan vain muiden ihmisten tunteiden ja ongelmien vähättelyä ja kieltämistä. Kyllä mäkin haluaisin tietää mistä nuo luulevat sitä apua noin vain löytyvän? Mielialalääkkeitä varmaan melko helpolla saa avuksi tai "avuksi" mutta eipä nekään esim. yksinäisyyttä ja elämän merkityksettömyyden tunnetta taida paljon helpottaa.
Eihän kukaan tarkoita vähätellä ongelmia vaan oikeasti on huolissaan ja yrittää parhaansa mukaan löytää keinoja auttaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te olette vain havahtuneet siihen, että suurimmalla osalla meistä tavallisista ihmisistä elämä on useimmiten varsin tapahtumaköyhää, eikä meillä yksilöinä ole mitään maailmojasyleilevää merkitystä. Me emme jokainen voi olla huipputiedemiehiä tai tähtiartisteja.
Itse olen tämän ratkaissut niin, että olen opetellut pitämään tästä vaatimattomuudesta. Onhan minulla kuitenkin riittävästi vaatteita, asunto, ruokaa, lämmintä, puhdasta vettä, toimiva keho, osaan lukea ja hakea haluamaani tietoa. Tavallaan ajattelen myös niin, että elämä on vielä arvokkaampaa, jos voi jotenkin olla avuksi muille.
Osalla klikkaa ihmissuhdepuolella - ja joillain ihan kaikessa, esim. puuttuu vaikkapa työkin tms.
- ihan tavallisten onnellisuutta ja merkitystä tuottavien asioiden puutetta siis...
Juuri sama ajatus minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanat ovat kirjoitti:
Sama täällä. En kestä enään elää maailmassa jossa vain typeryydellä, ahneudella ja kilpailulla on merkitystä. Inhoan itseni koska olen ystävällinen, mukava , oikeudenmukainen. Olen typerä naivi. Itsemurhaa vois tehdä. Ei nykyään enään pärjää järjellä.
Teidän kaikkien pitäisi yhdistyä ja jutella sekä yhdessä hakea apua.
Mitä apua, mihin? Minäkin olen pettynyt elämään, itseeni ja ihmiskuntaan. Aina kun googlaan näitä tuntemuksiani etsiessäni ajatuksia aiheesta törmään siihen että hoetaan tuota "hae apua". Onko siis jossain tosiaan joku taho, joka voi muuttaa maailman paremmaksi paikaksi elää? Joka voi muuttaa jo tapahtuneet asiat?
https://www.mielenterveysseura.fi/fi
Kriisiapukeskus
Näistä voit kysyä. Ei voi muuttaa tapahtumattomiksi, mutta niiden kanssa voi oppia elämään ja myös oppia menneisyydestä ja mahdollisista virheistä. On myös vertaistukiryhmiä. Kirkkollakin auttava puhelin.
Jos on elämä pilalla, niin ei siellä kriisikeskuksessa pystytä palauttamaan ihmistä ajassa taaksepäin ja tekemään kaiken toisin.
Ei auta keskustelut, jos katkeruus ja viha vain jylläävät päällimmäisinä kaikesta yrityksestä huolimatta - että menetetty elämä pitäisi vaan hyväksyä, mikä on kuin p*sk'an nielemistä...
Lääkkeitä turrutukseen, ettei pysty kokemaan mitään tunteita - sitä on nykyajan terapia. Netissä roikkuminen ajaa saman asian, mutta sentään pysyy toimintakykyisempänä.
Nuorien ihmisten toki kannattaa mennä terapiaan keskustelemaan, jos pääsee - ja AJOISSA!
Mutta meitä tietynlaisia vanhempia ihmisiä ei pysty auttamaan, no dementia ja kuolema...
- ehkä iänkin myötä vaan sitten unohtuu moni kurjuus, kun ihminen pystyy luopumaan ja luovuttamaan?
Mitä sinä sitten toivoisit nykyajan terapialta, millaista sen pitäisi olla?
Alue: Aihe vapaa
Jos on elämä pilalla, niin ei siellä kriisikeskuksessa pystytä palauttamaan ihmistä ajassa taaksepäin ja tekemään kaiken toisin.
Ei auta keskustelut, jos katkeruus ja viha vain jylläävät päällimmäisinä kaikesta yrityksestä huolimatta - että menetetty elämä pitäisi vaan hyväksyä, mikä on kuin p*sk'an nielemistä...
Lääkkeitä turrutukseen, ettei pysty kokemaan mitään tunteita - sitä on nykyajan terapia. Netissä roikkuminen ajaa saman asian, mutta sentään pysyy toimintakykyisempänä.
Nuorien ihmisten toki kannattaa mennä terapiaan keskustelemaan, jos pääsee - ja AJOISSA!
Mutta meitä tietynlaisia vanhempia ihmisiä ei pysty auttamaan, no dementia ja kuolema...
- ehkä iänkin myötä vaan sitten unohtuu moni kurjuus, kun ihminen pystyy luopumaan ja luovuttamaan?