En kyllä keksi juuri hyviä syitä elää, en vain satu kuolemaan
Kommentit (47)
Sama täällä. En kestä enään elää maailmassa jossa vain typeryydellä, ahneudella ja kilpailulla on merkitystä. Inhoan itseni koska olen ystävällinen, mukava , oikeudenmukainen. Olen typerä naivi. Itsemurhaa vois tehdä. Ei nykyään enään pärjää järjellä.
Olen tehnyt aika paljon, mutta kun tulee petetyksi, eikä tarvitessaan saa tukea, ei vain enää jaksa. Ei edes halua jaksaa. Ymmärrän jopa tuon vastauksen. Itsekin olisin ehkä joskus vastannut samoin. Olen aina ajatellut, että riemulla eteen päin, lisää yritystä, eikä pienistä jää ruikuttamaan. Mutta täydellinen pettymys ihmisiin, vaikka en ole odottanut kuin lähinnä rehellisyyttä ja rohkeutta olla iloinen.
Etsi harrastuksien kautta tekemistä. Vaikka kansalaisopistosta kursseja, joissa uusia ihmisiä tavata. Ja hanki apua ammatti-ihmiseltä!
Ihanat ovat kirjoitti:
Sama täällä. En kestä enään elää maailmassa jossa vain typeryydellä, ahneudella ja kilpailulla on merkitystä. Inhoan itseni koska olen ystävällinen, mukava , oikeudenmukainen. Olen typerä naivi. Itsemurhaa vois tehdä. Ei nykyään enään pärjää järjellä.
Teidän kaikkien pitäisi yhdistyä ja jutella sekä yhdessä hakea apua.
Mieti mistä viimeksi tulit iloiseksi. Oliko liikuntaharrastus, elokuva tai jokin muu?
Ehkä se voisi piristää. Ei kaikki ole niin huonosti kuin miltä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt aika paljon, mutta kun tulee petetyksi, eikä tarvitessaan saa tukea, ei vain enää jaksa. Ei edes halua jaksaa. Ymmärrän jopa tuon vastauksen. Itsekin olisin ehkä joskus vastannut samoin. Olen aina ajatellut, että riemulla eteen päin, lisää yritystä, eikä pienistä jää ruikuttamaan. Mutta täydellinen pettymys ihmisiin, vaikka en ole odottanut kuin lähinnä rehellisyyttä ja rohkeutta olla iloinen.
Ota asiat omiin käsiin ja elä unelmaasi. Unohda suhteet ja harrasta ja tee niitä asioita mistä pidät.
Vierailija kirjoitti:
Näin se on. Joka vuosi 10000 tupakoitsijaa voi jäädä auton alle.
Sehän olisi vain hyvä. Näinhän niiden määrä pienenisi tehokkaasti.
Maailma on täynnä paljon teitä huononpiosaisia ihmisiä, pitkin maailmaa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, ja te kehtaatte täällä ruikuttaa että teitä ei auta ja tue kukaan. Menkää sinne auttamaan niitä jotka oikeasti kärsivät, kuolevat nälkään ja janoon ja tauteihin... Miten ne ihmiset siellä jaksavat vaikka elävät ihan toivottomissa oloissa?
Suurin osa ihmisistä on rehellisiä ja mukavia, mutta niitä paskiaisiakin on ja aina välillä niihin törmää, siitä pitää vaan päästä yli että aina ei voi voittaa. Turha se on kaikki 7 miljardia ihmistä tuomita muutaman ääliön takia.
Ja kannattaa todellakin mittauttaa ne omat veriarvot jos on masennusta ja ahdistusta. D-vitamiini, B12, ferritiini, kilpirauhasarvot, sokeri jne. ja itse pitää ottaa selvää mitkä on hyvät arvot, labran viitearvot on monessa ihan väärät koska ihmiset ovat eriliaisia, jotkut pärjäävät pienemmällä määrällä rautaa tai vitamiineja, toiset ei. Joskus vika ei ole ympäröivässä maailmassa vaan omassa kropassa joka ei toimi oikein, eikä siten aivotkaan.
Ap. elämä on just sellaista millaiseksi sä itse sen teet. Joten älä syytä elämää vaan katso peiliin ja mieti omia valintojasi joiden seurauksena olet nyt tuossa pisteessä.
