Miten uusi kumppani suhtautuu, jos leski pitää vihkisormusta ja valokuvia entisestä puolisostaan?

Vierailija kirjoitti:

En hyväksyisi sormuksen pitämistä. Minusta se on merkki siitä, että ei ole vielä päässyt surussa eteenpäin. Valokuvat ok. Joskin jos menisi uudelleen naimisiin, niin sitten olisi aika siirtää vanhat hääkuvat vaikka lasten huoneeseen tai albumiin.

Olen lesken kanssa kihloissa. Juttelemme edesmenneestä puolisosta joskus. Asunto on sisustettu uusiksi. Valokuvaa mies ei ole koskaan halunnut pitää esillä.

Entisaikaan oli tapana lesken jättää vanha sormus sormeen kolmanneksi sormukseksi, jos meni uusiin naimisiin, joten en pidä sitä mitenkään ei-hyväksyttävänä asiana, jos leski pitää sormusta yhä sormessa.

Sormus ei kerro siitä mitään, miten leski suree entistä puolisoaan. Suru kulkee mukana läpi koko elämän. Missään vaiheessa ei voi sanoa (ainakaan ulkopuoliset), että nyt on surtu juuri sopivasti tai oikealla tavalla ja leske on valmis tai ei ole valmis jatkamaan elämäänsä. Jokainen leski tietää sen itse parhaiten, missä mennään. Se ei ole kiinni valokuvista, eikä sormuksista. ap

Kuvat voi säilyttää mutta albumissa.

Sormus vaikka toiseen käteen, tai juhlakoruksi, ei sitä tartte joka päivä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyväksyisi sormuksen pitämistä. Minusta se on merkki siitä, että ei ole vielä päässyt surussa eteenpäin. Valokuvat ok. Joskin jos menisi uudelleen naimisiin, niin sitten olisi aika siirtää vanhat hääkuvat vaikka lasten huoneeseen tai albumiin.

Olen lesken kanssa kihloissa. Juttelemme edesmenneestä puolisosta joskus. Asunto on sisustettu uusiksi. Valokuvaa mies ei ole koskaan halunnut pitää esillä.

Entisaikaan oli tapana lesken jättää vanha sormus sormeen kolmanneksi sormukseksi, jos meni uusiin naimisiin, joten en pidä sitä mitenkään ei-hyväksyttävänä asiana, jos leski pitää sormusta yhä sormessa.

Sormus ei kerro siitä mitään, miten leski suree entistä puolisoaan. Suru kulkee mukana läpi koko elämän. Missään vaiheessa ei voi sanoa (ainakaan ulkopuoliset), että nyt on surtu juuri sopivasti tai oikealla tavalla ja leske on valmis tai ei ole valmis jatkamaan elämäänsä. Jokainen leski tietää sen itse parhaiten, missä mennään. Se ei ole kiinni valokuvista, eikä sormuksista. ap

Mutta voi tuo asia olla monelle miehelle turn off ja se on täysin hyväksyttävä syy. Eli turha alkaa kiukutella, jos tapailu päättyy tämän asian takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyväksyisi sormuksen pitämistä. Minusta se on merkki siitä, että ei ole vielä päässyt surussa eteenpäin. Valokuvat ok. Joskin jos menisi uudelleen naimisiin, niin sitten olisi aika siirtää vanhat hääkuvat vaikka lasten huoneeseen tai albumiin.

Olen lesken kanssa kihloissa. Juttelemme edesmenneestä puolisosta joskus. Asunto on sisustettu uusiksi. Valokuvaa mies ei ole koskaan halunnut pitää esillä.

Entisaikaan oli tapana lesken jättää vanha sormus sormeen kolmanneksi sormukseksi, jos meni uusiin naimisiin, joten en pidä sitä mitenkään ei-hyväksyttävänä asiana, jos leski pitää sormusta yhä sormessa.

Sormus ei kerro siitä mitään, miten leski suree entistä puolisoaan. Suru kulkee mukana läpi koko elämän. Missään vaiheessa ei voi sanoa (ainakaan ulkopuoliset), että nyt on surtu juuri sopivasti tai oikealla tavalla ja leske on valmis tai ei ole valmis jatkamaan elämäänsä. Jokainen leski tietää sen itse parhaiten, missä mennään. Se ei ole kiinni valokuvista, eikä sormuksista. ap

No mitä kyselet täällä mielipiteitä, tarkoitus ei kai ollut löytää sinua myötäilevää mielipidettä. Enkä sinun surua kyseenalaista, sanoin vain oman näkemyksen ja kokemuksen leskestä, jonka kanssa elän. On sitä surusta muillakin kokemusta ja sitä kautta ymmärrys, että se kulkee loppuelämän mukana omalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Eri asia niitä valokuvia on pitää esillä, kun on leski kuin jos olisi eronnut. Silloin sitä ei tietenkään voisi ymmärtää. Lesken kohdalla olisi paremminkin outoa jos yrittäisi pyyhkiä rakkaan aviomiehensä muiston pois, ja hävittäisi yhteisestä elämästä muistuttavat tavarat. Kukaan ei kai voi olla mustasukkainen kuolleelle. Ainakaan kukaan, kenestä kannattaisi tehdä uutta puolisoa.

Ei, jos asiasta on päästy yli. On ehdottoman tärkeää vaalia hyviä muistoja, mutta jos esim. uudelle kumppanille puhutaan koko ajan kuolleesta ja vertaillaan heitä, niin sitten on ihan normaalia ärsyyntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyväksyisi sormuksen pitämistä. Minusta se on merkki siitä, että ei ole vielä päässyt surussa eteenpäin. Valokuvat ok. Joskin jos menisi uudelleen naimisiin, niin sitten olisi aika siirtää vanhat hääkuvat vaikka lasten huoneeseen tai albumiin.

Olen lesken kanssa kihloissa. Juttelemme edesmenneestä puolisosta joskus. Asunto on sisustettu uusiksi. Valokuvaa mies ei ole koskaan halunnut pitää esillä.

Entisaikaan oli tapana lesken jättää vanha sormus sormeen kolmanneksi sormukseksi, jos meni uusiin naimisiin, joten en pidä sitä mitenkään ei-hyväksyttävänä asiana, jos leski pitää sormusta yhä sormessa.

Sormus ei kerro siitä mitään, miten leski suree entistä puolisoaan. Suru kulkee mukana läpi koko elämän. Missään vaiheessa ei voi sanoa (ainakaan ulkopuoliset), että nyt on surtu juuri sopivasti tai oikealla tavalla ja leske on valmis tai ei ole valmis jatkamaan elämäänsä. Jokainen leski tietää sen itse parhaiten, missä mennään. Se ei ole kiinni valokuvista, eikä sormuksista. ap

Mutta voi tuo asia olla monelle miehelle turn off ja se on täysin hyväksyttävä syy. Eli turha alkaa kiukutella, jos tapailu päättyy tämän asian takia.

En ala kiukuttelemaan, mutta en myöskään jatka tapailua miehen kanssa, joka vaatii minua ottamaan sormuksen tai kuvat pois heti suhteen alkumetreillä. Teen tarpeelliseksi katsomani muutokset vasta sitten, kun suhde on vakavammalla pohjalla. ap

Appiukon uudella on jo 2 leskeyttä. Ymmärrän, että lasten isä on esillä lasten kotitalossa, ja nämä lapsetkin siis jo keski-ikäisiä. Mutta sitten siellä on esillä ukko nro 2 tavarat ja kuvat. Mutta tuoreimmasta puolisosta ei ole merkkiäkään, ei mitään hänen omaansa näkyvillä, vaatteetkin tiukasti kaapissa piilossa.

Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta asiasta joko lesken tai lesken kumppanin ominaisuudessa? ap

Olen mies 41v. Avovaimoni on leski. Kun suhteemme syveni ja muutimme yhteen, niin hänen ex miehen kuvat ja sormus meni kaappiin ja sormus oli siis lipaston päällä kuvan vieressä. . Hän oli viemässä niitä kellariin, mutta sanoin että älä vie turhaan. EI sun tarvitse sitä miestä unohtaa. En ole mustasukkainen vaan halusin, että vaalii muistoja itsekseen koska se on myös tärkeää. Se on helpompi mennä avaamaan se kaappi missä on muistoja. Minä en tiedä käykö hän siellä kaapilla ikinä. Minun läsnäollessa ei ole niin tehnyt. Eikä hän puhu miehestään ikinä, mutta tietää jos haluaa keskustella, niin se käy. Haudalla käydään jouluna ja annan näin tukeni hänelle. Ei se sen kummempaa ole. Hienot muistot on hyvä pitää ja niitä on kiva muistella, sellasta ei toiselta saa pois viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyväksyisi sormuksen pitämistä. Minusta se on merkki siitä, että ei ole vielä päässyt surussa eteenpäin. Valokuvat ok. Joskin jos menisi uudelleen naimisiin, niin sitten olisi aika siirtää vanhat hääkuvat vaikka lasten huoneeseen tai albumiin.

Olen lesken kanssa kihloissa. Juttelemme edesmenneestä puolisosta joskus. Asunto on sisustettu uusiksi. Valokuvaa mies ei ole koskaan halunnut pitää esillä.

Entisaikaan oli tapana lesken jättää vanha sormus sormeen kolmanneksi sormukseksi, jos meni uusiin naimisiin, joten en pidä sitä mitenkään ei-hyväksyttävänä asiana, jos leski pitää sormusta yhä sormessa.

Sormus ei kerro siitä mitään, miten leski suree entistä puolisoaan. Suru kulkee mukana läpi koko elämän. Missään vaiheessa ei voi sanoa (ainakaan ulkopuoliset), että nyt on surtu juuri sopivasti tai oikealla tavalla ja leske on valmis tai ei ole valmis jatkamaan elämäänsä. Jokainen leski tietää sen itse parhaiten, missä mennään. Se ei ole kiinni valokuvista, eikä sormuksista. ap

Mutta voi tuo asia olla monelle miehelle turn off ja se on täysin hyväksyttävä syy. Eli turha alkaa kiukutella, jos tapailu päättyy tämän asian takia.

En ala kiukuttelemaan, mutta en myöskään jatka tapailua miehen kanssa, joka vaatii minua ottamaan sormuksen tai kuvat pois heti suhteen alkumetreillä. Teen tarpeelliseksi katsomani muutokset vasta sitten, kun suhde on vakavammalla pohjalla. ap

Asia paljastuu heti miehelle, kun sormus nimettömässä menet treffeille. Joten jos mies haluaa nähdä sinut vielä toisenkin kerran, tuskin hätkähtää enää niistä kuvistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluan pitää kaunista itse valitsemaani vihkisormusta sormessani. Toiseen käteen se ei mahdu. Samoin meillä on edelleen seinällä vihkikuviamme ja miehestä muitakin kuvia esillä. Tämä jo lastenkin takia, jotta muisto isästä säilyy jatkuvasti näkösällä.

Haluan löytää uuden parisuhteen, mutta en ole aikeissa muuttaa yhteen, enkä muutenkaan pysty kiireisten aikataulujen vuoksi kovin tiiviiseen parisuhteeseen. Mietityttää kuitenkin, miten mahdollinen uusi seurustelukumppani suhtautuu, kun entisen elämän 'haamut' ovat näin selvästi esillä elämässäni.

No eipä tuo minua haittaisi. Huonosti menee, jos kuolleelle on mustasukkainen.

Mummollani oli alle 3-kymppisenä kuolleen isänisäni kuva aina kirjahyllyssä, vaikka menikin uudelleen naimisiin. Kun tämä mies kuoli eläkeikäisenä, mummolla oli hänenkin kuvansa kirjahyllyssä, vaikka uuden miesystävän kanssa vietti viimeiset vuotensa.

Oikeaataan tuo on oikein hyvä blokkeri mustasukkaisia hörhöjä vastaan. Jos uusi kumppani ei voi hyväksyä, että kuollut puoliso on tärkeä osa lesken elämää, on hyvä huomata tuollaiset piirteet heti.