Tässähän se koko jutun pointti piilee. Meidän sen sijaille pitää olla riippuvaisia toisistaan. Tästä ei tuu mitään kun kaikki vaa elää oman kuplan sisällä.
Me emme valinneet tätä aikaa, mutta tämä aika on meidän - Eläkäämme!
Itse olen myös selvittänyt läheisen rautatien aikataulut, jos siirtyi kyssin osastoon kun aika on kypsä.
Ikää 34 enkä ole koskaan ollut minkäänlaisessa seksuaalisessa kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Juurisyyongelma on se, että iso ja lihava, heikolla itsekurilla varustettu, koulut kesken jättänyt lohturuokailija nainen on niin vastenmielisempää vastenmielisempi olento. Jos en saa perusnättiä ja itsestään huolta pitävää typykkää, niin mieluummin porno ja käteenveto. Jos katsoisi Kyssin poliklinikan jälkeen, annettaisiinko seuraavassa elämässä paremmat kortit.
Jos joku tyhmä ei tajua, niin kys=kill yourself.
M34.
Joo ja sitten kun meinaat kuolla, pidätkin elämästä kynsin hampain kiinni. Kummasti oppii arvostaan pieniäkin hyviä hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä paljon teitä huononpiosaisia ihmisiä, pitkin maailmaa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, ja te kehtaatte täällä ruikuttaa että teitä ei auta ja tue kukaan. Menkää sinne auttamaan niitä jotka oikeasti kärsivät, kuolevat nälkään ja janoon ja tauteihin... Miten ne ihmiset siellä jaksavat vaikka elävät ihan toivottomissa oloissa?
Suurin osa ihmisistä on rehellisiä ja mukavia, mutta niitä paskiaisiakin on ja aina välillä niihin törmää, siitä pitää vaan päästä yli että aina ei voi voittaa. Turha se on kaikki 7 miljardia ihmistä tuomita muutaman ääliön takia.
Ja kannattaa todellakin mittauttaa ne omat veriarvot jos on masennusta ja ahdistusta. D-vitamiini, B12, ferritiini, kilpirauhasarvot, sokeri jne. ja itse pitää ottaa selvää mitkä on hyvät arvot, labran viitearvot on monessa ihan väärät koska ihmiset ovat eriliaisia, jotkut pärjäävät pienemmällä määrällä rautaa tai vitamiineja, toiset ei. Joskus vika ei ole ympäröivässä maailmassa vaan omassa kropassa joka ei toimi oikein, eikä siten aivotkaan.
Ei suomalainen elä kehitysmaassa - vaan Suomessa!
Ei auta, että joku jossain elää jotenkin vielä huonommin, kun kuitenkin oman maan ja kulttuurin keskivertoon nyt vähintään verrataan itseä. Ja mitä se kärsivää lohduttaa, että jollain on vielä huonommin? - masentaa vaan monia entisestään tuollaisen ajattelu!
Nuoret aikuiset voivat vielä parantaa elämäänsä ajan puolesta hyvinkin, mikä on tärkeäää muistaa ja myös ne, joilla on periatteessa moni asia hyvin ja saavutettuna, mutta vain on pientä viilattavaa....
- osa ihmisistä nimittäin on turhaankin tyytymätön ja voisi varsin pienillä jutuilla ja etenkin asenteensa muutoksilla parantaa mielialaansa...
- mutta kun on keski-ikäinen, jolla kaikki perusasiat ts. ne ihmisille keskimäärin onnellisuutta tuottavat asiat ovat huonosti, niin elämä on jo tietyssä mielessä lopullisesti ohi, mitä tulee onnellisen elämän tavoitteluun...
- näin siis maallisessa mielessä - ja katse on pikemminkin sitten jo rajan takana, että josko joskus pääsisi sinne Taivaan kotiin, mikä on lopulta se ainoa toivo ihmisellä - mutta joskus viha ja katkeruus toki uhkaa jo uskoakin.
Miksi et tee sille elämälle mitään? Onko sulla syöpä tai jotain?
Jos sulla ei oikeasti ole mitään esteitä, vaan kyse on lähinnä mielikuvituksettomuudesta ja viitsimisestä, niin se on sitten voi voi...