Jos sormus ei sovi toisen käden sormeen, kävisin muokkaamassa sen kultasepällä. Näin tekisin vaikka eroaisin. Pidän tosi paljon vihkisormuksestani, mutta eron/kuoleman sattuessa vaihtaisi se paikkaa oikeaan käteen.

Kuinka paljon kuvia on esillä? On normaalia jos on 1-2 kuvaa kuolleesta. Mutta aika outoa jos puhutaan kymmenistä, ja vihkikuvakin monikossa. Tekisin mieluummin lapsille omat valokuva albumit. Joilla voi rauhassa muistella isää, kun siltä tuntuu.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan pitää kaunista itse valitsemaani vihkisormusta sormessani. Toiseen käteen se ei mahdu. Samoin meillä on edelleen seinällä vihkikuviamme ja miehestä muitakin kuvia esillä. Tämä jo lastenkin takia, jotta muisto isästä säilyy jatkuvasti näkösällä.

Haluan löytää uuden parisuhteen, mutta en ole aikeissa muuttaa yhteen, enkä muutenkaan pysty kiireisten aikataulujen vuoksi kovin tiiviiseen parisuhteeseen. Mietityttää kuitenkin, miten mahdollinen uusi seurustelukumppani suhtautuu, kun entisen elämän 'haamut' ovat näin selvästi esillä elämässäni.

No eipä tuo minua haittaisi. Huonosti menee, jos kuolleelle on mustasukkainen.

Mummollani oli alle 3-kymppisenä kuolleen isänisäni kuva aina kirjahyllyssä, vaikka menikin uudelleen naimisiin. Kun tämä mies kuoli eläkeikäisenä, mummolla oli hänenkin kuvansa kirjahyllyssä, vaikka uuden miesystävän kanssa vietti viimeiset vuotensa.

Oikeaataan tuo on oikein hyvä blokkeri mustasukkaisia hörhöjä vastaan. Jos uusi kumppani ei voi hyväksyä, että kuollut puoliso on tärkeä osa lesken elämää, on hyvä huomata tuollaiset piirteet heti.

Tässä on erittäin hyvä pointti. Sairaalloisen mustasukkaista kumppania en ala katselemaan, joten annan kuvien olla esillä. ap

Mielestäni kuvat on ok, kunhan niillä nyt ei ole ihan koko kotia tapetoitu. Sormus vasemmassa nimettömässä ei tuntuisi kivalta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos sormus ei sovi toisen käden sormeen, kävisin muokkaamassa sen kultasepällä. Näin tekisin vaikka eroaisin. Pidän tosi paljon vihkisormuksestani, mutta eron/kuoleman sattuessa vaihtaisi se paikkaa oikeaan käteen.

Kuinka paljon kuvia on esillä? On normaalia jos on 1-2 kuvaa kuolleesta. Mutta aika outoa jos puhutaan kymmenistä, ja vihkikuvakin monikossa. Tekisin mieluummin lapsille omat valokuva albumit. Joilla voi rauhassa muistella isää, kun siltä tuntuu.

Meillä on esillä kymmeniä kuvia sukulaisista. Samassa huoneessa on kaksi kuvaa miehestä ja mies on mukana parissa perhepotretissa. Tuntuisi erikoiselta poistaa miehen kuvat, mutta ei muun suvun kuvia. Olohuoneesta ja makuuhuoneesta löytyy hääkuvat. ap

Vierailija kirjoitti:

Haluan pitää kaunista itse valitsemaani vihkisormusta sormessani. Toiseen käteen se ei mahdu. Samoin meillä on edelleen seinällä vihkikuviamme ja miehestä muitakin kuvia esillä. Tämä jo lastenkin takia, jotta muisto isästä säilyy jatkuvasti näkösällä.

Haluan löytää uuden parisuhteen, mutta en ole aikeissa muuttaa yhteen, enkä muutenkaan pysty kiireisten aikataulujen vuoksi kovin tiiviiseen parisuhteeseen. Mietityttää kuitenkin, miten mahdollinen uusi seurustelukumppani suhtautuu, kun entisen elämän 'haamut' ovat näin selvästi esillä elämässäni.

En tiedä, onko avopuolisoni käyttänyt sormusta avioliitossa ollessaan. Vihkikuvia en ole koskaan nähnyt mutta edesmenneen puolison kuvia kyllä ja näkyyhän hänen kädenjälkensä edelleen kotonamme, koska muutin miehen luo. Olen myös tavannut edesmenneen puolison sukulaisia ja muutenkin hänestä on puhuttu luontevasti alusta alkaen. Mies oli ollut leskenä viisi vuotta ennen kuin tapasimme.

Mulla on kaulakoru, johon on työstetty edesmenneen mieheni tuhkaa, talossa olevat valokuvat miehestäni laitan kyllä pois jos joku muuttaa mun kanssa asumaan, mutta tätä korua aion kyllä kantaa aina mukanani. Toistaiseksi vielä olohuoneessa hääkuva ja kuva, joka oli miehen arkun päällä tuhkausta ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai nyt entisen elämän valokuvia tarvitse hävittää!! Hyvänen aika. Tottakai voit pitää sormusta ja säilyttää kuvat. Jos joku on eri mieltä, on hyvin lapsellinen. 

Voihan niitä säilyttää muuallakin kuin seinällä ja sormessa.

Haluan pitää sormusta nimenomaan sormessani, koska se on itse valitsemani ja kaunis. ap

iloinen leski kirjoitti:

Mulla on kaulakoru, johon on työstetty edesmenneen mieheni tuhkaa, talossa olevat valokuvat miehestäni laitan kyllä pois jos joku muuttaa mun kanssa asumaan, mutta tätä korua aion kyllä kantaa aina mukanani. Toistaiseksi vielä olohuoneessa hääkuva ja kuva, joka oli miehen arkun päällä tuhkausta ennen. 

Olen myös valmis laittamaan hääkuvat pois näkyviltä, jos muutan miehen kanssa yhteen, mutta mikäli olen vasta tapailuasteella, niin kuvat tulevat pysymään paikoillaan. ap

Vierailija kirjoitti:

iloinen leski kirjoitti:

Mulla on kaulakoru, johon on työstetty edesmenneen mieheni tuhkaa, talossa olevat valokuvat miehestäni laitan kyllä pois jos joku muuttaa mun kanssa asumaan, mutta tätä korua aion kyllä kantaa aina mukanani. Toistaiseksi vielä olohuoneessa hääkuva ja kuva, joka oli miehen arkun päällä tuhkausta ennen. 

Olen myös valmis laittamaan hääkuvat pois näkyviltä, jos muutan miehen kanssa yhteen, mutta mikäli olen vasta tapailuasteella, niin kuvat tulevat pysymään paikoillaan. ap

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Haluan pitää kaunista itse valitsemaani vihkisormusta sormessani. Toiseen käteen se ei mahdu. Samoin meillä on edelleen seinällä vihkikuviamme ja miehestä muitakin kuvia esillä. Tämä jo lastenkin takia, jotta muisto isästä säilyy jatkuvasti näkösällä.

Haluan löytää uuden parisuhteen, mutta en ole aikeissa muuttaa yhteen, enkä muutenkaan pysty kiireisten aikataulujen vuoksi kovin tiiviiseen parisuhteeseen. Mietityttää kuitenkin, miten mahdollinen uusi seurustelukumppani suhtautuu, kun entisen elämän 'haamut' ovat näin selvästi esillä elämässäni.

Ratkaisevaa lienee oletko hyvästellyt menneisyytesi niin että uudelle elämälle on tilaa alkaa. Ehkä et. Aika vaikeaa on rakentaa uutta suhdetta jos tunnetasolla vaalii entistä. Siinä uudelle kumppanillekin on tilaa vaan sen verran mitä edelliseltä jää. Mut ehkä jollekin on ok et puolisolla hääkuvagalleria seinällä. Sinä valitset. Toisenkin tunteita saa ajatella.